torstai 30. huhtikuuta 2015

Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu


Täpärällehän tämä meni, mutta ehdinpä blogata Särkynyt huhtikuu -kirjasta vielä huhtikuussa. Kirjavalinta perustui puhtaasti sen nimeen, sillä koin sen sattuneesta syystä kovin ajankohtaiseksi kirjastossa siihen törmätessäni. Ennakko-odotukseni eivät (taaskaan) olleet kovin korkealla, mutta (taaskin) sain onnekseni yllättyä positiivisesti. Särkynyt huhtikuu oli hurjan kaunis, oikea pieni helmi.

Särkynyt huhtikuu kertoo tarinan, joka ei ole kirjallisuudessa kaikkein tavallisin. Gjorg on 26-vuotias albaani, jonka elämän suunnan määrää aiempien sukupolvien taakka, verikoston perinne. Kanun-laki määrää, että hänen on kostettava veljensä surma. Mikään muu vaihtoehto ei tule kyseeseen, vaikka on selvää, että koston kierre tulee jatkumaan. Kirjan tarina alkaa surmalla ja pyörii tuon surman seurausten ympärillä. Gjorgin tuskaa ja tasapainoilua oman elämän ja pitkäaikaisen perinteen välillä on karmaisevaa lukea. Kanun antaa Gjorgille armon aikaa kuukauden. Aselepo loppuu huhtikuun 17. päivä ja tämän jälkeen Gjorgin kohtalo on vastapuolen käsissä ja käytännössä sinetöity. Kadare on käsittämättömän tarkkanäköinen, jopa raaka, mutta samalla myös runollinen.

Runollisuutta teokseen tuo rakkaus, joka limittyy tarinaan yllättävällä tavalla. Saman huhtikuun aikana kirjailja Bessian Vorps on matkalla vuoristossa vaimonsa kanssa. Vaimo Diana on herkkä ja kauhuissaan verikoston perinteestä, kun taas hänen miehensä Bessian kokee perinteen kunnioitettavana asiana. Gorg kohtaa sattumalta Vorpsin pariskunnan. Hetkisen kestävällä ja sattumanvaraisella kohtaamisella on kauaskantoiset seuraukset. Diana jää miettimään surukatseista kauhean kohtalon omaavaa nuorukaista ja Gorg taas ei saa mielestään ihanaa ja kaunista olentoa.

Verikosto ja mieleen kummittelevaan jäävä salamarakkaus on erikoinen yhdistelmä, mutta siitä huolimatta Kadare käsittellee kumpaakin teemaa samalla pohdiskelevalla ja sielua jäytävällä intensiteetillä. Kirja menee luihin ja ytimiin ja jättää mieleen pysyvän jäljen. Se että Kadare on albanialainen ja se, että verikoston perinne oikeastikin elää Albaniassa vahvana ((Ylen mielenkiintoinen juttu) tekee kirjasta hienon lukukokemuksen lisäksi myös yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän. Kadare ei saarnaa ja kyseenalaistaminenkin tapahtuu vain Dianan herkkien ja pohdiskelevien silmien takana. Teeman käsittelyyn sopii hienovaraisuus ja se että asioita käsitellään ensisijaisesti tunteiden kautta eikä liian analyyttisesti.

Kadaren tyyli kirjoittaa miellytti mnua siinä määrin, että aion lukea jatkossakin hänen tuotantoaan. Ainoastaan minua mietityttää se, miten paljon Kadaren teksti on kärsinyt siitä, että suomennos on käännetty ranskannoksesta eikä suoraan albaniankielisestä alkuteoksesta.

Kirjailija: Ismail Kadare
Luettu kirja: Särkynyt huhtikuu (ranskasta suomentanut Annikki Suni)
Alkuperäinen kirja: Prilli i thyer (1978)
Sivumäärä: 225
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

torstai 23. huhtikuuta 2015

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!


Hotakaista, ooh! Ja hyvä tekosyy ostaa kirjoja. Sinisalon Auringon ydin ja Howeyn Siilo on pitänyt lukea jo pitkään. Hotakainen pääsee ilahduttamaan junamatkaani heti huomenna ja toivottavasti ehdin bloggaamaankin siitä jo viikonlopun aikana. Oletteko käyneet ostoksilla?

