maanantai 31. joulukuuta 2018

Lukuvuosi 2018 paketissa

Apua, sinne meni taas yksi vuosi! Vuosi 2018 on ollut täysin hullu vuosi. Se on ollut myös blogissani ennätyshiljainen. Lukenut olen paljon (tai no, lähinnä kuunnellut) mutta blogata en ole ehtinyt tai jaksanut. Toisaalta löysin tieni myös Instagramiin, jossa olen aktiivisesti jakanut lukukokemuksiani. Olen tehnyt blogiin jo monenmonta vastaavaa vuosipaketointia, enkä halua jättää tätäkään välistä, vaikka tosiaan bloggauksia on kertynyt aika vähän. Tässä siis vuosi 2018, vuotta 2019 innolla odottaen!

Tammikuu

Vuosi alkoi talokiireillä. Terveys aiheutti päänvaivaa heti alkuvuodesta. Otin uuden vuoden vastaan kotona sairaana ja epätoivoisena. Myös Esko oli kipeä, siinä oli kaksi kurjaa. Heti vuoden kolmantena päivänä tähystyksessä näytti siltä, että tulehdus olisi ollut paranemaan päin, se osoittautui myöhemmin kuitenkin kortisonin luomaksi illuusioksi, eikä olo missään vaiheessa tuntunut paremmalta. Kuuntelin äänikirjoja puuhaillessa talolla, mutta Nälkäpelin ensimmäisen osan tein tehdessäni perinteistä joululoman palapeliä. Se olikin yksi vuoden parhaista kirjoista, jatko-osat eivät niinkään ihastuttaneet.


1) Riitta Kylänpää: Pentti Linkola: ihminen ja legenda (e-kirja)
2) Suzanne Collins: Nälkäpeli (äänikirja)
3) Viitasalo ym.: Meren aarteet (tietokirja)
4) Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (e-kirja)
5) Suzanne Collins: Vihan liekit (äänikirja)
6) Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (kuvakirja)
7) Suzanne Collins: Matkijanärhi (äänikirja)

Helmikuu

Helmikuussa talohommat alkoivat olla loppusuoralla. Kaikki anteeksi kuuntelin saunan lauteita parafiiniöljyllä käsitellessäni. Kirjan (surullinen) tarina tulee edelleen välillä saunoessa mieleen, näkömuistini toimii hassulla tavalla. Illat kuluivat pitkälti talolla siivoilleissa, päivisin töissä oli kiirettä. Helmikuussa en lukenut yhtään, mutta kuuntelin paljon.

8) Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt (äänikirja)
9) Rosa Liksom: Everstinna (äänikirja)
10) Reijo Mäki: Nuoruustango (äänikirja)
11) Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon (äänikirja)
12) Kalle Lähde: Happotesti (äänikirja)
13) Laura Manninen: Kaikki anteeksi (äänikirja)

Maaliskuu

Maaliskuussa odottelimme pitkään ja hartaasti muuttotarkastusta, joka lopulta koitti. Talo meni heittämällä läpi ja saimme muuttoluvan maaliskuun 16. päivä. Ensimmäisen yön nukuimme talossamme sunnuntaina 18. päivä. Loppukuusta pääsiäisvapaat saivat aikaan sen, että minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus tarttua ihan oikeaan kirjaan. Oma koti ja kirja, voi onnea!


14) Reijo Mäki: Uhkapelimerkki (äänikirja)
15) Saara Turunen: Sivuhenkilö 
16) John Fowles: Neitoperho
17) George R.R. Martin: Valtaistuinpeli (äänikirja)
18) Geri Halliwell: Tähdistä kirkkain

Huhtikuu

Huhtikuu kului taloa laittaessa ja uutta ihmetellessä. Äänikirjoja kului paljon, se kertoo siitä että ulko- ja sisätöitä tuli paiskittua.

19) Juha Hurme: Niemi (e-kirja)
20) George R.R. Martin: Valtaistuinpeli, osa 2 (äänikirja)
21) George R.R. Martin: Valtaistuinpeli, osa 3 (äänikirja)
22) Jarla: Fingerpori, Naamakirja (sarjakuva)
23) George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos, osa 1 (äänikirja)
24) Leena Lehtolainen: Turmanluoti

Toukokuu

Toukokuussa tuli yhtäkkiä kesä. Laitoin pihaa, kasvimaata ja loppukuusta alkoi maalausprojekti, jonka parissa kuluikin sitten ihan koko kesä (ja äänikirjoja kului).


25) Emmi Valve: Armo (sarjakuva)
26) Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo (äänikirja)
27) José Saramago: Toinen minä
28) George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos, osa 2 (äänikirja)
29) George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos, osa 3 (äänikirja)
30) Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus (äänikirja)

Kesäkuu

Kesäkuussa maalattiin. Ihastelin kasvimaata, joka alkoi puskea vihreää ja pääsin nauttimaan itsekasvatetuista retiiseistä. Talomme ensimmäinen juhannus oli onnellinen mutta todella kylmä. Se taisikin olla kesän ainoita kylmiä päiviä. Kesäkuussa tyhjensimme lapsuudenkotiani, tunteita oli paljon pinnassa myös tässä kuussa.


31) Eno Raud: Näpsäkäävät
32) Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat (äänikirja)
33) Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi (äänikirja)
34) George R.R. Martin: Miekkamyrsky, osa 1 (äänikirja)
35) Jenny Offil: Syvien pohdintojen jaosto
36) Lauren Graham: Talking as fast as I can
37) Lena Anderson: Maijan aakkoset
38) Seksistä ja matematiikasta (e-kirja)
39) Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
40) George R.R. Martin: Miekkamyrsky, osa 2 (äänikirja) 
41) Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Heinäkuu

Heinäkuussa päivät kuluivat maalaamisen parissa aamusta iltaan, siinä missä helteet sen vain sallivat. Juotavaa ja äänikirjoja kului hurjat määrät. Löysin Napoli-sarjan ja ihastuin siihen heti. Ehdimme onneksi käymään myös Riikassa (ihana matka!) ja loppukuusta piipahdin myös siskoni kanssa Tukholmassa. Olin todella sairas, mutta kortisonin voimalla selvisin tästäkin kaikesta. Heti Riikan matkan jälkeen sain ensimmäistä kertaa rautaa suoraan suoneen ja se helpotti oloa. Hienäkuussa bloggasin myös upeasta Itkisitkö onnesta -kuunnelmasta, senkin ahmin maalatessa ja terassin katoksen maalikerros muistuttaa minua yhä Göstan hienoista biiseistä.


42) George R.R. Martin: Korppien kestit, osa 1 (äänikirja)
43) George R.R. Martin: Korppien kestit, osa 2 (äänikirja)
44) Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja (sarjakuva)
45) Joonas Rinta-Kanto: Fok_It: Elämä (sarjakuva)
46) Joonas Rinta-Kanto: Fok_It: Elämä jatkuu (sarjakuva)
47) Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äänikirja)
48) George R.R. Martin: Lohikäärmetanssi, osa 1 (äänikirja)
49) Mika Waltari: Suuri illusioni (äänikirja)
50) Elena Ferrante: Loistava ystäväni (äänikirja)
51) Annie Proulx: Laivauutisia

Elokuu

Elokuussa kävin Porissa asuntomessuilla, Helsingissä Kansallismuseossa ja Liedossa festareilla. Loppukuusta juhlimme ystäviemme kanssa talomme tupaantuliaisia. Ja toki maalasimme edelleen. Elokuun tärkein asia oli kuitenkin se, että sain lopulta TYKSistä ratkaisun ihan liian pitkään jatkuneeseen tuskaani. Lääkäri otti minut kiireiseen tähystykseen, jonka perusteella tehtiin leikkauspäätös. Aika kirurgin kanssa jutteluun oli vasta syyskuun lopussa, joten tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että leikkaus olisi joskus ensi vuonna.


