Turun kirjamessujen sunnuntai

Tässä perinteistä ruokamessuleipäjuustoa iltapalaksi mutustaessani päätin, että kootaanpa nyt tämäkin messupäivä blogiin, vaikka väsyttää ja vaikka ajatukset ovat kovin hajanaisia. Kolme päivää messuhulinassa uuvutti ja aloin olla aika ärsyyntynyt ja kaipasin yksinäisyyttä, rauhaa, musiikkiin upottautumista ja kirjan lukemista. Lienee aika yleinen kokemus kirjamessuvieraalle, kontrasti lukuharrastuksen kanssa on melkoinen.

Päivän aloitin, niin kuin eilen lupailin, kuuntelemalla Petri Tammisen haastattelun. Tamminen osoittautuikin miellyttäväksi esiintyjäksi. Parasta oli kun hän intoutui kertomaan kirjastoista, miten hän rakastaa niitä. Kirjassahan kirjailijan vaimo listaa asioita, joiden takia kannattaa elää: kakut, kirjastot, lentopallo. Tamminen kertoi silmät loistaen, miten kirjasto on paratiisi maan päällä, samaan aikaan sekä jännittävä että turvallinen paikka. Ja miten kirjasto on ainoa paikka, jonne voi mennä ilman että kukaan odottaa mitään, ilman että on kuluttaja. Hieno luonnehdinta ja tosiaan, kirjastoja ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Minulle selvisi haastattelussa myös että kesällä esikoiskirjansa Jalat maassa julkaissut Antti Rönkä on Tammisen poika. Päätin että minun on luettava lisää sekä isää että poikaa.

Myöhemmin seurasin Agricola-lavalla kirjabloggarikollegani Kirsin ansiokkaasti moderoimaa dekkarikeskustelua. Se keskittyi käsittelemään millaista on kirjoittaa moniosaista dekkarisarjaa ja millaisia haasteita siinä voi olla. Keskusteluun osallistuivat Matti Remes, Arttu Tuominen ja Timo Sandberg. En ole lukenut heiltä yhtäkään kirjaa, mutta tuli sellainen olo, että pitäisi kyllä. Mielenkiintoista oli kuulla siitä, miten kirjoihin ammennetaan omaa elämää ja joskus myös persoonaa ja miten paljon kirjoittava saattaa unohtaa, mitä on vuosia sitten kirjoittanut ja saattaa sekoittaa jopa eri sarjojen hahmot keskenään. Haastatteluun oli varattu mukavasti aikaa, 40 minuuttia, mutta silti se kului äkkiä. Se on messujen ongelma, kiinnostavaa ohjelmaa on paljon, mutta aika ohjelmaa kohti on lyhyt. Tosin olin kyllä ihan valmis lähtemään kotiin puoli neljältä.

Kiitokset siis Turun Messukeskukselle, kun sain taas kierrellä messuja bloggaripassin voimin! Kiitos myös messuseuralle ja teille (harvoille) joiden kanssa kohtasimme. Helsingin messuilla ajattelin panostaa sosiaalisuuteen, jospa vaikka ehtisin sitä ennen vähän toipumaan tästä. Yksi ilta ei riitä millään akkujen täyteen lataamiseen, joten hieman kauhulla odotan taas huomenna alkavaa työviikkoa. Lopulta messuista jäi kaikesta uuvuttavuudesta huolimatta päällimmäisenä inspiroitunut olo: miten ihania kirjoja maailma on täynnä ja miten ihana olisi itsekin kirjoittaa!

Ensimmäisessä kuvassa päivän messusaalis, joka onneksi sentään jäi edellisiä päiviä pienemmäksi: ruotsalaista nykysarjakuvaa ja saksalainen 1940-luvun klassikko. Ihan hirveän vaikea klassikko, jonka kuitenkin aion lukea, sillä se on sekä keskisuomalaisen sadan kirjan, että 1001 kirjan listalla. Harrastuksensa kullakin, mutta kirjamessuilla muistaa, että on niitä kirjahulluja sentään aika paljon muitakin!