tiistai 29. syyskuuta 2015

Kymmenen syytä, miksi Harry Potter -sarja on niin loistava


Nyt kun sain luettua viimeisenkin sivun Kuoleman varjeluksista, on aika perata koko Harry Potter -sarja täällä blogissa. Olen nuorena lukenut pari ensimmäistä sarjan kirjaa niistä sen kummemmin innostumatta, mutta nyt ahmin koko sarjan putkeen parin kuukauden aikana. Olen oikeastaan aika häkeltynyt, enkä enää suostu kuuntelemaan yhtäkään kommenttia sarjan lapsellisuudesta tai turhanpäiväisyydestä, vaan aion patistaa kaikkia lukemaan sarjan itse. Ohessa lyhyesti tiivistettynä kymmenen syytä, miksi Potterit olivat parasta ikinä.

1. Huumori

Huumori kantaa vahvana läpi koko sarjan. Se on toisinaan hienovaraisempaa, toisinaan suorempaa mutta jatkuvasti piristävää, keventävää ja hyväntuulista.

2. Juonen yllätyksellisyys

Miten usein romaania lukiessa voi aidosti todeta, että vau, mikä yllättävä juonenkäänne! Aika harvoin. Pottereita lukiessa tätä taas käy ihan koko ajan.

3. Yksityiskohtaisuus

Taikamaailman ja Tylypahkan loputtomat yksityiskohdat ja tarkat kuvailut tekevät sarjan lukemisesta uskomattoman viihdyttävää. 

4. Hahmot

Itse Harry jäi minulle jotenkin olivertwistmäiseksi hahmoksi, hiukan latteaksi tyypiksi, jolla itsellään ei ole kovin vahvaa luonnetta, mutta jolle sattuu tapahtumaan paljon asioita. Sen sijaan Rowling esittelee kirjoissaan valtavan määrän muita vahvoja, hauskoja, aitoja ja ikimuistoisia hahmoja. Hahmojen väliset suhteet kasvavat kirjassa hienosti ja lukija kiintyy moniin hahmoihin väistämättä.

Liekehtivä pikari oli juuri sopivan paksuinen tyyny Eskon päikkäreille.
5. Tarinan kasvaminen lukijan mukana

Sarjan pari ensimmäistä osaa ovat selkeästi jännittäviä lastenkirjoja, mutta loppua kohden sarja tunnetusti synkistyy huomattavasti. Viimeinen osa aiheutti minulle pari painajaisuntakin, pakko myöntää. Minusta on todella hienoa, miten Rowling on kasvattanut tarinaansa samaa vauhtia, kun hänen alkuperäiset lukijansa ovat kasvaneet kohti aikuisuutta. Tarina ei kasva pelkästään synkkyysasteeltaan, vaan Rowling tuo viimeisissä osissa tarinaan mukaan myös seurustelusuhteita ja vaikkapa viittauksia alkoholiin, jotka eivät millään olisi sopineetkaan sarjan alkupuolelle.

6. Poliittiset ja uskonnolliset viittaukset

Aikuinen lukija ei voi olla vertaamatta kirjasarjan mielenkiintoisia juonikuvioita oikeisiin poliittisiin ja uskonnollisiin ilmiöihin. Se luo lukemiseen omaa herkullista, joskin vähän hämmentävää, tunnelmaansa.

Viimeisessä osassa kärjistyvä puhdistusliike, jossa pyritään eroon jästisyntyisistä oli ahdistavaa luettavaa juuri sen takia, että sitä tuli väkisinkin verrattua oikean maailman historiallisiin tapahtumiin. Samoin en malttanut olla vertaamatta viimeisen osan tapahtumia myös kristinuskoon ja sen oppeihin. Hieno yhteiskunnallinen teema kirjassa oli myös kotitontut ja Hermionen kotitonttujen vapautusliikepyrkimykset. Erityisen liikuttava oli tarina pahasti kermakaljaholisoituneesta syrjäytyneestä Winky-tontusta.

7. Runsaus

Sarja on kaikinpuolin runsas. Siinä on runsaasti juonenkäänteitä, yksityiskohtia, hahmoja, tapahtumia, tunteita, osia ja sivuja. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta oikeasti, kun on kyse Pottereista, mitä enemmän, sen parempi.


8. Severus Kalkaros

Lue sarja, niin ymmärrät.

9. Kieli ja sanasto

Luin sarjan suomeksi, joten valtavan suuri kumarrus kielellisistä ansioista menee suomentaja Jaana Kapari-Jatalle. Kieli on kaunista, sujuvaa ja sopivan helppoa olematta kuitenkaan liian yksinkertaista. Siis juuri sellaista, jonka lukeminen tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisille.

