maanantai 13. lokakuuta 2014

Leffassa: Muumit Rivieralla

Kuva: Finnkino
Olenpa tainnut ennenkin mainita, että suhtautumiseni muumeihin on vähän kahtiajakoinen. Toisaalta rakastan Janssonin kirjoja, niiden viisasta elämänkatsomusta ja hienoja hahmoja. Aivan erityisen paljon pidän sarjakuvista, niiden tummasta maailmasta, vinksahtaneesta huumorista ja yksityiskohtaisesta piirrosjäljestä. Sitten toisaalta taas en pidä muumeista, siis  niistä muumeista, jotka valtaosa suomalaisista tuntee, japanilaisista lössöistä Muumilaakson tarinoiden palleroista, joissa ei ole yhtään särmää. Kesä muumina lisäsi kyllästymistäni noihin kaupallisiin ja ärsyttävän siloisiin hahmoihin, mutta alkuperäiset oikeat muumihahmot, ne joissa on myös paljon vikoja ja inhimillisyyttä, ovat säilyneet aina sydäntäni lähellä.

Siksipä kun kuulin jo kauan sitten, että nyt on tekeillä suomalais-ranskalaisella tuotannolla animaatioelokuva, joka perustuu Janssonin alkuperäisiin sarjakuviin, olin valtavan innoissani. Etenkin kun leffan nimi antoi ymmärtää, että nyt päästään näkemään elokuvana yksi lempparisarjiksistani, Muumiperhe Rivieralla. Elokuva tuli ensi-iltaan viime perjantaina ja me suuntasimme heti siskoni kanssa katsomaan sitä. Ja voi kuinka iloiseksi tulinkaan, kun en joutunut pettymään lainkaan. Päinvastoin elokuva oli valtavan positiivinen kokemus niin tarinan, visuaalisen ilmeen kuin musiikinkin vuoksi.

Elokuvan aikana mietin moneen otteeseen, että voi miten Jansson olisi tästä pitänytkään! Sarjakuvat oli herätetty henkiin upeasti. Muumit olivat ehkä hiukan pulleampia kuin sarjakuvissa, mutta värimaailma oli sopivasti vanhaa valokuvaa muistuttava, rusehtavan pastellinen. Sarjakuvien tietynlainen synkkyys tuli ihmeen hyvin ilmi myös tällaisessa värimaailmassa. Merikohtauksissa tausta oli upeasti sarjakuvamainen, tummien viivojen täyttämä synkkä taivas sopi myrskyisiin kohtauksiin loistavasti. Yleisesti ottaen elokuva leikitteli täysin tyylipuhtaasti varjoilla, väreillä ja sarjakuvamaisilla jipoilla. Elokuvan rytmi toi mieleen sarjakuvan ja kohtauksesta toiseen saatettiin siirtyä varsin näyttävästi. Hauskaa oli myös se, että elokuva esitteli runsaan kavalkadin sarjakuvien hahmoja, niitä sivulla olevia tyyppejä, joilla on hassuja korvia, neniä, häntiä ja varpaita. Puhumattakaan siitä, että Surku, tuo fiktiivisistä koirista minulle rakkain, oli päässyt aika isoon osaan.

Kuva: Finnkino

En myöskään lakannut hämmästelemästä elokuvan musiikkia, joka oli klassista ja hiukan jazzahtavaa, Rivieran maailmaan täydellisesti sopivaa. Alkuteksteistä muistan lukeneeni, että musiikki on sävelletty elokuvaa varten ja ilmankos se sopii kuin nenä, tai no kuono, päähän. Lisäksi olin positiivisesti yllättynyt ääninäyttelijöiden tasosta. Suomenkielisten animaatioiden ääninäyttely ärsyttää minua poikkeuksetta, mutta tässä elokuvassa ainoastaan Mymmeli aiheutti pientä huokailua. Etenkin Pikku Myy oli loistava, samoin Pappa.

Itse tarina ei tuonut  minulle yllätyksiä, olenhan lukenut suurimman osan Muumi-sarjakuvista useampaan kertaan tässä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ei tarvitse siis varmaan myöskään erikseen mainita, että olin iloinen, kun elokuva noudatti niin hyvin sarjakuvia. Suurimmaksi osaksi se noudatti luonnollisesti Muumiperhe Rivieralla -sarjakuvaa, mutta poimintoja oli myös muista tarinoista. Kuitenkin yllätyin siitä, miten koin tarinan jotenkin eri tavalla kuin sarjakuvaa lukiessani. Hotellin työntekijöiden suhtautuminen muumiperheeseen kuin kävelevään ja rahaa kylvävään lompakkoon, heidän korkealle nousevat nenänsä ja ylenkatseensa, korostuivat hauskalla tavalla. Ja miten minä en ollut koskaan ajatellut sitäkään, että ihanan Surkun tarina, jossa koira kertoo tykkäävänsä kissoista, on suoraan rinnastettavissa Janssonin elämään ja aivan mahtava opetus suvaitsevaisuudesta ja ennakkoluulottomuudesta.

Tiedän, että leffa tulee keräämään paljon kommentteja tyyliin, ei lapset saa tästä mitään, voi kauhea, Papalla on krapula, Niiskuneiti on moraaliton ja Pikku Myykin kamalan ilkeä. Se jopa puree, voi kamala. Ja tässä taas kohtaamme sen huutavan vääryyden, että suurin osa suomalaisista tuntuu tietävän vain ne turhanpäiväiset japanilaiset hahmot, jotka ovat kadottaneet ison osan identiteetistään. Siispä suosittelen kaikesta sydämestäni elokuvaa seuraaville henkilöille:

1) Muumi-sarjakuvafanit. Sarjakuva on siirretty valkokankaalle loistavasti ja ilahduttavan uskollisena alkuperäisille tarinoille. Näe muumit lopultakin niin kuin ne oikeasti ovat!

