Lukuvuosi 2014 paketissa

Tätä vuotta eletään enää muutama hassu tunti (enkä aio taas kertoa, miten turha juhla uusi vuosi mielestäni on jne.) ja on aika tehdä tilinpäätös tämän vuoden lukemisista. Viime vuoden koonti löytyy täältä. Tälle vuodelle asetin vuosi sitten tavoitteikseni seuraavaa, viivasin yli toteutuneet tavoitteet:

Luen omasta hyllystäni ainakin kymmenen siellä odottelevaa kirjaa

Luen ranskalaisia kirjoja Vive la France -haasteeseen

Luen sodasta kertovia kirjoja Ihminen sodassa -haasteeseen

Luen Dickensin Kolean talon

Luen Tuulen viemän

Luen lopultakin Sadan vuoden yksinäisyyden

Yritän (taas) lukea Rikoksen ja rangaistuksen tai muuta Dostojevskiä

Pidän lukumaratonin, ehkä tiiliskivimaratoninkin 

Ennen kaikkea luen sitä mikä kiinnostavimmalta ja parhaalta tuntuu ja nautin kirjojen maailmasta ja lukuajasta

Vain Kolea talo jäi lukematta (se oli muuten osa täysin pähkähullua kuukauden klassikko -haastettani, jonka tilanteeseen palaan lähipäivinä) joten näiden toteutuneiden tavoitteiden pohjalta, ja muutenkin, voisin todeta, että vuosi 2014 oli kirjallisesti upea. Luin tänä vuonna 101 kirjaa, joka on enemmän kuin olen koskaan lukenut vuoden aikana ja joukkoon mahtui vino pino paksuja klassikoita, listojen kirjoja ja hienoja uusia tuttavuuksia. Tässäpä listattuna tämän vuoden kirjat höystettynä kuukausittaisilla erikoismaininnoilla.

Tammikuu

Vuosi alkoi kotona palapeliä kooten ja äänikirjoja kuunnellen. Paluu Vaasaan oli hirveän rankka ja koko kuukausi valtavan kylmä ja ahdistava, en muistele lämmöllä, huh, en todellakaan. Luin kuitenkin mielettömiä kirjoja.

1) Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
2) Mary Shelley: Frankenstein  
3) Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
4) Haruki Murakami: 1Q84-trilogia
5) H.P. Lovecraft: Hulluuden vuorilla
6) Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
7) Mikko Rimminen: Nenäpäivä
8) Margaret Mitchell: Tuulen viemää
9) Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
10) Pasi Ilmari Jääskeliäinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Tammikuun vaikuttavin kirja ja mielestäni onnistunein kirjakuvani ikinä:

Helmikuu

Helmikuussa lumi suli ja taivas sanoi puli puli. Pimeys jatkui, eipä ollut suosikkini tämäkään kuukausi. Pidin puolikkaan lukumaratonin.

11) Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
12) Thomas Harris: Uhrilampaat
13) Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
14) H. G. Wells: Aikakone
15) Nathanel West: Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts
16) Joel Haahtela: Katoamispiste
17) Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen
18) Markus Zusak: Kirjavaras
19) Katja Kettu: Kätilö

Helmikuun paras työmatkojen piristys:

Maaliskuu

Maaliskuussa koin jonkin ihmeellisen piristymisen monen kuukauden synkkyyden jälkeen, aurinko alkoi taas paistaa ja kirjallisuuskin muuttui kerrasta kevyemmäksi (ja luin näemmä ihan HULLUNA!).

20) Phil Schwarzmann: How to marry a Finnish girl
21) Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi
22) Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
23) Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
24) Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu
25) Ulla-Leena Lundberg: Jää
25) Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
26) Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
27) Miika Nousiainen: Maaninkavaara
28) Dostojevski: Kirjoituksia kellarista
29) Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä
30) Samuel Becket: Malone kuolee
31) Aapeli: Pikku Pietarin piha
32) Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
33) Antti Heikkinen: Pihkatappi

Synttärikakkua ja mainio kirja maaliskuussa:

Huhtikuu

Huhtikuussa ei tapahtunut oikein mitään, mutta luin paljon ja vietin All you can read -viikonloppua Vaasassa. Luin melko haastavia kirjoja ja aika monta kirjaa jäi bloggaamattakin.

34) Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
35) Ville Kivimäki: Murtuneet mielet
36) Jonathan Swift: Vaatimaton ehdotus
37) Henri Charriere: Vanki nimeltä Papillon
38) Knut Hamsun: Nälkä
39) Aki Ollikainen: Nälkävuosi
40) Robin Cook: Virus
41) Karl Ove Knausgård: Taisteluni ensimmäinen kirja
42) Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
43) Asimov: Säätiö
44) McEwan: Black dogs

Huhtikuun koskettavin kirja:

Toukokuu

Toukokuussa kesä teki tuloaan, tarkenin muutamana päivänä lukea puistossa töiden jälkeen. Ihan kamalasti luin näemmä toukokuussakin, vaikka töissä oli melkoinen hässäkkä.

44) Knausgård: Taisteluni toinen kirja
45) Dostojevski: Rikos ja rangaistus
46) Flynn: Kiltti tyttö
47) Jong: Lennä, uneksi
48) Beckett: Molloy
49) Clevesin prinsessa
50) Paholainen ruumiissa
51) Kamala luonto
52) Riikka Pulkkinen: Vieras
53) Jelinek: Pianonsoittaja
54) Dumas: Kolme muskettisoturia
55) Kokko: Pessi ja Illusia
56) Waters: Yövartio
57) Camus: Kapinoiva ihminen
58) Savolainen & Jalkanen: 50 parasta kirjaa

Toukokuun uskomattomin työvoitto:

Kesäkuu

Kesäkuussa oli KYLMÄ. Teinköhän muuta kuin istuin junassa? Kyllästyin hetkellisesti listoihin ja vieläkin harmittaa, etten blogannut Kani nimeltä jumalasta, se oli yksi hienoimmista tämän vuoden lukukokemuksista.

58) Deborah Spungen: Nancy
59) Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi
60) Philip K. Dick: Blade runner
61) Nieminen: Avioliittosimulaattori
62) William S. Burroughs: Nisti
63) William S. Burroughs: Hämy
64) Calvino: Näkymättömät kaupungit
65) Knausgård: Taisteluni kolmas kirja
66) Winman: Kani nimeltä jumala
67) Williams: Hyppyarkku
68) Atwood: Yli veden

Kesäkuun (koko vuoden...) aktiviteetit pähkinänkuoressa:

Heinäkuu

Heinäkuun hikoilin etätöissä kotona ja pakkasimme kaiken kolmioomme seitsemän vuoden aikana  kertyneen tavaran pahvilaatikoihin, ja loppukuusta siirsimme laatikot uuteen osoitteeseen, huh mitä touhua. Oli hiki, koko ajan. Ehdin lukemaan vain kaksi kirjaa, hyvät hyssykät! Ja niistäkin Liitto oli äänikirja

69) Tuomas Kyrö: Liitto
70) Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Kesän paras (ainut) parvekekirja:

Elokuu

Elokuussa oli töitä ja vähän lomaakin, uuteen asuntoon kotiutumista. Oli myös julkisivuremontti, hyvästi pitkät loma-aamu-unet... Sain täyteen sata blogiaikana listalta luettua kirjaa, wuhuu! Perustin myös blogille facebook-sivun.

71) James Ellroy: Musta Dahlia
72) Katharina Blumin menetetty maine
73) Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
74) Jonathan Franzen: Muutoksia
75) Chandler: Syvä uni
76) Nousiainen: Metsäjätti
77) Hietamies: Hylätyt talot, autiot pihat

Elokuun paras ilme:

Syyskuu

Syyskuussa oli taas arki, mutta ihanan lämmintä (kuinka ollakaan, kun sateinen kesäloma oli juuri loppunut...). Hyvien kirjojen kuukausi oli näemmä syyskuukin, tein oman ennätykseni ja luin yhden kuukauden aikana kolme uutuuskirjaa (Knausgård, Murakami, Holma).