Lisäksi kirjan runsas sanasto on aivan omaa luokkaansa. Monet kirjassa esitellyistä sanoista jatkavat elämäänsä arkisessakin kielenkäytössä. Esimerkiksi geokätköilypiirit ovat pysyvästi omaksuneet jästi-sanan (eng. muggle) tarkoittamaan kätköilyyn perehtymättömiä henkilöitä. Aika moni Pottereitakin lukematon henkilö taitaa tietää myös, mitä ankeuttajat ovat.

10. Rakkaus

Koska loppujen lopuksi rakkaus on kaikkein tärkeintä. Rowling tiivistää sen ajatuksen kirjasarjassaan uskomattoman kauniisti ja niin liikuttavasti, että kirjan loppupuoli tulikin luettua liikuttuneen kyynelverhon läpi, vaikka mitään en tietenkään tunnusta.


Yksi miinuskin on annettava.

Se tyhjiö, joka nyt jäi jäljelle. Mitä ihmettä minä nyt luen?
Ja lisäksi se, että miten ihmeessä saan tämän pois soimasta päässäni?

Kirjailija: J. K. Rowling
Luettu kirja: Harry Potter osat 1 - 7 (1997-2007)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Tammi
Mistä hankittu: Syntymäpäivälahja isosiskoilta
Sivumäärä:335+365+456+768+1050+698+828 = 4500 sivua
Arvostelu: ★★★★★

33 kommenttia:

  1. Kyllä! Yhdyn näistä jokaiseen, erityisen hymyn nostatti kahdeksas kohta, Severus Kalkaros :) Potterit ovat minulle rakkaintakin rakkaampia. Minä olen nimenomaan kasvanut näiden parissa, ja pystyin samaistumaan Harryynkin paljon joissain osissa, vaikkei hän lempihahmoni olekaan. Tämä vain on sarja, joka jokaisen olisi kyllä luettava. Voisin puhua Pottereista ikuisuuden :D Ihanaa että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toivon että kaikki ennakkoluuloisetkin löytäisivät Pottereiden pariin!

      Poista
  2. Oih Potterit! <3 Ihanasti tiivistit tämän sarjan parhaat puolet!

    VastaaPoista
  3. Juuri näin! Potterit ovat niin huippuja. Ja upeasti sait tiivistettyä Potterien maailman näihin kymmeneen kohtaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Uskoin että sarja on hieno, mutta en ikinä olisi uskonut, että näin hieno!

      Poista
  4. Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Ja mikä parasta Pottereihin ei koskaan kyllästy. Monet muut kirjat kyllästyttävät jos niitä lukee toistamiseen. Mutta Pottereista oppii ja tajuaa aina vain jotain uutta. Esimerkiksi monet vitsit ovat valjenneet minulle vasta useiden lukukertojen jälkeen. Potterit ovat suorastaan nerokkaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että minäkin tulen lukemaan nämä joskus uudelleen :)

      Poista
  5. Potterit olivat minulle aiemmin sellainen "salainen pahe", mutta onhan se ihan avoimesti myönnettävä Rowlingin saaneen aikaan jotain todella uniikkia tämän sarjan kanssa. Olen samaa mieltä, että Potter itse ei suinkaan ole se kiinnostavin hahmo kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ole mitään hävettävää siinä, että pitää näin hienoista kirjoista!

      Poista
  6. Minä luin potterit myös vasta aikuisena, joskin jo vuosia sitten. Koukutuin saman tien, vaikka olin pyristellyt niitä vastaan. Miksi, en ymmärrä! Ihan loistavia kirjoja! Voisikin taas jossain vaiheessa verestää muistoja ja vetäistä koko sarjan putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pottereihin tuntuu liittyvän paljon ennakkoluuloja, kunpa mahdollisimman moni lukisi sarjan niistä huolimatta. Loistavaa kirjallisuutta!

      Poista
  7. Hauska lista :D Luen parhaillaan Pottereita niin tämä oli hauska lukea

    VastaaPoista
  8. Oi, tämä on ihana postaus. Kiitos Marile! Meillä on Siilinjärvellä alkamassa nuorten lukupiiri ja ekana käsitellään juuri näitä kultakimpaleita. Taidan ottaa tämän tekstin keskustelun pohjaksi.

    VastaaPoista
  9. Voi ei, The Mysterious Ticking Noise soi varmaan koko nuoruuteni päässä ja nyt oli aivan pakko käydä taas katsomassa kun sen kerran linkitit :DDD Tosi mielenkiintoinen postaus ja Esko on söpö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snape, Snape, Severus Snape, Snape, Snape, Severus Snape... :D Kiitos Jassu!

      Poista
  10. Pitäiskö hän sitä kohta lukea nää TAAS uudelleen? Taianomainen sarja. Ihan mahtava ja Severus on ihana :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa itsekään annan kovin monta vuotta kulua, kun tulen lukemaan nämä uudelleen...

