Messuraportti: Helsingin kirjamessujen perjantai ja lauantai

Niin vain on sitten kirjamessut ohi tältä vuodelta ja kohta on jo marraskuu. Käsittämätöntä. Kerroinkin, miten juhlistin nyt samalla uuden elämäni yksivuotissynttäreitä ja oli kyllä varsin onnistunut juhlaviikonloppu! Kiitos messukeskukselle bloggaripassista.

Perjantaina menin paikalle vähän ennen kahtatoista. Olen kahdesti ennenkin käynyt Helsingin messuilla (kaksi ja kolme vuotta sitten) ja olin taas messuhallissa ihan yhtä eksynyt. Jotenkin en osaa lainkaan hahmottaa sitä tilaa. Turun messut ovat paljon helpommin hallittavissa oleva tilaisuus. Ihmisiä oli paljon ja heti aulassa alkoi vähän ahdistaa. Onneksi kuitenkin löysin nopeasti tieni kirjojen luokse ja syke alkoi laskea. Suuntasin tiedetorin suuntaan Kruununhaka-lavalle, jossa Risto Isomäki kertoi kirjastaan Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. En ole lukenut vielä kirjaa, laitoin sen saman tien kirjastosta varaukseen. Eipä tullut mikään iloinen fiilis tuosta haastattelusta. Mielenkiintoista oli mm. keskustelun sivuama vaateteollisuus ja se miten suomalaisilla yrityksillä voi hyvin olla tärkeitä avaimia siihen, miten me selviäisimme tästä kriisistä. Isomäkeä olen fanittanut pitkään, hän on myös hyvä puhuja. Olisin kuunnellut häntä paljon pidempäänkin!

Risto Isomäki, haastattelija Leo Stranius

Isomäen jälkeen ehdin tehdä vähän ostoksia ja tankata energiaa (ihan hirveän bagelin) ja sen jälkeen tapasin maailman ihanimman Enemmän kirjoja -blogin Tiian. Internet-maailma on hassu, tuntuu kuin olisin tavannut ystävän, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kuin näimme livenä. Seurasimme yhdessä pari Kruununhaka-lavan ohjelmaa. 

Ensin keskusteltiin Tiedenaisista (Maria Lähteenmäki, Johanna Ylipulli ja Riitta Korhonen). Tuokin kirja kuulosti todella mielenkiintoiselta. Haastattelua kuunnellessani tuli taas mieleeni, miten ihanaa olisi olla tutkija, mutta miten kamalaa olisi olla jatkuvassa apurahan hakurumbassa. Mieleeni jäi erityisesti se, kun Ylipulli kertoi miten suunnittelumaailma on miehinen: autoilu on naisille vaarallisempaa, kun kolaritestinuket ovat miehisiä ja vaikkapa hengityssuojaimet on suunniteltu miehille sopiviksi.

Tuon jälkeen tasa-arvokeskustelu jatkui teemalla Eriarvoistuva maailma - tasa-arvoistava koulu? Keskustelussa oli mukana panelistit Minja Koskela, Tuomas Tervamäki ja Sonja Kosunen. Ihailen etenkin Koskelan taitoa puhua! Hän totesi, että suomalainen peruskoulu on historiallisen upea demokratiateko, mutta sitä ei pitäisi pitää itsestäänselvänä. Eriarvoistuminen ei näy Suomessa samalla tavalla kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, mutta vastaavat rakenteet ovat olemassa, vaikka ovatkin paremmin piilossa. Se onko perheillä varaa laittaa lapsensa harrastuksiin, voi vaikuttaa paljonkin näiden tulevaisuuteen. Jatkoimme tästä Tiian kanssa mielenkiintoista keskustelua ja messujen kiertelyä, kunnes minun oli aika lähteä hotellilleni päikkäreille ja vaahtokylpyyn (!!!) ennen illan Bloodred Hourglassin ja Insomniumin keikkaa. Aika etuoikeutettu olo.

Tässä varsin hämärässä kuvassa perjantain ostokset: Ei enää Eddyn aioin ostaa jo Turun messuilta, mutta se loppui kesken! Nyt ostin sen ja kaupanpäällisiksi sain kassin. Hetken hohtava valo on puuttunut aiemmin Itkonen-kokoelmastani, enkä ole siitä muuten koskaan lukenutkaan! Bukowskin Siinä sivussa oli aikamoinen löytö myös sen myyjän mukaan. Luotettava taho on suositellut minulle, että tämä on Bukowskin paras ja kun tuo kirja oli jotenkin niin hieno, niin pakkohan minun oli se ostaa.

Lauantaina oli messuväsymystä ilmassa ja jalat painoivat jo valmiiksi. Messuille menin vasta puolen päivän jälkeen - ja järkytyin tungoksesta ja melkein pakenin. Onneksi kuitenkin jäin, sillä päivän aikana tein paljon hyviä löytöjä ja tapasin Sivutiellä-blogin Sirrin sekä Hennan. 
Ohjelmia en jaksanut seurata ja messuhallissa oli niin täyttä, että oli välillä etsittävä rauhallisempi soppi, jossa sai hetken hengähtää. En voi kuitenkaan olla olematta iloinen siitä väenpaljoudesta, sillä sehän tarkoittaa sitä, että kirjallisuus kiinnostaa! Juuri luin tiedotteesta, että kirjamyynti kasvoi neljänneksellä viime vuodesta, hurraa! Eikä nyt vedetä tästä mitään johtopäätöksiä siitä, että viime vuonna minä en päässyt mukaan... Kolme tuntia oli minulle ihan riittävästi myös lauantaina, enempää löytöjä en olisi ehkä jaksanut kantaa sieltä poiskaan.