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Graeme Simsion: Vaimotesti & Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Huhut kirjablogini kuolemasta ovat pahasti liioiteltuja. Aika kiitää niin, ettei ihminen pysy mukana. Toisaalta ihanaa mutta toisaalta aika pelottavaa. Ihan pian on jo kesä! Odotan innolla, milloin pääsen ensimmäistä kertaa tänä vuonna puistoon lukemaan. Huhtikuussa olen kokenut myös lukujumitusta, jotenkin ei kiinnosta. Se näkyy myös lukemistossani, hömpän puolelle humpsahti. Tänään tosin aloitin Berlin Alexanderplatzia ja taisin vahingossa innostua taas vakavammastakin kirjallisuudesta. Kivaa.


Aivoni huusivat jo maaliskuun lopussa hömppää ja kirjakaupassa itselleni synttärilahjaa valitessani tuli mieleeni Vaimotesti (The Rosie Project), josta olin kuullut paljon hyvää. Graeme Simsionin (voi hyvää päivää, miten vaikea nimi) kirja löytyi hyllystä itselleni hyvin mieluisassa Miki-formaatissa ja ostopäätös oli sitä myöten tehty. Pääsiäisen lötköisään löhöilyfiilikseen hömppä sopi mainiosti ja kirja tuli lukaistua nopeaan tahtiin.

Vaimotesti oli yllättävän ihana, sympaattinen ja fiksu. Sen päähenkilö on nörttimäisen ihastuttava ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittunut genetiikan apulaisproffa Don Tillman. Don tietää, että keskimäärin aviossa elävät  miehet ovat yksinäisiä miehiä onnellisempia ja muutenkin ajatus vaimosta miellyttää häntä. Sopivia ehdokkaita ei ole vielä löytänyt ja treffailut ovat olleet melkoista ajanhukkaa. Eräskin nainen suostui syömään vain tiettyä jäätelöä, vaikka makusilmut tietenkin menevät kylmää syödessä niin suppuun, että eihän ihminen kykene maistamaan, onko jäätelö mangoa vai melonia. Don keksii lähestyä ongelmaa tieteellisesti ja luo kysymyslomakkeen, projekti Vaimotestin, jossa naiset ensin vastaavat kattavaan kysymyssettiin, jolla saadaan rajattua pois täysin sopimattomat vaimoehdokkaat.

Ei tarvitse olla romanttisten komedioiden asiantuntija arvatakseen, että sopiva vaimoehdokas Donille lopulta löytyykin. Ehdokas ei - eipä sekään kovin yllättävää - ei löydy testin avulla vaan vähän kuin vahingossa, niin kuin parhaat asiat elämässä yleensä tapahtuvatkin. Kirja oli aika ihana ja, mikä parasta, loistavaa viihdettä. Donista tuli mieleen jotenkin sosiaalisempi ja vilkkaampi Adrian Monk ja se oli vain positiivinen mielleyhtymä. Kirjaa suositellaan nautittavaksi akuuttiin viihdenälkään ahmien ja suurina annoksina.



Kevyen kaipaukseen nappasin kirjastosta mukaani Siina Tiuraniemen Kukkia Birgitalle, josta olin lukenut innostuneita arvioita. Kirjailijattaren blogi on jo itessään mainiota luettavaa ja uskoinkin pitäväni kirjasta. Tiuraniemen tapa kirjoittaa on pirskahtelevaa ja huumori osuu minua hyvin lähelle.

Kukkia Birgitalle oli mainio kertomus sukupolvien välisestä kuilusta, Miska on varsin flegmaattinen nuorimies, joka eräänä päivänä saa puhelun Torremolinoksessa lomailevalta äidiltään. Hoitokodissa olevaa Birgitta-serkkua pitäisi mennä tapaamaan. Miskaa ei tietty vois vähempää kiinnostaa, mutta uhkailu ja lahjominen toimii. Birgitta on jalkansa menettänyt katkeroitunut alkoholisti, joka on pahansisuinen ja töykeä. Miska hoitaa tervehdyskeikan, mutta jotenkin tulee kuitenkin imautuneeksi hoitokodin elämään. Tarina on täynnä karikatyyrisiä värikkäitä tyyppejä, huumoria ja keveyttä mutta myös synkkyyttä, elämän nurjia puolia ja paljon asiaa. Ihmisten yksinäisyys, niin nuorten kuin vanhojenkin, on todellinen ongelma yhteiskunnassamme ja Tiuraniemi kirjoittaa siitä koskettavasti. Tällaista kirjallisuutta kaipaisin lisääkin, helppoa ja kevyttä mutta kuitenkin syvällistä ja ajankohtaista. Kevyt ja viihdyttäväkin voi olla fiksua. Suosittelen!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Alkuvuoden luetut

Aprillia! Nyt on jo huhtikuu. Olen syvästi pettynyt, kun mikään höynäytys ei ole tänään uponnut minuun. No, onhan tässä aikaa vielä pari tuntia.