      Poista
  11. Vau, olipa hieno tiivistys Pottereista! Ihan pienenä olin sitä mieltä, etten koske Pottereihin pitkällä tikullakaan, mutta onneksi pyörsin sen päätöksen jo alakoulussa. Rowlingin maailman yksityiskohtaisuus on jotain aivan ihanaa, ennenlukematonta ja iso kiitos täytyy myös osoittaa Jaana Kapari-Jatalle, joka teki loistavaa työtä suomentaessaan sarjaa!

    VastaaPoista
  12. Miten suloiset koirakuvat! <3 Ja totta, Harry Potterit ovat ainutlaatuisia. Minä olen lukenut koko sarjan niin sanotusti aikuisena; olin melkein parikymppinen, kun luin Viisasten kiven. Ostin kirjan pikkusiskolleni joululahjaksi, ja sisko ei ollut kirjasta aluksi oikein innoissaain, joten minä sitten reippaana tyttönä luin kirjan ensin. =D Pikkuhiljaa siskokin innostui ja nyt häneltä löytyy koko kirjasarja. Muistan, että itse taisin totaalisesti hurahtaa siinä Azkabanin vangin ja Liekehtivän pikarin aikoihin. (Jotka taitavat yhä olla ne minun suosikkini, maybe.) Joskus pitää kyllä lukea sarja uudestaan, mutta jotenkin vielä tuntuu, ettei ole kulunut tarpeeksi aikaa viimeisimmän lukemisesta - tai sen puoleen viimeisimmän elokuvan katsomisesta, se tapahtui tänä vuonna nimittäin.

    Ja tuo video! Muistan kun pikkuveli soitatti sitä niin että talo raikasi silloin vuosia sitten! =D Ja allekirjoitan varsinkin kohdan kahdeksan kanssasi, toki muutkin, mutta erityisesti kohdan kahdeksan. Harry ei ole minunkaan suosikkini - hän on itse asiassa minusta aika tylsä, mutta muut hahmot pelastavat! Potterit kuuluvat ehdottomasti kolmen kärkeen suosikkikirjasarjakategoriassani; Stephen Kingin Musta Torni- sarja on tietenkin ylivoimainen ykkönen (myös kaikista maailman kirjoista) ja sitten tulevat Potterit ja Narnian tarinat. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene :) Minun olisi muuten korkea aika lukea Musta Torni -sarja!

      Poista
  13. Lopettelin myös toissapäivänä viimeisen Potterin ja kärsin edelleen akuutista lukutyhjiöstä. Now what? Listasi on mainio, ja olen samaa mieltä suomennoksen erinomaisesta laadusta, vaikka luenkin mieluummin Potterini englanniksi. Alkuperäiskielellä lukiessa avautuu ihan uusi kielellisten vitsien maailma (Vrt. "Can I have a look at Uranus too, Lavender?" ja "Saanko minäkin katsoa uranustasi, Lavender?" :D) ja ennen kaikkea ymmärtää paremmin sen kulttuurisen kontekstin, jonka puitteissa taikamaailma on syntynyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne, kaikki muu tuntuu tylsältä, juonettomalta ja harmaalta... Minä luin silloin nuorena ne pari ensimmäistä englanniksi. Auttoi jotenkin asettamaan paikalleen sen, että mikä on Rowlingin ja mikä Kaparin aikaansaamaa. Tuo Uranus-vitsi tuli selväksi kyllä suomeksikin :P

      Poista
  14. Ihan totta, joka ikinen listan kohta! Uskon, että Harry Potteria luetaan vielä satojenkin vuosien päästä, mikäli ihmisrotu on vielä olemassa. Voisi sanoa, että kirjat ovat klassikoita jo nyt.

    Olen lukenut sarjan läpi kahdesti. Ensin juuri silloin (varhais)teini-ikäisenä, kun kirjat tulivat, ja toisen kierroksen aloitin viime vuonna ja päätin sen viime kesäkuussa. Toisella kierroksella luin kirjat englanniksi ja samalla keräsin sarjan kokonaan kirjahyllyyni. Sekä englanniksi että suomeksi Potterit ovat hienoja, sekä Rowling että Kapari-Jatta ovat tehneet niin hienoa työtä kielen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Minäkin uskon että kun tämän ajan kirjallisuutta katsotaan tulevaisuudessa, ovat Potterit erittäin merkittävä osa.

      Poista
  15. Juuri näin! Erityisen osuvia ovat kohdat 3, 4, 5, 8 ja 9. Minä en oikeastaan juurikaan kiintynyt Harryyn. Kalkaros ja Ron ovat mahtavia. Tämä sarja on mahtava!

    VastaaPoista
  16. Tämäpä oli mainio postaus. Tunnustan, etten ole lukenut vielä ensimmäistäkään Potteria, mutta nyt alkaa tuntua, että kokeiltava on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Ja tosiaan, suosittelen lämpimästi. Ensimmäisten kirjojen lapsekkuutta ei kannata säikähtää. Sarja kun kehittyy niin, että viimeistä osaakin voisi oikeastaan luonnehtia sotakirjaksi.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!