Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2018

Lauren Graham: Talking as Fast as I can - From Gilmore Girls to Gilmore Girls (and Everything in Between)


Olen ollut Gilmore Girls -fani aina. Kun sarjaa esitettiin Ylellä 2000-luvun alussa, satuin joskus katsomaan sitä ja ihastuin heti. Opiskeluaikana ostin kaikki tuotantokaudet itselleni DVD:llä ja katsoin ne läpi monen monta kertaa. Sarja on ollut minulle aina tärkeä.  Netflix-kierroksiakin on viime vuosina tullut useampia. Odotin tietenkin innosta puhkuen uusia jaksoja. Osittain ne täyttivätkin odotukseni, osittain jäi asioita hampaankoloon. Sarjan parhaita puolia on tavattoman onnistunut roolitus ja näyttelijöiden kemia. Siispä kun huomasin, että Lorelaita näyttelevä Lauren Graham on kirjoittanut kirjan Gilmore Girls -vuosistaan, innostuin, sillä mikä sen parempaa kuin päästä kurkistamaan lempisarjan kulisseihin.

Graham kertoo kirjassaan lähtökohdistaan, aloittelevan näyttelijän töistä ja yksityiselämästään. Eniten tilaa saa tietenkin hänen uransa jättipotti, ura Lorelaina. Graham kirjoittaa eloisasti. Olen nähnyt hänen haastattelujaan ja tosiaan tuntuu, että monilta osin Lauren on kuin Lorelai. Tosin Laurenin luontainen puhetahti on sentään hitaampi. Kirjan parasta antia olivatkin yksityiskohtaiset kuvaukset siitä, miltä näytteleminen Gilmoren tytöissä tuntui. Hän käy läpi kauden kerrallaan, ja nostaa esiin jokaiselta kaudelta asioita liittyen tekniikan kehitykseen, muotiin ja juonenkäänteisiin. Rakastin tätä kirjan lukua! Voi kunpa hän olisi kuvaillut vaikka jokaisen jakson yhtä tarkasti!

Oli tavattoman kiehtovaa lukea sarjan kuvauksen yksityiskohdista, esimerkiksi cameo-rooleissa piipahtavista näyttelijöiden sukulaisista, puvustuksesta, josta osa oli peräisin Laurenin omasta vaatekaapista sekä tietenkin siitä, miten Lauren koki muut näyttelijät. Kaikesta tulee vaikutelma, että näyttelijät ovat itse saaneet vaikuttaa yllättävänkin paljon sarjan kulkuun ja että heillä on ollut hauskaa yhdessä.


Graham palaa myöhemmin kirjassaan kertomaan jatko-osien kuvaamisesta, mutta sitä ennen seuraa hänen romaaninsa Someday, Someday, Maybe markkinointia ja kuplivaa poukkoilua aiheesta toiseen. Jatko-osien kuvaaminen on selvästi ollut Grahamille hyvin tunteellista ja hän mainitseekin itkeneensä paljon. Hän kertoo  myös mahtavia anekdootteja siitä, miten taianomaisia asioita kuvauksissa tapahtui. Esimerkiksi miten hän valitsi kuvauksiin sattumanvaraisesti itselleen paidan puvustamon varastosta ja vasta jälkeen päin huomattiin, että paidan mallinimi oli Lorelei Two.

Gilmoren tytöt on älykäs, samaistuttava ja visuaalisesti riemastuttava sarja. Se kestää useammat katselukerrat, sillä siinä on niin paljon kaikkea, että joka kerta huomaa jotakin uutta. Olen kasvanut sarjaa katsellessa ja vanhetessa näen tarinan eri näkökulmasta. Nyt huomasin ensimmäistä kertaa samaistuvani usein enemmän Lorelaihin kuin Roryyn ja ymmärtäväni ensimmäistä kertaa myös kaiken sen Luke-hehkutuksen. Joitakin muutoksia siis tapahtuu, kun ihminen vanhenee 15-vuotiaasta kolmekymppiseksi, mutta Team Jess on ja pysyy aina ja ikuisesti!