Kuvissa lauauntain ostokset. Rosebudin myyntipiste oli viedä minut turmioon... Löysin ihanan kokoelman erikseen irrotettavia Alice in Wonderland -kuvia, jotka on kai tarkoitettu värityskuviksi, mutta minä ajattelin laittaa niitä tauluiksi. Olen monesti kertonut, miten paljon rakastan tuota John Tennielin kuvitusta, se on kuin osa identiteettiäni. Ostin myös ihania kirjamerkkejä ja pari muistikirjaa (Minulla on paha, todella paha muistikirjariippuvuusongelma. Tarvitsen kai lisää muistikirjoja, että muistan jatkossa ettei minun enää pitäisi ostaa niitä). Ulla Donnerin Sontaa-sarjakuvan luin jo ja tykkäsin tosi paljon. Olin jonottanut sitä kirjastosta jo pitkään, mutta messuilla totesin, etten jaksakaan enää.

Böll,  Doctororow ja Kellokosken prinsessa olivat kympillä kolme -divaripöydän löytöjä. Böll ja Doctorow ovat 1001-listan kirjoja, Kellokosken prinsessa on ollut lukulistalla pitkään. Kent-kirja maksoi vain neljä euroa. Pakkohan minun oli se ostaa, kun olen haaveillut siitä omaan hyllyyn. Suomen rahvaan historia on ollut myös ostolistalla, nyt sain sen kympillä, joten en voinut vastustaa, vaikka sen kantelu ympäri Helsinkiä kävikin työstä.

Messujen plussat ja miinukset:

+ Mahtavat valikoimat sekä uusien että antikvariaattikirjojen myyntipisteissä. Ja jopa tosi edullisia kirjoja.
+ Nyt tuntui, että kirjat liikkuivat myös muualla kuin siellä 2 euron kirjojen osastolla. Mahtavaa!
+ Kiinnostava ohjelma, sieltä olisi löytynyt seurattavaa ihan valtavasti
+ Liukumäki oli superhauska idea!
+ Ruuhka, kirjat kiinnostaa!

- Lavat voisi olla merkittynä isoilla kylteillä katon rajaan. Helpottaisi kummasti suunnistamista.
- Ruuhka, alkoi ahdistaa
- Bagel oli aivan kamala, pahoitin mieleni
- Puhelinoperaattorimyyjät. Ei kiitos! Olen menossa katsomaan hullun kiilto silmissä lisää kirjoja! Minulla ei ole teille aikaa!

Nyt tuntuu, ettei koskaan enää, mutta veikkaanpa että ensi vuonna haluan taas myös Helsingin messuille. Kirjamessut ovat samaan aikaan sekä maailman ihanin että maailman kamalin paikka. Kyllä se taitaa enemmän kallistua ihanan puolelle, nyt kun ihailen ostoksiani. Olitko sinä messuilla, teitkö löytöjä?

Voita lippu Helsingin kirjamessuille! (arvonta päättynyt)

Viikonloppu! Olipa uuvuttava työviikko. Ensi viikko on lähes yhtä uuvuttava, mutta onneksi pelastukseksi saapuu perjantain lomapäivä ja Helsingin kirjamessut, joilla aion kierrellä perjantain ja lauantain (kiitos Messukeskukselle bloggaajapassista!). Sain ilon arpoa myös teille kaksi messulippua, jotka oikeuttavat kertakäyntiin messuilla. Toisen lipun arvon täällä blogissani, toisen Instagramissa. Jos haluat tuplata mahdollisuutesi voittoon, tule osallistumaan myös Instagramiin (löydyn sieltä nimellä 1001kirjaa).

Totta puhuakseni en ole kaiken tämän työhulluuden keskellä ehtinyt perehtymään messulehteen, mutta tässä pari nopeaa tärppiä noilta päiviltä, jolloin itse olen paikalla:

Perjantai 25.10.

11-11:30: Heikki Salo ja Mikko Lundell
Miljoonasade
Rakastetun yhtyeen värikäs tarina.  
(olen fani!)

12-13: Antti Heikkinen, Karoliina Timonen, haastattelija Esa Lilja
Kalle Päätalo 100 vuotta
Timosen kirja odottaa lukemistaan ja lainasin hiljattain Iijoki-sarjan ensimmäisen kirjan, jospa ehtisin aloittamaan sen tänä viikonloppuna.

Lauantai 26.10.

10:30-11 Mercedes Bentso, Kallion lukion opiskelijat haastattelevat
Mercedes Bentso
Bentson kirja oli vaikuttava, tämä kiinnostaa paljon.

13:30-14 David Nicholls
Suloinen suru
Fanitan Sinä päivänä -kirjaa. Nicholls taitaa olla tämän vuoden isoin stara.

