Lukuvuosi 2013 paketissa

En ole mikään vuoden vaihtumisen ja uuden vuoden ystävä. En välitä koko konseptista: hei tässä nyt tämä meidän keksimämme tätä ajanjaksoa kuvaava luku vaihtuu toiseksi ja kaikki saavat uuden tilaisuuden ja mahdollisuuden miettiä, mitä tulee tapahtumaan uutena vuotena ja miten kaikki muuttuu. Listahullulle uusi vuosi tosin tarjoaa mukavan mahdollisuuden laittaa kaikki pakettiin ja excelöidä. Siispä seuraa koontipostaus siitä, mitä luinkaan vuonna 2013 ja miten listaprojektini etenivät.

Listojen tilanne nyt, 30.12.2013 on seuraavanlainen:

1001 kirjaa: 118/1001
Keskisuomalaisen lista: 55/100
HS:n suomalaiset 2000-luvun suosikit lista: 9/100

Tammi-, helmi- ja maaliskuutani varjosti vielä gradumörkö, mutta huhtikuusta alkaen lukuaikani kasvoi valtavasti ja ehdin myös lukemaan paljon aiempaa enemmän. Tänä vuonna ehdin lukemaan listoiltani kirjoja näin monta:

1001 kirjaa: 62
Keskisuomalaisen lista: 12
HS:n suomalaiset 2000-luvun suosikit: 6

Loppujen lopuksi etenkin 1001-listalta lukemieni kirjojen määrä yllätti, sillä en ole mielestäni ehtinyt lukemaan läheskään niin paljon kuin olisin tahtonut ja olen lukenut runsaasti muitakin kuin tuon listan kirjoja. Tässä koottuna kaikki vuoden aikana 1001-listalta lukemani kirjat kuvien kera.


Tammikuussa tein gradua ja palelin pakkasissa. Pilvikartasto oli mahtava tuttavuus, joka kärsi paljon siitä, että en ehtinyt keskittymään sen lukemiseen tarpeeksi. Edgar Allan Poen novellit olivat mukavia piristyksiä stressaavaan ja graduartikkelien täyteiseen elämään.

1) Edgar Allan Poe: Kuilu ja heiluri
2) David Mitchell: Pilvikartasto
3) Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
4) Edgar Allan Poe: Usherin talon tuho


Helmikuussa gradustressi jatkui, mutta ehdin myös lukemaan ja vähän viikonloppureissailemaan. McEwanin Sovituksen luin suurimmaksi osaksi viikonloppureissulla Tampereelle. Irving ihastutti, samoin Camus'n Rutto. Talvi jatkui lumisena.

5) John Irving: Oman elämänsä sankari
6) P. G Wodehouse: Kiitos Jeeves
7) Edgar Allan Poe: Varastettu kirje
8) Ian McEwan: Sovitus
9) Albert Camus: Rutto
10) Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla

Maaliskuussa gradustressi oli huipussaan ja jatkui, kunnes kuun puolessa välissä palautin viimeisen version ja sain vähän lomailla. Lomailu taisi kulua muissa kuin lukemisen merkeissä, sillä kaiken kaikkiaan luin maaliskuussa vain kaksi kirjaa. Süskindin Parfyymi jäi mieleeni luultavasti ikuisesti, niin vaikuttava se oli.

11) Jeanette Winterson: Intohimo
12) Patrick Süskind: Parfyymi

Huhtikuussa aloitin työt Vaasassa, joka näkyi lisääntyneenä lukuaikana pitkien junamatkojen myötä. Vaasan kämpässäni otin kuvia kirjoista kehnolla kännykkäkameralla. Hämmästystä aiheutti se, että iltaisin oli vapaa-aikaa, jonka sai käyttää vaikka romaanien lukemiseen. Vuosikausien opiskelu oli saanut aikaan sen, että aina oli olo että pitäisi tehdä jotain. Kesti useampi kuukausi, ennen kuin totuin oikeaan vapaa-aikaan. Kevään ihastuttavin kirja oli Victor Hugon Kurjat, joka pompsahti suoraan lempikirjojeni joukkoon.

13) Victor Hugo: Kurjat
14) Bernhard Schlink: Lukija
15) Bret Easton Ellis: Alta nollan
16) George Orwell: 1984
17) Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki
18) Zadie Smith: Valkoiset hampaat

Toukokuussa kevät oli myöhässä. Alkukuussa luin Kyyhkysen varsin ankeissa maisemissa, mutta kuukauden lopussa luin jo upeaa Lasikellon alla töiden jälkeen meren rannassa puiston penkillä istuen. Toukokuussa sain itselleni myös elämäni merkittävimmän kirjan, kansitetun pro gradu -työni ja juhlin maisteriksi valmistumistani.

19) Arthur Golden: Geishan muistelmat
20) Patrick Süskind: Kyyhkynen
21) J.R.R. Tolkien: Hobitti
22) W.G. Sebald: Austerlitz
23) Milan Kundera: Tietämättömyys
24) Sylvia Plath: Lasikellon alla

Kesäkuussa odottelin myöhässä olevia junia ja luin Murakamia. Luin taas myös Vaasan puistoissa palellen kovassa tuulessa.