52) Kathryn Stockett: Piiat
53) Lispector: Tähden hetki
54) Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (äänikirja)
55) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 1 (sarjakuva)
56) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 2 (sarjakuva)
57) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 3 (sarjakuva)
58) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 4 (sarjakuva)
59) Strömquist: Kielletty hedelmä (sarjakuva)
60) Elena Ferrane: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (äänikirja)
61) Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu (äänikirja)
62) Tappajan tyttöystävä (äänikirja)
63) Anne B. Radge: Elämänrakentajat (äänikirja)
64) Statovci: Kissani Jugoslavia
65) Eleanorille kuuluu ihan hyvää (äänikirja)
66) Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja vauva (äänikirja)
67) Andersen: Aikuisuus on myytti (sarjakuva)
68) Rowling: Tästä alkaa elämä (sarjakuva)
69) JP Ahonen: Irtiotto (sarjakuva)

Syyskuu

Syyskuu oli töiden puolesta kiireinen. Muuten se kului lähinnä odotellessa ja pienessä epätietoisuudessa. Kesä tuntui vain jatkuvan, syyskuu oli tavattoman kaunis. Pitkästä aikaa ehdimme vähän retkeilemäänkin ja sain luettua jopa ihan oikeita, paperisia kirjoja. Syyskuun 25. päivä sain tietää, että leikkaukseni olisi jo kuukauden päästä, lokakuun 25. päivä. Syyskuun lopussa vietin kaksi päivää Seilin saarella työkavereideni kanssa. Se oli upea ja ikimuistoinen kokemus. Sen jälkeen luin Katja Kallion Yön kantajan, joka tuli uniini (bloggasin siitä lokakuussa).


70) Virpi Salmi: Ottaisin mieluummin ponin (meemikirja)
71) Antti Tapani (äänikirja)
72) Marko Annala: Paasto
73) Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (e-kirja)
74) Marko Annala: Värityskirja (äänikirja)
75) Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
76) Ines Lukkanen: Taidevandalismi (meemikirja)
77) Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa
78) Julia Thuren: Kaikki rahasta (e-kirja)
79) JP Ahonen: Belzebubs (sarjakuva)

Lokakuu

Lokakuun alussa olin työreissussa Helsingissä. Muutamaa päivää myöhemmin pääsin kokeilemaan työporukalla ilmapistoolilla ja -kiväärillä ampumista ja se oli niin kivaa, että sitä pitää päästä harrastamaan joskus toistekin! Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Turun kirjamessut. Olin siellä joka päivä, vaikka huono olo vähän varjostikin messukokemusta. Yksi vuoden huippuhetkistä oli, kun sain tavata Marko Annalan. Kortisonin turvottama olomuotoni messuviikonlopun kuvissa harmittaa edelleen, pitäisi muistaa että se on vain pintaa. Myös lokakuu oli hurjan kaunis. Nautin edelleen lämpimillä rantakallioilla kävelystä, kuuntelin musiikkia ja valmistauduin tulevaan. Lokakuun 25. päivän aamuna menin TYKSiin isoon leikkaukseen ja olin siellä melkein kaksi viikkoa. Jaoin tarinaani Instagramissa ja sain paljon voimaa ihanista viesteistä.


80) Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (äänikirja)
81) Katja Kallio: Yön kantaja
82) Perno Mega City (e-kirja)
83) Kaverin puolesta kyselen (e-kirja)

Marraskuu

Marraskuun alussa koin tämän vuoden raskaimpia hetkiä. Toipuminen oli erilaista kuin odotin, olin kipeä ihan eri tavalla kuin luulin. Avanne oli valtava henkinen shokki ja olin pitkään todella sairas ja myös masentunut. Loppukuusta olo alkoi kohentua. Huomasin voivani monella tavalla paremmin kuin ennen leikkausta. Jatkuva paineen tunne vatsassa oli kadonnut, kieleni muuttui terveen punaiseksi, iho voi hyvin. Olin päässyt eroon tulehduksesta ja lääkkeistä. Avanteen kanssa en vain päässyt sinuiksi. Se vuoti niin, että ihoni paloi rikki ja aiheutti minulle jatkuvan nestehukan ja huonon olon. Odotin sulkuleikkausta kuin kuuta nousevaa ja jotenkin vain pärjäsin, päivä kerrallaan. Marraskuun lopussa tuli lunta. Lenkkeilin päivällä auringonpaisteessa talven ihmemaassa ja hengitin pitkästä aikaa vähänvapaammin.


84) Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
85) Strömquist: Prinssi Charlesin tunne (sarjakuva)
86) Strömquist: Nousu ja tuho (sarjakuva)
87) Hanya Yanagihara: Pieni elämä 

Joulukuu

Joulukuun 14. päivä j-pussini tähystettiin ja tehtiin leikkauspäätös. Leikkaus olikin jo 19. päivä ja pääsin sopivasti jouluksi kotiin. Leikkaus oli paljon edellistä helpompi ja olen jo nyt vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen tähän jälkimmäiseen leikkaukseen menemistä. Avanne on historiaa ja siitä muistuttaa mahalla komea haava, josta poistetaan tänään tikit. Toipilas toki olen edelleen, mutta hyvää vauhtia matkalla kohti terveempää elämää <3 Odotan niin, mitä kaikkea vuosi 2019 tuo tulleessaan!


88) Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (äänikirja)
89) Juha Itkonen: Ihmettä kaikki (e-kirja)
90) Lindgren: Melukylän joulu (kuvakirja)
91) Erkka Mykkänen: Something not good (e-kirja)
92) Antti Holma: Kauheimmat joululaulut (e-kirja)
93) Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (e-kirja)
94) Mia Kankimäki Naiset joita ajattelen öisin
95) Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (äänikirja)
96) C.J Tudor: Liitu-ukko (äänikirja) 

Vuosipaketoinnissa perinteisesti käyn läpi myös listojen tilanteen. Tänä vuonna se on aika onneton, eikä juuri edennyt. Luin kuitenkin paljon hienoja kirjoja ja enemmän sarjakuvaa, josta olen iloinen.

1001 listalta luin viisi kirjaa, tilanne nyt 246/1001. Nyt otan ihan realistiseksi tavoitteeksi lopultakin sen neljäsosan, jota olen tavoitellut jo pari vuotta. Siihen päälle muutama lisää, niin olen lukenut listalta 200 kirjaa blogini historian aikana. Sitten on juhlan aika!

Keskisuomalaisen listalta en lukenut tänä vuonna yhtäkään kirjaa, tilanne edelleen siis 88/100. Lukemattomat ovat aika vaikeita, ei ole houkutellut, kun elämässä on muutenkin riittänyt haasteita.

Suomalaiset suosikit -listalta luin yhden kirjan, Oksasen Stalinin lehmät. Tilanne on nyt 35/100. Tältä listalta houkuttelisi monikin kirja eli katsotaan!

Kaikkien aikojen paras kirja -listalta luin kaksi kirjaa (Piiat ja samainen Stalinin lehmät). Tilanne nyt 92/142.

Vuonna 2018 luin 96 kirjaa, joista
- 41 oli äänikirjaa
- 12 oli e-kirjaa
- 22 oli sarjakuvakirjaa tai kuvakirjaa.
Eli tavalliset kirjat olivat melkoisessa vähemmistössä. Onneksi on äänikirjat! Ilman niitä olisin jäänyt aika monta hienoa kirjallista kokemusta paitsi tänäkin vuonna.

Helmet-haasteen 2018 yhteenveto

Huh, enpä olisi vielä viikko sitten uskonut, että niin vain mennään finaaliin asti tämänkin vuoden Helmet-haasteessa! Tänä vuonna olen blogannut vähemmän kuin tavallisesti, vaikka luettuja kirjoja kertyikin paljon. Siksipä läheskään kaikista näistä haasteen kirjoistakaan ei ole bloggauksia. Tässä kuitenkin nyt listani, innolla kohti ensi vuoden haastetta (jossa muuten näyttääkin sitä haastetta riittävän!)

1. Kirjassa muutetaan: Annie Proulx, Laivauutisia

"Ongelma taisi jälleen kerran olla se, etten oikeastaan välittänyt pätkääkään siitä, mitä kirjan henkilöille tapahtuu. En pitänyt heistä. Rumuus ja karkeus tuntui tarkoitushakuiselta. Että kirjoitetaanpa nyt romaani, jossa kerrankin on myös rumia ihmisiä! Ja että kauniilla ihmisillä voi mennä huonosti ja rumilla hyvin. En tiedä, jotenkin vaan ärsytti"


2. Kotimainen runokirja: Antti Holma, Kauheimmat joululaulut (e-kirja)

"Tunnustan, luin tämän vain, että sain kuitattua Helmet-haasteen runokohdan, se kun oli vielä täyttämättä ennen joulua. Tämä oli juuri sitä mitä ajattelinkin, ei siitä sen enempää."

3. Kirja aloittaa sarjan: George R. R. Martin: Valtaistuinpeli 1-3

"Tarina oli siis minulle valmiiksi tuttu ja tiesin myös sen, että jossakin vaiheessa televisiosarja lähtee eri suuntaan kuin kirjat. Alussa kaikki menikin yksi yhteen, näin kirjan tapahtumat kuvina sarjasta. Toki kirja antaa lisää syvyyttä ja esimerkiki Jonin äpäryys korostui, se kaikki mitä siihen liittyy ja miten Jon asian kokee. Yleensäkin sisarusten väliset suhteet saivat jotenkin enemmän painoarvoa kirjassa kuin sarjassa. Toki minun olisi pitänyt saada lukea kirja ennen sarjan katsomista."