Mutta siis, se arvonta! Osallistu lippuarvontaan kertomalla kommentilla, oletko ollut ennen Helsingin kirjamessuilla. Arvonta-aikaa on sunnuntai-iltaan 20.10. kello 18 asti, jonka jälkeen arvon voittajan, yhden blogissa ja yhden Instagramissa. Jätä kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni, jos voitto osuu kohdalle. Lipun toimitan pdf-tiedostona sähköpostitse.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT ja voittaja on arvottu random generattorilla, joka arpoi voittajaksi kommentin numerolla kaksi. Onnea nimimerkki Samoilija, laitan sinulle kohta sähköpostia.

Turun kirjamessujen sunnuntai

Tässä perinteistä ruokamessuleipäjuustoa iltapalaksi mutustaessani päätin, että kootaanpa nyt tämäkin messupäivä blogiin, vaikka väsyttää ja vaikka ajatukset ovat kovin hajanaisia. Kolme päivää messuhulinassa uuvutti ja aloin olla aika ärsyyntynyt ja kaipasin yksinäisyyttä, rauhaa, musiikkiin upottautumista ja kirjan lukemista. Lienee aika yleinen kokemus kirjamessuvieraalle, kontrasti lukuharrastuksen kanssa on melkoinen.

Päivän aloitin, niin kuin eilen lupailin, kuuntelemalla Petri Tammisen haastattelun. Tamminen osoittautuikin miellyttäväksi esiintyjäksi. Parasta oli kun hän intoutui kertomaan kirjastoista, miten hän rakastaa niitä. Kirjassahan kirjailijan vaimo listaa asioita, joiden takia kannattaa elää: kakut, kirjastot, lentopallo. Tamminen kertoi silmät loistaen, miten kirjasto on paratiisi maan päällä, samaan aikaan sekä jännittävä että turvallinen paikka. Ja miten kirjasto on ainoa paikka, jonne voi mennä ilman että kukaan odottaa mitään, ilman että on kuluttaja. Hieno luonnehdinta ja tosiaan, kirjastoja ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Minulle selvisi haastattelussa myös että kesällä esikoiskirjansa Jalat maassa julkaissut Antti Rönkä on Tammisen poika. Päätin että minun on luettava lisää sekä isää että poikaa.

Myöhemmin seurasin Agricola-lavalla kirjabloggarikollegani Kirsin ansiokkaasti moderoimaa dekkarikeskustelua. Se keskittyi käsittelemään millaista on kirjoittaa moniosaista dekkarisarjaa ja millaisia haasteita siinä voi olla. Keskusteluun osallistuivat Matti Remes, Arttu Tuominen ja Timo Sandberg. En ole lukenut heiltä yhtäkään kirjaa, mutta tuli sellainen olo, että pitäisi kyllä. Mielenkiintoista oli kuulla siitä, miten kirjoihin ammennetaan omaa elämää ja joskus myös persoonaa ja miten paljon kirjoittava saattaa unohtaa, mitä on vuosia sitten kirjoittanut ja saattaa sekoittaa jopa eri sarjojen hahmot keskenään. Haastatteluun oli varattu mukavasti aikaa, 40 minuuttia, mutta silti se kului äkkiä. Se on messujen ongelma, kiinnostavaa ohjelmaa on paljon, mutta aika ohjelmaa kohti on lyhyt. Tosin olin kyllä ihan valmis lähtemään kotiin puoli neljältä.

Kiitokset siis Turun Messukeskukselle, kun sain taas kierrellä messuja bloggaripassin voimin! Kiitos myös messuseuralle ja teille (harvoille) joiden kanssa kohtasimme. Helsingin messuilla ajattelin panostaa sosiaalisuuteen, jospa vaikka ehtisin sitä ennen vähän toipumaan tästä. Yksi ilta ei riitä millään akkujen täyteen lataamiseen, joten hieman kauhulla odotan taas huomenna alkavaa työviikkoa. Lopulta messuista jäi kaikesta uuvuttavuudesta huolimatta päällimmäisenä inspiroitunut olo: miten ihania kirjoja maailma on täynnä ja miten ihana olisi itsekin kirjoittaa!

Ensimmäisessä kuvassa päivän messusaalis, joka onneksi sentään jäi edellisiä päiviä pienemmäksi: ruotsalaista nykysarjakuvaa ja saksalainen 1940-luvun klassikko. Ihan hirveän vaikea klassikko, jonka kuitenkin aion lukea, sillä se on sekä keskisuomalaisen sadan kirjan, että 1001 kirjan listalla. Harrastuksensa kullakin, mutta kirjamessuilla muistaa, että on niitä kirjahulluja sentään aika paljon muitakin!