25) Haruki Murakami: The Wind-up Bird Chronicle
26) Alice Walker: Häivähdys purppuraa
27) Robert Louis Stevenson: Aarresaari
28) Paul Auster: New York -trilogia
29) Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee

Heinäkuussa parvekekukat kukkivat, koira oli suloinen kuten aina ja Blondi lumosi minut ihan täysin.

30) Aisopos: Faabelit
31) Robert Louis Stevenson: Tri Jekyll ja Mr. Hyde
32) Carol Shields: Kivipäiväkirjat
33) Hanif Kureishi: Lähtö
34) Joyce Carol Oates: Blondi

Elokuussa lomailin Ruotsissa, kotona ja äitini luona. Lukumaratoonasin ensimmäistä kertaa ja luin lisää Murakamia ja Irvingiä. Auringonkukat kukkivat ja kirjat olivat hyviä.

35) Ian McEwan: Lauantai
36) H. G. Wells: Maailmojen sota
37) Ian McEwan: Sementtipuutarha
38) Haruki Murakami: After the Quake
39) Francoise Sagan: Tervetuloa, ikävä
40) Aleksander Solzenityn: Ivan Denisovitsin päivä
41) John Irving: Garpin maailma
42) Joyce Carol Oates: Black Water

Syyskuussa luin taas lisää Irvingiä, kun en muutakaan osannut ja sain samalla kaikki listani Irvingit luettua. Lisäksi luin peräkkäin parivaljakon Kotiopettajattaren romaani ja Siintää Sargassomeri, joka oli antoisa mutta myös vaikea haaste.

43) John Irving: Ystäväni Owen Meany
44) Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
45) Jean Rhys: Siintää Sargassomeri

Lokakuussa kärsin ahdistuksesta ja syksyn pimeydestä, jonka nyt huomaan näkyvän myös valitsemissani kirjoissa. Lokakuu oli häiriintyneen kirjallisuuden kuu. Luin paljon, mutta yhtäkään lukemistani kirjoista en muistele lämmöllä, paitsi joukosta erottuvaa piristävää poikkeusta Huckleberry Finniä. Kuun alussa oli myös kirjamessut Turussa.

46) M. Agejev: Kokaiiniromaani
47) Patricia Higsmith: Lahjakas herra Ripley
48) Bret Easton Ellis: Glamorama
49) Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
50) Chuck Palahniuk: Tukehtuminen
51) Slavenka Draculic: Aivan kuin minua ei olisi

Marraskuussa päätin, että jotakin on tehtävä ja aloitin piristävän lukukuukauteni, johon sisältyi kolmenkymmenen päivän kirjahaaste, kirjamessuilua Seinäjoella ja lukumaraton. Aika kului lähinnä blogatessa, mutta ehdin myös lukemaan, etenkin maratonillani.

52) James M. Cain: Vahinko kello kaulassa
53) Alessandro Baricco: Silkki
54) Julian Barnes: Flaubertin papukaija
55) H. G. Wells: Tohtori Moreaun saari
56) Nikolai Gogol: Nenä
57) Peter Hoeg: Lumen taju

Joulukuussa alkoi taas tuntua siltä, että ehkä selviän ja ehkä elämässä onkin myös mukavia asioita. Sain loppuun jo kesällä aloittamani Tipping the Velvetin ja luin monta muutakin ihan kelvollista romaania.

58) John Buchan: 39 askelta
59) Marguerite Duras: Rakastaja
60) Sarah Waters: Tipping the Velvet
61) J. M. Coetzee: Hidas mies
62) Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi

Luin kaiken kaikkiaan 1001-listaltani siis 62 teosta, joka on yllättävän suuri määrä.


Keskisuomalaisen sata kirjaa -listalla on paljon samoja kirjoja 1001-listan kanssa, joten tämäkin projekti eteni kuin varkain. Luin tänä vuonna kaiken kaikkiaan 12 kirjaa tältä listalta.

1) George Orwell: 1984
2) John Irving: Garpin maailma
3) Victor Hugo: Kurjat
4) Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
5) Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
6) Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
7) Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
8) Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
9) Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
10) Peter Hoeg: Lumen taju
11) Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
12) Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä


Helsingin sanomien keräämän suomalaiset 2000-luvun suosikit listalta ehdin lukemaan tämän vuoden aikana kuusi kirjaa (joista osa kuuluu myös Keskisuomalaisen listalle):

1) Kari Hotakainen: Ihmisen osa (ei blogikirjoitusta)
2) Rosa Liksom: Hytti nro 6
3) Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
4) Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
5) Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
6) Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Listan ulkopuolelta luin ja bloggasin seuraavat kirjat:

1) Pekka Hiltunen: ISO
2) Kari Hotakainen: Luonnon laki
3) Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
4) Ursula Poznanzki: Vii5i
5) Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about the Boy
5) Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä
6) Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
+ Lähes kokonaan luettu Murakamin 1Q84-trilogia

Vuoden 2013 aikana luettu kirjamäärä on siis jotakin kahdeksankymmenen paikkeilla. Alkuvuotta varjosti gradu, joten pidänkin melkein realistisena tavoitteena pyrkiä vuonna 2014 lukemaan myös noin kahdeksankymmentä kirjaa ja pyrkiä 1001-listalla lähemmäs kahta sataa luettua kirjaa. Mitään stressiä en ota tästä tavoitteestani ja voin jatkossakin lukea ihan sitä mitä huvittaa. Tai olla vaikka kokonaan lukemattakin, jos siltä tuntuu.

