tag:blogger.com,1999:blog-5849397562736005408.post8875974442030715935..comments2024-03-25T18:32:28.051+02:00Comments on 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä: Samuel Beckett: Molloy & Malone kuoleeMari L.http://www.blogger.com/profile/14202176227827768922noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5849397562736005408.post-55071484562021881992014-05-18T09:23:30.256+03:002014-05-18T09:23:30.256+03:00Hihi, kiitos ihana HeidiBee :) Hihi, kiitos ihana HeidiBee :) Mari L.https://www.blogger.com/profile/14202176227827768922noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849397562736005408.post-15090664096860147192014-05-18T09:22:58.179+03:002014-05-18T09:22:58.179+03:00Voi ei! Minä yleensä kaivan huumorin näkyviin itse...Voi ei! Minä yleensä kaivan huumorin näkyviin itselleni mustemmistakin tapuksista, mutta näissä jostakin syystä ei ollut mitään hauskaa. Koin vain ahdistavana tuon hahmojen elämän vaikeuden, ehkäpä se osui liiaksi omaan nilkkaan ;).<br /><br />Olipa muuten oiva vertaus tuo Magritte. Jos näistä kirjoista maalaisi taulun, se voisi näyttää juuri Magriten maalauksilta!Mari L.https://www.blogger.com/profile/14202176227827768922noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849397562736005408.post-69444566173371876892014-05-16T17:32:35.284+03:002014-05-16T17:32:35.284+03:00"Sen verran tapahtumattomia, omituisia ja ei ..."Sen verran tapahtumattomia, omituisia ja ei minnekään johtavia nämä kirjat olivat." Ah ja sydän! Kiteytit Beckettin :)HeidiBeehttps://www.blogger.com/profile/05760372409780258083noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849397562736005408.post-39648946805343172412014-05-16T13:54:34.062+03:002014-05-16T13:54:34.062+03:00Ihan lapaan ei Beckett syötä, mutta minusta kirjat...Ihan lapaan ei Beckett syötä, mutta minusta kirjat ovat olleet absurdeja ja hauskoja. Molloyn alkupuolta lukiessa nauroin ääneen, samoin Wattin sekä Mercierin ja Camierin kohellusta lukiessa. Syystä tai toisesta henkilöiden tavallinen oleminen ja eläminen muodostuu sekavalla tavalla vaikeaksi ja hahmojen kosketus ympäristöön menee rikki. Sitten päähenkilöt ovat itsensä kyydissä ja hätääntyneinä yrittävät ymmärtää muita ja rakentaa turvallisia alueita ja rutiineja. Kertoja tekee siihen vielä kaikenlaisia temppuja: esim. hän kuvailee komitean jäsenten vaihtamia silmäyksiä sivukaupalla ja samaan tapaan kirjoittaen auki lauselogiikan väittämiä disjunktiivisessa normaalimuodossa. Taulukoita! Hauskaa ja traagista.<br /><br />Beckettit eivät ole lukuromaaneja, mutta minusta niissä on vähän samanlaista hauskuutta tai nokkelaa "tekotaiteellisuutta" kuin Magritten maalauksissa tai Duchampin töissä. <br /><br />Piiritetyn huoneen novellit ja Sellaista on eivät auenneet. Ehkä pitää yrittää uudestaan.Juha Makkonenhttps://www.blogger.com/profile/11913704824711802690noreply@blogger.com