Kirjamessukuulumisia perjantailta ja lauantailta

Aiempina vuosina olen kirjamessuilla seurannut tiiviisti ohjelmia, kantanut kameraa mukana ja kuvannut innokkaasti ja raportoinut jokaisesta messupäivästä erikseen pitkästi. Nyt  huomaan, että puhelimessa on muutama julkaisukelvoton suhruinen räpsy, ohjelmiakaan en nähnyt kovin montaa, mutta ostettujen kirjojen pino sekä yleinen messupöhinä ovat tehneet oloni onnelliseksi. Onnelliseksi mutta väsyneeksi! Viime yönä nukuin kevyet yhdentoista tunnin yöunet, juuri sellaiset, joita olen viikkokausia kaivannut, mutta joihin en ole pystynyt yrityksestä huolimatta. Vaikka tuntuu, että messut eivät lievitä kaikessa stressaavuudessaan työstressiäni, ovat ne jotenkin kuitenkin rentouttaneet. En ole koskaan tainnutkaan mainita, että rakastan kirjoja!

Kirja-alan muutoksesta ja jopa kuolemasta on puhuttu pitkään. Tänä vuonna en voinut olla  miettimättä, onko messujen selvä pieneneminen nyt merkki siitä. Joka vuosi halpakirjaosasto kasvaa ja siellä on enemmän ihmisiä ja muita näytteilleasettajia on vähemmän. Ruokamessupuolikin tuntui kuivahtaneelta. Mielenkiinnolla menen loppukuusta Helsingin messuille, jotka ovat tuntuneet aiempiin Turun messuihin tottuneesta uuvuttavan suurilta. Niillä olisi nimittäin vähän varaakin pienentyä...

Joku kuitenkin selvästi ostaa kirjoja, sillä muutama kirja joiden ostamista suunnittelin perjantaina, oli lauantaihin mennessä myyty. Mikä tragedia! Taisin kuitenkin löytää tilalle ihan riittävästi lohduketta. Jotenkin alitajunta käskee potea huonoa omaatuntoa kirjojen ostamisesta, mutta toisaalta ehkä jokaisella saa olla se yksi hulluuden alue, jossa toteuttaa itseään ja pitäähän minun tehdä osani siinä, että kirjamyynti säilyisi edes jotenkin hengissä. Koska minulla ei ole nyt oikein kerrottavaa muusta (kaikki ohjelmat, jotka näin olivat kyllä todella mielenkiintoisia), kerron noista uuden kirjapinoni kirjoista.

Westön Älä käy yöhön yksin ja Itkosen Kohti metsästin perjantaina divaripuolelta. Molemmat ovat lempikirjailijoitani, joiden kaikki kirjat haluaisini hyllyyni. Kohti on muuten vielä lukematta! Miesten haastattelu eilen oli ihana. Sitä olisi kuunnellut vielä paljon pidempäänkin.

Samoin pinon päällimmäinen Minä, Ozzy on perjantain ostoskierroksen löytö. Kirjastokaistan mainiossa sarjassa Löytöretki musiikkiosastolla idolini Marko Annala  kehuu sitä ja kiinnostuin. Se on ollut lukulistalla jo aiemmin, viimeistään siinä vaiheessa kun luin The Dirtin.

Pajtim Statovcin Bolla on ollut syksyn lukulistalla ja nyt löysin sen valmiiksi signeerattuna (tänä vuonna signeerausjonot tuntuivat liialliselta sosiaaliselta ponnistukselta). Noora Vallinkosken Perno Mega City kuuluu henkilökohtaisella samaistumisen tasolla valtavan vaikutuksen tehneisiin kirjoihin ja se on ollut tarkoitus ostaa omaan hyllyyn, jos tulee jossakin vastaan, nyt tuli ja varsin edullisesti. Nämä ovat siis molemmat uusia kirjoja.

Keltaisen kirjaston kirjathan haluaisin hyllyyni vaikka kaikki. Perinteisesti en voinut vastustaa Tammen osaston tarjousta kolmesta keltsistä 25 eurolla, ostin Ishiguron, Saramagon ja Stridsbergin. Ishiguroon ja Saramagoon olen ihastunut aiempien kirjojen perusteella, Strdisbergistä olen lukenut paljon hyvää. Kokonaan en voinut vastustaa keltaisten kutsua divaripuolellakaan, mukaan tarttui Bellow.

Ajattelin jo, että en osta tänään enää kirjoja, mutta onhan tässä nyt edessä pitkä talvi. Talven horroskauteen kun parasta varautumista on täyttää kotinsa hyvillä kirjoilla. Edessä on siis vielä kolmas messupäivä ja sitten muutama viikko lepoa ennen Helsingin messuja (varasin muuten juuri hotellin, jee!).

Kiitos Turun Messukeskukselle bloggaajapassista.

Turun kirjamessujen sunnuntai

Tänään sunnuntai-iltana, kolmen päivän kirjamessuilun jälkeen, pohdin monenlaista. Pohdin, että taidan olla aika onnekas tyttö. Messuilla jaettiin männyn siemeniä, ideana on istuttaa kirja ja kompensoida luonnonvarojen käyttöä. Minä unohdin asian koko viikonlopuksi, kunnes tänään muistin lähteä siementen metsästykseen. Ja sain vihonviimeisen siemenkassin! Siemenet pääsevät kasvamaan kotipihallemme, toivottavasti onnekkuus siivittää niiden elämää ja meidän muiden pihapiirin eliöiden elämää siinä sivussa.