Lukuvuosi 2013 oli tehokas, hauska ja tutustuin sen aikana lukuisiin mielettömän hienoihin kirjoihin ja kirjailijoihin. Hurjaa, mutta voisin arvioida lukeneeni vuosien 2006-2012 aikana yhteensä suunnilleen yhtä monta kirjaa kuin luin nyt vuoden 2013 aikana, sitä se opiskelujen loppuminen teettää! Ehdin jo tänä vuona lukea niin hienoja kirjoja, että odotan innolla, mitä kaikkea listoiltani vielä löytyykään ja miten hienoja lukukokemuksia minulla on vielä edessä. Vaikka en haluakaan laatia tarkkoja ja sitovia lukusuunnitelmia, listahulluna haluan kuitenkin antaa muutaman lupauksen tai oikeammin tavoitteen vuodelle 2014:

• Luen omasta hyllystäni ainakin kymmenen siellä odottelevaa kirjaa
• Luen ranskalaisia kirjoja Vive la France -haasteeseen
• Luen sodasta kertovia kirjoja Ihminen sodassa -haasteeseen
• Luen Dickensin Kolean talon
• Luen Tuulen viemän
• Luen lopultakin Sadan vuoden yksinäisyyden
• Yritän (taas) lukea Rikoksen ja rangaistuksen tai muuta Dostojevskiä
• Pidän lukumaratonin, ehkä tiiliskivimaratoninkin 
• Ennen kaikkea luen sitä mikä kiinnostavimmalta ja parhaalta tuntuu ja nautin kirjojen maailmasta ja lukuajasta

Kiitos kun olet seurannut blogiani tänä vuonna ja toivottavasti viihdyt täällä myös vuonna 2014!

Kirjallinen jouluni

Jouluni oli ihana, lämmin, tunnelmallinen, rentouttava ja hauska. Sain viettää sen rakkaiden ihmisten kanssa ja nautin jokaisesta hetkestä. En voi taas kuin hämmästellä, miten tarkkana tontut ovat olleet lahjatoiveideni kanssa, ja miten hyvin pukki minut tunteekaan, kun sain niin ihania ja minulle sopivia lahjoja. Jouluni oli myös hyvin kirjallinen, joka sekin sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Pukki oli kuullut toiveeni Murakamin 1Q84-trilogiasta ja Riikka Pelon Finlandia-voittajasta. Ihanaa! 1Q84 on lumonnut minut täysin ja etenee kovaa vauhtia. Tähän mennessä en ole keksinyt siitä mitään muuta negatiivista kuin sen, että se loppuu joskus. Onneksi vielä on monta sataa sivua jäljellä.

Kirjabloggaajien kirjayllätys-tonttuiluringistä sain Saralta Joel Haahtelan Katoamispisteen (kirja on myös 2000-luvun suomalaiset suosikit -listalla, nappivalinta!) jonka aion lukea mahdollisimman pian. Eräästä joulupaketistani paljastui myös aivan huikea Maailman mysteerit -kirja, jossa käsitellään minua suuresti kiehtovia ratkaisemattomia luonnontieteellisiä ja ihmiseen liittyviä mysteereitä. Etualalla ehkä paras konvehtirasia, johon olen ikinä päässyt upottamaan hampaani, voi nam.

 

Saimme miehen kanssa yhteiseksi lahjaksi kaksi Asterix-albumia, Asterixin ja Obelixin syntymäpäivä (jota emme olleet aiemmin edes lukeneet!) sekä mielettömän hauskan Asterix Britanniassa -albumin. Meillä oli ennestään vain Obelixin kaleeri -albumi ja innostuinkin ajatuksesta kerätä kaikki Asterixit itselle. Ihana lahja tämäkin.

 

Jääkaapin oveamme pääsevät koristamaan nämä ihanuudet, jääkaappimagneetit John Tennielin Liisa ihmemaassa -kuvituksesta. Oli kuulemma ollut hyvin vaikeaa valita eri kuvien välillä, mutta arvostan suuresti näitä valintoja, hullut teekutsut ja valekilpikonna. Taustalla tuo aiemmin nähdyn elämää maukkaamman konvehtirasian kaunis kansi.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä esittelen vielä erään lahjan, joka liikutti ja hämmästytti. Mainitsin kerran ohimennen siskolleni, että tarvitsisin joitakin käteviä muistilappuja, joilla voisin merkitä kirjoista osuvia kohtia ja lainauksia, jotka haluan muistaa myöhemminkin. Hämmästyinkin melkoisesti, kun joulupaketistani paljastui mäyräkoiran muotoisia muistilappuja. Katsokaa miten hienoja!

 

 

 

Voiko olla hauskempaa tapaa kirjan kohtien merkitsemiseen? Tuskinpa. Jouluni oli siis hyvin lahjarikas, kirjallinen ja kaikin puolin onnistunut. Niin taisi myös olla tuolla elävällä mäyräkoiralla, joka sai lahjaksi ihanan karvaisen ison pallon, jolla on leikkinyt ne hetket, kun ei ole nukkunut pois jouluväsymystään.

