tiistai 27. marraskuuta 2018

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta


Sairastuvasta päivää! Leikkauksesta toipuminen on ollut yllättävän raskasta. Oikeastaan vasta tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa kokenut oloni suhteellisen inhimilliseksi. Ehkä sen ei olisi pitänyt olla yllätys, mutta kun kaikki on uutta, en osannut varautua tähän. Iso leikkaus on aikamoinen stressi keholle ja myös mielelle. Tilanteen väliaikaisuus myös vaikuttaa. Kun toinen leikkaus on tulossa jo vuodenvaihteessa, ei mieli oikein tiedä miten paljon sen pitäisi sopeutua avanteeseen, joka on aiheuttanut melkoista päänvaivaa. Nyt tosiaan alkaa jo helpottaa, mutta odotan silti toista leikkausta eli j-pussin käyttöönottoa ja avanteen sulkua kuin kuuta nousevaa.

En siis ole ajan kulumisesta huolimatta hirveästi lukenut, niin poikki olen ollut. Sain kuitenkin ensimmäisen tiiliskiven jo luettua, aloittelin sitä jo sairaalassa ja jäin heti koukkuun. Tapaus Harry Quebertin tapauksesta on kirja, josta on ihan mahdotonta kirjoittaa siten, ettei paljasta liikaa. Siinä mielessä se muistutti yhtä lempikirjaani, Agatha Christien Roger Ackroydin murhaa. Jotakin Christiemäistä oli tunnelmassa muutenkin, hyvin modernilla tavalla tosin.

Kirja on valtavan runsas, polveileva ja pitkä. Se ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa tylsä. Välillä jo ehdin miettimään, että näinkö ennalta-arvattava tämä tosiaan oli, mutta ei sitten kuitenkaan. Juonenkäänteitä ja yllätyksiä riitti ihan alusta aivan loppuun ja kirja oli ovelasti kirjoitettu niin, että  lukija jäi saman tien koukkuun.

Tarinassa liikutaan sekä nykyajassa, jossa päähenkilö-kirjailija Marcus Goldman koittaa etsiä insipiraatiota uuteen kirjaan että menneisyydessä, vuodessa 1975. Goldmanin ystävä, kirjallinen esikuva ja opettaja Harry Quebert on kokenut hirveän tragedian pienessä Auroran kaupungissa. Hän on rakastunut 15-vuotiaseen (puolta nuorempaan) Nola-nimiseen tyttöön. Pian tämän jälkeen tyttö katoaa jäljettömiin. Vuonna 2008 kaikkien järkytykseksi Nolan luuranko löydetään Aurorasta, Quebertin entisen talon pihamaalta. Salapoliisityö, niin virkavallan kuin Goldmaninkin osalta, pääsee vauhtiin.

Juonenkäänteiden valtavasta määrästä huolimatta kirja ei ollut sekava. Jopa tällainen hieman keskittymiskyvytön lukija pysyi hyvin kärryillä ja pidin siitä, että tapahtuma-ajat oli esitetty selkeästi. Juoni oli myös ihan riittävän uskottava, ainoastaan tuli olo, että Dicker ei ole koskaan tuntenut ketään 15-vuotiasta tyttöä. Nolan käytös ja ilmaisutapa oli kuin 50-luvun kotimaisesta leffasta.

Tämä kirja on ollut hyllyssäni jo pitkään. Innostuin lukemaan sen, kun ennen sairaslomaani kyselin Instagramissa vinkkejä kunnon mukaansatempaavista lukuromaaneista. Vinkki kyllä oli täysi napakymppi, sillä Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mielettömän hyvin kirjoitettu, poikkeuksellisen taitava ja juoneltaan ensiluokkainen romaani. Juuri täydellinen sairaslomani ensimmäiseksi kirjaksi. Tämä voisikin olla erinomainen valinta myös joulunpyhiksi, siihen hetkeen kun on kerrankin aikaa heittäytyä hyvään tarinaan.

Kirjailija: Joël Dicker
Luettu kirja: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (suom. Anna-Maija Viitanen, Tammi 2014)
Sivumäärä: 809
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★★