sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Uwe Timm: The Invention of Curried Sausage


Kirjojen valitseminen luettavaksi sen vuoksi, että joku on joskus poiminut ne jollekin listalle, on tietysti täysin hullua puuhaa. Silti olen monesti todennut, että moni helmi olisi jäänyt aivan varmasti löytymättä, ellen harrastaisi tätä listan läpilukemista. Niin kävi nytkin. Saksalaisen Uwe Timmin tarina currywurstin keksimisestä  oli todellakin oikea helmi, kaikessa pienuudessaan suuri kirja.

Saksalaiset ovat tunnettuja makkaroistaan. Yksi tärkeistä makkara-annoksista on makkara, joka tarjotaan currymausteen ja ketsupin kera, currywurst. Minäkin olen kerran elämässäni syönyt tällaisen annoksen Münchenissä festareilla. Juuri muuta ruokaa ei ollut siellä tarjolla, eli ilmeisesti tämän ruokalajin perinne elää Saksassa vahvana. Perinteisesti Baijeri ei ole currywurstin ydinaluetta, sillä siellä perinteinen ruokalaji on weisswurst, vaalea makkara joka tarjoillaan sinapin kanssa. Tämän opin vieraillessani Baijerissa ja myös kirjassa mainittiin tästä merkittävästä kulttuurierosta. Ehkäpä currywurst kuitenkin sopi paremmin festarievääksi kuin helposti pilaantuva weisswurst.

Currywurstin väitetään olevan berliiniläinen keksintö. Näin kertoo myös Wikipedia, joka mainitsee keksijäksi Herta Heuwerin. Uwe Timmin romaani kertoo kuitenkin vaihtoehtoisen syntytavan. Siinä kirjan kertoja, miestoimittaja joka voisi kai olla Timm itse, pääsee jäljille, että ruokalaji onkin keksitty Hampurissa. Toimittaja on elämänsä aikana syönyt usein currywurstia siellä tietystä kojusta, jossa makkaraa tarjoili muuan rouva Lena Brücker. Käy ilmi, että ruokalajin on keksinyt kukapa muukaan kuin tämä samainen rouva, joka nyt asuu jo vanhainkodissa. Lena suostuu kertomaan tarinan currywurstin takaa, kunhan mies tuo tapaamiskerroille mukaan kakkupaloja.

Lena Brücker on viehättävin romaanihenkilö, johon olen saanut pitkään aikaan tutustua. Hän on sokeutunut, mutta kutoo silti villapaitaa, jossa on valtavan monimutkaisia kuvioita, sinistä taivasta vasten nousevia puunrunkoja. Kakkua nauttiva ja villapaitaa neulova lähes yhdeksänkymmentävuotias mummeli vaikuttaa kiltiltä ja harmittomalta, mutta nopeasti käy ilmi, että (pitkä) tarina currywurstin takana on paljon hurjempi kuin voisi odottaa.

Brücker on toisen maailmansodan aikaan piilotellut asunnossaan sotakarkuria, miestä nimeltä Bremer. Mies oli vieras, ja kuten tarinasta käy ilmi, sekä miehellä että Lenalla oli perhe muualla. He kuitenkin aloittavat suhteen. Sodan epäjärjestys ja tilanteen kaaottisuus saavat aikaan sen, että Lenan motiivit tähän piilotteluun tuntuvat järjettömiltä, mutta silti tilanteen kehittyminen vaikuttaa jotenkin loogiselta. Kun sota päättyy, Lena ei pitkään aikaan paljasta sitä miehelle vaan pitää hänet pimennossa. Se tuntuu oudolta, mutta jollakin tavalla kuitenkin aivan järkeenkäyvältä.

Viehättävän tarinasta tekee se, miten rauhallisesti ja huumorilla nyt jo vanha rouva Brücker suhtautuu menneeseen. Hän toteaa asioita niin lakoniseen tyyliin, että tarinan kuulija ja myös lukija joutuu välillä pyörittelemään silmiään. Todella raskaasti  nainen tuntuu suhtautuvan vain siihen muistoon, joka lopulta johti myös siihen, että hän paljasti Bremerille sodan loppuneen: hän näki sanomalehdestä ensimmäistä kertaa kuvia keskitysleireiltä, kuvia ruumiskasoista.

Romaani on aistien tarina. Se on tarina siitä, miltä miehet haisivat, miltä sota kuulosti ja miltä ruoka maistui. Bremer menettää äkkiä makuaistinsa ja kymmeniä vuosia myöhemmin Brücker on menettänyt näkönsä. Aistien maailma on puutteista huolimatta silti vahva. Kirja tarjoaa myös harvinaisen näkymän siihen, millaista Saksassa oli sodan aikaan, miten tavalliset ihmiset eivät ehkä tosiaan ymmärtäneet, mitä maassa tapahtui. Se on näkymä sotaan ulkopuolisten, sotaa pakoilevan miehen ja sotakarkuria piilottelevan naisen, silmin.

Kirjassa on sivuja vain hieman yli kaksisataa, mutta se on iso kertomus tiiviissä paketissa. Olen iloinen, että löysin sen ja sain tutustua rouva Brückeriin ja vaihtoehtoiseen tarinaan curywurstin takana. Edelleenkään en ymmärrä tuota ruokalajia yhtään ja sen hienoutta, mutta mietin, miten kaikki tosiaan on pienestä kiinni ja miten iso onkaan sattuman rooli.

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 48 (kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä).

Kirjailija: Uwe Timm
Luettu kirja: The Invention of Curried Sausage (engl. käännös Leila Vennewitz, 1995)
Alkuperäinen kirja: Die Entdeckung der Currywurst, 1993
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★★

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Jojo Moyes: Jos olisit tässä


Tästä kirjasta ei oikein voi kirjoittaa paljastamatta liikaa juonesta. Sinua on varoitettu!

Kuuntelin viime vuonna Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää. Siinä nuori nainen nimeltä Louisa Clark aloittaa työt neliraajahalvaantuneen miehen Will Traynorin henkilökohtaisena avustajana. Pian selviää, että Will suunnittelee avustettua itsemurhaa ja on päätöksestään varma. Luonnollisesti pari rakastuu, mutta loppu ei silti ole onnellinen.

Jos olisit tässä jatkaa Loun tarinaa. Willin taru on loppu ja Lou koittaa selvitä elämästään, surustaan ja tyhjyyden tunteesta elämässään. Hän työskentelee lentokentän irkkupubissa ja yleisesti ottaen yrittää vain selvitä päivästä toiseen. Loun elämä saa dramaattisen käänteen, kun hän putoaa kerrostalonsa katolta ja loukkaantuu pahoin. Putoaminen tuo hänen elämäänsä uuden ihmisen, ambulanssikuski Samin.

Toinen tärkeä uusi ihminen Loun elämässä yllättää hänet täysin. Käy ilmi, että Willillä on lapsi, josta tämä ei itsekään ollut tietoinen, teini-ikäinen Lily. Lily on hukassa elämässään ja kaipaa apua. Lou joutuu hankalaan tilanteeseen. Hänellä olisi tiedossa unelmien työpaikka New Yorkissa, mutta toisaalta Lily tarvitsee apua ja uusi yllättävä yhteys menetettyyn rakkauteen on vaikea jättää taakseen.