Taidan jatkaa tätä joulun joutenoloa ja lötköttelyä vielä muutaman päivän. Lukemista ja suklaita riittää, niin mikäs tässä on ollessa, etenkin kun flunssa vielä esti kaikki sosiaaliset suunnitelmat. Toivottavasti muillakin on sujunut joulu yhtä leppoisissa ja lämminhenkisissä tunnelmissa. Tätä vuotta ei ole jäljellä enää montaa päivää ja ennen vuoden vaihdetta aion vielä koota yhteen kaikki tämän vuoden lukujutut ja laskea, paljonko tulin lukeneeksi tänä vuonna. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Taas toivotus hyvän joulun!

Bloggaaja nappaa kainaloon miehen ja koiran ja vetäytyy joulunviettoon kirja- ja suklaapinojen keskelle. Olen pois nettimaailmasta ainakin joulunpyhät, mutta palailen blogimaailmaan varmasti vielä ennen uutta vuotta.

Ihanaa, rentouttavaa, onnellista, tunnelmallista, kirjallista ja rakkaudentäyteistä joulua itse kullekin säädylle!

J. M. Coetzee: Hidas mies

Tätä ensimmäistä, vuoden 2006 painoksen mukaista 1001 kirjaa -listaa on moitittu (syystäkin) siitä, että sille on listattu joiltakin kirjailijoilta hyvin monta teosta sen sijaan, että olisi pitäydytty pääteoksissa. Tämä on ilmeisesti tehty aikapulassa, sillä on ollut helpompaa valita samalta merkittävältä kirjailijalta useampi teos kuin miettiä tilalle jotakin aivan uutta kirjailijaa.

Kun olin juuri saanut kirjan ja selailin sitä innokkaana, huomasin pian, että eräs minulle vieras kirjailija J. M. Coetzee toistui sivuilla useamman kerran. Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että häneltä on listalla kymmenen kirjaa (eli kokonainen prosentti, selvästi melko harkitsematon ratkaisu) ja tästä tein päätelmän, että kirjailijan on pakko olla loistava. Lainasin kirjastosta kesällä 2010 Coetzeen Häpeäpaalun - ihan vain siksi kun sen kannessa oli joku elukka, minua on helppo miellyttää. Harmikseni se oli tylsähkö, turhahko ja mielestäni sitä vaivasi patologinen tavanomaisuus. Totesin että huhhuh, nuo loput yhdeksän luen vaikka eläkkeellä, tämä ei ollut kirjailija minua varten.

Marraskuussa kolmenkymmenen päivän lukuhaasteessa päivänä, jolloin kerroin lempikirjailijoistani Marjatta mainitsi lempikirjailijakseen Coetzeen. Hämmästyin ja sisuunnuin, minäkin tahdon oppia ymmärtämään tuota kirjailijaa! Syksyllä eksyin kirjastossa C-kirjaimella alkavien kirjailijoiden luokse ja nappasin mukaani listalta uusimaan Coetzeen, Hidas mies. Olin kirjan lukemisen suhteen hidas nainen, sillä se ehti oleskelemaan hyllyssäni pitkään ennen kuin luin sen joulukuussa.

Hidas mies antoi minulle aavistuksen siitä, miksi Coetzee on niin arvostettu ja, hyvänen aika, nobelisti. Se ei kuitenkaan edelleenkään saanut minua hihkumaan, lumoutumaan tai liiemmin edes nyökyttelemään hyväksyvästi. Hitaan miehen päähenkilö on Paul, keski-ikäinen ranskalaissyntyinen, nykyisin Australiassa asuva mies. Paul joutuu polkupyöräonnettomuuteen ja hänen jalkansa joudutaan amputoimaan. Rampa mies on oiva keino kuvata keskiluokkaisen, keski-ikäisen ja keskiverron miehen yleistä rampuutta, vajavaisuutta ja rapistumista. Paul kokee vajavaisuuden sekä henkisesti että fyysisesti, hänen uskonsa omaan miehisyytensä horjuu ja hän koittaa saada tuota uskoa palautumaan rakastumalla voimakkaaseen ja martiarkaaliseen hoitajaansa, kroatialaistaustaiseen Marijanaan. Paul ripustautuu Marijanaan ja tämän perheeseen liian voimakkaasti, liian ahneesti ja riippuvaisesti ja tämä tietää ongelmia.

Paulin vajavaisuuden käsittely, sen heijastuminen hänen henkiseen jaksamiseensa ja käyttäytymiseensä oli kirjallisesti hyvin taitavaa. Nämä ainekset olisivat mielestäni riittäneet pitämään yllä tarinaa teoksen loppuun saakka, mutta Coetzee sekoittaa soppaan myös hanakan ja tunkeilevan kirjailijattaren, Elizabeth Costellon. Kun Costello ensimmäistä kertaa mainittiin tarinassa, muistin heti kuulleeni nimen jossakin ja ajattelin, että onko kyseessä kenties oikea kirjailija. Googlaus kuitenkin paljasti, että Elizabeth Costello on Coetzeen luoma kirjailijahahmo, joka on Coetzeen Elizabeth Costello -nimisen romaanin, joka sekin on listalla, päähenkilö. Costellon liittäminen tähän Hidas mies -romaaniin alkoikin ärsyttää minua paljon. Tärkeä syy ärsytykseen oli se, että Costello oli kertakaikkiaan ärsyttävä nainen. Rasittavan tunkeileva ja kaikkitietävä. Kaikkitietävyys, se että Costello tunsi Paulin tarinan ja vaiheet niin hyvin, on kai tulkittava Coetzeen keinoksi tuoda oma persoonansa ja äänensä suoraan romaanin. Toinen ja tärkein syy ärsytykseen oli se, että tajusin, että minun olisi pitänyt lukea tuo Elizabeth Costello -romaani ennen tätä, jotta tietäisin tuon ärsyttävän kirjailjan taustat. Onko Costello Coetzeelle niin tärkeä ja ominainen hahmo, että hän ei ole malttanut pitää tuota ärsyttävää naikkosta pois tästäkään kirjasta?