78) Irving: Kaikki isäni hotellit
79) Knausgård: Taisteluni neljäs kirja
80) Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
81) Antti Holma: Järjestäjä
82) Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
83) Harriet Beecher Stowe: Setä Tuomon tupa

Kuukauden paras lohtushoppailu:

Lokakuu

Lokakuussa oli ihan selvästi jo syksy. Luin hienoja kirjoja ja kävin Turun kirjamessuilla sekä muuten vaan Helsingissä. Odotin jo marraskuun lomaa ja luin lomakohteeseen sijoittuvan Khao Lakin sydämet ja matkaoppaita (joista en kylläkään blogannut).

84) MacDonald: Linnuntietä
85) Sund: Varistyttö
86) Tiainen: Khao Lakin sydämet
87) Lee: Kuin surmaisi satakielen
88) Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Lokakuun parhaita hetkiä:

Marraskuu

Marraskuussa koitti kauan ja hartaasti odotettu kuukauden virkavapaa ja lomamatka lämpöön, Thaimaan Khao Lakiin. Oli niin kiire lomaillessa, etten ehtinyt lukemaan. Olen siitä ehkä vähän keskiverrosta poikkeava, että minä ehdin lukemaan arkena huomattavasti enemmän kuin loma-aikoina, voi noita Turku-Vaasa junamatkoja...

89) Murakami: Norwegian Wood
90) Oates: Haudankaivajan tytär
91) Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan
92) Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Marraskuun paras ylläri, karkaava rekvisiitta:

Joulukuu

Joulukuussa olin kolme viikkoa Vaasassa ja ehdin lukemaan monta hyvää kirjaa, Hard Luck Cafe oli mainio työmatkojen piristys ja lääke jatkuvasti vaivaavaan Turku-ikävään. Jouluaika meni taas enimmäkseen muun touhun kuin lukemisen parissa, mutta loppujen lopuksi koko vuonna luettujen kirjojen saldo kasvoi yli sataan kirjaan!

93) Grass:Peltirumpu
94) Mäki: Hard Luck Cafe
95) Gaarder: Sofian maailma
96) Atwood: Ryövärimorsian
97) Carol Shields: Ellei
98) Margaret Atwood: Orjattaresi
99) Grimmin satuja
100) Banks: Crow Roadin käsikirjoitus
101) John Steinbeck: Vihan hedelmät

Joulukuun paras yllättäjä:

Muutamia huomioita vuonna 2014 luetuista kirjoista:

• Luin enemmän suomalaista kirjallisuutta kuin ennen
• Luin enemmän uutuuskirjoja kuin ennen
• Jäin koukkuun Knausgårdiin, ahmin kaikki käännetyt Taisteluni-sarjan osat tänä vuonna
• Luin monta upeaksi osoittautunutta klassikkokirjaa (Tuulen viemää, Saatana saapuu Moskovaan, Peltirumpu, Kuin surmaisi satakielen)
• Sain ihan oikeasti luettua Rikoksen ja rangaistuksen!
• Kirjallisuus auttoi minua jaksamaan, kun oli vaikeaa, piristi kun oli tylsää ja rentoutti, kun kaipasin rentoutusta.
• Luin keskimäärin kaksi kirjaa viikossa. Vaikka olin koko vuoden loma-aikoja lukuunottamatta kokopäivätöissä. Tästä on kiitäminen junamatkoja, jotka tulevat jatkumaan myös vuonna 2015.

Lopuksi vielä katsaus listaprojektini tilanteeseen.

2013 lopussa tilanne oli listoilla tällainen:
1001 kirjaa: 118/1001
Keskisuomalaisen lista: 55/100
HS:n suomalaiset 2000-luvun suosikit lista: 9/100

nyt vuoden 2014 viimeisenä päivänä tilanne on tämä:
1001 kirjaa: 165/1001
Keskisuomalaisen lista: 79/100
HS:n suomalaiset 2000-luvun suosikit lista: 23/100
Kirjabloggaajien kaikkien aikojen paras kirja: 75/142

Tästä päätelmänä, vuonna 2014 luin listoiltani (huom, monet kirjat kuuluvat useammalle listalle):

