1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

Hyvää toukokuun toiseksiviimeistä päivää! Ihan hullua, että kohta on kesäkuu, siis virallisesti kesä. Blogitaukokin venyi ihan vahingossa...

Aloitan heti nyt sillä, että minä en todellakaan ole penkkiurheilija. En seuraa oikeastaan mitään urheilua, en edes jääkiekkoa, joka suom...

Moni on sanonut, että nyt kun maailma on enemmän tai vähemmän sekaisin, tekee mieli palata vanhoihin suosikkeihin, sellaisiin tuttuihin j...

Ankeriaat, ne eivät päästä minua otteestaan. Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentista päädyin Graham Swiftin Veden maahan. Luikertelevi...

Aurinkoista pääsiäisviikonloppua! Monen muun tavoin minäkin olen viime aikoina lukenut paljon, tosin en ehkä juurikaan tavallista enemmän. T...

"Jopa tieteeseen ja luonnon tarkkaan järjestykseen luottava haluaa nimittäin joskus jättää pienen raon auki mysteerille". Ai ...

Enpä arvannut viimeksi kun tänne kirjoitin, mille mallille tämä maailma vielä kallistuu, eipä tainnut kukaan arvata. Oma elämä on muuttun...