Hitaassa miehessä oli toisin sanoen aineksia vaikka mihin, mutta moni asia ärsytti, kummastutti ja toisaalta myös tylsistytti siinä määrin, että en lämmennyt Coetzeelle vieläkään. Ehkä joskus toiste tai sitten ei, mutta periksi en anna. Coetzeelta minulla on listalta lukematta vielä:

- Elizabeth Costello
- Youth
- The Master of Petersburg
-  Foe
- The Life and Times of Michael K
- Waiting for the Barbarians
- In the Heart of the Country
- Dusklands

Ehkä sitten eläkkeellä?

Kirjailija: J. M.  Coetzee
Luettu kirja: Hidas mies (suom. Seppo Loponen)
Alkuperäinen kirja: Slow man
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 297
Mistä hankittu: Vaasan pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Joulukuu 2013
Arvostelu: ★★

Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi

Eksyin taas lueskelemaan Goodreadsin keskusteluja, kun mieleni teki lukea jokin novelli ja halusin selvittää, onko minulla vielä listalla lukematta novelleja. (Ketä muka huijaan, sisäinen suorittajani tahtoo vaan saada vedettyä listalta yli mahdollisimman paljon kirjoja ja mitä lyhyempi, sen nopeammin pääsee siirtymään seuraavaan kirjaan). Löysin keskustelusta maininnan Charlotte Perkins Gilmanin novellista Keltainen seinäpaperi (The Yellow Wallpaper) ja kiinnostuin. Kyseinen novelli on suomennettu ja julkaistu kokoelmassa Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia (suom. Ville-Juhani Sutinen).

Gilman on kuuluisa (vaikken minä koskaan ennen ollut kuullutkaan hänestä) yhdysvaltalainen feministi, joka kirjoitti monipuolisesti esseitä, novelleja sekä romaaneja. Hän pohdiskeli teksteissään sukupuolien ja inhimillisyyden piirteitä ja hänen kirjoituksensa ovat hyvin filosofisia, oivaltavia ja monitasoisia. Gilman eli 1860-1935 ja hänen kirjoitustensa teemojen onkin sanottu olevan aikaansa edellä. Tämän minulla lainassa olleen, Savukeidas-kustannuksen julkaiseman teoksen takakannessa sanotaan, että "niminovelli Keltainen seinäpaperi on ensimmäinen kuvaus sorretun naisen vajoamisen raastavan mielisairauden partaalle". Oli se sitten kieliopillisesti oikein tai ei, novellin luettuani allekirjoitan etenkin sanan raastava. Hyvällä tavalla raastava.

Luin Keltainen seinäpaperi -novellin yhtenä rupeamana eräänä iltana, kun olin jo hyvin väsynyt, mutta luin sängyssä vähän aikaa ennen nukahtamista. Väsymyksestä huolimatta minun oli pakko lukea novelli loppuun, sillä se oli niin vangitseva, voimakas ja pelottavakin.

Tarinan päähenkilö, nainen, kärsii masennuksesta. Voimakkaasta, ehdottomasti hoitoa vaativasta ja riipivästä masennuksesta. Masennusta isompi ongelma on kuitenkin se, että naisen aviomies ei ymmärrä masennusta, ei usko naisen olevan lainkaan masentunut. Mies uskoo, että nainen teeskentelee, laiskottelee ja kohtelee naista kuin tämä olisi lapsi, eikä kuten vaimoa tulisi kohdella. Nainen koittaa toipua ja levätä huoneessa, jossa on keltainen seinäpaperi. Mitä enemmän aikaa nainen käyttää huoneessa, sitä enemmän tuo seinäpaperi alkaa sotkeutua hänen ahdistuneisiin ajatuksiinsa ja nainen projisoi mielikuvituksessaan olevia hirveitä ahdistustiloja ja mielisairauden oireita tuohon tapettiin. Tapetti elää, sen alla on ryömivä nainen, joka pyrkii pois.

Tapetti on naiselle samaan aikaan sekä ainut mielenkiinnon kohde ja toivo pelastumisesta että hirveä ja pelottava, uhkaava asia. Nainen alkaa hieman pelätä myös omaa miestään, miestään joka ei ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Novellin tunnelma on vahva, ummehtunut, uhkaava ja, todellakin, raastava. Gilman kuvaa erittäin taitavasti naisen mielisairautta ja onnetonta, turhauttavaa avioliittoa. Vertauskuvat ovat osuvia, teemat sellaisia, että ne ovat aina ajankohtaisia ja novelli on ollut julkaisuvuotenaan 1892 ehdottomasti aikaansa edellä ja toiminut uraauurtavana teoksena. Hieno novelli, joka sai minut suhtautumaan hyvin kieroutuneesti ja epäileväisesti kaikkiin keltaisiin tai edes kellertäviin seinäpapereihin.