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Melukylän joulu (lastenkirja)

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: C.J. Tudor, Liitu-ukko

"Osa tästä kirjasta sijoittuu 1980-luvulle, jonka vuoksi myös tämän luin Helmet-haasteen kuittaamiseen. Ihan ok trilleri, ei kyllä mikään lempparini. Viihdytti vuoden viimeisien päivien lenkkeilyillä."

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Reijo Mäki, Nuoruustango

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan:
Suzanne Collins: Vihan liekit (äänikirja)

"Ensimmäinen sarjan osa oli hirveän hyvä ja hirveän koukuttava. Kaksi seuraavaa eivät niinkään (ne sortuivat itsensä toistamiseen), mutta kuuntelin kirjat kuitenkin nopeasti koiraa ulkoiluttaessani ja bussimatkoilla."


8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Eno Raud, Näpsäkäävät

"Jokin tässä vinksahtaneessa maailmassa tosiaan vetosi minuun. Pidin siitä, että hahmot eivät olleet nättejä ja pehmoisia vaan aika kummallisia, jopa rujoja. Kissojen aiheuttama ongelma on söpö, mutta helposti verrattavissa isompiin ympäristöongelmiin. Siihen, miten viljelykasvit syötetään karjalle, joka johtaa moninkertaisiin ympäristövaikutuksiin ja paikoin nälänhätään. Koiraihmistä piristi myös se, että kerrankin kissat esitettiin pahiksina, jollaisia ne tosiaan luontoon päästessään ovat!"


9. Kirjan kansi on yksivärinen: Leena Lehtolainen: Turmanluoti

"Edellisen Maria Kallio -kirjan kohdalla pohdin, että pitäisiköhän Marian päästä jo eläkkeelle. Mutta nyt huomasin, miten ihanaa oli päästä taas mukaan Marian maailmaan, seurata hänen ja Antin parisuhdetta, Iidan ja Tanelin kasvamista ja istahtaa sohvalle tämän kissojen kanssa. En ehkä ole valmis luopumaan vielä tästä."


10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Mauri Kunnas, Koiramäen Suomen historia (kuvakirja)

11. Kirjassa käy hyvin: Nevil Shute, Viisi mustaa kanaa

"Viisi mustaa kanaa oli samaan aikaan sekä ihastuttavan että raivostuttavan vanhanaikainen. Se oli verkkainen, liiankin, mutta toisaalta keskittyi hienosti kuvaamaan maisemia, ihmisiä ja tunteita. Vanhanaikaisuus näkyi myös suomennoksessa, enpä ole ennen vaikka törmännyt sellaiseen jäätelöannokseen kuin banaanileike (arvatenkin banana split)."


12. Sarjakuvaromaani: Lauri Ahtinen, Homepäiväkirja

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: John Fowles: Neitoperho

"Kirja oli totta tosiaan ahdistava. Mutta oli se nerokaskin. Juonenkehittely oli todella taitavaa ja se, miten lukija joutuu kohtaamaan myös Mirandan näkökulman, oli julma mutta mahdottoman toimiva temppu. Tosiaan siis löysin listalta jälleen kerran melkoisen helmen, tosin näin ahdistavia kirjoja ei mielellään lue kovin usein. Shokeeraavaana välipalana ne kyllä toimivat."



14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Iida Rauma, Seksistä ja matematiikasta

"Tämä paljon kehuttu romaani oli pettymys. Se oli minulle ihan liian ahdistava, kummallinen ja sekava"

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Suzanne Collins, Matkijanärhi (äänikirja)

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Murakami, Maailmanloppu ja ihmemaa

" Vaikka ajoittain tavoitinkin sen saman ihastuttavan kelluvan tunnelman kuin vaikkapa 1Q84:n parissa, ei Maailmanloppu ja ihmemaa tosiaan päätynyt lempi-Murakamieni joukkoon. Ehkä se johtui siitä, etten ehtinyt keskittymään siihen tarpeeksi, uppoamaan kummallisuuksiin. Siksi olen iloinen siitä, että kirja löytyy omasta hyllystäni ja voin palata siihen koska tahansa uudelleen."


17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Depressiopäiväkirjat

"Ote oli huomattavasti ronskimpi kuin Vanhatalon kirjassa, mutta teemat olivat aika samanlaisia. Saastamoinen keskittyy käsittelemään paljon sitä, miten vaikea ihmisen lopulta on saada oikeaa apua. Terapiaan pääseminen (jos siis ei ole valmis maksamaan suuria summia yksityisille terapeuteille) on melkoisten paperisulkeisten takana. Saastamoinen käsittelee paljon myös mielenterveysasioihin liittyvää stigmaa ja se jos jokin on tärkeätä."


18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: José Saramago, Toinen minä

" Tosiaan, vaikeuksista huolimatta tämäkin kirja oli lopulta lukunautinto. Kiinnostukseni Saramagoon heräsi todella. Ei mies kai turhaan ole saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa! Tämä kirja ainakin oli kaikessa omituisuudessaan piristävän erilainen. Pidin sen ilmoille heittämistä "mitä jos" -ajatuksista, aivoja hyvällä tavalla kutittavista pienistä ärsykkeistä."


19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Karoliina Sallinen, Tee se itse -vauva (e-kirja)

"Tämän luin alkuvuodesta, kun kaipasin jotakin kevyttä. Sitä se tosiaan olikin, mutta ei kuitenkaan liian heppoista. Kirja roikkuu edelleen BookBeatin suosituimpien kirjojen listalla. Miellyttävää kieltä ja ihan kiva tarina, ajoi siis asiansa viihdyttäjänä"

20. Taiteilijaelämäkerta: Geri Halliwell, Tähdistä kirkkain

"Kirja muistutti minua taas siitä, miten kiehtovaa on lukea elämäkertoja ja päästä osalliseksi toisen (kuuluisan) ihmisen ajatuksia. Nyt kolmekymppisenä näen tietenkin Ginger Spicen ihan eri valossa kuin lapsena ja tajuan vasta, miten hirvittävän nuoria spaissarit olivat, miten kokemattomia ja alttiita muiden tahtoon alistumiseen. Lopulta kuitenkin bändin jäsenten kunnianhimo ja poikkeuksellisen kova tavoittellisuus tekivät Spaissareista niin ison ilmiön. Vaikka bändi oli huippuunsa tuotteistettu kapitalistinen riemuvoitto (voi hyvä tavaton sitä krääsän määrää!), oli siinä silti jotakin aitoa, parasta mahdollista girl poweria, jota aina ja edelleen tarvitaan."


21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Kalle Lähde, Happotesti

"Omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kertomus alkoholismista järkytti. En ymmärrä, miten tätä kirjaa on kuvattu myös hauskaksi! Todella taitavasti kirjoitettu, mutta rankka lukukokemus."

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Lauren Grahan, Talking as fast as I can

"Kirjan parasta antia olivatkin yksityiskohtaiset kuvaukset siitä, miltä näytteleminen Gilmoren tytöissä tuntui. Hän käy läpi kauden kerrallaan, ja nostaa esiin jokaiselta kaudelta asioita liittyen tekniikan kehitykseen, muotiin ja juonenkäänteisiin. Rakastin tätä kirjan lukua! Voi kunpa hän olisi kuvaillut vaikka jokaisen jakson yhtä tarkasti!"


23. Kirjassa on mukana meri: Viitasalo ym.: Meren aarteet (tietokirja)

24. Surullinen kirja: Laura Manninen, Kaikki anteeksi

"Kirja oli vahva, hurja, kammottava ja pelottava kertomus perheväkivallasta. Aihe oli raskas, mutta kuuntelukokemus palkitseva, kyseessä on harvinaisen vahva esikoisromaani."

25. Novellikokoelma: Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äänikirja)

"Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia oli kuin alkusoitto Elena Ferrantelle. Aika raju alkusoitto tosin. Berlin esittelee novelleissaan rumia ja onnettomia ihmisiä, alkoholismia ja synkkyyttä. Toisaalta taustalla on myös huumoria ja ilonpilkahduksia. Aitous ihastutti ja nautin novelleista paljon."