Pidin tästä jatko-osasta paljon ensimmäistä osaa enemmän. Kerro minulle jotain hyvää oli surullinen. Siinä oli hetkellisiä toivonpilkahduksia, mutta sen tiesi johtavan surulliseen loppuun. Jos olisit tässä taas oli paljon toivorikkaampi ja onnellisempi. Vaikka kirja on viihteellinen, oli sen sisältö kaikkea muuta kuin höttöä. Moyes on taitava luomaan hahmoja ja kuvaamaan näiden välisiä suhteita. Pidin siitä, miten hän käsitteli surua ja luopumisen tuskaa. Lou osallistui sururyhmään, jossa läheisensä menettäneet keskustelivat ajatuksistaan ja tuon ryhmän kuvaus oli kirjan parasta antia.

Tosiaan kuuntelin myös tämän jatko-osan äänikirjana. Lukija (Mervi Takalo) ei oikein ollut  kaikessa rauhallisessa monotonisuudessaan mieleeni ja päädyinkin kuuntelemaan kirjan puolitoistakertaisella nopeudella. Iso miinus tuli myös kohdassa, jossa yksi hahmo sanoi Simpsoneiden Nelsonin äänellä "Ha ha" ja lukijalla ei ollut selvästi aavistustakaan, miten Nelson tuon sanoo (kuuluu ehdottomasti yleissivistykseen!).

Loun elämä tuli kirjassa niin hyvään järjestykseen, että jätän hänet hyvin mielin. Silti jos kirjasarjan päätösosa Elä rohkeasti (2018) jossakin vaiheessa ilmestyy BookBeatiin, aion ehdottomasti kuunnella tai lukea myös sen. Jos joku kysyisi minulta vinkkiä viihteelliseen, helppoon, mutta sisällöltään laadukkaaseen romaaniin, jonka tarinaan voi uppoutua ja henkilöihin ihastua, voisin ehdottomasti suositella näitä Jojo Moyesin kirjoja.

Loun vanhemmat matkustavat kirjassa metrolla, joten Helmet-haasteessa kuittaan kohdan 31.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari


Olen lukenut Kazuo Ishigurolta aiemmin kolme kirjaa (jo ennen blogiaikaa) ja pitänyt niistä kaikista. Nämä kirjat, Ole luonani aina, Silmissä siintävät vuoret ja Pitkän päivän ilta, ovat kaikki olleet keskenään todella erilaisia. Yhteistä niissä on ollut vahva tunnelma, joka on samaan aikaan sekä herkkä että todella jännitteinen. Juuri tällainen kirja oli myös Menneen maailman maalari.

Ishiguro on mestari kasvattamaan hienovaraista jännitettä. Menneen  maailman maalarin kertoja on vanha mies Masuji Ono. Hän on tehnyt hienon uran merkittävänä taidemaalarina, mutta toisen maailmansodan pyörteissä hänen taiteensa on joutunut huonoon valoon, muuttunut poliittisesti räjähdysalttiiksi. Hän on menettänyt maineensa ja hänenlaisiaan pidetään edelleen syynä Japanin kohtaamiin kärsimyksiin.

Onolla on kaksi tytärtä, joiden suhtautuinen isäänsä on myös monimutkaista. Onon menneisyys myös hankaloittaa nuoremman tyttären avioliiton järjestämistä. Kirjassa tapahtuu lopulta vähän, mutta jännitteet, jotka syntyvät historian painolastista ja selvittämättömistä asioista, kasvavat läpi tarinan ja tekevät lukukokeuksesta mielenkiintoisen.

Mielenkiintoista on myös se, että päähenkilö itse kertoo tarinaansa. Hän palaa jatkuvasti muistelemaan käymiään keskusteluja ja mikä johti mihinkin.  Hän myöntää usein, että ei ole varma muistaako oikein ja kuka lopulta sanoi mitäkin. Se luo lukijalle mielenkiintoisen asetelman, jossa ei voi olla ihan varma, mikä lopulta olikaan totuus.

Menneen maailman maalari oli nautinnollinen lukukokemus sen tunnelman, viipyilevän kerronnan ja kelluvan tunteen vuoksi. Tällainen kirjallisuus tekee hyvää sielulle ja taidankin jo pian jatkaa Ishiguron muiden kirjojen parissa.

Tämä oli ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja ja se avaa myös tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen. Laitan kirjan kohtaan 32, kirjan nimessä on ammatti.

Kirjailija: Kazuo Ishiguro
Alkuperäinen kirja: An Artist of the Floating World, 1986
Luettu kirja: Menneen maailman maalari (Tammi, 1988, suom. Helene Bützow)
Sivumäärä: 252
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu:

maanantai 31. joulukuuta 2018

Lukuvuosi 2018 paketissa

Apua, sinne meni taas yksi vuosi! Vuosi 2018 on ollut täysin hullu vuosi. Se on ollut myös blogissani ennätyshiljainen. Lukenut olen paljon (tai no, lähinnä kuunnellut) mutta blogata en ole ehtinyt tai jaksanut. Toisaalta löysin tieni myös Instagramiin, jossa olen aktiivisesti jakanut lukukokemuksiani. Olen tehnyt blogiin jo monenmonta vastaavaa vuosipaketointia, enkä halua jättää tätäkään välistä, vaikka tosiaan bloggauksia on kertynyt aika vähän. Tässä siis vuosi 2018, vuotta 2019 innolla odottaen!

Tammikuu

Vuosi alkoi talokiireillä. Terveys aiheutti päänvaivaa heti alkuvuodesta. Otin uuden vuoden vastaan kotona sairaana ja epätoivoisena. Myös Esko oli kipeä, siinä oli kaksi kurjaa. Heti vuoden kolmantena päivänä tähystyksessä näytti siltä, että tulehdus olisi ollut paranemaan päin, se osoittautui myöhemmin kuitenkin kortisonin luomaksi illuusioksi, eikä olo missään vaiheessa tuntunut paremmalta. Kuuntelin äänikirjoja puuhaillessa talolla, mutta Nälkäpelin ensimmäisen osan tein tehdessäni perinteistä joululoman palapeliä. Se olikin yksi vuoden parhaista kirjoista, jatko-osat eivät niinkään ihastuttaneet.


1) Riitta Kylänpää: Pentti Linkola: ihminen ja legenda (e-kirja)
2) Suzanne Collins: Nälkäpeli (äänikirja)
3) Viitasalo ym.: Meren aarteet (tietokirja)
4) Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (e-kirja)
5) Suzanne Collins: Vihan liekit (äänikirja)
6) Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (kuvakirja)
7) Suzanne Collins: Matkijanärhi (äänikirja)

Helmikuu

Helmikuussa talohommat alkoivat olla loppusuoralla. Kaikki anteeksi kuuntelin saunan lauteita parafiiniöljyllä käsitellessäni. Kirjan (surullinen) tarina tulee edelleen välillä saunoessa mieleen, näkömuistini toimii hassulla tavalla. Illat kuluivat pitkälti talolla siivoilleissa, päivisin töissä oli kiirettä. Helmikuussa en lukenut yhtään, mutta kuuntelin paljon.

8) Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt (äänikirja)
9) Rosa Liksom: Everstinna (äänikirja)
10) Reijo Mäki: Nuoruustango (äänikirja)
11) Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon (äänikirja)
12) Kalle Lähde: Happotesti (äänikirja)
13) Laura Manninen: Kaikki anteeksi (äänikirja)

Maaliskuu

Maaliskuussa odottelimme pitkään ja hartaasti muuttotarkastusta, joka lopulta koitti. Talo meni heittämällä läpi ja saimme muuttoluvan maaliskuun 16. päivä. Ensimmäisen yön nukuimme talossamme sunnuntaina 18. päivä. Loppukuusta pääsiäisvapaat saivat aikaan sen, että minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus tarttua ihan oikeaan kirjaan. Oma koti ja kirja, voi onnea!