Kirjailija: Charlotte Perkins Gilman
Luettu novelli: Keltainen seinäpaperi
Alkuperäinen novelli: The Yellow Wallpaper
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1892
Sivumäärä: 28
Mistä hankittu: Vaasan pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Eräänä joulukuisena iltana 2013
Arvostelu: ★★★★

Sarah Waters: Tipping the Velvet (ja vähän Adlibriksestä)

"One of the best storytellers alive today..." Indeed.

Sarah Watersin Fingersmith oli ensimmäinen kirja, josta kirjoitin tähän blogiini ja samalla ensimmäinen Watersilta lukemani kirja. Olin lukukokemuksesta valtavan innostunut ja päätinkin lukea kirjailijalta lisää heti sopivan tilanteen koittaessa. Ensitöikseni tarkistin listalla olevat muut Watersit ja huomasin, että Fingersmithin lisäksi listalle oli päätynyt vain Tipping the Velvet. Päätin, että voisin ostaa tämänkin kirjan itselleni, sillä Fingersmithin kohdalla nautin siitä, että kun kirja oli oma, sen sai lukea mukavasti täysin omaa tahtiaan. Ajatus jäi kuitenkin kytemään enkä ryhtynyt tuumasta toimeen heti.

No, se miten päädyin kirjan ostamaan, on kerta kaikkiaan huvittavaa. Adlbiriksella oli keväällä myynnissä hurjan halpoja kirjoja ja klikkasin ostoskoriini Collinsin Nälkäpeli-yhteisniteen halpaan hintaan (en ole muuten lukenut tuota kirjaa vielä, olisikohan se sopivaa lomalukemista?). Hyvin pian kuitenkin ilmeni, että kyseessä oli ollut hinnoitteluvirhe ja että kauppa ei aio toimittaa kirjoja tuolla hinnalla tilanneille. Tästä tapauksesta voi lukea tarkemmin Morren blogista (lue myös myöhemmät bloggaukset siitä, miten asia on edennyt). Adlibris alkoikin hyvin nopealla tahdilla perua jo tehtyjä tilauksia ja vähän myöhemmin lähettää "liian halpoja" kirjoja ostaneille asiakkaille viiden euron alennuskuponkeja hyvitykseksi aiheutuneesta harmista.

Nyt pääsenkin siihen hauskaan tarinaan siitä, miten Tipping the Velvet lopulta päätyi minulle. Minulle nimittäin tuli pian tuon Nälkäpelin tilaamisen jälkeen viesti Adlibrikseltä, jossa kerrottiin että tilaukseni on käsitelty ja lähetetty minulle. Pian sen jälkeen sain kuitenkin toisen viestin, jossa kerrottiin hintavirheestä, pahoiteltiin tapahtunutta ja annettiin koodi, jolla saan viiden euron alennuksen seuraavasta ostoksestani. Olin hämmentynyt ja huvittunut mutta ennen kaikkea utelias siitä, tulenko saamaan kirjapakettiani vai en. Niinpä kuitenkin kävi, että eräänä päivänä postilaatikko kolahti. Sieltä saapui 2,8 euroa maksanut tuhatsivuinen järkäle, Nälkäpeli. Hykertelin, klikkasin itseni Adlibriksen nettikauppaan ja käytin viiden euron alennuskoodini Watersin Tipping the Velvetiin. Lopputuloksena siis kaksi kirjaa, 1500 sivua ja euroja kului tähän kaikkeen 6,4. Näinkin voi käydä.

Otsikko pitäisi vaihtaa selkeästi toisin päin: Adlbiris ja vähän Tipping the Velvetistä. Kirja oli pitkäaikainen projekti, joka välillä kiinnosti minua paljon ja toisinaan kyllästytti niin, että lukemiseen tuli pitkiä taukoja. Taisin aloittaa kirjaa kesällä, ehkä heinäkuussa ja sain sen päätökseen nyt joulukuussa. Silti juonikuviot pysyivät koko ajan kirkkaana mielessäni ja jonkin asteinen kiinnostus säilyi eli ihan kiinnostava lukukokemus tämä oli, vaikkei vetänytkään vertoja Fingersmithille.

Tipping the Velvetin päähenkilö on Nan Astley, tavallinen tyttö tavallisesta perheestä, joka hankkii elantonsa ostereiden myynnillä. Nan käy katsomassa varietee-esityksiä (näin itse suomentaisin music hall -esitykset, onko sille olemassa parempaa suomennosta?) ja kiinnostuu niiden maailmasta ja etenkin eräästä siellä esiintyvästä tytöstä. Nan kriiseilee viehättävän vähän sen asian kanssa, että on ihastunut tyttöön. Se on enemmänkin luonnollista, ei niinkään tuomittavaa, vaikkei hän asiasta avoimesti kerrokaan perheelleen. Nan pääsee mukaan esityksiin, tutustuu ja rakastuu syvemmin tuohon tyttöön, Kitty Butleriin. Esityksissä tytöt pukeutuvat pojiksi ja musiikki, teatteri ja rakkaus sekoittuvat valloittavaksi ja huumaavaksi kokonaisuudeksi.

Tässä kohdassa kirjaa koin pisimmän kyllästymisvaiheen, kun tarina ei tuntunut kulkevan mihinkään. Mutta olisihan minun pitänyt oivaltaa, että kun kyseessä on Watersin kirja, aallonpohjaa seuraa aina hyökyaalto ja tapahtumat saavat yllätyskäänteitä. En halua paljastaa liikaa, mutta Nan päätyy esimerkiksi kaduille kuljeskelemaan mieheksi pukeutuneena ja varakkaan hieman vanhemman rouvan viihdykkeeksi.