Olen nyt menossa uusintakierroksella alkuperäisen sarjan vitoskaudella. Olen tehnyt muutamia huomioita, joista tässä muutama:

- Dean on niin ärsyttävä! Oli jo alusta asti ja vielä ärsyttävämpi Lindsay-kuvion jälkeen. Kohtaukset joissa ärsyyntynyt Dean työntää päätään etukenoon alaviistoon saavat verenpaineeni nousemaan. Ja oikeasti, mitä väliä, jos toinen hukkaa jonkun kämäisen nahkarannekkeen?
- Vihaan juonenkäänteitä, joissa ihmiset (yleensä Lorelai) päättää salailla jotakin asiaa, joka aina kuitenkin käy ilmi ja pilaa niin kaiken. Oikeastaan koko juonen kehitys perustuu tällaiseen salailuun vitoskaudelta alkaen. Ja koko April-kuvio (joka on taas kohta edessä). Aaargh! April on yksi inhokkihahmoistani kautta tv-sarjojen historian.
- Samaan ärsyttävään salailukuvioon menee Christopher myöhemmillä kausilla. Christopher on myös ärsyttävä.
- Kuinka ihana voi Jess olla?!
- Skid Row'n Sebastian Bach Hep Alienin Gilinä! Sydänsilmähymiö!
- Richard ja Emily ovat ihania, sekä yhdessä että erikseen. Ja aina kun alan ihmetellä, miksi Lorelai on heille niin ilkeä, he tekevät jotakin ihan käsittämätöntä ja ymmärrän taas Lorelain näkökulman.
- Mitä on se kaikki fat- ja slut-shaming? Siis oikeasti! Kertyviä kiloja pelätään, toisten naisten reisien paksuutta arvostellaan ja slut-kommentteja heitellään omituisen tiuhaan. Valitettavasti muistaakseni uudet jaksotkaan eivät tehneet tässä poikkeusta. Kaksi höyhenenkevyttä naista ahmii uskomattomat määrät roskaruokaa pysyen höyhenenkevyinä ja samaan aikaan läskikommentteja heitellään suuntaan ja toiseen. Aika mautonta, kun tarkemmin asiaa ajattelee.
- Liz ja T.J., hohhoijaa onpa turha juonenkäänne.
- Ymmärrän leffa-, kirja- ja musiikkiviittauksista noin sataprosenttia enemmän kuin ymmärsin ensimmäistä kertaa sarjaa katsoessani.

Ja vielä muutama lempikohtaus kausilta 1-5:

- Koko maratontanssi-jakso.
- Festival of Living Art. Niin hieno!
- Lorelain ja Luken puhelinkeskustelu. Lorelai istuu komerossa, jossa vieressä Michelin koira syö Taylorin kenkää.
- Emilyn paniikkihuoneen (tai siis kaapin) ostaminen.
- Koko Spring Break -jakso.
- Dragonfly Innin avajaiset ja Luken ja Lorelain ensisuudelma.
- "You jump, I jump, Jack" (en tosin tykkää edelleenkään Loganista)
- "Luke can waltz".


No niin no, tästähän tuli ihan kunnon fanityttöpostaus, vaikka kirjasta piti kirjoittaa. Tosiaan siis pidin kirjasta paljon. Kenties parasta oli se, että olen aina miettinyt, miltä Lorelain näyttelijä on näyttänyt nuorena (sillä mielestäni häntä yhdessä jaksossa näyttelevä tyttö on ihan vääränlainen) ja nyt näin kirjassa Lorelain tai siis Laurenin nuoruuskuvia! Ymmärrän vähän paremmin tuon nuoren Lorelain castingin.

Kesälomani on alkanut flunssalla ja pahoilla vatsavaivoilla. Taidan siis ehtiä lomani (vielä kolme ja puoli viikkoa!) aikana katsomaan loputkin kaudet sekä uudet jaksot. Stars Hollow'n väki on hyvää seuraa, korvike oikealle maailmalle. Siihen sarjan viehätysvoima taitaakin perustua.

Kirjassa tosiaan viitataan populaarikulttuuriin, Helmet-haasteeseen kirja menee kohtaan 22.

Kirjailija: Lauren Graham
Kirja: Talking as Fast as I can - From Gilmore Girls to Gilmore Girls (and Everything in Between), Virago 2016
Sivumäärä: 209
Mistä hankittu: Kirjastosta

1 kommentti:

  1. Minusta tuli suuri Gilmore Girls -fani vasta kun sarja tuli Netflixiin ja pääsin sen ensimmäistä kertaa katsomaan. Ja ah kuinka ihana sarja tämä onkaan <3 Juuri pohdin uusintakatselukertaa, jotain tällaista pakahduttavan ihanaa sitä juuri nyt kaipaisi. Meiltä löytyy aika paljon samoja ärsytyksen aiheitakin (Dean, huoh), paitsi että pidän Loganista erittäin paljon, vaikka Roryn kannalta olenkin Team Jess :D Laurenin kirjan kuuntelin viime vuonna ja pidin siitäkin paljon, pitäisi vielä lainata kirja kirjastosta jotta itsekin pääsisin näkemään kaikki mainitut kuvat!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!