Pohdin myös sitä, miten elämämme koostuu pienistä sattumuksista, miten nopeatkin kohtaamiset voivat kasvaa koko elämän mittapuulla hyvin merkittäviksi. Miten kuusi vuotta sitten graduahdistuksen sivuprojektiksi noussut kirjojen listaaminen nettiin kasvoi yhdeksi elämäni tärkeimmistä harrastuksista, joka johtaa jatkuvasti ikimuistoisiin hetkiin ja kohtaamisiin. Mietin miten tärkeitä sanat voivat joskus olla, niin kirjoitetut kuin sanotut. Miten ihmiskunta voisi paremmin, jos se käyttäisi enemmän sanoja, haluaisi ymmärtää eri näkökannat, pohdiskelisi. Mietin, miksi niin usein emme sano suoraan, jos jokin on tehnyt meihin suuren vaikutuksen, vaan vain silloin jos jokin asia on pielessä. Kiitos ja kehu voivat olla yllättävän tärkeitä, kukaan ei osaa lukea ajatuksia.

Sellaistakin mietin, miten tärkeää on, että jokainen löytää ne omat ihmisensä, oman piirinsä. Minä elin yli kaksikymmentä vuotta siinä uskossa, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti vääränlainen, kun en tunnu kuuluvan mihinkään joukkoon. Omien ihmisten löydyttyä olen löytänyt myös jonkinlaisen itseni hyväksymisen. Ja myös ymmärryksen, löydän jatkuvasti lisää itseni kaltaisia ihmisiä, kun tiedän mistä etsiä. Kirjamessuilla on valtavasti ihmisiä, mutta siellä on myös aistittavissa kirjaihmisten samankaltaisuus, kyky rakastua tekstiin, samaistua kertomuksiin, taitoon imeä sanoista voimaa elämään. Vaikka lauantaina tungos ahdistikin paljon, ei voinut olla ihailematta sitä, miten paljon kirjat yhä vetävät ihmisiä puoleensa. Kirjoitettu teksti ei ole kuolemassa, mutta lukutaidon polarisoituminen huolestuttaa minua. Tuntuu hirveän pelottavalta ajatukselta, että tulevaisuudessa vaikkapa työmarkkinoilla hyvä lukutaito voi olla kilpailuvaltti, ei itsestäänselvyys.

Ja sitäkin mietin, niin kuin aina kirjamessujen jälkeen, että haluan kirjoittaa enemmän, purkaa pääni sisäisen jatkuvan sanatulvan paperille. Jokin estää minua tekemästä sitä. En ole varma, onko se laiskuutta, pelkoa, häpeää vai jotakin muuta. Nyt aion kuitenkin ottaa selville, mikä se syy on ja päästä siitä yli. Syksyni tulee kulumaan enemmän tai vähemmän toipilaana tämän kuun lopulla koittavan ison leikkauksen jälkeen, joten tekosyyksi ei tule kelpaamaan ainakaan ajan puute.

Perjantain ja lauantain messuraporttini olivat hyvin lyhyitä eikä tämä sunnuntainkaan varsinainen raporttiosa ole pitkä. Tänä vuonna en juuri jaksanut kaivaa kameraa laukusta ja tavoitteeni olivat varsin maltilliset, rauhallinen kiertely ja vain pari ohjelmaa joka päivä. Tämä oli hyvä tapa, ja jalat sai silti kipeäksi, kassin täyteen kirjoja ja mielen täyteen muistoja.

Aamulla kuuntelin ensin Minna Rytisalon haastattelua hänen uudesta romaanistaan Rouva C. Olen ostanut kirjan aiemmin ja nyt sain siihen omistuskirjoituksen. Fanitan Minnaa (niin Rytisaloa kuin Canthiakin) todella paljon. Häntä kuunnellesani mietin, kunpa itsellänikin olisi ollut hänen kaltaisensa opettaja! Aloitan kirjan lukemisen jo pian, odotan siltä paljon ja uskon rakastuvani siihen. Rytisalo on mestari kuvaamaan tunteita ja pieniä, merkityksellisiä hetkiä.

Koko viikonlopulta eniten odottamani haastattelu alkoi puoli yhdeltä Kallas-lavalla. Mies Mokoman lyriikoiden ja kahden upean romaanin, Värityskirjan ja Paaston takana, pääsi ääneen. Marko Annala on mahtava ja karismaattinen esiintyjä niin rokkiklubin kuin kirjamessujenkin lavalla. Ihailen valtavasti hänen tapaansa käyttää sanoja. Tiivis ilmaisu karsii pois turhan ja jättää jäljelle olennaisen ja tämä on taito, jota en lainkaan hallitse (kts. mikä tahansa jaarittelupostaukseni). Haastattelun jälkeen pääsin tapaamaan miestä nimmarijonoon, ja se olikin koko messujen huippukohta. Kohtaaminen lämmittää mieltäni vielä pitkään! Sen jälkeen kuuntelin vielä äidinkielen opettajien pisteen haastattelun ja hämmästelin, miten taitavia haastattelijoita lukiolaiset ovatkaan. Mokoma on seuraavan kerran Turussa itsenäisyyspäivän aattona, toivon tosiaan että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa päästäkseni sinne. Erittäin hyvä uutinen oli se, että Annalalla on jo idea seuraavaan kirjaan, uusia merkityksellisiä sanoja ja mieltä lämmittäviä lukukokemuksia siis odotellessa.