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Elena Ferrante, Uuden nimen tarina (äänikirja)

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Anne B. Radge, Elämänrakentajat

"Alkupään kirjat olivat juonellisesti vahvempia kuin nämä kaksi viimeisintä, mutta minulle riittää  tuttujen ja rakkaiden hahmojen uudelleen tapaaminen. Luopumista oli taas päästää irti Neshovista, kun kirja loppui ja luopumista oli monenlaista  myös kirjan sivuilla. Kenties lopulta syy sille, miksi rakastan näitä kirjoja niin paljon ja samaistun niihin, on se tuttu surumielinen pohjavire, joka jatkuu läpi tarinan, mutta jonka vähän väliä puhkaisee mustan huumorin kukka tai pieni ja täydellinen onnen hetki.


28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Heinähattu ja Vilttitossu (äänikirja)

"Nopolat ovat kesympää kamaa kuin Parkkinen siinä mielessä, että aikuiselle suunnatut vitsit lastenkirjassa eivät ole ihan niin yliampuvia. Mutta oikein hyvin nämä sopivat myös aikuiselle luettavaksi. Kieli on raikasta ja tarina sopivan hyväntahtoinen."

29. Kirjassa on lohikäärme: George R. R. Martin, Kuninkaiden koitos

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Laura Lähteenmäki, Yksi kevät

"Tämäkin menee Helmet-haasteen loppuuntaputteluun. Ensimmäinen maailmansota oli kuittaamatta ja Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina saa luvan sopia siihen. Kirja kerrottiin nuorten tyttöjen näkökulmasta."

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Kari Hotakainen, Tuntematon Kimi Räikkönen

" Mielikuvani Räikkösestä siis muuttui, mutta enpä silti muuttunut Formula-faniksi. Hotakais-fanitus sen sijaan kasvoi entisestään. Lukiessani mietin, että Hotakainen pitäisi palkata Suomen viralliseksi elämäkertakirjuriksi. Jokainen ihminen on tarinan arvoinen ja Hotakainen käsittelee samalla humaanilla lämmöllä ja tarkkanäköisyydellä niin koko maailman tuntemaa formula-tähteä kuin yksinäistä mökin mummoakin. Se jos mikä on taito."


32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Loistava ystäväni

"Sen sijaan rakastuin kirjan arkiseen pikkutarkkuuteen. Aivan kuin ihmiselämä olisi tallennettu filmikelalle, jokainen pienikin hetki, keskustelun pätkä, tunnelma, ja kelattu auki kirjan sivuille. Niin, Knausgårdhan tästä tuli mieleen. Miksi arkisuus kiehtoo minua niin paljon, sopisi miettiä. Ehkä toisten ihmisten elämään pakeneminen auttaa hahmottamana omaa elämää, rauhoittaa mieltä. Jotakin meditatiivista tässä Napoli-sarjan kuuntelukokemuksessa ainakin oli."

33. Selviytymistarina: Emmi Valve, Armo 

" Sillä käsittämättömän upea Armo tosiaan on. Se kertoo yhden naisen tarinan masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien keskellä. Valven ilmaisuvoima on hurja. Periaatteessa yksinkertainen piirrosjälki toimii kasvualustana vahvoille tunteille siten, että kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa."


34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Enni Mustonen, Taiteilijan vaimo

" Taiteilijan vaimo on monin tavoin herkempi kuin edeltäjänsä. Siinä on kuolemaa ja uutta elämää. Kieltolaki aiheuttaa kuohuntaa monin tavoin, samoin pohjanmaalta Lapualta nouseva uusi liike. Hienosti historiaa kuvaa myös Kirstin muotiliikkeen luomukset, 1920-luvulla kehitys on nopeaa ja uudet tuulet puhaltavat monessakin mielessä."


35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: Sofi Oksanen, Stalinin lehmät

" Teos käsitteli naisen ja etenkin virolaisen naisen asemaa kaunistelematta, toisinaan turhankin rankasti. Oksanen kuvaa Annan ajatusmaailmaa, jota ruoka hallitsee, hurjan aidontuntuisesti ja se tietenkin lisää kirjan ahdistavuutta. Takaumat ja tarinan eteneminen eri ajoissa tuntuivat hieman sekavilta johtuen etenkin siitä, että luin kirjaa niin pitkään. Joka tapauksessa en voi kuin ihmetellä, millainen esikoisromaani tämä onkaan. Ei ole ihme, että Oksasesta tuli niin valtavan suosittu."


36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Juha Hurme, Niemi

"En pitänyt, ärsytti. Pidin tietopuolesta, en Hurmeen omista välihuomautuksista. Enkä ihan ymmärtänyt miksi tämä oli kaunokirjallisuutta ja miksi tässä ei ollut lähdeviittauksia."

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Elina Hirvonen, Kun aika loppuu

"Pidin kirjasta, vaikka sen tarina olikin järkyttävä. Nuori mies ampuu ihmisiä talon katolta ja kirjassa käydään läpi, miten miehen perhe, äiti ja sisko sen kokevat. Ympäristöasioita, ihmisyyttä, vihaa, rakkautta. Hieno kirja."

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Katja Kallio, Yön kantaja

"Aaltonen on mielenkiintoinen päähenkilö. Lukija ei saa selvää, onko hän lintu vai kala ja kenen puolella oikeastaan haluaisi olla. Amandaa käy sääliksi, mutta toisaalta hänen käytöksensä on välillä ärsyttävää. Tämä kertoo toki siitä, että Kallio on herättänyt Amandan henkiin taitavasti, hän vaikuttaa aidolta ihmiseltä, hyvine ja huonoine puolineen."


39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Statovci, Kissani Jugoslavia

40. Kirjassa on lemmikkieläin: Reijo Mäki, Huhtikuun tytöt (äänikirja)

"Huhtikuun tytöissä minua hymyilyttivät erityisesti kaksi kohtaa: Ensinnäkin kuvaus Verkatehtaankadusta, jonka läheisyydessä siskoni aiemmin asui. Ja toiseksi kirjan huippuhetki, jossa arpikasvoinen mies tapaa homobaarissa paksumahaisen Madonna-paitaisen miehen, joka kertoo työskentelevässä jokirannassa valtion virastotalossa ympäristönsuojelun asiantuntijatehtävissä. Kyllä sitä alkoi katsella työkavereitaan vähän uusin silmin, heh!"

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Erkka Mykkänen, Something not good (e-kirja)

"Tarina oli varsin viihdyttävä ja sen päähenkilö, nuori mies nimeltä Veikko, oikeastaan aika ihastuttava antisankari. Nuoren kaupunkilaisen aikuisuus ei ole helppoa."

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Keskivaikea vuosi

"Se oli mielenkiintoinen matka kirjailijan mielenterveyteen. Tunnistin tässä pikkutarkassa itsensä analysoinnissa itseni. Ehkä ihminen itse pääsisi vähän helpommalla, jos ei koko ajan ajattelisi niin paljon? Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuulla ajatuksia introverttiydestä. Muiden voi olla vaikea ymmärtää ihmisen tarvetta saada olla täysin yksin, edes joskus."
 
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Mika Waltari, Suuri illusioni

"Rakastin romaanin häpeilemätöntä kiihkeyttä. Waltari ei häviä yhtään aikalaisilleen Hemingwaylle ja muulle kadotetulle sukupolvelle. Nuoruuden voima, usko siihen, että kaikki on mahdollista ja asiat voivat muuttua, on valtavan piristävää. Teksti on toisinaan hyvin mahtipontista ja siihen on helppo suhtautua kyynillisesti. Kaikki suuri traagisuus tuntuu toisinaan hieman tarpeettomalta. Tekstissä on kuitenkin jotakin niin aitoa, tuoretta ja viatonta, ettei siihen voi suhtautua muutoin kuin ihaillen."


44. Kirja liittyy johonkin peliin: Suzanne Collins: Nälkäpeli (äänikirja)

45. Palkittu tietokirja: Pentti Linkola: ihminen ja legenda (e-kirja)

"Upea kirja valtavan kiehtovasta miehestä. Yllätyin siitä, miten Linkola on omistautunut tutkimukselle ja miten tarkkaan hän on havainnoinut kaikkea. Ihastuttavana yksityiskohtana mieleeni jäi, miten hän antoi arvosanoja kaikelle, myös äitinsä kirjeelle. Tämä pitäisi jokaisen suomalaisen lukea"

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Rosa Liksom, Everstinna

"Jostakin syystä Everstinnasta ei jäänyt paljon mieleen. Kieli oli vahvaa ja kirjan erikoisuus. Tarina on kadonnut mielestäni, mutta muistan pitäneeni tästä"

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Noora Vallinkoski, Perno Mega City

"Yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Turun Pernoon syvimpään lama-aikaan sijoittuva lapsen näkökulmasta kerrottu kertomus oli koskettava, aito ja hurja. Oikeastaan haluaisin lukea sen uudelleen. Tämä kirja ansaitsisi enemmän positiivista huomioita!"