14) Reijo Mäki: Uhkapelimerkki (äänikirja)
15) Saara Turunen: Sivuhenkilö 
16) John Fowles: Neitoperho
17) George R.R. Martin: Valtaistuinpeli (äänikirja)
18) Geri Halliwell: Tähdistä kirkkain

Huhtikuu

Huhtikuu kului taloa laittaessa ja uutta ihmetellessä. Äänikirjoja kului paljon, se kertoo siitä että ulko- ja sisätöitä tuli paiskittua.

19) Juha Hurme: Niemi (e-kirja)
20) George R.R. Martin: Valtaistuinpeli, osa 2 (äänikirja)
21) George R.R. Martin: Valtaistuinpeli, osa 3 (äänikirja)
22) Jarla: Fingerpori, Naamakirja (sarjakuva)
23) George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos, osa 1 (äänikirja)
24) Leena Lehtolainen: Turmanluoti

Toukokuu

Toukokuussa tuli yhtäkkiä kesä. Laitoin pihaa, kasvimaata ja loppukuusta alkoi maalausprojekti, jonka parissa kuluikin sitten ihan koko kesä (ja äänikirjoja kului).


25) Emmi Valve: Armo (sarjakuva)
26) Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo (äänikirja)
27) José Saramago: Toinen minä
28) George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos, osa 2 (äänikirja)
29) George R.R. Martin: Kuninkaiden koitos, osa 3 (äänikirja)
30) Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus (äänikirja)

Kesäkuu

Kesäkuussa maalattiin. Ihastelin kasvimaata, joka alkoi puskea vihreää ja pääsin nauttimaan itsekasvatetuista retiiseistä. Talomme ensimmäinen juhannus oli onnellinen mutta todella kylmä. Se taisikin olla kesän ainoita kylmiä päiviä. Kesäkuussa tyhjensimme lapsuudenkotiani, tunteita oli paljon pinnassa myös tässä kuussa.


31) Eno Raud: Näpsäkäävät
32) Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat (äänikirja)
33) Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi (äänikirja)
34) George R.R. Martin: Miekkamyrsky, osa 1 (äänikirja)
35) Jenny Offil: Syvien pohdintojen jaosto
36) Lauren Graham: Talking as fast as I can
37) Lena Anderson: Maijan aakkoset
38) Seksistä ja matematiikasta (e-kirja)
39) Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
40) George R.R. Martin: Miekkamyrsky, osa 2 (äänikirja) 
41) Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Heinäkuu

Heinäkuussa päivät kuluivat maalaamisen parissa aamusta iltaan, siinä missä helteet sen vain sallivat. Juotavaa ja äänikirjoja kului hurjat määrät. Löysin Napoli-sarjan ja ihastuin siihen heti. Ehdimme onneksi käymään myös Riikassa (ihana matka!) ja loppukuusta piipahdin myös siskoni kanssa Tukholmassa. Olin todella sairas, mutta kortisonin voimalla selvisin tästäkin kaikesta. Heti Riikan matkan jälkeen sain ensimmäistä kertaa rautaa suoraan suoneen ja se helpotti oloa. Hienäkuussa bloggasin myös upeasta Itkisitkö onnesta -kuunnelmasta, senkin ahmin maalatessa ja terassin katoksen maalikerros muistuttaa minua yhä Göstan hienoista biiseistä.


42) George R.R. Martin: Korppien kestit, osa 1 (äänikirja)
43) George R.R. Martin: Korppien kestit, osa 2 (äänikirja)
44) Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja (sarjakuva)
45) Joonas Rinta-Kanto: Fok_It: Elämä (sarjakuva)
46) Joonas Rinta-Kanto: Fok_It: Elämä jatkuu (sarjakuva)
47) Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äänikirja)
48) George R.R. Martin: Lohikäärmetanssi, osa 1 (äänikirja)
49) Mika Waltari: Suuri illusioni (äänikirja)
50) Elena Ferrante: Loistava ystäväni (äänikirja)
51) Annie Proulx: Laivauutisia

Elokuu

Elokuussa kävin Porissa asuntomessuilla, Helsingissä Kansallismuseossa ja Liedossa festareilla. Loppukuusta juhlimme ystäviemme kanssa talomme tupaantuliaisia. Ja toki maalasimme edelleen. Elokuun tärkein asia oli kuitenkin se, että sain lopulta TYKSistä ratkaisun ihan liian pitkään jatkuneeseen tuskaani. Lääkäri otti minut kiireiseen tähystykseen, jonka perusteella tehtiin leikkauspäätös. Aika kirurgin kanssa jutteluun oli vasta syyskuun lopussa, joten tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että leikkaus olisi joskus ensi vuonna.


52) Kathryn Stockett: Piiat
53) Lispector: Tähden hetki
54) Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (äänikirja)
55) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 1 (sarjakuva)
56) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 2 (sarjakuva)
57) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 3 (sarjakuva)
58) Larcenet & Ferri: Maallemuuttajat 4 (sarjakuva)
59) Strömquist: Kielletty hedelmä (sarjakuva)
60) Elena Ferrane: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (äänikirja)
61) Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu (äänikirja)
62) Tappajan tyttöystävä (äänikirja)
63) Anne B. Radge: Elämänrakentajat (äänikirja)
64) Statovci: Kissani Jugoslavia
65) Eleanorille kuuluu ihan hyvää (äänikirja)
66) Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja vauva (äänikirja)
67) Andersen: Aikuisuus on myytti (sarjakuva)
68) Rowling: Tästä alkaa elämä (sarjakuva)
69) JP Ahonen: Irtiotto (sarjakuva)

Syyskuu

Syyskuu oli töiden puolesta kiireinen. Muuten se kului lähinnä odotellessa ja pienessä epätietoisuudessa. Kesä tuntui vain jatkuvan, syyskuu oli tavattoman kaunis. Pitkästä aikaa ehdimme vähän retkeilemäänkin ja sain luettua jopa ihan oikeita, paperisia kirjoja. Syyskuun 25. päivä sain tietää, että leikkaukseni olisi jo kuukauden päästä, lokakuun 25. päivä. Syyskuun lopussa vietin kaksi päivää Seilin saarella työkavereideni kanssa. Se oli upea ja ikimuistoinen kokemus. Sen jälkeen luin Katja Kallion Yön kantajan, joka tuli uniini (bloggasin siitä lokakuussa).


70) Virpi Salmi: Ottaisin mieluummin ponin (meemikirja)
71) Antti Tapani (äänikirja)
72) Marko Annala: Paasto
73) Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (e-kirja)
74) Marko Annala: Värityskirja (äänikirja)
75) Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
76) Ines Lukkanen: Taidevandalismi (meemikirja)
77) Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa
78) Julia Thuren: Kaikki rahasta (e-kirja)
79) JP Ahonen: Belzebubs (sarjakuva)

Lokakuu

Lokakuun alussa olin työreissussa Helsingissä. Muutamaa päivää myöhemmin pääsin kokeilemaan työporukalla ilmapistoolilla ja -kiväärillä ampumista ja se oli niin kivaa, että sitä pitää päästä harrastamaan joskus toistekin! Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Turun kirjamessut. Olin siellä joka päivä, vaikka huono olo vähän varjostikin messukokemusta. Yksi vuoden huippuhetkistä oli, kun sain tavata Marko Annalan. Kortisonin turvottama olomuotoni messuviikonlopun kuvissa harmittaa edelleen, pitäisi muistaa että se on vain pintaa. Myös lokakuu oli hurjan kaunis. Nautin edelleen lämpimillä rantakallioilla kävelystä, kuuntelin musiikkia ja valmistauduin tulevaan. Lokakuun 25. päivän aamuna menin TYKSiin isoon leikkaukseen ja olin siellä melkein kaksi viikkoa. Jaoin tarinaani Instagramissa ja sain paljon voimaa ihanista viesteistä.


80) Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (äänikirja)
81) Katja Kallio: Yön kantaja
82) Perno Mega City (e-kirja)
83) Kaverin puolesta kyselen (e-kirja)

Marraskuu

Marraskuun alussa koin tämän vuoden raskaimpia hetkiä. Toipuminen oli erilaista kuin odotin, olin kipeä ihan eri tavalla kuin luulin. Avanne oli valtava henkinen shokki ja olin pitkään todella sairas ja myös masentunut. Loppukuusta olo alkoi kohentua. Huomasin voivani monella tavalla paremmin kuin ennen leikkausta. Jatkuva paineen tunne vatsassa oli kadonnut, kieleni muuttui terveen punaiseksi, iho voi hyvin. Olin päässyt eroon tulehduksesta ja lääkkeistä. Avanteen kanssa en vain päässyt sinuiksi. Se vuoti niin, että ihoni paloi rikki ja aiheutti minulle jatkuvan nestehukan ja huonon olon. Odotin sulkuleikkausta kuin kuuta nousevaa ja jotenkin vain pärjäsin, päivä kerrallaan. Marraskuun lopussa tuli lunta. Lenkkeilin päivällä auringonpaisteessa talven ihmemaassa ja hengitin pitkästä aikaa vähänvapaammin.


84) Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
85) Strömquist: Prinssi Charlesin tunne (sarjakuva)
86) Strömquist: Nousu ja tuho (sarjakuva)
87) Hanya Yanagihara: Pieni elämä 

Joulukuu

Joulukuun 14. päivä j-pussini tähystettiin ja tehtiin leikkauspäätös. Leikkaus olikin jo 19. päivä ja pääsin sopivasti jouluksi kotiin. Leikkaus oli paljon edellistä helpompi ja olen jo nyt vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen tähän jälkimmäiseen leikkaukseen menemistä. Avanne on historiaa ja siitä muistuttaa mahalla komea haava, josta poistetaan tänään tikit. Toipilas toki olen edelleen, mutta hyvää vauhtia matkalla kohti terveempää elämää <3 Odotan niin, mitä kaikkea vuosi 2019 tuo tulleessaan!


88) Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (äänikirja)
89) Juha Itkonen: Ihmettä kaikki (e-kirja)
90) Lindgren: Melukylän joulu (kuvakirja)
91) Erkka Mykkänen: Something not good (e-kirja)
92) Antti Holma: Kauheimmat joululaulut (e-kirja)
93) Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (e-kirja)
94) Mia Kankimäki Naiset joita ajattelen öisin
95) Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (äänikirja)
96) C.J Tudor: Liitu-ukko (äänikirja) 

Vuosipaketoinnissa perinteisesti käyn läpi myös listojen tilanteen. Tänä vuonna se on aika onneton, eikä juuri edennyt. Luin kuitenkin paljon hienoja kirjoja ja enemmän sarjakuvaa, josta olen iloinen.

1001 listalta luin viisi kirjaa, tilanne nyt 246/1001. Nyt otan ihan realistiseksi tavoitteeksi lopultakin sen neljäsosan, jota olen tavoitellut jo pari vuotta. Siihen päälle muutama lisää, niin olen lukenut listalta 200 kirjaa blogini historian aikana. Sitten on juhlan aika!

Keskisuomalaisen listalta en lukenut tänä vuonna yhtäkään kirjaa, tilanne edelleen siis 88/100. Lukemattomat ovat aika vaikeita, ei ole houkutellut, kun elämässä on muutenkin riittänyt haasteita.

Suomalaiset suosikit -listalta luin yhden kirjan, Oksasen Stalinin lehmät. Tilanne on nyt 35/100. Tältä listalta houkuttelisi monikin kirja eli katsotaan!

Kaikkien aikojen paras kirja -listalta luin kaksi kirjaa (Piiat ja samainen Stalinin lehmät). Tilanne nyt 92/142.

Vuonna 2018 luin 96 kirjaa, joista
- 41 oli äänikirjaa
- 12 oli e-kirjaa
- 22 oli sarjakuvakirjaa tai kuvakirjaa.
Eli tavalliset kirjat olivat melkoisessa vähemmistössä. Onneksi on äänikirjat! Ilman niitä olisin jäänyt aika monta hienoa kirjallista kokemusta paitsi tänäkin vuonna.

Helmet-haasteen 2018 yhteenveto

Huh, enpä olisi vielä viikko sitten uskonut, että niin vain mennään finaaliin asti tämänkin vuoden Helmet-haasteessa! Tänä vuonna olen blogannut vähemmän kuin tavallisesti, vaikka luettuja kirjoja kertyikin paljon. Siksipä läheskään kaikista näistä haasteen kirjoistakaan ei ole bloggauksia. Tässä kuitenkin nyt listani, innolla kohti ensi vuoden haastetta (jossa muuten näyttääkin sitä haastetta riittävän!)

1. Kirjassa muutetaan: Annie Proulx, Laivauutisia

"Ongelma taisi jälleen kerran olla se, etten oikeastaan välittänyt pätkääkään siitä, mitä kirjan henkilöille tapahtuu. En pitänyt heistä. Rumuus ja karkeus tuntui tarkoitushakuiselta. Että kirjoitetaanpa nyt romaani, jossa kerrankin on myös rumia ihmisiä! Ja että kauniilla ihmisillä voi mennä huonosti ja rumilla hyvin. En tiedä, jotenkin vaan ärsytti"


2. Kotimainen runokirja: Antti Holma, Kauheimmat joululaulut (e-kirja)

"Tunnustan, luin tämän vain, että sain kuitattua Helmet-haasteen runokohdan, se kun oli vielä täyttämättä ennen joulua. Tämä oli juuri sitä mitä ajattelinkin, ei siitä sen enempää."

3. Kirja aloittaa sarjan: George R. R. Martin: Valtaistuinpeli 1-3

"Tarina oli siis minulle valmiiksi tuttu ja tiesin myös sen, että jossakin vaiheessa televisiosarja lähtee eri suuntaan kuin kirjat. Alussa kaikki menikin yksi yhteen, näin kirjan tapahtumat kuvina sarjasta. Toki kirja antaa lisää syvyyttä ja esimerkiki Jonin äpäryys korostui, se kaikki mitä siihen liittyy ja miten Jon asian kokee. Yleensäkin sisarusten väliset suhteet saivat jotenkin enemmän painoarvoa kirjassa kuin sarjassa. Toki minun olisi pitänyt saada lukea kirja ennen sarjan katsomista."

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Melukylän joulu (lastenkirja)

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: C.J. Tudor, Liitu-ukko

"Osa tästä kirjasta sijoittuu 1980-luvulle, jonka vuoksi myös tämän luin Helmet-haasteen kuittaamiseen. Ihan ok trilleri, ei kyllä mikään lempparini. Viihdytti vuoden viimeisien päivien lenkkeilyillä."

