Mikä on koukuttava, yllättävä, kummallinen, kokoaan suurempi ja - saanko ennustaa - kevään kirjatapaus? No, tietysti Chi Ta-Wein Kalvot! (Hertta-kustannus 2024, suom. Rauno Sainio). Ta-Wei on taiwanilainen kirjailija ja Kalvot on julkaisut alun perin jo vuonna 1996. On Rauno Sainion ja ideaan tarttuneen Hertta-kustantamon ansiota, että ylipäänsä saamme lukea nyt tämän upean scifi-romaanin suomeksi. Pieni kauhukin tässä nousee: miten loputon määrä maailmassa onkaan upeita kirjoja, joiden olemassaolosta en edes tiedä!
Mitä vähemmän Kalvoista tietää etukäteen, sen parempi. Tarina sijoittuu 2100-luvulle ja päähenkilö Momo työskentelee ihonhoidon parissa. Otsonikato on pakottanut ihmiset asumaan merenpohjaan vedenalaisiin kaupunkeihin. Kirja ei ole mitaltaan pitkä (ahmin sen yhdessä illassa) mutta teemoiltaan poikkeuksellisen mittava. Se käsittelee ihmisyyttä ja seksuaalisuutta, mutta myös paljon kaikkea muuta, niin paljon että tekee mieli lukea kirja heti perään uudelleen. Kirjan voi luokitella scifi- ja queer-romaaniksi, mutta sanoisin, että ne ovat vain osa tasoista. Teemat ja merkitykset virtaavat läpi koko kirjan joustavasti. Rakastin kirjan lukemista ehkä etenkin siksi, että sen tunnelma oli niin vahva, mutta mystisen vaikeasti tavoitettava. Aina, kun luulin saavani otteen, tarina karkasikin, kirja pakeni minua ja eli omaa elämäänsä.
Tietysti erityisesti nautin kirjan luonnontieteellisestä puolesta, Kalvot on kuin hengittävä organismi, johon imeydyin diffuusion kautta mukaan. Lohduttavaa on toki myös se, että täällä ympäristökatastrofien keskellä eläessämme edes yksi asia on paremmin kuin vuonna 1996: otsonituho ehdittiin pysäyttämään. Viehättäviä olivat myös populaarikulttuurin viittaukset, joissa selvästi näkyy kirjoitusajankohta, huvittelin ajatuksella kuinka todennäköisesti sadan vuoden päästä kukaan muistelee vaikkapa Bond-leffoja. Osa teoksen tulevaisuuden kuvauksista kuitenkin on tullut osaksi arkeamme jo nyt.
Kalvoissa on kaikki klassikon ainekset: siinä on jotakin ikiaikaista, jotakin ainutlaatuista ja omaperäistä. Sen omituinen tunnelma teki lukukokemuksesta taatusti ikimuistoisen. Tuntuu, että maailma vinksahti tätä lukiessa hiukan eri asentoon.
Suosittelen kirjaa myös kaikille, jotka eivät usein lue scifiä, mutta kummallisuutta tarinaan uppoutuvan on paras sietää. Mikä onni onkaan, että kirjan ei ole annettu hautautua unohdukseen, kadota merenpohjaan, vaan Kalvot ovat nyt kaikkien löydettävissä.
Sivumäärä: 179
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★★★