 

Kaikessa onnellisuudessaan raskas viikonloppu oli hyvä päättää näihin tunnelmiin. Kirja- ja leipäkasseineni suuntasin kotiin ja suoraan päiväunille. Kiitos Turun kirjamessut, kiitos Turun messukeskus bloggaaja-passista, kiitos te kaikki ihanat ihmiset, joita sain kohdata viikonlopun aikana. Kirjakasojen kanssa on hyvä vetäytyä syksyn viettoon. Näin olen todennut monesti, mutta totean taas: onneksi on kirjat, kirjallisuus ja kirjaihmiset! <3

Päivän saalis. Kaksi omistuskirjoitusta, Hatka City ja kaksi Liv Strömqvistin sarjakuvaa <3

Turun kirjamessujen perjantai

Minä rakastan kirjamessuja! Niiden tunnelmaa, kohtaamsia, ohjelmaa ja tietenkin kirjoja. Turun kirjamessut on jo perinne, rakas sellainen, enkä voisi kuvitellakaan jättäväni niitä väliin. Tänäkin vuonna sain bloggaajapassin Turun Messukeskukselta, kiitos siitä! Se pääsee tehokäyttöön, sillä suuntaan messuille myös lauantaina ja sunnuntaina.

En ollut messuilla niin aikaisin kuin alun perin suunnittelin, mutta ihan hyvä niin, jalat sai väsymään näinkin. Ehdin sopivasti paikalle Kuisti-lavalle, jossa A.W. Yrjänä ja Janne Halmkrona kertoivat uudesta CMX, Ad nauseam -kirjasta. Siihen on koottu CMX:n verkkosivujen kysymyspalstan kysymykset vastauksineen. Jonotan kirjaa kirjastosta ja mielenkiinnolla odotan sen lukemista. Minulla on muistikuva, että olen joskus kirjoittanut ko. palstalle jotakin. Ehkä se selviää, kun pääsen lukemaan kirjaa.

Päivän toinen ohjelma oli Jouni Hynysen haastattelu. Muistikuvia on kirja, jossa Hynynen kertoo laulujensa taustoja. Ostin sen ja pyysin nimmarin ja selfien. Melkoinen fanityttöhetki, sillä olen fanittanut Kotiteollisuutta aina, jo alkuajoista tai varsinkin silloin. Satu peikoista mainittiin haastattelussakin ja kirjassa on kuulemma siitä enemmän. En malta odottaa tämän kirjan lukemista! Hynysen kynästä on syntynyt muutama elämäni tärkeimmistä lyriikoista. Oli muuten hauskaa seurata Hynysen poseerauksia! En nähnyt yhtäkään identtistä.

Lopuksi suuntasin Fiore-lavalle kuuntelemaan Saara Turusen, kirjallisen idolini, haastattelua. Sekä Rakkaudenhirviö että Sivuhenkilö olivat minulle täysosumia. Uskaltauduin pyytämään Sivuhenkilööni nimmaria ja pääsin kuvaankin Saaran kanssa. Seuraavaa kirjaa saa kuulemma tovin odotella. Mutta hyvää toki kannattaa odottaa! Ihan mahtava kohtaaminen tämäkin.

Aivan viimeisenä kuuntelin vielä hetkisen äidinkielen opettajien osastolla Ines Lukkasen haastattelua. Hän on nainen, joka vastaa valtavan suosituista taidevandalismi-meemeistä, jotka ihastuttavat minua huumorillaan, ajankohtaisuudellaan ja myös yleistiedon laajuudella. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo sen verran poikki, että keskittyminen oli mahdotonta ja päätin lopettaa tältä päivältä.

Päivä oli mahtava, tosin sairas olo vei mieltä alas ja muutti välillä suunnitelmiani. Helsingin kirjamessut jäävät tänä vuonna väliin, sillä lähden kirurgin puukon alle juuri messutorstaina, siihen on alle kolme viikkoa. Pitää siis ottaa kaikki ilo irti vielä kahdesta Turun messupäivästä. Huomenna on luvassa mm. kirjabloggaaja-ohjelmaa, jee!

Tämä päivä oli kaikkea sitä, mitä messut parhaillaan ovat. Yllättäviä ja iloisia kohtaamisia niin omien tuttujen kuin kirjailijoidenkin kanssa, hyvää tunnelmaa ja paljon paljon kirjoja. Kirjallisuus yhdistää ja on hienoa että tällaisia tapahtumia järjestetään vielä nykymaailmassakin. Tosin olin huomaavinani, että etenkin divariosastolla oli vajausta aikaisempiin vuosiin. Liekö syynä kahden euron kirjaosasto, joka on saapunut nyt Turkuunkin, vai yleisesti se, että kirjoja ostetaan vähemmän.

Minunkaan ei toki pitänyt ostaa mitään, tässä kuitenkin päivän saalis. Huomenna ajattelin käydä vähän hipelöimässä paria divariosastolle jäänyttä, mieltä kaihertavaa kirjaa...