Pidän valtavasti Watersin tavasta kirjoittaa. Watersin maailma on lumoavan dickensmäinen, ihanan tunnelmallinen ja vanhanaikainen. Waters on kiehtova kirjailija sillä hänen kirjansa voisivat olla peräisin aivan toiselta vuosisadalta, jos lukuun ei oteta hänen moderneja seksuaalisuuden teemojaan. Tipping the Velvet olikin vanhanaikaisen moderni, hienostuneen kieroutunut ja aistikkaan mauton. En ihan tiedä mitä mieltä olen tästä kaikesta, mutta mielenkiintoinen tämä lukumatka ainakin oli. Nyt kun olen lukenut kummatkin listan Watersit, mitä suosittelisit minulle seuraavaksi?


Kirjailija: Sarah Waters
Luettu kirja: Tipping the Velvet
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 480
Mistä hankittu: Adlibris.com
Missä ja milloin luettu: Heinä - joulukuussa 2013
Arvostelu: ★★★

Kirjabloggaajien joulukalenteri 14.12.2013

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenteriin avaamaan neljästoista luukku! Eilinen luukku avautui Lurun luvut -blogissa, huomenna luukku aukeaa Kirsin kirjanurkassa ja kaikki joulukalenteriin osallistuvat kirjablogit on nähtävissä täällä, Luettua elämää -blogissa.

Jouluun on enää kymmenen päivää ja kaikki tekemättä, apua! Villakoirat uinuvat nurkissa, lahjat on ostamatta ja perunalaatikko imeltämättä. Kuusi on kaatamatta, kaapit siivoamatta ja joulukoristeet askartelematta. Joulustressi lienee tuttua monelle ja etenkin meille kaiken suorittajille. Vuoden parhaan juhlan valmistelut ovat osa juhlatunnelmaa ja niistä voi nauttia, mutta siitä huolimatta stressi saattaa iskeä, kun on niin paljon asioita, joita haluaisi tehdä ennen joulua. Minulla on sen verran helpot kuviot joulun suhteen, että joulua edeltävätkin päivät ovat minulle rauhoittumisen aikaa. Monilla ei kuitenkaan ole näin. Tänään, kun jouluun on aikaa enää vähän yli viikko, tarjoankin vinkkejä joulustressin selättämiseen.


Vinkki 1: Hanki vertaistukea

Tämä tässä on Hanna Kattilakoski. Hanna, sano päivää! Hanna on Sinikka ja Tiina Nopolan luoma hahmo, Heinähatun ja Vilttitossun äiti, jolla ei aina ole niin kovin helppoa.

Heinähattu ja Vittitossu joulun jäljillä on oiva esimerkki siitä, miten Hannalla on vaikea tehtävä pyörittää elämää perheessä, joka ei ole ihan normaali ja jossa tapahtuu erikoisia asioita. Kellarista katoaa ruokaa, joka toisinaan palaa takaisin. Mies ja lapset eivät auta joulusiivouksessa ja kaiken kukkuraksi appiukko pamahtaa kylään itsenäisyyspäivänä ja kertoo viipyvänsä jouluun ja ylikin.

Hanna on oiva joulustressaajan vertaistukihenkilö. Eikä hän oikeasti ole niin kiukkuinen kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Tämä on Markus Majaluoman näkemys Hannasta.



Vinkki 2: Kuuntele marttoja

Jo lähes loppuunkäytetyssä marttojen vinkissä joulustressiin "Älä siivoa komeroita, ellet aio viettää joulua niissä" on vinha perä. Paitsi jos satut olemaan uimahuoneen komerossa asuva Muumien esi-isä. Silloin tämä vinkki on varsinaista syrjintää. Omakohtaisesti voisin myös todeta, että kun komerot ovat normaalisti tilassa "tikittävä aikapommi, joka räjähtää, jos oven avaa", on ihan kivaa vaihtelua jos jouluna ei olekaan näin. Myös Kattilakosken Hanna siivoaa komeroita:

"Hanna penkoi koko loppuillan vanhoja vaatteitaan 

ja lajitteli niitä kasoihin. Keittiöstä kuului mutinaa:

- Tätä voi käyttää vielä siivotessa... tästä saa hyviä pölyrättejä... tällä haalarilla voi vaikka marjastaa.

Hän katseli pieneksi käyneitä villahousujaan. Saisikohan näistä myssyn Vilttitossulle? Hanna pujotti kätensä housunlahkeisiin. Vai tekisikö näistä patakintaat? Muut olivat menneet jo nukkumaan, kun Hanna sitoi narulla pientä nyyttiä. Ihmeen vähän saatiin, hän ajatteli. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mikä pula-aika tässä vielä tulee."

Vinkki 3: Kaiken ei tarvitse olla täydellistä

Ihan oikeasti ei tarvitse. 