2) Muumi-telkkarisarjafanit. Opi lopultakin, millaisia muumit oikeasti ovat! (Olen muuten edelleen sitä mieltä, että Naantalin Muumimaailmasta pitäisi tehdä aikuisten versio, Siellä pääsisi salakuljettamaan viskiä (Apua, viski mainittu! Iskeeköhän sensuuri?) papan kanssa ja pelaamaan uhkapelejä Niiskuneidin kanssa)

3) Lapset ja lapsenmieliset aikuiset

4) Aikuiset ja aikuismieliset lapset

5) Sinä juuri siinä. Mene teatteriin, tämä oli kiva.


Leffan traileri:
https://www.youtube.com/watch?v=Jg5tCiLhUoU

21 kommenttia:

  1. Monipuolinen arviointi, itse pidän Muumit Rivieralla sarjakuvasta ja jossain vaiheessa menen katsomaan tämänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Jos pidät sarjakuvasta, uskon että pidät tästäkinn.

      Poista
  2. Sait ainakin minut kiinnostumaan. (: Nyt syynäämään milloin tämä on täällä leffoissa.

    VastaaPoista
  3. Kiva juttu, tätä olen odottanutkin jo kieli lopolla, hienoa että tämmönekin versio on Muumeista tehty, lapsena en ymmärtänyt ollenkaan koko muumipalleromaailmaa, ymmärrän sen vasta nyt:) Joskus tuntuu että se onkin tehty osaksi aikuisille, lempparini on Näkymätön lapsi ja Taikatalvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin sarjakuvia aika pienenä ja pidin hulluna, Muumilaakson tarinoita katselin satunnaisesti, mutta en oikein innostunut niistä. Muumeilla on mielestäni turhaan (kiitos taas televisiosarjan...) sellainen maine, että ne olisivat vain lapsille, sarjakuvathan ovat ihan selvästi aikuisille suunnattuja.

      Poista
  4. Ilman muuta täytyy käydä katsomassa! Tosin toivon löytäväni jonkun iltanäytöksen, sillä lastenleffoja ei ole kiva käydä katsomassa päiväsaikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tarkoitan lastenleffoilla tässä yhteydessä tällaisia montaa eri kohderyhmää houkuttelevia tapauksia. ;)

      Poista
    2. Joo! Ymmärrän pointin, itse kävin juurikin sen takia iltanäytöksessä, kahdeksalta perjantai-iltana sali oli täynnä aikuisia.

      Poista
  5. Voi miten vetävästi ja houkuttelevasti kirjoitettu teksti! Toivon jossain vaiheessa ehtiväni elokuvan katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna, tekstistä kenties välittyi sarjakuvafanitukseni ;)

      Poista
  6. Noniin, nyt on sitten mentävä katsomaan tämä, vaikken missään nimessä ollut ajatellut. Tämä oli kyllä mahtava mainos. Luotan sinuun erityisesti Eskon emäntänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, melkoinen meriitti tuo Eskon emäntä! Surku muuten muistuttaa paljon Eskoa, senkin takia on lempparini. Tuli kirjoitettua aika innostunut teksti, kiva jos leffa saa paljon katsojia, väittäisin että aika poikkeuksellinen pätkä kuitenkin kyseessä.

      Poista
  7. Olenkin miettinyt, että tämä on pakko nähdä, ja sun arvostelu vaan suurensi tätä halua;)

    VastaaPoista
  8. Vaikuttaa hyvältä! Ainakin kuvien perusteella piirrostyyli ja värimaailma ovat tosi hienoja. Jonkun kuulin valittavan siitä, ettei Muumipapan näyttelijä ole sama kuin "alkuperäisessä animaatiossa". Pah.

    VastaaPoista
  9. Kiitos arviosta :) Mietin pitäisikö mennä katsomaan tätä 6- ja 8-vuotiaiden villasukkalasten kanssa. Varsinkin kuopus on kova Muumi-fani, niin tv-sarjan kuin muumiromaanien. Ja ei käy kieltäminen ettenkö olisi itse erittäin kiinnostunut tästä elokuvasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Villis ja onpa hauskaa, kun olet nyt Villis ihan virallisesti :) Kyllä minä suosittelisin! Lapset saattavat tosin vähän yllättyä tästä, jos ovat tottuneet pehmoisiin japanilaisiin muumeihin.

      Poista
  10. Minä kävin katsomassa tämän ja pidin siitä, että tämä noudatteli niin hyvin sarjakuvaa. Ja värimaailma oli upea. Mutta en tiedä olivatko odotukseni hitusen liian korkealla, sillä minusta elokuva jäi vähän laimeaksi. Tai sitten katsoin tämän väärällä hetkellä. Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta kyllä mieluummin silti nämäkin tarinat nautin sarjakuvina :)

    Ja Jansson itsehän suhtautui muuten yllättävän suopeasti japanilaisiin animaatioihin! Minäkin niitä lapsena katselin (ja joskus vieläkin), vaikka puuttuuhan niistä Janssonin paras särmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla odotukset taas olivat kohtalaisen matalalla, niin sen vuoksi olinkin niin haltioissani. Muistan lukeneeni, että Jansson huudahti ilahtuneena "nehän elävät" tai jotakin sen kaltaista nähdessään japanilaiset muumit ensimmäistä kertaa. Mietinpä vain, että näistä hän olisi pitänyt varmasti myös melkoisesti!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!