1001 kirjaa: 47 kirjaa
Keskisuomalaisen lista: 24 kirjaa
HS:n suomalaiset 2000-luvun suosikit lista: 14 kirjaa
Kirjabloggaajien kaikkien aikojen paras kirja (uusi lista): 24 kirjaa

Ei pöllömmin siis. Ensi vuodelle en aseta minkäänlaisia tavoitteita, toki olisi hauskaa pyrkiä kahteensataan 1001-listalta luettuun kirjaan, se olisi jo aika hieno saavutus. Haasteisiin osallistun, mikäli sopivia sattuu tuleman vastaan. Tavoitteena on ennen kaikkea nauttia lukemisesta eikä suorittaa.

Toivottavasti olette viihtyneet blogissani vuonna 2014 ja toivotan teidät tervetulleiksi seuraamaan lukuharrastustani myös vuonna 2015! Ihanaa uutta vuotta kaikille!

Nobelisteja, vankilapakoa ja perhosia: lukuhaasteiden loppuyhteenveto

Vuosi 2014 kului ennätysnopeasti ja vuoden aikana osallistuin moneen lukuhaasteeseen. Kovin suuria saavutuksia en saanut aikaan ja nyt ajanpuutteen vuoksi kokoan kolme haastetta tähän samaan postaukseen, vaikka jokainen haaste kyllä ansaitsisi kokonaan omat postauksensa

14 nobelistia

Jokken 14 nobelistia -haaste kannusti lukemaan kirjoja kirjallisuuden Nobel-voittajilta. Kuvittelin, että helpohkosti pääsisin ainakin kymmennen nobelisti-kirjaan, mutta toisin kävi. Saalis jäi kahdeksaan kirjaan (Steinbeckin Vihan hedelmät on yhä kesken, enkä ehtinyt saamaan sitä joukkoon mukaan, tosin eipä se olisi nostanut minua seuraavaan kastiin) ja olen näin ollen luokitukseltani "uuras ja ahkera nobelisti-bloggaaja", ihan kelpo suoritus siis, vaikka ylemmäs pyrinkin. Kaikki kirjat kuuluvat myös 1001-listalleni, joten kivasti nobelistien lukeminen edistää projektiani. Kiitos Jokkelle tyylipuhtaasta haasteesta! Tässä vielä lukemani kirjat:

1) Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
2) Knut Hamsun: Nälkä
3) Samuel Beckett: Molloy
4) Samuel Beckett: Malone kuolee
5) Elfriede Jelinek: Pianonsoittaja
6) Albert Camus: Kapinoiva ihminen
7) Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine
8) Günter Grass: Peltirumpu


Hei me lusitaan!

Elegian vankilapako-lukuhaaste oli hauska, vaikka en päässytkään etenemään sen pidemmälle kuin eristyssellistä tavalliseen, tosin edistystä sekin. Pakenin Papillon ja hyppyarkun matkassa:

1) Henri Charriere: Vanki nimeltä Papillon
2) Eric Williams: Hyppyarkku

Lukuiloa Perhoslaaksossa

Lukuiloa Perhoslaaksossa oli Main hieno haaste, johon osallistuminen jäi osaltani varsin säälittäväksi, vaikka niin päätinkin lukea ainakin omasta hyllystäni Baubyn Perhosen lasikuvussa, ehkä ensi vuonna... Lopulta perhosiin liittyvää ei tullut luettua kuin jo lusimishaasteeseenkin osallistunut Papillon eli kuulun siis kaaliperhosten joukkoon. Kiitos Maille haasteesta!

1) Henri Charriere: Vanki nimeltä Papillon



Kivoja haasteita takana, vuoden 2015 haasteita odotellessa!

