Bloggaamattomat kirjat vuodelta 2016

Lempileffan lempikohtaus.

Huomenna on vuoden viimeinen päivä ja luvassa on katsaus tänä vuonna lukemiini kirjoihin. Joulukalenterista huolimatta kirjoja jäi tänä vuonna bloggaamatta ennätysmäärä. Tässä lyhyesti tänä vuonna lukemistani kirjoista, jotka eivät ole päässeet blogiin.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - miehen työt

Ostin kirjan itselleni joululahjaksi Helsingin kirjamessuilta ja luin sen jouluyönä. Kirjassa ei ollut hirveästi lukemista, lähinnä kuvia, ja väkisinkin tuli mieleen, onko Kyrötuomas nyt koittanut päästä vähällä. Silti kirja oli hyvin sympaattinen ja siitä löytyi hyviä ohjeita elämässä selviytymiseen.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tämän kirjan luin muistaakseni kesällä lukumaratonin yhteydessä. Ei vahvinta Kyröä, mutta ihan positiivinen lukukokemus kuitenkin. Jäniksen vuosi on lempikirjojani ja sen idean käyttäminen tuntui jotenkin vähän loukkaukselta. Kyrön kieli on kuitenkin aina miellyttävää luettavaa.

J. M. Coetzee: Hämärän maat

Vetäisin yhden lyhyen Coetzeen, että sain Helmet-haasteen afrikkalaisen täytettyä (kyllähän etelä-afrikkalainen lasketaan...). Minulla on ennen ollut suuria ongelmia tämän kuivan ja valtavan arvostetun kirjailijan kanssa ja vaikeudet jatkuivat edelleen. En tykännyt. Seuraavaksi kun alan lukea Coetzeeta, koitan orientoitua tykkäämään ja ymmärtämään, ehkä se auttaisi. Monta kirjaa on vielä listalta lukematta, "jee".

Gabriel Garcia Marquez: Rakkautta koleran aikaan

Tämänkin vetäisin haastetta varten. Sadan vuoden yksinäisyys oli vaikeahko, mutta hyvä. Tämä oli vaikeahko, mutta ihan ok. Ei oikein minun kirjani, oli vaikea pysyä innostuneena. Myönnettäköön että kirja kärsi siitä, että luin sen nopeasti, nautiskelu olisi kenties edesauttanut kirjasta pitämistä.

Jonathan Swift: Tynnyritarina

Helmet-haasteen 1700-luvulla luettu kirja. Tylsä kuin mikä. Vaatimaton ehdotus oli synkkyydessään paljon enemmän mieleeni.

Manninen ja Raivio: Punavuoren keisarinna

Mustos-Mannis-innoissani luin tämän äitini suosituksesta. Oli hyvä! Miksiköhän en ole lukenut vielä lisää? Pitää korjata tämäkin seikka ensi vuonna.

Christa Wolf: Erään naisen elämä

Ei. Niin. Mitään. Muistikuvaa. Tämän luin siksi, kun bongasin sen David Bowien lempikirjojen listalta.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Olin positiivisesti yllättynyt Härkösen terävyydestä. Melkein alkoi tehdä mieli lukea lisääkin! Ei kiitos oli niin epämiellyttävä kokemus, että oli mukavaa yllättyä positiivisesti.

Michael Ondaatje: Englantilainen potilas

Leffana tuttu. Kirjana tylsä mutta ihan hieno. Ärsytti, miksi naisen nimen täytyi olla Hana. Olikohan se englanniksi Tap? Ihan niin, juuri tämän halusin sanoa tästä suuresta klassikosta.

Helen Fielding: Bridget Jones, Vauvapäiväkirja

Yhyy mikä pettymys! Aiemmat Bridgetit ovat olleet tosi hyviä ja Mad About the Boy yllätti iloisesti, mutta tämä uusin tulokas oli aika heikko esitys. Leffa on tosin näkemättä, ehkä se toimisi paremmin. Tämä taisikin mennä niin päin, että kirja on tehty leffan jälkeen eikä toisin päin, se selittänee heikkouden.

