maanantai 9. toukokuuta 2016

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat



"On asioita, jotka eivät mene ajan mukana pois. Ne eivät himmene, pehmene eivätkä muutu muistoiksi. Ne ovat aina yhtä kovia ja suuria, ne seisovat kuin patsas ihmisen mahassa ja rinnassa ja kumisevat siellä sitten. Ne voivat unohtua, mutta kun ne palaavat mieleen, ne ovat aina nyt, ja aina yhtä isoja, niin kuin ne olisivat juuri tapahtumassa."

 Heti kun luin lyhyen kuvauksen Selja Ahavan viime vuoden Finlandia-ehdokkaasta Taivaalta tippuvat asiat, tiesin että tämän kirjan haluan lukea. Sattumanvaraisuus ja epätodennäköiset asiat ovat aina kiehtoneet minua ja sattumaa oli sekin, että kirja odotti minua yhtenä päivänä pikalainahyllyssä. Kuitenkin jos olisin tiennyt, miten syvälle tämä kirja onnistui luikertelemaan ytimiini, olisin ehkä jättänyt sen lukematta.

Lapsikertojan kautta kirjassa nähdään tarina, jossa perheen äidin päähän putoaa taivaalta jääkimpale. Äiti on tekemässä pihatöitä, kaikki on ihan niin kuin aina ennenkin, mutta aivan minimaalisen hetken kuluttua äiti makaakin maassa ja isä huutaa että ei saa katsoa. Kaikki muuttuu sekunnin sadasosassa. Alkaa jossittelu, mitä jos, jos kuitenkin, jos olisin. "Isä on mennyt rikki. Niin helposti se käy. Äidin kuva on mennyt isän aivoihin, ja nyt sieltä kuuluu vain miksi miksi miksi."

Lapsen täti voittaa lotossa kahdesti pääpotin. Toinen kerta saa hänet sekaisin. Miten niin epätodennäköinen voi tapahtua juuri hänelle, kuka täällä oikein pelleilee ja mikä on tämän kaiken takana? Samaa pohtii mies, johon salama iskee viidesti.

Ahava kuvaa elämän arvaamattomuutta hienosti ja uudella tavalla. Lapsen näkökulma mahdollistaa avoimen ihmettelyn. Lukukokemus oli kuitenkin kammottava, sillä pystyin liikaa samaistumaan perheen tuskaan. Mitä jos, jos minä olisin... jos hän olisi...? Ihan äsken isä oli vielä siinä ja seuraavassa sekunnissa poissa. Sisällä menee jotakin rikki ja sitä ei saa helposti korjattua.  Mielessäni näkyy ikuisesti tammikuun aamun lohduton synkkyys ja pimeydessä välkkyvät ambulanssin valot. Pari sekuntia suuntaan tai toiseen ja kaikkien meidän elämämme olisi muovautunut ihan toisenlaiseksi.

Mutta kuitenkin, emme tavallaan koskaan menetä rakkaitamme. Kirjan tyttö rakentaa äidistänsä muistipaloja, äidin tuoksuista, tavoista ja siitä miltä hän näytti. Rakkaamme ovat muistoissamme ja vaikka aina ne pahat asiat eivät muutukaan yhtään siloisemmiksi tai helpommiksi kestää, aika kuitenkin tekee taikojaan, tavalla tai toisella. Haavat revitään toisinaan auki niin, että tuska tuntuu mahdottomalta, mutta sen jälkeen taas hetkeksi helpottaa.

Näin juuri minulle teki tämä kirja. Lienee siis selvää, että teos joka vaikuttaa lukijaansa näin, ei ole ihan helpoimmasta päästä. Hieno ja poikkeuksellinen lukukokemus se oli joka tapauksessa. Ehdottomasti kaikki kehunsa ansainnut.

Sara koki kirjan myös henkilökohtaisesti, hänen upea postauksensa kannattaa ehdottomasti lukea!

Kirjailija: Selja Ahava
Luettu kirja: Taivaalta tippuvat asiat
Kustantaja. Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 222
Mistä hankittu: Kirjastosta