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Reijo Mäki, Nuoruustango

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan:
Suzanne Collins: Vihan liekit (äänikirja)

"Ensimmäinen sarjan osa oli hirveän hyvä ja hirveän koukuttava. Kaksi seuraavaa eivät niinkään (ne sortuivat itsensä toistamiseen), mutta kuuntelin kirjat kuitenkin nopeasti koiraa ulkoiluttaessani ja bussimatkoilla."


8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Eno Raud, Näpsäkäävät

"Jokin tässä vinksahtaneessa maailmassa tosiaan vetosi minuun. Pidin siitä, että hahmot eivät olleet nättejä ja pehmoisia vaan aika kummallisia, jopa rujoja. Kissojen aiheuttama ongelma on söpö, mutta helposti verrattavissa isompiin ympäristöongelmiin. Siihen, miten viljelykasvit syötetään karjalle, joka johtaa moninkertaisiin ympäristövaikutuksiin ja paikoin nälänhätään. Koiraihmistä piristi myös se, että kerrankin kissat esitettiin pahiksina, jollaisia ne tosiaan luontoon päästessään ovat!"


9. Kirjan kansi on yksivärinen: Leena Lehtolainen: Turmanluoti

"Edellisen Maria Kallio -kirjan kohdalla pohdin, että pitäisiköhän Marian päästä jo eläkkeelle. Mutta nyt huomasin, miten ihanaa oli päästä taas mukaan Marian maailmaan, seurata hänen ja Antin parisuhdetta, Iidan ja Tanelin kasvamista ja istahtaa sohvalle tämän kissojen kanssa. En ehkä ole valmis luopumaan vielä tästä."


10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Mauri Kunnas, Koiramäen Suomen historia (kuvakirja)

11. Kirjassa käy hyvin: Nevil Shute, Viisi mustaa kanaa

"Viisi mustaa kanaa oli samaan aikaan sekä ihastuttavan että raivostuttavan vanhanaikainen. Se oli verkkainen, liiankin, mutta toisaalta keskittyi hienosti kuvaamaan maisemia, ihmisiä ja tunteita. Vanhanaikaisuus näkyi myös suomennoksessa, enpä ole ennen vaikka törmännyt sellaiseen jäätelöannokseen kuin banaanileike (arvatenkin banana split)."


12. Sarjakuvaromaani: Lauri Ahtinen, Homepäiväkirja

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: John Fowles: Neitoperho

"Kirja oli totta tosiaan ahdistava. Mutta oli se nerokaskin. Juonenkehittely oli todella taitavaa ja se, miten lukija joutuu kohtaamaan myös Mirandan näkökulman, oli julma mutta mahdottoman toimiva temppu. Tosiaan siis löysin listalta jälleen kerran melkoisen helmen, tosin näin ahdistavia kirjoja ei mielellään lue kovin usein. Shokeeraavaana välipalana ne kyllä toimivat."



14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Iida Rauma, Seksistä ja matematiikasta

"Tämä paljon kehuttu romaani oli pettymys. Se oli minulle ihan liian ahdistava, kummallinen ja sekava"

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Suzanne Collins, Matkijanärhi (äänikirja)

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Murakami, Maailmanloppu ja ihmemaa

" Vaikka ajoittain tavoitinkin sen saman ihastuttavan kelluvan tunnelman kuin vaikkapa 1Q84:n parissa, ei Maailmanloppu ja ihmemaa tosiaan päätynyt lempi-Murakamieni joukkoon. Ehkä se johtui siitä, etten ehtinyt keskittymään siihen tarpeeksi, uppoamaan kummallisuuksiin. Siksi olen iloinen siitä, että kirja löytyy omasta hyllystäni ja voin palata siihen koska tahansa uudelleen."


17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Depressiopäiväkirjat

"Ote oli huomattavasti ronskimpi kuin Vanhatalon kirjassa, mutta teemat olivat aika samanlaisia. Saastamoinen keskittyy käsittelemään paljon sitä, miten vaikea ihmisen lopulta on saada oikeaa apua. Terapiaan pääseminen (jos siis ei ole valmis maksamaan suuria summia yksityisille terapeuteille) on melkoisten paperisulkeisten takana. Saastamoinen käsittelee paljon myös mielenterveysasioihin liittyvää stigmaa ja se jos jokin on tärkeätä."


18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: José Saramago, Toinen minä

" Tosiaan, vaikeuksista huolimatta tämäkin kirja oli lopulta lukunautinto. Kiinnostukseni Saramagoon heräsi todella. Ei mies kai turhaan ole saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa! Tämä kirja ainakin oli kaikessa omituisuudessaan piristävän erilainen. Pidin sen ilmoille heittämistä "mitä jos" -ajatuksista, aivoja hyvällä tavalla kutittavista pienistä ärsykkeistä."


19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Karoliina Sallinen, Tee se itse -vauva (e-kirja)

"Tämän luin alkuvuodesta, kun kaipasin jotakin kevyttä. Sitä se tosiaan olikin, mutta ei kuitenkaan liian heppoista. Kirja roikkuu edelleen BookBeatin suosituimpien kirjojen listalla. Miellyttävää kieltä ja ihan kiva tarina, ajoi siis asiansa viihdyttäjänä"

20. Taiteilijaelämäkerta: Geri Halliwell, Tähdistä kirkkain

"Kirja muistutti minua taas siitä, miten kiehtovaa on lukea elämäkertoja ja päästä osalliseksi toisen (kuuluisan) ihmisen ajatuksia. Nyt kolmekymppisenä näen tietenkin Ginger Spicen ihan eri valossa kuin lapsena ja tajuan vasta, miten hirvittävän nuoria spaissarit olivat, miten kokemattomia ja alttiita muiden tahtoon alistumiseen. Lopulta kuitenkin bändin jäsenten kunnianhimo ja poikkeuksellisen kova tavoittellisuus tekivät Spaissareista niin ison ilmiön. Vaikka bändi oli huippuunsa tuotteistettu kapitalistinen riemuvoitto (voi hyvä tavaton sitä krääsän määrää!), oli siinä silti jotakin aitoa, parasta mahdollista girl poweria, jota aina ja edelleen tarvitaan."


21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Kalle Lähde, Happotesti

"Omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kertomus alkoholismista järkytti. En ymmärrä, miten tätä kirjaa on kuvattu myös hauskaksi! Todella taitavasti kirjoitettu, mutta rankka lukukokemus."

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Lauren Grahan, Talking as fast as I can

"Kirjan parasta antia olivatkin yksityiskohtaiset kuvaukset siitä, miltä näytteleminen Gilmoren tytöissä tuntui. Hän käy läpi kauden kerrallaan, ja nostaa esiin jokaiselta kaudelta asioita liittyen tekniikan kehitykseen, muotiin ja juonenkäänteisiin. Rakastin tätä kirjan lukua! Voi kunpa hän olisi kuvaillut vaikka jokaisen jakson yhtä tarkasti!"


23. Kirjassa on mukana meri: Viitasalo ym.: Meren aarteet (tietokirja)

24. Surullinen kirja: Laura Manninen, Kaikki anteeksi

"Kirja oli vahva, hurja, kammottava ja pelottava kertomus perheväkivallasta. Aihe oli raskas, mutta kuuntelukokemus palkitseva, kyseessä on harvinaisen vahva esikoisromaani."