Jostein Gaarder: Sofian maailma

Muistan lainanneeni Sofian maailman kirjastosta joskus puolitoista vuosikymmentä sitten. Silloin kirja tuntui kiinnostavalta, mutta kyllästyin heti alkuunsa sen pitkiin filosofisiin oppitunteihin. Kuivakat muinaiset filosofit eivät kiinnostaneet, vaikka itse tarina olikin mukaansatempaava. Tarina alkaa niin, että 14-vuotias norjalainen Sofia-tyttö alkaa saada omituisia kirjeitä, joissa tuntematon filosofi perehdyttää häntä filosofian historiaan ja filosofisen ajattelun saloihin. Lopulta koko tarina onkin sangen filosofinen, yllättävä ja ovela, mutta kieltämättä nyt huomattavasti vanhempanakin koin kirjan toisinaan melko kuivaksi. Huolimatta siitä, että luonnontieteilijän identiteetissäni onkin aimo ripaus humanistia.

En kuitenkaan ihmettele, miksi Sofian maailma on niin suosittu (Kirjan takakannessa mainittiin, että tarinaan liittyen on julkaistu jopa cd-rom! Näin ne ajat muuttuvat, huh). Tarina on samalla sivistävä, opettavainen ja jännittäväkin. Se kannustaa omaan ajatteluun, mikä on erittäin hieno piirre nuorille suunnatussa kirjallisuudessa. Vaikka valitinkin kuivakkuudesta, on teksti kuitenkin eloisaa ja filosofiset oppitunnit on kirjoitettu selkeästi ja värikkäästi. Leikkaus filosofian historiaan on luonnollisesti samalla opetus koko nykyisen ajattelun, tieteen ja yhteiskunnan lähtökohdista ja sen vuoksi suositeltavaa lukemistoa ihan jokaiselle lukutaitoiselle henkilölle.

Nappaan kirjalla pisteen Norjalle Annamin Kirjallinen retki pohjoismaissa -haasteessa!

Kirjailija: Jostein Gaarder
Luettu kirja: Sofian maailma (suom. Katriina Savolainen)
Alkuperäinen kirja: Sofias verden (1991)
Sivumäärä: 608
Mistä hankittu: Turun kirjastosta
Arvostelu: ★★★

Joulupuu on rakennettu...

 

... ja kirjahylly suursiivottu! Joulu saa siis tulla. Ihanaa joulua teille kaikille, muistakaa rentoutua ja nauttia rauhasta ja hyvistä kirjoista, ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta.

Kolme bloggaamatonta kirjaa

Kolme yötä jouluun on! Ja joulukiireet ovat saavuttanet minutkin, vaikka joulusta selviänkin melko vähäisin toimenpitein. Marraskuun ja joulukuun aikana olen lukenut paljon, mutta blogannut vähän. Tässäpä siis erittäin lyhyesti kolme 1001-listan kirjaa, joista en ole blogannut ja pidempiin pohdintoihin en taida enää pystyä. Nämä kaikki ovat sellaisia noin kolmen tähden kirjoja, hyviä, mutta eivät maailmoja mullistavia tai poikkeuksellisen ikimuistoisia.

Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan oli poliittinen, mutta siitä huolimatta yllättävän kiinnostava. Se oli pienen pojan (nimeltään Philip Roth) näkökulmasta kerrottu kuvaus yhdysvaltain juutalaisten asemasta toisen maailmansodan aikaan. Pelkäsin kuivakkaa tekstiä, mutta löysin sitä vain kohdista, jossa kuvailtiin pidempään historiallisia tapahtumia ja henkilöitä. Tämä olisi varmasti erittäin mieluisaa luettavaa minua poliittisesti valveutuneemmille henkilöille.

Crow Roadin käsikirjoitus oli ensimmäinen kirja Iain Banksilta, jonka olen lukenut. Skotlanti, viskiä, persoonallisia henkiöitä ja vähän kieroutunutta huumoria höystettynä synkkyydellä ja kuolemalla, tykkäsin!

Ellei (Carol Shields) on romaani romaania kirjoittavasta romaanikirjailijattaresta, jonka maailma on järkkynyt, kun hänen tyttärensä hylkäsi mukavan elämän ja päätyi kadulle kerjäläiseksi. Hetkittäin pidin romaanista paljonkin, toisinaan pidin sitä taas melko turhana. Tässäkin romaanissa on naisia, jotka kokoontuvat ravintolaan keskustemaan, joten melko pian lukemisen jälkeen aloin sekoittaa tämän sekä hiljattain Atwoodilta lukemani Ryövärimorsiamen. Ei ihme, sillä kyseessä on kaksi aika samantyylistä kirjailijaa. Loppujen lopuksi mukava lukukokemus tämäkin.

