Yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista oli Antti Heikkisen Juice-elämäkerta. Juice on ollut paljon mielessäni tänä syksynä ja olen kuunnellut todella paljon hänen musiikkiansa. Luonnollinen jatkumo oli lukea Juicen kehuja jopa kriitikoilta kerännyt esikoisrunokokoelma Äeti vuodelta 1994. Juice sai Vuoden runoilija -palkinnon teoksen ilmestyttyä, täysin ansaitusti.
Äeti on samaan aikaan lämmin ja piikikäs. Kaksoismerkityksiin perustuvaa kikkailua, mikä on iso syy siihen, minkä vuoksi Juicen tekstejä niin rakastan, näissä runoissa ei juuri ollut, vaan niissä mentiin suoremmalla linjalla. Suoruus toimi hyvin ja monet runot tavoittelivat yllättäviäkin, jo hiljenneiksi luulemiani sydämen sopukoita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan voin siis todeta, että runot toivat paljon ajatuksia mieleen.
Tuntemalla Juicen taustan runoista sai varmasti enemmän irti. Juicen äidin Eini Kuikan elämä ei ollut helpoimmasta päästä. Evakkotaustainen nainen menetti kuolemalle monta lastaan.
Kyllä minä jatkossakin mieluummin kuuntelen kuin luen Juicen sanoja, mutta Äeti oli erittäin positiivinen kokemus minulle muutoin niin vieraassa runouden maailmassa. Ihmekö tuo, että näitä runoja oli helppo lähestyä, Juice tuntuu jotenkin niin tutulta kaiken sen kuuntelun ja myös Heikkisen kirjan kautta. Ja on mukana musiikkiakin, tämä runo nousi koko kokoelmasta ehdottomaksi suosikikseni. Kuvassa on vain osa runosta, "lähteet" jatkuivat toiselle sivulle.
Aivan erityisen onnistunut on kirjan viimeinen runo, joka kuuluu näin: "runo on valmis / saa tulla pyyhkimään". Siinä tiivistyy kahteen säkeeseen kokonainen äitisuhde ja runoilijan huumorintaju.
Äeti oli Kirjasammon päivän täkynä tänä vuonna (en enää muista milloin se oli), joten sain Helmet-haasten kohden 24 vedettyä yli.