Bloggaamattomat äänikirjat:

Lehtolainen: Ennen lähtöä
Lehtolainen: Veren vimma
Lehtolainen: Rivo satakieli
Lehtolainen: Väärän jäljillä
Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
Lehtolainen: Rautakolmio
Lehtolainen: Surunpotku
Utrio: Vaitelias perillinen
Simukka: Punainen kuin veri
Lehtolainen: Henkivartija
Jokinen: Kuolevaksi julistettu
Jokinen: Mustat sydämet

Auki kirjoitettuna kuuntelemieni dekkareiden määrä tuntuu hurjalta! Ahmin alkuvuodesta putkeen loput Maria Kalliot ja tyhjiö on ollut suuri niiden loputtua. Henkivartija-trilogian ensimmäinen osa oli vaisu verrattuna Kallio-sarjaan, mutta olen jatkanut nyt jo toisen osan parissa, lopulta kuitenkin Hiljankin seikkailut ovat taattua Lehtolaista. Lisäksi kuuntelin pari Koskis-dekkaria, niiden parissa voisin jatkaa ensi vuonnakin.

Kuuntelin ensimmäisen Utrioni ikinä ja olin aika pettynyt, Vaitelias perillinen oli suorastaan tylsä. En kuitenkaan aio luovuttaa Utrion suhteen, jotakin lupaavaa kirjassa oli ja äitini mukaan tämä kuuntelemani kirja oli tosiaan sieltä tylsimmästä päästä.

Simukan suhteen sen sijaan taidan luvuttaa, Lumikki-trilogian ensimmäinen osa ei ollut yhtään mieleeni ja taidan antaa muiden osien olla.


Bloggaamattomat e-kirjat, hyvin lyhyesti:

Flynn: Paha paikka
(Hirveän synkkä ja jotenkin kökkö, en tykännyt)

Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
(tykkäsin, vaikka en kehtaa sitä tunnustaa)

Onkeli: Ilonen talo
(MITÄ! Ihan hirveän ahdistava kirja! Minulta on mennyt ihan kokonaan ohi tämän klassikon sisältö. Mutta tykkäsin, vaikka ahdistuinkin)

Auer: Murhalesken muistelmat
(en kommentoi! Syytän BookBeatin ilmaiskokeilua siitä, että tulin lukeneeksi tämän. Ja mielestäni syyllinen on ihan selvä, vaikka siis en kommentoikaan)

Vermes: Täällä taas
(Tämä oli hauska! Hitler herää nykyajan Sakasasta. Hirveintä oli välillä se, että samaistun Hitleriin!)

Lehtolainen: Maria Kallio -novelli
(lyhyt ja kiva Maria Kallio -kaipuuseen, kun äänikirjat oli kuunneltu. Tässä seikkailtiin mm. Provinssirockissa!)

Bloggaamattomat sarjakuvat:, vielä lyhyemmin

Kuusismurffinen huilu
Tintti Amerikassa
Tintti ja Faaraon sikarit
Koirapuistojen nainen
Kirjaston kissat, Gogolin nenä
Asterix Olympialaisissa
Asterix Britanniassa

Muut näistä olen lukenut ennenkin, mutta Tintit luin ensimmäistä kertaa. En vaan millään saa innostuttua sarjasta, mutta koitan ensi vuonna jatkaa niidenkin lukemista, että saisi sarjan vedettyä yli Keskisuomalaisen listalta. Kirjaston kissat ja Asterix Olympialaisissa luin Helmet-haastetta varten. Tänä vuonna löysin uuden sarjakuvasuosikin, JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarjan. Minulle vieraisiin sarjakuviin tutustumista pitää ehdottomasti jatkaa myös ensi vuonna, välillä voi löytää helmiä.

J. M. Coetzee: Hidas mies

Tätä ensimmäistä, vuoden 2006 painoksen mukaista 1001 kirjaa -listaa on moitittu (syystäkin) siitä, että sille on listattu joiltakin kirjailijoilta hyvin monta teosta sen sijaan, että olisi pitäydytty pääteoksissa. Tämä on ilmeisesti tehty aikapulassa, sillä on ollut helpompaa valita samalta merkittävältä kirjailijalta useampi teos kuin miettiä tilalle jotakin aivan uutta kirjailijaa.

Kun olin juuri saanut kirjan ja selailin sitä innokkaana, huomasin pian, että eräs minulle vieras kirjailija J. M. Coetzee toistui sivuilla useamman kerran. Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että häneltä on listalla kymmenen kirjaa (eli kokonainen prosentti, selvästi melko harkitsematon ratkaisu) ja tästä tein päätelmän, että kirjailijan on pakko olla loistava. Lainasin kirjastosta kesällä 2010 Coetzeen Häpeäpaalun - ihan vain siksi kun sen kannessa oli joku elukka, minua on helppo miellyttää. Harmikseni se oli tylsähkö, turhahko ja mielestäni sitä vaivasi patologinen tavanomaisuus. Totesin että huhhuh, nuo loput yhdeksän luen vaikka eläkkeellä, tämä ei ollut kirjailija minua varten.