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin

"Vuoden viimeisinä päivinä lukemani kirja osottautui myös yhdeksi vuoden parhaista kirjoista. Voi, mikä nautinto tämä Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin olikaan! Se oli täydellinen seikkailu kotisohvalla, upea matka historiallisten, omapäisten ja urheiden naisten maailmaan."


49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Anna-Leena Härkönen, Ihan ystävänä sanon

"Tämänkin luin viihdetarpeeseen ja se ajoi asiansa. Härkösellä on sana hallussa."

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Jenny Offil, Syvien pohdintojen jaosto

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

BookBeat-kirjoja vuodelta 2018


Kuvat: BookBeat
Tämä on ollut todellinen e- ja äänikirjojen vuosi. Aikaa tavallisille kirjoille oli alkuvuodesta ja kesällä todella vähän talokiireiden vuoksi. Äänikirjoja  kului maalaushommissa ja e-kirjoja öisin valvoessa kortisonin tai kipujen takia. Minulla on käytössä BookBeat, josta en edelleenkään raaski luopua, niin paljon siitä on minulle iloa. Ja ihan mukavasti olen saanut rahoille vastinetta!

Olen tänä vuonna kuunnellut mm. lähes kaikki Game of Thronesit sekä Napoli-sarjan. Niistä olen jotakin kirjottanut, mutta valtava määrä kirjoja on jäänyt kokonaan blogin ulkopuolelle. Siksipä kirjoitan nyt parilla lauseella näistä kirjoista, jotka olen joko lukenut tai kuunnellut BookBeatista tänä vuonna.

Riitta Kylänpää: Pentti Linkola - ihminen ja legenda (Siltala 2017)

Tämän viime vuoden tieto-Finlandian aloitin jo vuoden 2017 puolella ja luin loppuun vuoden ensimmäisinä päivinä. Upea kirja valtavan kiehtovasta miehestä. Yllätyin siitä, miten Linkola on omistautunut tutkimukselle ja miten tarkkaan hän on havainnoinut kaikkea. Ihastuttavana yksityiskohtana mieleeni jäi, miten hän antoi arvosanoja kaikelle, myös äitinsä kirjeelle. Tämä pitäisi jokaisen suomalaisen lukea!

Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (Bazar 2016)

Tämän luin alkuvuodesta, kun kaipasin jotakin kevyttä. Sitä se tosiaan olikin, mutta ei kuitenkaan liian heppoista. Kirja roikkuu edelleen BookBeatin suosituimpien kirjojen listalla. Miellyttävää kieltä ja ihan kiva tarina, ajoi siis asiansa viihdyttäjänä.

Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017)

Jostakin syystä Everstinnasta ei jäänyt paljon mieleen. Kieli oli vahvaa ja kirjan erikoisuus. Tarina on kadonnut mielestäni, mutta muistan pitäneeni tästä.

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia (Otava 2018)

Tämänkin luin viihdetarpeeseen ja se ajoi asiansa. Härkösellä on sana hallussa.

Kalle Lähde: Happotesti (Otava 2016)

Omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kertomus alkoholismista järkytti. En ymmärrä, miten tätä kirjaa on kuvattu myös hauskaksi! Todella taitavasti kirjoitettu, mutta rankka lukukokemus.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi (WSOY 2018)

Kuuntelin Kaikki anteeksi, kun käsittelin uudenuutukaisia saunanlauteitamme parafiiniöljyllä maaliskuussa. Siksi saunoessa kirjan tarina tulee välillä edelleen mieleen. Kirja oli vahva, hurja, kammottava ja pelottava kertomus perheväkivallasta. Aihe oli raskas, mutta kuuntelukokemus palkitseva, kyseessä on harvinaisen vahva esikoisromaani.

Juha Hurme: Niemi

Viime vuoden Finlandia-voittajaa luin pitkään. En pitänyt, ärsytti. Pidin tietopuolesta, en Hurmeen omista välihuomautuksista. Enkä ihan ymmärtänyt miksi tämä oli kaunokirjallisuutta ja miksi tässä ei ollut lähdeviittauksia. Sain kuitenkin tällä käsiteltyä hankalan Helmet-haasteen kohdan runosta, eli ei mennyt hukkaan tämänkään lukeminen.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)

Tämä paljon kehuttu romaani oli pettymys. Se oli minulle ihan liian ahdistava, kummallinen ja sekava.

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (Tammi 2018)

Rakastan Leena Lehtolaista ja kuuntelin tämän heti, kun se ilmestyi BookBeatiin. Maalaushommiin lyhyet tarinat sopivat mainiosti.

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY 2018)

Tämä on ollut tänä vuonna valtavan suosittu kirja blogien ja Instagramin perusteella. Minä sekä pidin että en pitänyt. Eleanor oli rasittava tyyppi, mutta toisaalta aika ihastuttava kaikessa omituisuudessaan. Pidin myös siitä, että tämä ei ollut niin ennalta-arvattava kuin olisin ollut valmis vannomaan. Jokin kuitenkin ärsytti läpi koko kuuntelukokemuksen.

Tuisku, Aro, Vanha-Majamaa: Antti Tapani (WSOY 2018)

En oikeastaan edes tiedä, miksi aloin kuunnella tätä. En ole mikään Antti Tuisku -fani. Antin näkemykset siitä, miksi hän ei halua puhua tietyistä asioista julkisuudessa, olivat mielenkiintoista kuultavaa. Kirjan rakenne toimi kuitenkin erittäin huonosti. Etenkin äänikirjana kysymys-vastaus -rakenne oli todella raskas.

Noora Vallinkoski: Perno Mega City (Atena 2018)

Perno Mega City puuttuu kuvista, mutta se oli yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Turun Pernoon syvimpään lama-aikaan sijoittuva lapsen näkökulmasta kerrottu kertomus oli koskettava, aito ja hurja. Oikeastaan haluaisin lukea sen uudelleen. Tämä kirja ansaitsisi enemmän positiivista huomioita!

Marko Annala: Värityskirja (Like 2017)

Luin Värityskirjan heti kun se julkaistiin ja nyt halusin kuunnella sen äänikirjana. Rakastin sitä ehkä vielä enemmän nyt toisella lukukerralla. Lenkeillä Värityskirjan ja Mokoman levyjen vuorottelu toimi mainiosti, kuuntelin levyjä sitä mukaa, kun kirjassa kerrottiin niiden synnystä. Tämä on upea kirja.

Rantanen, Karhunen: Kaverin puolesta kyselen (Kosmos 2018)

Olen syksyn mittaan kuunnellut (ahminut) kaikki Kaverin puolesta kyselen -podcastin jaksot. Jos et ole jo kuunnellut, niin laitapa kuunteluun! Kirjan luin syksyllä sairaalassa, kun valvoin yöllä. Tarinat olivat ennestään tuttuja, mutta edelleen ah, niin viihdyttäviä.

Erkka Mykkänen: Something not good (WSOY 2018)

Tämä kirja oli mennyt minulta ihan ohi, mutta törmäsin siihen sattumalta BookBeatissa. Tarina oli varsin viihdyttävä ja sen päähenkilö, nuori mies nimeltä Veikko, oikeastaan aika ihastuttava antisankari. Nuoren kaupunkilaisen aikuisuus ei ole helppoa.

Antti Holma: Kauheimmat joululaulut (Otava 2017)

Tunnustan, luin tämän vain, että sain kuitattua Helmet-haasteen runokohdan, se kun oli vielä täyttämättä ennen joulua. Tämä oli juuri sitä mitä ajattelinkin, ei siitä sen enempää.

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (WSOY 2018)

Tämäkin menee Helmet-haasteen loppuuntaputteluun. Ensimmäinen maailmansota oli kuittaamatta ja Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina saa luvan sopia siihen. Kirja kerrottiin nuorten tyttöjen näkökulmasta.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY 2015)

Myös tällä kuittasin yhden Helmet-haasteen kohdan, siskoni Elinan vuoksi. Pidin kirjasta, vaikka sen tarina olikin järkyttävä. Nuori mies ampuu ihmisiä talon katolta ja kirjassa käydään läpi, miten miehen perhe, äiti ja sisko sen kokevat. Ympäristöasioita, ihmisyyttä, vihaa, rakkautta. Hieno kirja.