Kohta lähdemme joulukuusenhakureissuun, äsken kurkkasin ikkunasta ja näyttää siltä, että Turkukin on saanut valkean peitteen. Mikäli en palaa blogiini enää ennen joulua, toivottelen jo nyt teille kaikille oikein ihanaa, rentouttavaa ja tietenkin kirjaisaa joulua! <3

Margaret Atwood: Ryövärimorsian

Luin ensimmäisen Atwoodini kesällä ja nyt talven  syksyn pimeydessä mieleni teki lisää. Kirjastosta löytyi Ryövärimorsian, kirja jonka nimi herätti heti kiinnostukseni. Kansi oli yllättävän hömppähenkinen, kun taas sisältö paljastui melko rankaksi ja synkäksi.

Atwoodin tarinan päähenkilöinä toimii kolme naista, Tony, Charis ja Roz. He ovat ystävykset, jotka kokoontuvat yhteiselle lounaalle Toxique-ravintolaan silloin tällöin. Lounailla keskustellaan ennen kaikkea yhteisestä vihollisesta, Zeniasta, entisestä yliopistoaikaisesta ystävästä. Zenian elämä on kohdannut naisten elämien kanssa kohtalokkaasti ja naista luullaan pitkään kuolleeksi, kunnes hän eräänä päivänä ilmestyy takaisin naisten elämään.

Tarina etenee takaumina päähenkilöiden elämään ja jokainen nainen pääsee vuorotellen tapahtumien valokeilaan. Heidän elämistään paljastuu rankkoja asioita, jotka selittävät naisten rikkonaisuuden ja inhimillisyyden. Zenia on palannut kaikkien elämään siten, että vaikutukset ovat tuhoisia. Zenia kertoo kaikille erilaisia valheita ja saa naisten aviomiehet pois tolaltaan kauneudellaan ja viekkaudellaan.

Kirja on rakenteeltaan hieno ja se, miten Zenia tuo naiset yhteen on hämmentävän surkuhupaisaa. Koitin jatkuvasti kaivaa tarinasta piilomerkityksiä ja vertauskuvia, mutta loppujen lopuksi en saanut tarinasta kovinkaan paljon irti. Miesten ja naisten voimasuhteet, naisten välinen ystävyys ja toisaalta nainen on naiselle susi -asetelma olivat toki kiinnostavia, mutta kirja ei ollut ihan minun juttuni. Atwood kuitenkin on melkoinen taituri ja hänen tekstiään on ilo lukea, vaikkei tarina itsessään niin innostaisikaan. Seuraavaksi taidankin etsiä käsiini Orjattaresi-dystopian, jota Annami on kovasti suositellut!

Kirjailija: Margaret Atwood
Luettu kirja: Ryövärimorsian (suom. Kristiina Drews)
Alkuperäinen kirja: The Robber Bride
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993
Sivumäärä: 608
Mistä hankittu: Vaasan kirjasto
Arvostelu: ★★★

Viime aikojen äänikirjat: Hard Luck Cafe & Harjukaupungin salakäytävät

Synkkääkin synkempiä työmatkakävelyjä on viime viikkoina ilostuttanut pari äänikirjaa suomalaiskirjailijoilta. Kahden viikon päästä joulun pyhät alkavat jo olla ohi, jota on vaikea ymmärtää näillä keleillä. Odotan kuitenkin joulun rauhaa ja rentoutta kovasti! Bloggausinto on ollut vähän hukassa, mutta lukuinto kuitenkin huipussaan joten blogattavaakin olisi kertynyt, ehkä sitten kun on paremmin aikaa... Joka tapauksessa tässä lyhyesti viime aikojen työmatkaseuralaisistani.


Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kuva: Pasi Ilmari Jääskeläinen

Olen aiemmin (muistaakseni tämän vuoden tammikuussa) lukenut Pasi Ilmari Jääskeläiseltä (virallinen kirjablogimaailman lemmikki) Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan, joka ei ollut ihan minun juttuni. Kuitenkin PIJ on mielestäni kiinnostava kirjailija ja kun Harjukaupungin salakäytävät löytyy myös kirjabloggaajien kaikkien aikojen paras kirja -listalta, en kahdesti miettinyt kun näin äänikirjan kirjastossa.

Harjukaupungin salakäytävien alkutahteja vaivasi sama tunnelma kuin Lumikkoakin, koin kuuntelevani lapsille suunnattua tarinaa. Salakäytävien suhteen kävi kuitenkin hyvin pian selväksi se, että tarina on kaikkea muuta kuin lapsille suunnattu ja siksi tietty lapsellisuus tuntuikin hämmentävältä. Tarina oli yllättävänkin raaka ja raadollinen, mutta kummallisen kiehtova. Kiehtovaa oli myös se, että lopuksi selvisi, että kirjalle on kirjoitettu kaksi eri loppua eikä lukija voi etukäteen tietää, kumman lopun, kumman salakäytävän pään, hän tulee löytämään. Mystiset elementit ovat makuuni, mutta silti ei tämäkään kirja ollut ihan se minun juttuni. Kirja kuuluisi kuitenkin ehdottomasti kaikkien jyväskyläläisten vakiolukemistoon, itse en tunnistanut paikoista mitään, mutta paikallisille tuttujen paikkojen kuvailu lienee varsin antoisaa (vrt. Reijo Mäki!).

Kirjailija: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kirja: Harjukaupungin salakäytävät (2010)
Lukija: Juhani Rajalin
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta


Reijo Mäki: Hard Luck Cafe

Kuva: Elisa Kirja

Tämä on kirja, josta sekä äitini että mieheni ovat usein puhuneet! Vares-kirja, joka sijoittuu tulevaisuuden Turkuun oli totta vie ihan niin kiehtova kuin miltä se on kuulostanutkin. Vares on jo vanha mies, joka työskentelee tylsässä päivätyössä autobordellin (joka muuten sijaitsee huvittavan lähellä kotiani) vastaanottajana. Turun kaduilla partioi EU-joukkoja, Kupittaan puisto on muuttunut ankeaksi pakolaisten parakkikyläksi ja joukkoliikennevälineinä toimivat hitaasti mäkien päälle kitkuttavat kondolihissit. Vares elelee Kupittaan puiston reunalla asunnossa, jossa ennen muinoin on toiminut TPS:n toimisto. Hassua sinänsä, että tuo toimisto oli vielä pari vuotta sitten (ja siis kirjan kirjoittamisen aikaan myös) tuolla paikalla, mutta on sittemmin muuttanut muualle. Sudet juoksentelevat ympäriinsä, monet sodat ja taloudelliset kriisit ovat saaneet Suomen ja Turun melkoisen ankeaan tilaan.

Olen aina pitänyt Vares-kirjoista etenkin niiden Turku-kuvauksen vuoksi, joten Hard Luck Cafe oli ihan hillitöntä kuultavaa. Kirjan juoni oli tyypillistä Vares-meininkiä, mielikuvituksellista ja pikkuisen höttöistä, mutta mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Herkullisen Turku-kuvauksen lisäksi kirja tarjosi myös herkkyyttä, sillä se esitteli Vareksen pojan ja lapsenlapsen ja lähes kostutti kuuntelijan silmänurkan. Vareksen seikkailujen kuunteleminen pitkästä aikaa oli niin mukavaa, että päätin vakaasti lukevani lisää Mäen kirjoja, monet niistä ovat vielä lukemattakin!

