lauantai 30. toukokuuta 2020

Homeros: Odysseia


Hyvää toukokuun toiseksiviimeistä päivää! Ihan hullua, että kohta on kesäkuu, siis virallisesti kesä. Blogitaukokin venyi ihan vahingossa lähes kuukauden pituiseksi, vaikka tuntuu että juurihan tänne kirjoitin. Olen jopa saanut luettua monta kesken ollutta kirjaa loppuun, eli blogattavaa tosiaan riittäisi. Vaikka tokihan olen tavalleni uskollisesti myös aloittanut vähintään yhtä monta uutta kirjaa. Puhumattakaan siitä, miten puhelin piippaa jatkuvasti tekstiviestiä kirjastoon saapuneista varauksista...

Keskisuomalaisen listaprojekti jatkuu! Muistuttelen teitäkin, että Jokken kirjanurkassa on meneillään mainio haaste, jossa luetaan ja blogataan listan kirjoista. Loppusuora alkaa jo häämöttää projektissani, tosin tässä tapauksessa viimeiset metrit vaikuttavat melko tuskaisilta. Aika tuskainen oli myös tämä megaluokan klassikko, klassikko oikein perimmäisessä mielessä, Homeroksen Odysseia-eepos. Luin sitä pitkin kevättä sivun silloin ja toisen tällöin (aika usein myös e-kirjana yön unettomina hetkinä), ja lopulta luin sen silkalla tahdonvoimalla loppuun viime viikolla.

Tarina on toki tuttu, kellepä ei olisi! Onhan kyseessä karkeasti otettuna länsimaalaisen kulttuurin pohja. Parhaiten muistan tarinan jostakin elokuva-adaptaatiosta, joka katsottiin ala-asteella. Vaikutuksen teki silloin erityisesti miesten muuttaminen sioiksi ja seireenit ja samoilla linjoilla menin nyt romaaninkin parissa yli 20 vuotta myöhemmin. Teoshan on oikeasti runoelma, mutta päästäkseni paremmin tarinaan sisälle (okei, päästäkseni kaikkein helpoimmalla) valitsin suomennokseksi Pentti Saarikosken version, joka on proosamuotoinen (ja perustuu ranskalaiseen, ilmeisen paljon lyhenneltyyn käännökseen, kappas kun sattui sopivasti sekin).

Ongelmani oli taas se perinteinen, seikkailukirjat eivät vain ole minun juttuni. Tapahtumia oli hirveästi, mutta olisin kaivannut edes hetken hengähdystaukoa. Toisaalta kerronta oli todella hidasta. Tämä yhdistelmä oli viedä hermoni. Saarikosken suomennos vaikutti ihan toimivalta, tosin parissakin vaiheessa vannoin, että jos hän vielä kerran mainitsee kiilaskatseisen Athenen, heitän kirjan seinään, takkaan, tuomiovuoreen, enkä koskaan enää palaa sen pariin. H. K. Riikosen laatimassa jälkipuheessa mainitaankin, että suomennoksen julkaisun yhteydessä tuo kiilaskatseisuus on herättänyt huomiota ja ihmetystäkin ja pikainen googlaus osoittaa, että tämä Athenen katseen tyyppi (Lönnrotilla sinisilmä, Mannisella päilyväsilmä) onkin melkoinen kynnyskysymys eri suomennosten välillä - kuvitella että tämäkin on ihan oma tieteenhaaransa.

Minusta tuntuu, että klassikot ovat lähes poikkeuksetta jaettavissa kahteen luokkaan: sellaisiin jotka tekevät minuun suuren vaikutuksen ja joihin rakastun ja sellaisiin, joiden arvon kyllä ymmärrän ja joissa klassikkous on itseisarvo ja niihin on ilo tutustua sen vuoksi, mutta jotka ovat lukukokemuksena lopulta aika yhdentekeviä. Odysseia kuului ehdottomasti jälkimmäiseen luokkaan. Olihan tämä nyt mielenkiintoista luettavaa, mutta ei noussut suosikkieni joukkoon.

Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan 25, kirjassa ollaan nimittäin monellakin saarella.
Instagramin puolella haastoin kaikki lukemaan klassikoita kesällä #klassikkokesä2020 hengessä, lähtekäähän tekin mukaan!

4 kommenttia:

  1. Onnea tästä luku-urakasta. Uskon, että on se ollut aikamoinen lukuhaaste. Vaikka pyrinkin lukemaan klassikkoja silloin tällöin, tämä teos ei ole edes tullut mieleenikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Tämä tosiaan oli melkoinen haaste.

      Poista
  2. Hienoa Marile. Oma projketini eteni myötätuulessa, mutta sitten korona laittoi kirjastot kiinni, minulla puuttui listasta enemmän kuin sinulla mutta tavoite on edelleen ensi hutikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsehän käytin kirjastojen kiinnioloa tekosyynä kirjaostoksille... Listalta lukemattomat kirjat vähenevät mutta alkavat olla kyllä sen kokoisia haasteita, että saa nähdä miten käy! Tosin saattaahan olla, että ne pääsevät yllättämään iloisesti, kuten klassikoiden suhteen usein käy.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!