25. Novellikokoelma: Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äänikirja)

"Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia oli kuin alkusoitto Elena Ferrantelle. Aika raju alkusoitto tosin. Berlin esittelee novelleissaan rumia ja onnettomia ihmisiä, alkoholismia ja synkkyyttä. Toisaalta taustalla on myös huumoria ja ilonpilkahduksia. Aitous ihastutti ja nautin novelleista paljon."

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Elena Ferrante, Uuden nimen tarina (äänikirja)

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Anne B. Radge, Elämänrakentajat

"Alkupään kirjat olivat juonellisesti vahvempia kuin nämä kaksi viimeisintä, mutta minulle riittää  tuttujen ja rakkaiden hahmojen uudelleen tapaaminen. Luopumista oli taas päästää irti Neshovista, kun kirja loppui ja luopumista oli monenlaista  myös kirjan sivuilla. Kenties lopulta syy sille, miksi rakastan näitä kirjoja niin paljon ja samaistun niihin, on se tuttu surumielinen pohjavire, joka jatkuu läpi tarinan, mutta jonka vähän väliä puhkaisee mustan huumorin kukka tai pieni ja täydellinen onnen hetki.


28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Heinähattu ja Vilttitossu (äänikirja)

"Nopolat ovat kesympää kamaa kuin Parkkinen siinä mielessä, että aikuiselle suunnatut vitsit lastenkirjassa eivät ole ihan niin yliampuvia. Mutta oikein hyvin nämä sopivat myös aikuiselle luettavaksi. Kieli on raikasta ja tarina sopivan hyväntahtoinen."

29. Kirjassa on lohikäärme: George R. R. Martin, Kuninkaiden koitos

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Laura Lähteenmäki, Yksi kevät

"Tämäkin menee Helmet-haasteen loppuuntaputteluun. Ensimmäinen maailmansota oli kuittaamatta ja Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina saa luvan sopia siihen. Kirja kerrottiin nuorten tyttöjen näkökulmasta."

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Kari Hotakainen, Tuntematon Kimi Räikkönen

" Mielikuvani Räikkösestä siis muuttui, mutta enpä silti muuttunut Formula-faniksi. Hotakais-fanitus sen sijaan kasvoi entisestään. Lukiessani mietin, että Hotakainen pitäisi palkata Suomen viralliseksi elämäkertakirjuriksi. Jokainen ihminen on tarinan arvoinen ja Hotakainen käsittelee samalla humaanilla lämmöllä ja tarkkanäköisyydellä niin koko maailman tuntemaa formula-tähteä kuin yksinäistä mökin mummoakin. Se jos mikä on taito."


32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Loistava ystäväni

"Sen sijaan rakastuin kirjan arkiseen pikkutarkkuuteen. Aivan kuin ihmiselämä olisi tallennettu filmikelalle, jokainen pienikin hetki, keskustelun pätkä, tunnelma, ja kelattu auki kirjan sivuille. Niin, Knausgårdhan tästä tuli mieleen. Miksi arkisuus kiehtoo minua niin paljon, sopisi miettiä. Ehkä toisten ihmisten elämään pakeneminen auttaa hahmottamana omaa elämää, rauhoittaa mieltä. Jotakin meditatiivista tässä Napoli-sarjan kuuntelukokemuksessa ainakin oli."

33. Selviytymistarina: Emmi Valve, Armo 

" Sillä käsittämättömän upea Armo tosiaan on. Se kertoo yhden naisen tarinan masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien keskellä. Valven ilmaisuvoima on hurja. Periaatteessa yksinkertainen piirrosjälki toimii kasvualustana vahvoille tunteille siten, että kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa."


34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Enni Mustonen, Taiteilijan vaimo

" Taiteilijan vaimo on monin tavoin herkempi kuin edeltäjänsä. Siinä on kuolemaa ja uutta elämää. Kieltolaki aiheuttaa kuohuntaa monin tavoin, samoin pohjanmaalta Lapualta nouseva uusi liike. Hienosti historiaa kuvaa myös Kirstin muotiliikkeen luomukset, 1920-luvulla kehitys on nopeaa ja uudet tuulet puhaltavat monessakin mielessä."


35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: Sofi Oksanen, Stalinin lehmät

" Teos käsitteli naisen ja etenkin virolaisen naisen asemaa kaunistelematta, toisinaan turhankin rankasti. Oksanen kuvaa Annan ajatusmaailmaa, jota ruoka hallitsee, hurjan aidontuntuisesti ja se tietenkin lisää kirjan ahdistavuutta. Takaumat ja tarinan eteneminen eri ajoissa tuntuivat hieman sekavilta johtuen etenkin siitä, että luin kirjaa niin pitkään. Joka tapauksessa en voi kuin ihmetellä, millainen esikoisromaani tämä onkaan. Ei ole ihme, että Oksasesta tuli niin valtavan suosittu."


36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Juha Hurme, Niemi

"En pitänyt, ärsytti. Pidin tietopuolesta, en Hurmeen omista välihuomautuksista. Enkä ihan ymmärtänyt miksi tämä oli kaunokirjallisuutta ja miksi tässä ei ollut lähdeviittauksia."

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Elina Hirvonen, Kun aika loppuu

"Pidin kirjasta, vaikka sen tarina olikin järkyttävä. Nuori mies ampuu ihmisiä talon katolta ja kirjassa käydään läpi, miten miehen perhe, äiti ja sisko sen kokevat. Ympäristöasioita, ihmisyyttä, vihaa, rakkautta. Hieno kirja."

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Katja Kallio, Yön kantaja

"Aaltonen on mielenkiintoinen päähenkilö. Lukija ei saa selvää, onko hän lintu vai kala ja kenen puolella oikeastaan haluaisi olla. Amandaa käy sääliksi, mutta toisaalta hänen käytöksensä on välillä ärsyttävää. Tämä kertoo toki siitä, että Kallio on herättänyt Amandan henkiin taitavasti, hän vaikuttaa aidolta ihmiseltä, hyvine ja huonoine puolineen."


39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Statovci, Kissani Jugoslavia

40. Kirjassa on lemmikkieläin: Reijo Mäki, Huhtikuun tytöt (äänikirja)

"Huhtikuun tytöissä minua hymyilyttivät erityisesti kaksi kohtaa: Ensinnäkin kuvaus Verkatehtaankadusta, jonka läheisyydessä siskoni aiemmin asui. Ja toiseksi kirjan huippuhetki, jossa arpikasvoinen mies tapaa homobaarissa paksumahaisen Madonna-paitaisen miehen, joka kertoo työskentelevässä jokirannassa valtion virastotalossa ympäristönsuojelun asiantuntijatehtävissä. Kyllä sitä alkoi katsella työkavereitaan vähän uusin silmin, heh!"

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Erkka Mykkänen, Something not good (e-kirja)

"Tarina oli varsin viihdyttävä ja sen päähenkilö, nuori mies nimeltä Veikko, oikeastaan aika ihastuttava antisankari. Nuoren kaupunkilaisen aikuisuus ei ole helppoa."

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Keskivaikea vuosi

"Se oli mielenkiintoinen matka kirjailijan mielenterveyteen. Tunnistin tässä pikkutarkassa itsensä analysoinnissa itseni. Ehkä ihminen itse pääsisi vähän helpommalla, jos ei koko ajan ajattelisi niin paljon? Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuulla ajatuksia introverttiydestä. Muiden voi olla vaikea ymmärtää ihmisen tarvetta saada olla täysin yksin, edes joskus."
 