C.J. Tudor: Liitu-ukko (WSOY 2018)

Osa tästä kirjasta sijoittuu 1980-luvulle, jonka vuoksi myös tämän luin Helmet-haasteen kuittaamiseen. Ihan ok trilleri, ei kyllä mikään lempparini. Viihdytti vuoden viimeisien päivien lenkkeilyillä.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin


Vuoden viimeisinä päivinä lukemani kirja osottautui myös yhdeksi vuoden parhaista kirjoista. Voi, mikä nautinto tämä Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin olikaan! Se oli täydellinen seikkailu kotisohvalla, upea matka historiallisten, omapäisten ja urheiden naisten maailmaan.

Kirjan kertoja on kirjailija MK, joka kertoo ajattelevansa öisin naisia. Ei kuitenkaan ketä tahansa naisia vaan sellaisia historian hahmoja, jotka ovat tehneet jotakin ajalleen ja sukupuolelleen epäsovinnaista, matkustaneet maailman tutkimattomiin kolkkiin, tehneet uraa aikana, jolloin sen ei pitänyt olla mahdollista naiselle ja yleisesti eläneet niin kuin heiltä ei ole odotettu (miehet eivät ole odottaneet). Tällaisia naisia ovat muiden muassa Karen Blixen sekä lukuisat taiteilijat ja tutkimusmatkailijat. Kirjailija lähtee heidän jäljilleen ja kirjoittaa siitä kirjan ja me lukijat pääsemme mukaan näille matkoille.

Kankimäki kuvaa yönaisten elämää tavattoman innostavasti. Hän yhdistää historiaa ja omia kokemuksiaan siten, että naiset heräävät eloon. Etenkin matkakuvaus Karen Blixenin jalanjäljillä Afrikassa on tavattoman herkullista luettavaa. Kankimäen kirjoitustyyli on humoristinen ja tarkkanäköinen ja se saa minut innostumaan yönaisista itsekin niin paljon, että kirjan luettuani jatkoin heidän googlaamistaan.

Ensin herään ajatukseen, että oho, onko tällaisia naisia oikeasti elänyt. Näin hurjia ja vaarallisia tutkimusmatkoja tehneitä, itsensä elättäneitä itsenäisiä naisia aikana, jolloin sen ei olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista. Mutta sitten tajuan, että heitähän on ollut paljon, heistä ei vain juuri puhuta. Historia on unohtanut heidät tai tietoisesti hiljennyt heistä syystä tai toisesta. Surullista on se, että monet näistä naisista ovat päätyneet myös itse vähättelemään tekojaan. Kun kotiinpaluu on koittanut, on pitänyt hiukan lytätä itseään, muistuttaa yhteiskuntaa, että tämä oli tällaista puuhailua, nyt voin taas keskittyä "oikeisiin asioihin". Normista poikkeaminen kun on vaikeaa nykypäivänä niin voi vain kuvitella, millaista se on ollut satoja vuosia sitten.

Kirja oli silkkaa matkustamisen ylistämistä. Tänä vuonna matkustamisen ilmastovaikutuksista on puhuttu paljon, jonka vuoksi koko ajan vähän odotin kritiikkiä lentämisen suhteen. Kirjailija nimittäin lentää yönaisiaan tapaamaan, melkoisia päästöjä aiheuttavaa luksusta, joka yönaisille ei ollut tietenkään mahdollista. Tällainen kritiikki puuttui kokonaan, enkä oikeastaan edes tiedä, olisiko se sopinut tähän. Silti pidän hiukan eettisesti kyseenalaisena ohjeita siitä, että aina kun pää on jumissa ja ahdistaa ja aina jos siltä tuntuu, pitäisi vain matkustaa. Matkustaminen toki avartaa, mutta lopulta se on todella itsekästä puuhaa.

Vaikka maailma onkin nykyään niin auki meille kaikille (etuoikeutetuille länsimaalaisille), on tällaisten matkakertomusten merkitys mielestäni edelleen suuri. Kaikkea ei ole pakko kokea itse vaan nojatuolimatkailu hyvin kirjoitetun kertomuksen parissa on myös antoisaa ja jättää tilaa mielikuvitukselle.

Minä taidan ajatella tätä kirjaa ja sen naisia vielä useana yönä. Erittäin lämmin suositus siis ja suuri kiitos joulupukille, joka keksi tuoda tämän kirjan minulle!

Helmet-haasteesta puuttuu vielä pari kohtaa. Olisin oikein mielelläni tämän kirjan matkusteleva päähenkilö tai rohkea yönainen, yli siis kohta 48.

Kirjailija: Mia Kankimäki
Luettu kirja: Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018)
Sivumäärä: 447
Mistä hankittu: Joululahja

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Hanya Yanagihara: Pieni elämä


Minusta tuntuu kuin minua olisi dipattu lähes tuhannen sivun ajan suruun ja tuskaan. Juuri kun luulin, että en kestä enempää, minut nostettiin ylös. Kuitenkin riemu oli ennenaikainen. Edellinen kerros ehti hädintuskin kuivua ennen kuin minut upotettiin taas kärsimyksen liemeen, joka vyöryi silmiini, korviini ja sydämeeni.

Niin, luin tosiaan viime aikoina paljon ylistystä saaneen Hanya Yanagiharan Pienen elämän. Kokemus oli vähintäänkin karu. Ahmin lähes tuhatsivuisen kirjan nopeasti, mutta vaikka osittain kyse oli siitä, että jäin koukkuun, suurimmaksi osaksi taisin vain haluta kirjasta eroon mahdollisimman nopeasti.

Kirja on täynnä pahuutta ja väkivaltaa. On se tietenkin kertomus myös ystävyydestä ja hyvyydestä ja niin edelleen, mutta en olisi uskonut, miten näin raskas kirja on voinut olla monille niin upea lukukokemus. Hirvittävän raakaa pahoinpitelyä, lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, viiltelyä, onnettomuutta, kuolemaa. Ei siinä kaunis tarina ystävyydestä juuri auta.

Ehkä ongelma on se, että tiedän jo ihan tarpeeksi siitä, miten maailmassa voi olla raskaita asioita (kaikeksi onneksi en toki sentään tällä kirjan kuvaamalla tasolla!), miten kaikki on epävarmaa, miten asiat voivat mennä pieleen, miten elämä voi olla hiuskarvan varassa. En kaipaa siitä muistutusta romaanin muodossa. Ehkä minun olisi pitänyt lukea kirja parempana aikana, en isosta (ja pelottavasta) leikkauksesta toipuessani ja seuraavaa leikkausta odottaessani. En tosin usko, että sillä oli lopultakaan paljon vaikutusta. Kirja oli vain ihan liikaa.

Huomasin kyllä, miten poikkeukselliset kertojanlahjat Yanagiharalla on. Hänen luomansa hahmot, neljä opiskelijanuorukaista, jotka kasvavat kirjan aikana aikuisiksi ja edelleen keski-ikäisiksi, tuntuivat niin aidoilta, että huomaan heidän kummittelevan päässäni vieläkin. Kieli on pakottamatonta, dialogi aitoa ja jotenkin teos oli kokonaisuudessaan todella elokuvamainen. Se kenties teki lukemisesta vielä raskaampaa, kun tapahtumat tuntuivat niin eläviltä.

Eräs ystäväni on kieltänyt minua maksimoimasta kurjuutta. Tämä kirja edusti tuota termiä täydellisesti. Kun luuli jo, että kaikki muuttuu paremmaksi, pistettiinkin vielä hiukan pahemmaksi. En halua kokea tällaisia tunteita, jos ei ole ihan pakko, enkä tosiaan olisi uskonut kirjan olevan näin rankka kokemus. Entä sitten, jos rakkaus ja hyvät aikeet eivät riitäkään, mihin tässä pienessä elämässä sitten enää kannattaa uskoa?

Nyt haluaisinkin kuulla teiltä, jotka olette nauttineet kirjasta, miten ihmeessä kestitte sen raakuuden? Olivatko kirjan ansiot kuitenkin niin suuret, että ne peittivät kaiken sen pahan?

Kirjailija: Hanya Yanagihara
Luettu kirja: Pieni elämä, suom. Arto Schroderus, Tammi 2017
Alkuperäinen kirja: A Little Life, 2015
Sivumäärä: 939
Mistä hankittu: Oma ostos

tiistai 27. marraskuuta 2018

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta


Sairastuvasta päivää! Leikkauksesta toipuminen on ollut yllättävän raskasta. Oikeastaan vasta tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa kokenut oloni suhteellisen inhimilliseksi. Ehkä sen ei olisi pitänyt olla yllätys, mutta kun kaikki on uutta, en osannut varautua tähän. Iso leikkaus on aikamoinen stressi keholle ja myös mielelle. Tilanteen väliaikaisuus myös vaikuttaa. Kun toinen leikkaus on tulossa jo vuodenvaihteessa, ei mieli oikein tiedä miten paljon sen pitäisi sopeutua avanteeseen, joka on aiheuttanut melkoista päänvaivaa. Nyt tosiaan alkaa jo helpottaa, mutta odotan silti toista leikkausta eli j-pussin käyttöönottoa ja avanteen sulkua kuin kuuta nousevaa.

