Kirjamessukuulumisia perjantailta ja lauantailta

Aiempina vuosina olen kirjamessuilla seurannut tiiviisti ohjelmia, kantanut kameraa mukana ja kuvannut innokkaasti ja raportoinut jokaisesta messupäivästä erikseen pitkästi. Nyt  huomaan, että puhelimessa on muutama julkaisukelvoton suhruinen räpsy, ohjelmiakaan en nähnyt kovin montaa, mutta ostettujen kirjojen pino sekä yleinen messupöhinä ovat tehneet oloni onnelliseksi. Onnelliseksi mutta väsyneeksi! Viime yönä nukuin kevyet yhdentoista tunnin yöunet, juuri sellaiset, joita olen viikkokausia kaivannut, mutta joihin en ole pystynyt yrityksestä huolimatta. Vaikka tuntuu, että messut eivät lievitä kaikessa stressaavuudessaan työstressiäni, ovat ne jotenkin kuitenkin rentouttaneet. En ole koskaan tainnutkaan mainita, että rakastan kirjoja!

Kirja-alan muutoksesta ja jopa kuolemasta on puhuttu pitkään. Tänä vuonna en voinut olla  miettimättä, onko messujen selvä pieneneminen nyt merkki siitä. Joka vuosi halpakirjaosasto kasvaa ja siellä on enemmän ihmisiä ja muita näytteilleasettajia on vähemmän. Ruokamessupuolikin tuntui kuivahtaneelta. Mielenkiinnolla menen loppukuusta Helsingin messuille, jotka ovat tuntuneet aiempiin Turun messuihin tottuneesta uuvuttavan suurilta. Niillä olisi nimittäin vähän varaakin pienentyä...

Joku kuitenkin selvästi ostaa kirjoja, sillä muutama kirja joiden ostamista suunnittelin perjantaina, oli lauantaihin mennessä myyty. Mikä tragedia! Taisin kuitenkin löytää tilalle ihan riittävästi lohduketta. Jotenkin alitajunta käskee potea huonoa omaatuntoa kirjojen ostamisesta, mutta toisaalta ehkä jokaisella saa olla se yksi hulluuden alue, jossa toteuttaa itseään ja pitäähän minun tehdä osani siinä, että kirjamyynti säilyisi edes jotenkin hengissä. Koska minulla ei ole nyt oikein kerrottavaa muusta (kaikki ohjelmat, jotka näin olivat kyllä todella mielenkiintoisia), kerron noista uuden kirjapinoni kirjoista.

Westön Älä käy yöhön yksin ja Itkosen Kohti metsästin perjantaina divaripuolelta. Molemmat ovat lempikirjailijoitani, joiden kaikki kirjat haluaisini hyllyyni. Kohti on muuten vielä lukematta! Miesten haastattelu eilen oli ihana. Sitä olisi kuunnellut vielä paljon pidempäänkin.

Samoin pinon päällimmäinen Minä, Ozzy on perjantain ostoskierroksen löytö. Kirjastokaistan mainiossa sarjassa Löytöretki musiikkiosastolla idolini Marko Annala  kehuu sitä ja kiinnostuin. Se on ollut lukulistalla jo aiemmin, viimeistään siinä vaiheessa kun luin The Dirtin.

Pajtim Statovcin Bolla on ollut syksyn lukulistalla ja nyt löysin sen valmiiksi signeerattuna (tänä vuonna signeerausjonot tuntuivat liialliselta sosiaaliselta ponnistukselta). Noora Vallinkosken Perno Mega City kuuluu henkilökohtaisella samaistumisen tasolla valtavan vaikutuksen tehneisiin kirjoihin ja se on ollut tarkoitus ostaa omaan hyllyyn, jos tulee jossakin vastaan, nyt tuli ja varsin edullisesti. Nämä ovat siis molemmat uusia kirjoja.

Keltaisen kirjaston kirjathan haluaisin hyllyyni vaikka kaikki. Perinteisesti en voinut vastustaa Tammen osaston tarjousta kolmesta keltsistä 25 eurolla, ostin Ishiguron, Saramagon ja Stridsbergin. Ishiguroon ja Saramagoon olen ihastunut aiempien kirjojen perusteella, Strdisbergistä olen lukenut paljon hyvää. Kokonaan en voinut vastustaa keltaisten kutsua divaripuolellakaan, mukaan tarttui Bellow.

Ajattelin jo, että en osta tänään enää kirjoja, mutta onhan tässä nyt edessä pitkä talvi. Talven horroskauteen kun parasta varautumista on täyttää kotinsa hyvillä kirjoilla. Edessä on siis vielä kolmas messupäivä ja sitten muutama viikko lepoa ennen Helsingin messuja (varasin muuten juuri hotellin, jee!).

Kiitos Turun Messukeskukselle bloggaajapassista.