maanantai 27. lokakuuta 2014

Lokakuun kuukauden klassikko: Olemisen sietämätön keveys (Milan Kundera)

Nämä on kausivalot, ei jouluvalot.
Tänä vuonna kuukausia on eletty kohta kymmenen, mutta tämä oli vasta kuudes kuukauden klassikkoni, jonka sain luettua. Se taas johtuu ensinnäkin siitä, että haukkasin aivan liian ison palan, mutta myös siitä, että olen tänä vuonna lukenut uutuuskirjoja enemmän kuin koskaan. Näyttää kuulkaa siltä, että hyvät ja kiinnostavat kirjat eivät lopu maailmasta lukemalla.

Olemisen sietämätön keveys on klassikkokirja jo sen nimen vuoksi. Harvempi tietää yhtään mitään kirjan sisällöstä, mutta nimi on kaikille tuttu. Meriitti sekin, heh. Kirja on sitä paitsi sekä 1001-listalla että sata kirjaa -listalla, joten senkin vuoksi minua on jo pitkään kiinnostanut tähän kirjaan tutustuminen. Totta puhuakseni en odottanut mitään hienoa kirjaelämystä. Kunderalta aiemmin lukemani Tietämättömyys oli minulle kovin yhdentekevä, liian mukafiksu ja taiteellinen. Tietämättömyyden yhteydessä olen todennut, että haluan kuitenkin lukea Kunderaa joskus lisääkin, mutta nyt tämän keveyden jälkeen toteaisin mielelläni, että kiitti mulle riitti (mutta ei sitten kuitenkaan, listalla on vielä kaksi Kunderaa lisää...).

Olemisen sietämätön keveys kertoo neljästä prhalaisesta henkilöstä, kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta. On mies, tämän vaimo, miehen rakastajatar ja rakastajattaren rakastaja. Ihan just niin. Saanko huomauttaa, että minun mielestäni kirjan ainoa sympaattinen hahmo oli koira, sekarotuinen Karenin ja sillekin oli varattu teoksessa kurja kohtalo (Anna Karenina -romaani näyttelee tarinassa merkittävää roolia ja sen mukaan nimetään koirakin). Takakannessa tarinaa mainostettiin yhdeksi kauneimmista rakkauskertomuksista ikinä. En ollut samaa mieltä, näin kauniisti asian ilmaistuna.

Se miksi Olemisen sietämätön keveys on niin kuuluisa, on kuitenkin selvää. Kundera pyörittelee sanoja, etsii merkityksiä, harrastaa metafyysistä pohdiskelua, kikkailee, maalailee ja poikkeaa polulta. Kirja on kummalliseen konseptiin mahdutettu valtava filosofinen oksennus. Elämän painoa ja keveyttä pohditaan ja toistellaan "Einmal ist keinmal"ia. Minä olisin taas niin valmis niputtamaan tämän kirjan siihen joukkoon kirjoja, joista on pakko pitää, jos ei halua leimautua tyhmäksi ja tämän vuoksi tämä kummallinen ja ahdistava kirja säilyy vuodesta toiseen niin arvostettuna. Joku arvovaltainen kriitikko on tätä joskus ylistänyt ja aloittanut kierteen. Eipä vaan ole tämänkaltainen pyörittely minun juttuni, on todettava. Jos edes henkilöt olisivat olleet mielyttävämpiä, olisin saattanut suhtautua kirjaan suopeammin.

Kunderalla on toki hetkensä. Tästäkin kirjasta saisi revittyä sivistyneen ja ajateltavaa antavan huoneentaulun jos toisenkin. Ehkäpä tämänkaltaista kirjallisuutta tulisikin lukea kuin tietokirjallisuutta, ei niin eläytyen ja tarinaan heittäytyen vaan analyyttisemmin ja kirjailijan pohdintoja arvostaen. Tai sitten vain jätän näin älykkäät teokset suosiolla muille. Tämä lukukokemus oli harmi kyllä enimmäkseen vain sietämättömän raskas.

Kirjailija: Milan Kundera
Luettu kirja: Olemisen sietämätön keveys (suom. Kirsi Siraste)
Alkuperäinen kirja: Nesnesitelma Lehkost Byti (1983)
Sivumäärä: 390
Arvostelu: ★★

8 kommenttia:

  1. Ugh, minulla on tämä vielä edessä opintojen puolesta. Saa nähdä mitä siitä irtoaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa koittaa ottaa kaikki irti, tästä saisi varmasti melkoista pohdiskelua, jos lukisi siltä kantilta eikä keskittyisi itse tarinaan.

      Poista
  2. Tämä on yksi suurINHOKEISTANI! Huh huh mitä kuraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä niin muistelin mitä juteltiin tästä, kun luin ja en kauheasti yllättynyt, että olin samaa mieltä. Mutta tulipa luettua!

      Poista
  3. Hirmu pitkä aika tämänä kirjan lukemisesta ja olin niin nuorikin, että osa kirjan merkityksistä huiteli yli. Muistikuvani on etten rakastunut kirjaan mutta hotkaisin sen kuitenkin melko kivuttomasti. P.S. Samoilla linjoilla valojen nimityksen kanssa, itse käytän termiä talvivalot. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa olla niin pimeät ajat käsillä, että on syytä käyttää jotain piristystä, vaikka joulusta nyt ei ihan vielä viitsi haaveilla :)

      Poista
  4. Löytyy siis muitakin, jotka eivät pitäneet tästä kirjasta. Minusta se oli yksinkertaisesti kuiva.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!