En siis ole ajan kulumisesta huolimatta hirveästi lukenut, niin poikki olen ollut. Sain kuitenkin ensimmäisen tiiliskiven jo luettua, aloittelin sitä jo sairaalassa ja jäin heti koukkuun. Tapaus Harry Quebertin tapauksesta on kirja, josta on ihan mahdotonta kirjoittaa siten, ettei paljasta liikaa. Siinä mielessä se muistutti yhtä lempikirjaani, Agatha Christien Roger Ackroydin murhaa. Jotakin Christiemäistä oli tunnelmassa muutenkin, hyvin modernilla tavalla tosin.

Kirja on valtavan runsas, polveileva ja pitkä. Se ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa tylsä. Välillä jo ehdin miettimään, että näinkö ennalta-arvattava tämä tosiaan oli, mutta ei sitten kuitenkaan. Juonenkäänteitä ja yllätyksiä riitti ihan alusta aivan loppuun ja kirja oli ovelasti kirjoitettu niin, että  lukija jäi saman tien koukkuun.

Tarinassa liikutaan sekä nykyajassa, jossa päähenkilö-kirjailija Marcus Goldman koittaa etsiä insipiraatiota uuteen kirjaan että menneisyydessä, vuodessa 1975. Goldmanin ystävä, kirjallinen esikuva ja opettaja Harry Quebert on kokenut hirveän tragedian pienessä Auroran kaupungissa. Hän on rakastunut 15-vuotiaseen (puolta nuorempaan) Nola-nimiseen tyttöön. Pian tämän jälkeen tyttö katoaa jäljettömiin. Vuonna 2008 kaikkien järkytykseksi Nolan luuranko löydetään Aurorasta, Quebertin entisen talon pihamaalta. Salapoliisityö, niin virkavallan kuin Goldmaninkin osalta, pääsee vauhtiin.

Juonenkäänteiden valtavasta määrästä huolimatta kirja ei ollut sekava. Jopa tällainen hieman keskittymiskyvytön lukija pysyi hyvin kärryillä ja pidin siitä, että tapahtuma-ajat oli esitetty selkeästi. Juoni oli myös ihan riittävän uskottava, ainoastaan tuli olo, että Dicker ei ole koskaan tuntenut ketään 15-vuotiasta tyttöä. Nolan käytös ja ilmaisutapa oli kuin 50-luvun kotimaisesta leffasta.

Tämä kirja on ollut hyllyssäni jo pitkään. Innostuin lukemaan sen, kun ennen sairaslomaani kyselin Instagramissa vinkkejä kunnon mukaansatempaavista lukuromaaneista. Vinkki kyllä oli täysi napakymppi, sillä Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mielettömän hyvin kirjoitettu, poikkeuksellisen taitava ja juoneltaan ensiluokkainen romaani. Juuri täydellinen sairaslomani ensimmäiseksi kirjaksi. Tämä voisikin olla erinomainen valinta myös joulunpyhiksi, siihen hetkeen kun on kerrankin aikaa heittäytyä hyvään tarinaan.

Kirjailija: Joël Dicker
Luettu kirja: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (suom. Anna-Maija Viitanen, Tammi 2014)
Sivumäärä: 809
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★★

tiistai 23. lokakuuta 2018

Miltä suolistosairaus tuntuu?



Tänään havahduin siihen, että haluaisin kirjoittaa siitä, miltä tuntuu sairastaa kroonista tulehduksellista suolistosairautta. Hetken mietin, että minne minä siitä muka voisin kirjoittaa, kunnes tajusin, että blogiini tietysti. Olen elänyt colitis ulcerosa -diagnoosin kanssa nyt yli kaksi vuotta. Jälkiviisaana voin todeta sairastaneeni tätä kroonista haavaista paksusuolentulehdusta jo yli kaksikymmentä vuotta. Pitkäikäinen kaveri siis.

Lääkehoidon koko tie on nyt käyty läpi ja törmäsin umpikujaan. Kahteen vuoteen mahtuu tolkuton määrä kortisonia, purkkikaupalla sytostaatteja ja suoraan suoneen infuusiona annettua biologista lääkettä, jonka tarkoitus oli estää tiettyjen viestinviejien toiminta kehossa - ei toiminut. Kun mikään (paitsi kortisoni, joka ei ole myrkyllisen luonteensa vuoksi pysyväisratkaisu) ei auttanut, jäljelle jäi yksi vaihtoehto: leikkaus. Torstaina minulle siis leikataan TYKSissä niin sanottu j-pussi ohutsuolesta, paksusuoli poistetaan ja minulle tulee väliaikainen avanne. Jos olisin tiennyt tämän etukäteen vaikkapa kaksi vuotta sitten, kun sain diagnoosin, olisin järkyttynyt. Nyt kun asia on ajankohtainen, tuntuu ihmeen normaalilta. Oikeastaan minua ärsyttää sen kaltaiset kommentit, että olenpa vahva ja miten oikein jaksan. Kun ei ole vaihtoehtoja, kuka tahansa on vahva.

Kohta joka sadas suomalainen sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, IBD:tä (Crohnin tauti tai haavainen paksusuolitulehdus). Silti sairaus on monille vieras. Silti tätä kirjoittaessani edelleen mietin, että voiko tällaisia sanoa ääneen. Voiko näin noloja asioita tunnustaa, miten suhtaudutte kun kerron vaikkapa tuosta avanteesta? Juuri siksi haluan kirjoittaa tästä, ja juuri siksi minusta on loistavaa, että yhä useampi puhuu IBD:stä avoimesti (mm. jääkiekkoilija Teemu Ramstedt ja fitnessmallina tunnettu Mari Valosaari, joka usein myös bloggaa koliitista). Leikkaus on valtavan iso asia elämässäni, miksi en kirjottaisi siitä, kun kirjoitan niin paljon kaikesta muustakin? Haluan myös kirjata ylös, mitä tunnen nyt, ennen leikkausta. Eli siis, miltä suolistosairaus tuntuu?

Se tuntuu pelottavalta. On pelottavaa, kun keho vuotaa verta ja vessakäynti muistuttaa Slayerin biisiä. On pelottavaa  havannoida lääkkeiden sivuvaikutuksia, menettää tukkaa, lihoa, pelätä luidensa puolesta. On pelottavaa käydä tähystyksissä, leikkauksesta puhumattakaan. Usein joutuu pelkäämään ehtiikö ajoissa vessaan ja mitä sitten, jos ei ehdikään.

Se tuntuu turhauttavalta. On turhauttavaa, kun ei voi mennä minnekään miettimättä, missä on lähin vessa. Ja pääseekö leffassa istumaan rivin reunimmaiseksi niin, että voi tarvittaessa juosta vessaan. On turhauttavaa, kun on juuri lähdössä kotoa ja joutuukin palaamaan vessaan. On turhauttavaa, kun lääkkeet, joiden piti parantaa sinut, tekevät vain entistä sairaammaksi ja väsyneemmäksi. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin käyttää kymmeniä euroja vuodessa lääkkeisiin, joilla saa suolistonsa tyhjäksi ennen tähystyksiä. On turhauttavaa kokea sattumalta pari vähän parempaa päivää ja sen jälkeen romahtaa takaisin pohjalle.

Se tuntuu ärsyttävältä. On todella ärsyttävää kuluttaa elämänsä vessassa, keskeyttää arkensa vessajuoksuun. On ärsyttävää kuunnella, kun ihminen, joka ei selvästikään tiedä tästä sairaudesta mitään, antaa hyviä neuvojaan.

Se tuntuu toivottomalta. Kun mikään ei auta, kierre tuntuu jatkuvan ikuisesti. Huonoina päivinä koko päivä menee vessassa, joskus yökin. Vielä huonompina päivinä kipu vie järjen ja lamauttaa, toivottomuus valtaa mielen.