Vuoden ensimmäinen kvartaali hujahti niin että vain vingahdus kävi.  Viime vuonna listasin lukemiani kirjoja kvartaaleittain ja aion jatkaa samaa hyväksi havaittua tapaa nytkin. Tässä siis tammi-, helmi- ja maaliskuussa lukemani kirjat. Niitä on aika paljon, huomaan.


Tammikuu

Tammikuun aloitin lomailulla ja luin joululahjaksi saamaani Finlandia-voittajaa, joka onkin alkuvuoden parhaimmistoa. Ahmin myös koko Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian. Useamman äänikirjankin ehdin kuunnella työmatkoja tarpoessani. Julkaisin myös Maalaismaisemia-lukuhaasteen heti vuoden alussa ja laskin Blogistanian Tiedon ääniä loppukuussa.












1) Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
2) Jonas Gardell Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus
3) Salinger: Sieppari ruispellossa
4) Sipilä: Luupuisto (äänikirja)
5) Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 2. Sairaus
6) Nopola: Likka, Äite ja rouva Obama
7) Jonu Hynynen: Rakkaudella Hynynen (äänikirja)
8) Philip Roth: Rinta
9) Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar
10) Aron: Erityisherkkä ihminen (tietokirja)
11) Riikka Pulkkinen: Totta
12) Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin:Osa 3. Kuolema
13) Linda Ohlson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (äänikirja)

Helmikuu

Helmikuussa luin monta hienoa kirjaa, kävelin työmatkoja ja istuin junassa. Olipa minulla viikon talvilomakin. Runsas lukeminen, mutta vähäinen aika bloggaamiseen johti koontipostausten tielle, jolle olen ikävä kyllä pahasti jäänyt.












14) Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (äänikirja)
15) Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
16) Bernard Beckett: Genesis
17) Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän 
18) Ernest Hemingway: Kirjava satama
19) Elias Koskimies: Ihmepoika
20) John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
21) Jane Austen: Viisasteleva sydän (äänikirja)
22) Anne Brontë: Wildfell Hallin asukas
23) Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta
24) Daniel Defoe: Robinson Crusoe
25) Röyhkä: Et kuitenkaan usko. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä (tietokirja)

Maaliskuu

Maaliskuussa iloitsin aikaisesta keväästä, tutustuin Lennartiin ja mielettömään Solarikseen, jota olen jaksanut hehkuttaa tutuille ja tuntemattomille. Juhlin synttäreitäni yksinäni Vaasassa ja ahdisti. Lampaansyöjät ja Seppo Jokisen dekkari viihdyttivät työmatkojani. Kuun lopussa tyhjensin Vaasassa pikkuruisen yksiöni, ensi viikolla tulen muuttamaan vähän isompaan asuntoon. Keskustaan, lähemmäs työpaikkaani ja asunnon ikkunasta sisään katsoo Itämeri. Työmatkakävelyt tulevat vähentymään, mutta ulkona lukeminen lisääntymään, sitä odotan innolla! Yksi vaihe elämässä loppui ja kun seuraava kvartaali on ohi, alkaa Vaasa-aikani olla jo vähissä.







26) Stanislaw Lem: Solaris
27) Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä (äänikirja)
28) Lisa Genova: Edelleen Alice
29) Tartt: Jumalat juhlivat öisin
30) Lehtonen, Lehtonen & Paloniemi: Lennart (sarjakuva)
31) Cocteau: Les Enfants terribles
32) Morrison: Sinisimmät silmät
33) Tolstoi: Kreutzer-sonaatti
34) Veikko Huovinen: Lampaansyöjät (äänikirja)
35) Röyhkä: Et muuen tätäkään usko. Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä (tietokirja)