"Hanna tuli sisään. Hän jäi takki päällä tuijottamaan kuusta.
- Mi...mikä tuo on? hän kysyi.
- Vaari ja lapset halusivat koristella jo tänään, sanoi Matti ja meni Hannan luo. - Mitäs pidät? Eikös ole näyttävän näköinen?
Hanna meni lähemmäksi, mutta Matti vetäisi häntä taaksepäin.
- Sitä pitää katsoa kaukaa! Se on lastenkuusi, lasten ehdoilla.
- Siinä on ne juustokoristeetkin, Heinähattu innostui.
- Ja tyhjä kohta on peitetty pukilla, sanoi Vilttitossu.
Hanna ryntäsi keittiöön ja lysähti pöydän ääreen itkemään. Matti meni perässä. Hän istui Hannan viereen.
- Älä nyt Hanna, minä selitän. Siinä kuusessahan näkyvät sekä nykyajan henki että vanhan ajan patina. Oljet kertovat vuosisadan takaisista pirttijouluista, kirkkaat pallot taas meidän aikamme loistosta. Mikä runsaudensarvi se on lapsille! Ajattele kuinka se kehittää heidän mielikuvitustaan.
Vaari tuli ovensuuhun Heinähattu, Vilttitossu ja poika perässään. Vaari kuiskasi:
- Tuolla höpinällä se sai Hannan aikanaan vihillekin."

Vinkki 4: "Monilla menee vielä huonommin"

Silloin kun tuntuu siltä, että joulustressi kaatuu päälle, suosittelen miettimään hetkisen vaikkapa seitsemän veljeksen joulun viettoa. Että eipä sekään niin kaksista ollut. Joulusaunassa syttyy tulipalo, jonka vuoksi koko Impivaara on pian ilmiliekeissä ja veljekset pakenevat Jukolaan joulunviettoon. Myös suomalaiset, hämmentävän synkät joululaulut toimivat mainiosti tässä tarkoituksessa. Esimerkiksi koko Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki albumi on hyvä keino tämän vinkin mukaiseen ajatteluun. Vai mitäpä sanotte säkeistä:

"Silloin vasta sen lähtömme syyn ehkä ymmärsinkin

vanhan navetan katto kun leimahti liekkeihin

onneksi ehdimme pois"

(Onneksi jouluun on aikaa)

tai

 "Makaa joulukuusi kaatuneena,

miksi itket pikku-Leena

komerossa piilossa vanhemmilta.

Miksi isi ja äiti riitelitte

tuskin edes huomasitte

nythän on jouluilta"

(Jouluksi mummolaan)

tai vanha kunnon, jokaisen joulustressaajan lempijoululaulu, Kari Tuomisaaren säveltämä ja sanoittama Siitä tuntee joulun:

"Lapset jätti koulun

ja talossa on kaikki sekaisin.

Äsken hukkasin jo ostoslistan kolmannen

on kinkku tilaamatta vielä ehkä ehdin tehdä sen".

Vinkki 5: Joulu tulee joka tapauksessa ja silloin on kaikki hyvin

Myös Hannalla:

"Tytöt menivät keittiöön. Riisipuuro kypsyi hellalla ja Hanna hosui hiki päässä. Hän tyrkkäsi puurokauhan Heinähatulle:
- Riisipuuroa pitää koko ajan hämmentää, ettei se pala pohjaan.
Hanna kuori mantelin puuroon ja Vilttitossu sai kattaa pöydän.
- Ota kaapista syvät lautaset, Hanna komensi ja katsoi seinäkelloa. - Viittä vaille kaksitoista! Nyt kaikki puurolle, joulurauha julistetaan!
Vaari ja poika tulivat tonttulakit päässä pöytään. Matilla oli valkoinen paita. Vilttitossu tökki kauhalla puuroa nähdäkseen missä on manteli. Hanna nappasi häneltä kauhan ja alkoi jakaa puuroa lautasille samalla kun radiosta kuului joulurauhan julistus:
- Huomenna jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla, ja julistetaan siis yleinen joulurauha...
Hanna ripotti kanelia puuroon.
- Monissa perheissä vielä tähän aikaan imuroidaan, ja matot ovat ulkona. Joulurauhasta ei ole tietoakaan, hän sanoi. - Moni on vielä jouluostoksilla, ja monilla on laatikot tekemättä ja kinkku paistamatta.
- Olisit nyt vähän aikaa hiljaa, että voitaisiin kuunnella tuota joulurauhan julistusta, Matti sanoi.
- ...sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Hannalla oli suu täynnä puuroa.
- Minä sain mantelin! hän mongersi."

BONUS: Joulustressibingo

Bonuksena tarjoan vielä joulustressibingon. Bingon tapahtumat saattavat olla tai saattavat olla olematta täysin fiktiivisiä, kröhöm.

Kun saat jouluvalmistelujen tuoksinassa bingon, voit huudahtaa voipuneesti ja itkunsekaisella äänellä "bingo", romahtaa sohvalle ja antaa muiden hoitaa loput valmistelut. Mielellään saa tulla hihkaisemaan bingon kommenttiboksiinkin, etenkin jos joku joulun sankari on saanut bingon kasaan jo tässä vaiheessa joulukuuta.

Jouluajan lukemiseksi suosittelen Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä sekä Charles Dickensin Joululaulua. Nämä kirjat kuuluvat olennaisesti joulun odotukseeni. Ihanaa, stressitöntä, onnellista, lämpöistä ja rauhallista joulun aikaa itse kullekin säädylle! Muistakaa nauttia lämmöstä, rakkaudesta ja kiireettömästä lukuajasta.

Ja muistakaahan huomenna suunnistaa avaamaan seuraava luukku tänne.