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Mika Waltari, Suuri illusioni

"Rakastin romaanin häpeilemätöntä kiihkeyttä. Waltari ei häviä yhtään aikalaisilleen Hemingwaylle ja muulle kadotetulle sukupolvelle. Nuoruuden voima, usko siihen, että kaikki on mahdollista ja asiat voivat muuttua, on valtavan piristävää. Teksti on toisinaan hyvin mahtipontista ja siihen on helppo suhtautua kyynillisesti. Kaikki suuri traagisuus tuntuu toisinaan hieman tarpeettomalta. Tekstissä on kuitenkin jotakin niin aitoa, tuoretta ja viatonta, ettei siihen voi suhtautua muutoin kuin ihaillen."


44. Kirja liittyy johonkin peliin: Suzanne Collins: Nälkäpeli (äänikirja)

45. Palkittu tietokirja: Pentti Linkola: ihminen ja legenda (e-kirja)

"Upea kirja valtavan kiehtovasta miehestä. Yllätyin siitä, miten Linkola on omistautunut tutkimukselle ja miten tarkkaan hän on havainnoinut kaikkea. Ihastuttavana yksityiskohtana mieleeni jäi, miten hän antoi arvosanoja kaikelle, myös äitinsä kirjeelle. Tämä pitäisi jokaisen suomalaisen lukea"

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Rosa Liksom, Everstinna

"Jostakin syystä Everstinnasta ei jäänyt paljon mieleen. Kieli oli vahvaa ja kirjan erikoisuus. Tarina on kadonnut mielestäni, mutta muistan pitäneeni tästä"

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Noora Vallinkoski, Perno Mega City

"Yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Turun Pernoon syvimpään lama-aikaan sijoittuva lapsen näkökulmasta kerrottu kertomus oli koskettava, aito ja hurja. Oikeastaan haluaisin lukea sen uudelleen. Tämä kirja ansaitsisi enemmän positiivista huomioita!"

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin

"Vuoden viimeisinä päivinä lukemani kirja osottautui myös yhdeksi vuoden parhaista kirjoista. Voi, mikä nautinto tämä Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin olikaan! Se oli täydellinen seikkailu kotisohvalla, upea matka historiallisten, omapäisten ja urheiden naisten maailmaan."


49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Anna-Leena Härkönen, Ihan ystävänä sanon

"Tämänkin luin viihdetarpeeseen ja se ajoi asiansa. Härkösellä on sana hallussa."

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Jenny Offil, Syvien pohdintojen jaosto

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

BookBeat-kirjoja vuodelta 2018


Kuvat: BookBeat
Tämä on ollut todellinen e- ja äänikirjojen vuosi. Aikaa tavallisille kirjoille oli alkuvuodesta ja kesällä todella vähän talokiireiden vuoksi. Äänikirjoja  kului maalaushommissa ja e-kirjoja öisin valvoessa kortisonin tai kipujen takia. Minulla on käytössä BookBeat, josta en edelleenkään raaski luopua, niin paljon siitä on minulle iloa. Ja ihan mukavasti olen saanut rahoille vastinetta!

Olen tänä vuonna kuunnellut mm. lähes kaikki Game of Thronesit sekä Napoli-sarjan. Niistä olen jotakin kirjottanut, mutta valtava määrä kirjoja on jäänyt kokonaan blogin ulkopuolelle. Siksipä kirjoitan nyt parilla lauseella näistä kirjoista, jotka olen joko lukenut tai kuunnellut BookBeatista tänä vuonna.

Riitta Kylänpää: Pentti Linkola - ihminen ja legenda (Siltala 2017)

Tämän viime vuoden tieto-Finlandian aloitin jo vuoden 2017 puolella ja luin loppuun vuoden ensimmäisinä päivinä. Upea kirja valtavan kiehtovasta miehestä. Yllätyin siitä, miten Linkola on omistautunut tutkimukselle ja miten tarkkaan hän on havainnoinut kaikkea. Ihastuttavana yksityiskohtana mieleeni jäi, miten hän antoi arvosanoja kaikelle, myös äitinsä kirjeelle. Tämä pitäisi jokaisen suomalaisen lukea!

Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (Bazar 2016)

Tämän luin alkuvuodesta, kun kaipasin jotakin kevyttä. Sitä se tosiaan olikin, mutta ei kuitenkaan liian heppoista. Kirja roikkuu edelleen BookBeatin suosituimpien kirjojen listalla. Miellyttävää kieltä ja ihan kiva tarina, ajoi siis asiansa viihdyttäjänä.

Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017)

Jostakin syystä Everstinnasta ei jäänyt paljon mieleen. Kieli oli vahvaa ja kirjan erikoisuus. Tarina on kadonnut mielestäni, mutta muistan pitäneeni tästä.

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia (Otava 2018)

Tämänkin luin viihdetarpeeseen ja se ajoi asiansa. Härkösellä on sana hallussa.

Kalle Lähde: Happotesti (Otava 2016)

Omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kertomus alkoholismista järkytti. En ymmärrä, miten tätä kirjaa on kuvattu myös hauskaksi! Todella taitavasti kirjoitettu, mutta rankka lukukokemus.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi (WSOY 2018)

Kuuntelin Kaikki anteeksi, kun käsittelin uudenuutukaisia saunanlauteitamme parafiiniöljyllä maaliskuussa. Siksi saunoessa kirjan tarina tulee välillä edelleen mieleen. Kirja oli vahva, hurja, kammottava ja pelottava kertomus perheväkivallasta. Aihe oli raskas, mutta kuuntelukokemus palkitseva, kyseessä on harvinaisen vahva esikoisromaani.

Juha Hurme: Niemi

Viime vuoden Finlandia-voittajaa luin pitkään. En pitänyt, ärsytti. Pidin tietopuolesta, en Hurmeen omista välihuomautuksista. Enkä ihan ymmärtänyt miksi tämä oli kaunokirjallisuutta ja miksi tässä ei ollut lähdeviittauksia. Sain kuitenkin tällä käsiteltyä hankalan Helmet-haasteen kohdan runosta, eli ei mennyt hukkaan tämänkään lukeminen.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)

Tämä paljon kehuttu romaani oli pettymys. Se oli minulle ihan liian ahdistava, kummallinen ja sekava.

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (Tammi 2018)

Rakastan Leena Lehtolaista ja kuuntelin tämän heti, kun se ilmestyi BookBeatiin. Maalaushommiin lyhyet tarinat sopivat mainiosti.

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY 2018)

Tämä on ollut tänä vuonna valtavan suosittu kirja blogien ja Instagramin perusteella. Minä sekä pidin että en pitänyt. Eleanor oli rasittava tyyppi, mutta toisaalta aika ihastuttava kaikessa omituisuudessaan. Pidin myös siitä, että tämä ei ollut niin ennalta-arvattava kuin olisin ollut valmis vannomaan. Jokin kuitenkin ärsytti läpi koko kuuntelukokemuksen.

Tuisku, Aro, Vanha-Majamaa: Antti Tapani (WSOY 2018)

En oikeastaan edes tiedä, miksi aloin kuunnella tätä. En ole mikään Antti Tuisku -fani. Antin näkemykset siitä, miksi hän ei halua puhua tietyistä asioista julkisuudessa, olivat mielenkiintoista kuultavaa. Kirjan rakenne toimi kuitenkin erittäin huonosti. Etenkin äänikirjana kysymys-vastaus -rakenne oli todella raskas.