Kirjailija: Reijo Mäki
Kirja: Hard Luck Cafe (2006)
Lukija: Juha Veijonen
Mistä hankittu: Turun kirjastosta

Marraskuun kuukauden klassikko: Peltirumpu (Günter Grass)

Hei pitkästä aikaa! Bloggaaja ei ole kadonnut, vaikka siltä on tuntunutkin, minustakin. Ihmeitä tekevä loma loppui ja paluu Vaasaan koitti viime viikolla. Nuo loman ihmeet tuntuvat jo kadonneet, kovin on synkkä ilma ja ihmisen mieli. Mutta joulua ja valoa kohti mennään. Joulumielestä en ole havainnut vielä rippeitäkään enkä ole vielä saavuttanut hetkellistäkään kutkuttavaa joulunodotusfiilistä, mikä on aika poikkeuksellista minun tapauksessani. Mutta vakaasti uskon, että se sieltä vielä koittaa!

Synkeistä fiiliksistä huolimatta olen kovasti viime aikoinan nauttinut lukemisesta. Marraskuun kuukauden klassikko (jonka luin lähes kokonaan marraskuun puolella, mutta viimeistelin tänään) oli melkoinen järkäle mutta voi sentään millainen järkäle! Palaan vielä loppukuusta kuukauden klassikko -haasteeseeni ja miten sen kanssa kävikään (spoiler: ei kovin hyvin). Grassin tuotannosta olen aiemmin lukenut Kissan ja hiiren, jota muistelen poikkeuksellisen hengästyttävänä lukukokemuksena, vaikeana mutta hienona kirjana. Peltirumpu kiinnosti minua etukäteen, mutta odotukseni eivät olleet silti kovin korkealla, en ajatellut, että tästä tulisi yksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista mutta niin vain kävi. Olen innoissani!

Peltirumpu on Kissan ja hiiren tavoin hengästyttävä ja hurja. Se on 700-sivuinen rumpusoolo, jossa Oskar, merkillinen pieni mies, joka päättää lopettaa kasvamisen kolmivuotiaana, iskee mielisairaalassa rumpukapuloita peltirumpuunsa ja muistelee historiaa, omaansa, oman sukunsa, Danzigin (nykyisin Gdansk) ja koko Euroopan historiaa. Tapahtumat ovat hämmentäviä, irrallisia ja unenomaisia, mutta teemat ovat selkeät: Oskar kertoo natsi-Saksan tapahtumista ja toisesta maailmansodasta raivokkaan rehellisesti mutta kuitenkin liioitellen, maalaillen ja surrealistisia elementtejä mukaan rummuttaen.

Erityisen Peltirummusta teki totta kai sen kertoja. Aikuinen mies pienen pojan ruumiissa on näennäisen viaton, mutta kuten lukija huomaa jo ensimmäisillä sivuilla, varsin suora, häikäilemätön ja jopa härski. Oskar pääsee lähelle tapahtumia sellaisena kuin ne ovat, sillä hänen motiivejaan ja ymmärrystään ei tajuta epäillä. Oskar on luultavasti yksi ristiriitaisimmista romaanihahmoista, joihin olen tutustunut. Hän on ärsyttävä ja kummallinen, suorastaan vastenmielinen, mutta toisaalta hellyyttävä ja säälittäväkin.

En kykene kertomaan Peltirummusta sitä, mikä teki kirjasta niin erityisen. Siksipä toivoisinkin,  että useampi lukija löytäisi tämän hienon klassikon. Maagisen realismin keinoin etenevä romaani, joka on sekoitus sotaisaa historiaa, Danzigin kaupunkimaisemia, hämäriä tapahtumia Oskarin isoäidin neljän hameen alla, sipulien kuorimista ja itkemistä Sipulikellari-yökerhossa, mielisairaalaa, hämärää seksuaalisuutta ja uskonnollisuutta ja tietenkin valtava määrä rummun pärinää: tämä on yksinkertaisesti romaani, joka on koettava itse!

Ja ei, en löytänyt yhtymäkohtia Sielun Veljien Peltirumpu-kappaleeseen.

Kirjalla nappaan myös pisteen 14 nobelistia -haasteessa. Kirja kuuluu sekä 1001- että 100-listoille.

Kirjalija: Günter Grass
Luettu kirja: Peltirumpu (Oili Suominen)
Alkuperäinen kirja: Die Blechtrommel (1959)
Mistä hankittu: Turun kirjasto
Sivumäärä: 712
Arvostelu: ★★★★