Se tuntuu nololta. Kun omaa paksusuolta on tähystetty niin, että iso joukko kandeja tuijottaa vieressä, ei minkään enää luulisi nolottavan. Vaan kyllä se vain edelleen nolottaa. Ilman kunnon ala-astetason kakkahuumoria olisi aika paljon rankempaa. Mutta edelleen, tämänkään suhteen ei juuri ole vaihtoehtoja, ilman ronskia asennetta sitä romahtaisi aika nopeasti. Ja edelleen tuntuu nololta puhua suoraan. Että hei vaan, minulla on kolme vuotta ollut ripuli. Ja en ehdi olemaan tässä seurassassi kovin pitkään, sillä kohta juoksen päivän kymmenettä kertaa kakalle.

Se tuntuu turruttavalta. Lopulta sitä tottuu kaikkeen. Siihen, että jokaisen suupalan jälkeen joutuu juoksemaan vessaan. Siihen, että vatsa on aina kipeä ja etenkin silloin, jos erehtyy hengittämään normaalisti, syvään. Ja myös siihen, että menetän jatkuvasti verta ja sen vuoksi tunnen oloni useimmiten hyvin uupuneeksi. Olen tottunut siihen, että en voi harrastaa samoin kuin muut, en voi käydä pitkillä kävelylenkeillä (joita rakastan yli kaiken), juosta, tehdä oikein raskaita treenejä. En voi syödä kaikkea mitä haluaisin joko lääkitykseni vuoksi tai siksi, että suolistoni ei sulata juuri mitään. Mutta tähän kaikkeen olen turtunut, siitä on tullut arkeani. Siksi odotan leikkausta myös innolla, uuden paremman elämäni alkua.

Joskus se tuntuu kuitenkin myös hyvältä. Tai siis elämäni on oikein mukavaa sairaudesta huolimatta. En ole yhtä kuin sairauteni, minulla ei ole edelleenkään sairaan ihmisen identiteettiä. Tässä kahden vuoden aikana olen myös mm. rakennuttanut omakotitalon ja aloittanut työt uudessa, ihan mahtavassa, työpaikassa. Saanut uusia ystäviä ja matkustellutkin, vaikka toki vähemmän kuin ennen. Olen sairauteni myötä saanut myös huomata, miten paljon minulla onkaan ihania ihmisiä ympärilläni. Katkeroituiminen on tyhmintä, mitä ihminen voi tehdä ja huumori auttaa pitkälle. En ole mitenkään erityisen vahva tai rohkea, tämä nyt vain sattuu olemaan elämääni. Ei ollut myöskään rohkeaa kirjoittaa tätä tekstiä, se oli normaalia sekin, kerronhan arjestani ja tunteistani muutenkin täällä varsin avoimesti.

Torstaina minusta vedetään metri tavaraa pihalle ja pääsen lopullisesti eroon kroonisesta tulehduksestani. Ja sitten minulla ei muuta olekaan kuin aikaa, toipilasaikaa! Tämän jutun kuvassa on pino kirjoja, jotka olen varannut sairaslomaani varten, osa on omasta hyllystäni ja osa kirjastosta. Kaikki ne ovat vinkkejä Instagram-seuraajiltani - jälleen esimerkki ihanista ihmisistä. Sitten minulla on aikaa myös blogata ja muutenkin kirjoittaa, jos vain jaksan. Ensisijaisesti panostan toipumiseen ja aion tehdä juuri sitä, mikä kulloinkin tuntuu parhaalta. Palaan siis blogin pariin myöhemmin, kun alkaa taas tuntua siltä. Ei muuten hullumpi vuodenaika leikkaukselle, synkät ja sateiset aamut (ja päivät) voi skipata ihan mielellään.

Ihanaa syksyn jatkoa siis kaikille, palailen blogin pariin sitten entistä ehompana! <3

maanantai 22. lokakuuta 2018

Katja Kallio: Yön kantaja

En ollut lukenut Yön kantajaa vielä Seilille päästessäni, mutta otin sen mukaan saarelle ihan vain, jotta saisin kuvattua sen aidossa ympäristössään. Tietenkin otin.
Olen kertonut täällä miten paljon rakastan paikkojen historiaa ainakin yhtä monta kertaa kuin olen lukenut jonkin paikkaan vahvasti sitoutuvan kirjan. Lapsena muistan miettineeni metsässä kävellessäni, kuka minua ennen on astunut juuri tähän samaan kohtaan. Vai onko kukaan? Olinko minä ensimmäinen? Ja miettisikö joku joskus tulevaisuudessa samaa tietämättä, että juuri minun jalkani tallasi samaa kohtaa aiemmin.


Minulle riittää mieltä kiehtovaksi ajatusleikiksi siis jo vähän vähäisempikin historiallinen tieto, joten voitte vain kuvitella, mitä kaksi päivää Seilin saarella teki mielelleni. Turun edustalla Nauvossa sijaitseva saari on yksi Suomen kuuluisimmista. Siellä on toiminut spitaalihospitaali 1600- ja 1700-luvuilla ja sen jälkeen mielisairaala aina 1960-luvulle asti. Seili tunnetaan surullisista ihmiskohtaloistaan, karkotetuista sieluista. Sinne joutuneet eivät päässeet koskaan pois ja heidät haudattiin saarelle (tosin opin vierailullani, että spitaaliin kuolleiden hautapaikkaa ei ole vieläkään löydetty). Vietin nuo kaksi päivää saarella työkavereideni kanssa, pääsin aistimaan saaren tunnelmaa ja sain myös taas huomata, miten saan työskennellä käsittämättömän upeiden ihmisten kanssa. Tulen varmasti muistamaan nuo kaksi päivää aina ja haluan joskus vielä palata saarelle.



Vielä merkityksellisemmän vierailustani Seiliin teki se, että luin heti kotiin palattuani Katja Kallion Yön kantajan. Kirja on ollut minulla jo tovin, mutta hukkasin sen hetkeksi tehdessäni muuttoa Pohjanmaalta Turkuun. Ehkä se oli hyväkin, sillä en olisi voinut lukea kirjaa osuvampana hetkenä. Yön kantajan päähenkilö on todellinen, Amanda Aaltonen, turkulainen nainen joka joutui Seiliin vuonna 1891. Hänen diagnoosinsa oli "epileptinen kuukautishulluus". Käytännössä Aaltonen eli kuten itse halusi, oli köyhä irtolainen, joka oli helpompi pistää talteen. Seilissä opas luki meille Amandan diagnoosin (tuolloin en vielä tiennyt, että diagnoosi oli juuri Yön kantajan päähenkilön) ja järkytyin, kun tajusin miten vähän aikaa tuosta kaikesta on. Vaikka vieläkin naisen asema tuntuu joskus kovin takapajuiselta, on viimeisen vuosisadan aikana menty sentään aimo harppauksin eteenpäin.



Kallio kirjoittaa kauniisti, leijuvasti. Leijuvia ovat myös unenomaiset jaksot, joissa Amanda lentää kuumailmapallolla Euroopan yllä. Kallio on kertonut haastattelussa, että juuri tästä kuumailmapallolentelystä hän ylipäätään kiinnostui Aaltosesta. Kiehtovaa on myös se, että vaikka puheet tällaisista lentomatkoista vaikuttavat heti alkuunsa hourailulta, ne olisivat myös voineet tapahtua historiantietojen valossa. Aaltonen on mielenkiintoinen päähenkilö. Lukija ei saa selvää, onko hän lintu vai kala ja kenen puolella oikeastaan haluaisi olla. Amandaa käy sääliksi, mutta toisaalta hänen käytöksensä on välillä ärsyttävää. Tämä kertoo toki siitä, että Kallio on herättänyt Amandan henkiin taitavasti, hän vaikuttaa aidolta ihmiseltä, hyvine ja huonoine puolineen.


Päivitin Instagramiin kuvia Seilistä ja lainauksia kirjasta sitä mukaa kuin luin sitä. Ne toimivat tämän jutun kuvituksena ja kertovat kirjan upeasta kielestä ja tunnelmistani paljon enemmän kuin tämä tekstini. Ja kuten myös kuviin kirjoitin, Seili tuli uniini. Seilin maisemat ja menneisyyden kaiut kietoituivat hurjan vahvasti kertomukseen. Kallio on asunut kirjaa kirjoittaessaan myös saarella ja se totta kai näkyy kirjassa autenttisuutena niin paikkojen kuin tunnelman suhteen. Olisin varmasti pitänyt kirjasta muutenkin, mutta tämä yhdistelmä meni ihon alle ja teki tästä taianomaisen lukukokemuksen. Kallio antoi hienosti äänen yhdelle unohdetulle ja kadotetulle sielulle.



Katja Kallio: Yön kantaja (Otava 2017)
Sivumäärä: 380
Mistä hankittu: Omas ostos
Helmet-lukuhaaste 2018: Kohta 38, kannessa on kulkuneuvo