Marraskuussa kolmenkymmenen päivän lukuhaasteessa päivänä, jolloin kerroin lempikirjailijoistani Marjatta mainitsi lempikirjailijakseen Coetzeen. Hämmästyin ja sisuunnuin, minäkin tahdon oppia ymmärtämään tuota kirjailijaa! Syksyllä eksyin kirjastossa C-kirjaimella alkavien kirjailijoiden luokse ja nappasin mukaani listalta uusimaan Coetzeen, Hidas mies. Olin kirjan lukemisen suhteen hidas nainen, sillä se ehti oleskelemaan hyllyssäni pitkään ennen kuin luin sen joulukuussa.

Hidas mies antoi minulle aavistuksen siitä, miksi Coetzee on niin arvostettu ja, hyvänen aika, nobelisti. Se ei kuitenkaan edelleenkään saanut minua hihkumaan, lumoutumaan tai liiemmin edes nyökyttelemään hyväksyvästi. Hitaan miehen päähenkilö on Paul, keski-ikäinen ranskalaissyntyinen, nykyisin Australiassa asuva mies. Paul joutuu polkupyöräonnettomuuteen ja hänen jalkansa joudutaan amputoimaan. Rampa mies on oiva keino kuvata keskiluokkaisen, keski-ikäisen ja keskiverron miehen yleistä rampuutta, vajavaisuutta ja rapistumista. Paul kokee vajavaisuuden sekä henkisesti että fyysisesti, hänen uskonsa omaan miehisyytensä horjuu ja hän koittaa saada tuota uskoa palautumaan rakastumalla voimakkaaseen ja martiarkaaliseen hoitajaansa, kroatialaistaustaiseen Marijanaan. Paul ripustautuu Marijanaan ja tämän perheeseen liian voimakkaasti, liian ahneesti ja riippuvaisesti ja tämä tietää ongelmia.

Paulin vajavaisuuden käsittely, sen heijastuminen hänen henkiseen jaksamiseensa ja käyttäytymiseensä oli kirjallisesti hyvin taitavaa. Nämä ainekset olisivat mielestäni riittäneet pitämään yllä tarinaa teoksen loppuun saakka, mutta Coetzee sekoittaa soppaan myös hanakan ja tunkeilevan kirjailijattaren, Elizabeth Costellon. Kun Costello ensimmäistä kertaa mainittiin tarinassa, muistin heti kuulleeni nimen jossakin ja ajattelin, että onko kyseessä kenties oikea kirjailija. Googlaus kuitenkin paljasti, että Elizabeth Costello on Coetzeen luoma kirjailijahahmo, joka on Coetzeen Elizabeth Costello -nimisen romaanin, joka sekin on listalla, päähenkilö. Costellon liittäminen tähän Hidas mies -romaaniin alkoikin ärsyttää minua paljon. Tärkeä syy ärsytykseen oli se, että Costello oli kertakaikkiaan ärsyttävä nainen. Rasittavan tunkeileva ja kaikkitietävä. Kaikkitietävyys, se että Costello tunsi Paulin tarinan ja vaiheet niin hyvin, on kai tulkittava Coetzeen keinoksi tuoda oma persoonansa ja äänensä suoraan romaanin. Toinen ja tärkein syy ärsytykseen oli se, että tajusin, että minun olisi pitänyt lukea tuo Elizabeth Costello -romaani ennen tätä, jotta tietäisin tuon ärsyttävän kirjailjan taustat. Onko Costello Coetzeelle niin tärkeä ja ominainen hahmo, että hän ei ole malttanut pitää tuota ärsyttävää naikkosta pois tästäkään kirjasta?

Hitaassa miehessä oli toisin sanoen aineksia vaikka mihin, mutta moni asia ärsytti, kummastutti ja toisaalta myös tylsistytti siinä määrin, että en lämmennyt Coetzeelle vieläkään. Ehkä joskus toiste tai sitten ei, mutta periksi en anna. Coetzeelta minulla on listalta lukematta vielä:

- Elizabeth Costello
- Youth
- The Master of Petersburg
-  Foe
- The Life and Times of Michael K
- Waiting for the Barbarians
- In the Heart of the Country
- Dusklands

Ehkä sitten eläkkeellä?

Kirjailija: J. M.  Coetzee
Luettu kirja: Hidas mies (suom. Seppo Loponen)
Alkuperäinen kirja: Slow man
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 297
Mistä hankittu: Vaasan pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Joulukuu 2013
Arvostelu: ★★