Helsingin kirjamessujen lauantai

Kuun alussa messuilin Turussa kolme päivää ja olin siitä sen verran rasittunut, että ajattelin jo jättää Helsingin tänä vuonna väliin. Sitten sähköpostiin kilahti kuitenkin kutsu WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan bloggariaamiaiselle lauantaipäivän aloitukseksi. Paikalla kirjailijat Marianna Kurtto, Heikki Valkama, Roope Sarvilinna, Joonas Konstig, Tuomas Kyrö ja A. W. Yrjänä! En jäänyt harkitsemaan vaan ostin junaliput (Turusta perjantaina Tampereelle siskon luokse ja Tampereelta eilen aamulla Pasilaan, Turun juna kun olisi ollut liian myöhään paikalla, sen kokeilin viime vuonna).

Heikki Valkama (Pallokala)

Marianna Kurtto (Tristania)

Roope Sarvilinna (Osuma)

Vaikka kuvittelin olevani ajoissa paikalla (viittä minuuttia ennen tapahtuman alkua) oli Yrjänän kirjan (Joonaanmäen valaat) arvostelukappalepino jo kadonnut. Olin yllättynyt, kun kuvittelin että arvostelukappaleita olisi ollut varattu kaikille ilmoittautuneille mutta ei näemmä. Onneksi kuitenkin ihana Arja antoi oman kappaleensa minulle, kun siinä varsin epätoivoisesti avauduin tästä hirveästä draamasta, joka  minua kosketti. En yhtään ihmettele, että kirjapino oli huvennut nopeasti, kirja on niin älyttömän kaunis.

Joonas Konstig (Vuosi herrasmiehenä)

A. W. Yrjänä (Joonaanmäen valaat)

Tuomas Kyrö (Mielensäpahoittajan Suomi)

Kaikki kirjailijahaastattelut herättivät mielenkiintoni. Muita en ole ehtinyt vielä lukemaan kuin Mielensäpahoittajan Suomen (se oli ihana!), mutta aion lukea ne kaikki. Sainpa muuten (ainakin lähestulkoon) elämäni ensimmäistä kertaa arvostelukappaleita. Ihanaa mutta nousee myös kysymys, minne nuo kaikki kirjat mahtuvat? Aamiainen oli muutenkin mukava, oli hauskaa taas nähdä, miten paljon meitä bloggaajia onkaan! Kiitos siis kustantajille tapahtuman järjestämisestä. Vieruskavereilleni Suketukselle ja Hennalle siinä kovasti uhosin, että tänäänhän en osta yhtäkään kirjaa. No, kaikkihan varmaan arvaavat miten siinä kävi...

Tapahtuma huipentui siihen, että pääsin Yrjänän kanssa juttelemaan. Kerroin, että hääkutsuissamme oli lainaus Puuvertauksesta. Ja koitin sopertaa, miten paljon yhtyeen musiikki on aina  merkinnyt minulle, johon Yrjänä totesi, että "ai sinä oot niitä", hehe. Pääsin kaverikuvaan (olen pahoillani, en tunnistanut sinua, joka otit kuvan, mutta suuri kiitos!) ja vielä ehdin kysymään Yrjänän lempparia scifi-kirjaa. Kysymys oli kuulemma mahdoton, mutta Ursula Le Guinin Pimeyden vasen käsi voisi olla sellainen.

Töissä keskustelu A. W. Yrjänästä, siitä että olen lähdössä Turusta Tampereen kautta Helsinkiin "ihan vain häntä tapaamaan" ja etenkin siitä, miten järkytyin kun työkaverini eivät tienneet kuka Yrjänä on, nousi melkoinen spektaakkeli perjantai-iltapäivän kahvitauolla. Siellä kovasti myös vaaditiin yhteiskuvaa nähtäväksi joten siksi(kin) on aika mukavaa kun tämä kuva on nyt olemassa.

Tapahtuman ja elämäni tähänastisista kenties suurimman fanityttöhetken jälkeen lähdin kiertelemään messuhallia. Taas hämmästyin sitä, miten valtava alue on, mutta tänä vuonna se oli jo jotenkin hallittavissani, viime vuonna tuntui etten nähnyt puoliakaan. En ollut ehtinyt perehtyä ohjelmaan etukäteen juuri lainkaan. Junassa asensin messuappin, joka osoittautukin hyväksi ideaksi etenkin sen kartan vuoksi, ilman sitä suunnistaminen olisi ollut vaikeaa. Helsingin messuilla kummallista ja ihanaa on se, että joka puolella tapahtuu koko ajan ja kiinnostavaan ohjelmaan törmää  myös vahingossa. Alla muutama kuva näistä sattumalta kohdalle osuneista mielenkiintoisista ohjelmista ja tyypeistä.

Juti!

Tätä haastattelua kuunnellessani laitoin samalla O:n varaukseen kirjastosta.

Vexi Salmi on yksi suurista idoleistani ja Linkola on myös kiehtova hahmo.

Huomasin Matti Röngän ja kun käänsin päätäni oikealle...

..näin Antti Tuurin.

Varsinaisesti seurasin Suomen yleiskartta -kirjan keskustelua, joka harmi kyllä kärsi paljon siitä, että viereisellä lavalla oli samaan aikaan Jenni Haukio, joka oli melkoinen vetonaula. Kartat ovat kiinnostaneet minua aina ja olen niiden kanssa tekemisissä paljon työnikin puolesta, myös vanhojen karttojen. Myös tämän kirjan laitoin varaukseen kirjastosta, harkitsin sen ostamista, mutta hinta oli melkoinen, kuten karttoja sisältävillä kirjoilla ymmärrettävistä syistä on aina.