Noora Vallinkoski: Perno Mega City (Atena 2018)

Perno Mega City puuttuu kuvista, mutta se oli yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Turun Pernoon syvimpään lama-aikaan sijoittuva lapsen näkökulmasta kerrottu kertomus oli koskettava, aito ja hurja. Oikeastaan haluaisin lukea sen uudelleen. Tämä kirja ansaitsisi enemmän positiivista huomioita!

Marko Annala: Värityskirja (Like 2017)

Luin Värityskirjan heti kun se julkaistiin ja nyt halusin kuunnella sen äänikirjana. Rakastin sitä ehkä vielä enemmän nyt toisella lukukerralla. Lenkeillä Värityskirjan ja Mokoman levyjen vuorottelu toimi mainiosti, kuuntelin levyjä sitä mukaa, kun kirjassa kerrottiin niiden synnystä. Tämä on upea kirja.

Rantanen, Karhunen: Kaverin puolesta kyselen (Kosmos 2018)

Olen syksyn mittaan kuunnellut (ahminut) kaikki Kaverin puolesta kyselen -podcastin jaksot. Jos et ole jo kuunnellut, niin laitapa kuunteluun! Kirjan luin syksyllä sairaalassa, kun valvoin yöllä. Tarinat olivat ennestään tuttuja, mutta edelleen ah, niin viihdyttäviä.

Erkka Mykkänen: Something not good (WSOY 2018)

Tämä kirja oli mennyt minulta ihan ohi, mutta törmäsin siihen sattumalta BookBeatissa. Tarina oli varsin viihdyttävä ja sen päähenkilö, nuori mies nimeltä Veikko, oikeastaan aika ihastuttava antisankari. Nuoren kaupunkilaisen aikuisuus ei ole helppoa.

Antti Holma: Kauheimmat joululaulut (Otava 2017)

Tunnustan, luin tämän vain, että sain kuitattua Helmet-haasteen runokohdan, se kun oli vielä täyttämättä ennen joulua. Tämä oli juuri sitä mitä ajattelinkin, ei siitä sen enempää.

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (WSOY 2018)

Tämäkin menee Helmet-haasteen loppuuntaputteluun. Ensimmäinen maailmansota oli kuittaamatta ja Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina saa luvan sopia siihen. Kirja kerrottiin nuorten tyttöjen näkökulmasta.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY 2015)

Myös tällä kuittasin yhden Helmet-haasteen kohdan, siskoni Elinan vuoksi. Pidin kirjasta, vaikka sen tarina olikin järkyttävä. Nuori mies ampuu ihmisiä talon katolta ja kirjassa käydään läpi, miten miehen perhe, äiti ja sisko sen kokevat. Ympäristöasioita, ihmisyyttä, vihaa, rakkautta. Hieno kirja.

C.J. Tudor: Liitu-ukko (WSOY 2018)

Osa tästä kirjasta sijoittuu 1980-luvulle, jonka vuoksi myös tämän luin Helmet-haasteen kuittaamiseen. Ihan ok trilleri, ei kyllä mikään lempparini. Viihdytti vuoden viimeisien päivien lenkkeilyillä.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin


Vuoden viimeisinä päivinä lukemani kirja osottautui myös yhdeksi vuoden parhaista kirjoista. Voi, mikä nautinto tämä Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin olikaan! Se oli täydellinen seikkailu kotisohvalla, upea matka historiallisten, omapäisten ja urheiden naisten maailmaan.

Kirjan kertoja on kirjailija MK, joka kertoo ajattelevansa öisin naisia. Ei kuitenkaan ketä tahansa naisia vaan sellaisia historian hahmoja, jotka ovat tehneet jotakin ajalleen ja sukupuolelleen epäsovinnaista, matkustaneet maailman tutkimattomiin kolkkiin, tehneet uraa aikana, jolloin sen ei pitänyt olla mahdollista naiselle ja yleisesti eläneet niin kuin heiltä ei ole odotettu (miehet eivät ole odottaneet). Tällaisia naisia ovat muiden muassa Karen Blixen sekä lukuisat taiteilijat ja tutkimusmatkailijat. Kirjailija lähtee heidän jäljilleen ja kirjoittaa siitä kirjan ja me lukijat pääsemme mukaan näille matkoille.

Kankimäki kuvaa yönaisten elämää tavattoman innostavasti. Hän yhdistää historiaa ja omia kokemuksiaan siten, että naiset heräävät eloon. Etenkin matkakuvaus Karen Blixenin jalanjäljillä Afrikassa on tavattoman herkullista luettavaa. Kankimäen kirjoitustyyli on humoristinen ja tarkkanäköinen ja se saa minut innostumaan yönaisista itsekin niin paljon, että kirjan luettuani jatkoin heidän googlaamistaan.

Ensin herään ajatukseen, että oho, onko tällaisia naisia oikeasti elänyt. Näin hurjia ja vaarallisia tutkimusmatkoja tehneitä, itsensä elättäneitä itsenäisiä naisia aikana, jolloin sen ei olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista. Mutta sitten tajuan, että heitähän on ollut paljon, heistä ei vain juuri puhuta. Historia on unohtanut heidät tai tietoisesti hiljennyt heistä syystä tai toisesta. Surullista on se, että monet näistä naisista ovat päätyneet myös itse vähättelemään tekojaan. Kun kotiinpaluu on koittanut, on pitänyt hiukan lytätä itseään, muistuttaa yhteiskuntaa, että tämä oli tällaista puuhailua, nyt voin taas keskittyä "oikeisiin asioihin". Normista poikkeaminen kun on vaikeaa nykypäivänä niin voi vain kuvitella, millaista se on ollut satoja vuosia sitten.

Kirja oli silkkaa matkustamisen ylistämistä. Tänä vuonna matkustamisen ilmastovaikutuksista on puhuttu paljon, jonka vuoksi koko ajan vähän odotin kritiikkiä lentämisen suhteen. Kirjailija nimittäin lentää yönaisiaan tapaamaan, melkoisia päästöjä aiheuttavaa luksusta, joka yönaisille ei ollut tietenkään mahdollista. Tällainen kritiikki puuttui kokonaan, enkä oikeastaan edes tiedä, olisiko se sopinut tähän. Silti pidän hiukan eettisesti kyseenalaisena ohjeita siitä, että aina kun pää on jumissa ja ahdistaa ja aina jos siltä tuntuu, pitäisi vain matkustaa. Matkustaminen toki avartaa, mutta lopulta se on todella itsekästä puuhaa.

Vaikka maailma onkin nykyään niin auki meille kaikille (etuoikeutetuille länsimaalaisille), on tällaisten matkakertomusten merkitys mielestäni edelleen suuri. Kaikkea ei ole pakko kokea itse vaan nojatuolimatkailu hyvin kirjoitetun kertomuksen parissa on myös antoisaa ja jättää tilaa mielikuvitukselle.

Minä taidan ajatella tätä kirjaa ja sen naisia vielä useana yönä. Erittäin lämmin suositus siis ja suuri kiitos joulupukille, joka keksi tuoda tämän kirjan minulle!

Helmet-haasteesta puuttuu vielä pari kohtaa. Olisin oikein mielelläni tämän kirjan matkusteleva päähenkilö tai rohkea yönainen, yli siis kohta 48.

Kirjailija: Mia Kankimäki
Luettu kirja: Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018)
Sivumäärä: 447
Mistä hankittu: Joululahja