Karttojen maailmasta suuntasin KirjaKallio-lavalle, jossa oli alkamassa paneelikeskustelu itsensä rakastamisesta. Sitä ennen lavalla oli Koko Hubara, joka vaikuttaa olevan melkoisen suosittu ja sai suuret aplodit. Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen, tosin meni rasittavan poliittiseksi välillä. Ihastelin myös lukiolaisten sujuvuutta haastattelijoina, itse en olisi pystynyt samaan. Laadukasta keskustelua tuntui olevan lavalla jatkuvasti ja yleisöäkin pilvin pimein.

Iltapäivän pyhitin tarjousten ja antikvariaattiherkkujen ratsaamiseen. Ohi mennen näin myös, että jossakin kaukana ihmismeren takana oli Kjell Westö. Myöhemmin myös signeerausjono oli niin pitkä, ettei tarvitse miettiä, kuka on tämän hetken ykköskirjailija Suomessa.

Saanen huomauttaa, että vaikka messusaalis kasvoi taas suuremmaksi kuin oli tarkoitus, niin jätin silti hirveän monta kiinnostavaa juttua ostamatta! Mm. tämän Mauri Kunnas -muistikirjan olisin halunnut. Messuilla kirjoja markkinoidaan monella tavalla, myös vessassa törmäsin mainokseen. En ole vielä googlannut, mitä tämän mainoksen takaa löytyisi.

Viimeiseksi suuntasin kuuntelemaan mielestäni päivän mielenkiintoisinta haastattelua. Hannu Linkola on kirjoittanut kirjan Kentistä ja Juha Itkonen haastatteli häntä siitä. Tässä keskusteluhetkessä oli niin monta asiaa, joita rakastan, että olo oli aika pöllämystynyt sen jälkeen. Eniten nautin siitä tunteesta, että en tosiaan ole ainut joka kokee näin, että musiikki voi olla niin tärkeää ja limittyä omaan elämään voimakkaasti. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla myös siitä, että Linkola on taustaltaan maantieteilijä ja Itkosen mukaan tämä näkyy myös kirjassa. Keskustelussa sivuttiin musiikin paikkasidonnaisuutta, jota itsekin olen miettinyt paljon. Upea haastattelu ja uskon, että tämä on kirja, joka on kuin minulle tehty. Kotimatkalla junassa kuuntelin Kentiä. Sitä paitsi, viittasin äsken Yrjänän tapaamiseen kenties suurimpana fanityttöhetkenäni. Kenties siksi, että Itkoselta nimmarin pyytäminen pari vuotta sitten on aika kova kilpailija...

Vihoviimeisenä ennen junalle rientämistä ehdin bongaamaan vielä yhden idolini Arno Kotron. Saavuin KirjaKallio-lavalle hetkenä, jolloin Kotro sai raikuvat aplodit, syy jäi minulle ikävä kyllä pimentoon.

Ehdin nähdä ja kuulla päivän aikana valtavasti. Se että aikaa oli rajatusti, vaikutti niin että ohjelmia seurasin lähinnä sattumalta ja sillisalaattimaisesti. Jotenkin tällainen keskittymätön hengailu kuitenkin sopi minulle nyt erityisen hyvin. Messupäivä oli ihana, vaikkakin taas hyvin rankka. Kotimatkalla Kentiä kuunnellessani analysoin, miksi kirjamessuista tulee minulle niin hyvä olo. Totesin että taika piilee siinä, että koen olevani omien joukossa. Muutkin tuntevat, kokevat tarvetta itsensä ilmaisemiseen ja ovat herkkiä, ihan julkisesti. Yhteenkuuluvuudesta tulee hyvä olo. Lisäksi kirjamessuista nousee aina into lukea lisää ja myös kirjoittaa lisää. Kiireinen elämä jatkuu edelleen (tänään maalasin talon katkaisurimoja työpäivän verran) mutta aikaa kirjallisuudelle ja myös blogille saa luvan löytyä aikaa, se on niin tärkeä osa elämääni.

Kiitos Helsingin kirjamessut, oli ihana päivä! Luulenpa, että ensi vuonna palaan ja mahdollisesti pidemmän kaavan mukaan. Päivä oli liian lyhyt lähinnä sen vuoksi, etten ehtinyt olla sosiaalinen ja istahtaa Booknäsin osaston kirjabloggajien sohvallekaan, kun piti mennä pää kolmantena jalkana. Viimeisenä vielä messujen kirjamessusaalis, alimpana pinossa arvostelukappaleet ja niiden päällä itse ostamani kirjat. Cobain-kirja maksoi peräti viisi euroa, muut korkeintaan kolme euroa. Voihan houkutukset, ei pysty  heikko kirjanystävä vastustamaan. Lisäksi ostin Yöpöydän kirjat -blogin Niinalta tuon hienon rintamerkin. Sen kanssa kelpaa edustaa seuraavissa kirjatapahtumissa, niitä odotellessa.