Reetta Vuokko-Syrjänen: Harhakoto

Arvostelukappale saatu kustantajalta, kiitos Hertta Kustannus!🦆

En joutunut pitkään harkitsemaan, kun minulle tarjoutui mahdollisuus lukea Reetta Vuokko-Syrjäsen Harhakoto (Hertta Kustannus, 2025). Vuokko-Syrjäsen Syntykeho (Osuuskumma, 2022) on yksi viime vuosien upeimmista lukukokemuksistani. Harhakoto oli myös hieno ja erityisesti iloitsen siitä, että myös nuorille kirjoitetaan näin loistavaa lukemista.

Harhakodon miljöö on hervantalainen betonilähiö. Siellä asuu 14-vuotias Ani äitinsä kanssa. Elämässä riittää haasteita, äidin elämänhallinta on hukassa ja Anin elämä yksinäistä ja ikävää. Hän purkaa oloaan kirjoittamalla - ja tässä kohtaa tarinaan ilmestyy maaginen kirjeitä kuljettava sorsa.

Vaikka sorsalla ja taianomaisuudella on tarinassa iso rooli, kirjan tunnelma ei ole satumainen vaan enemmänkin arkinen ja raadollinenkin. Maagisen realismin elementit siivittävät tarinaa, joka koukuttaa ja vaatii suorastaan ahmimaan kirjaa. Ihan nuorille kirjaa en suosittelisi, mutta kaikille noin 14-vuotiaasta (niin kuin Anikin on) alkaen kyllä. Tekisi mieli avata enemmänkin kirjan teemoja, mutta en tee sitä. Harhakodosta on parempi tietää mahdollisimman vähän ennen sinne astumista.

Toistuvasti huomaan, että kaikkein eniten pidän kirjallisuudessa arkisten asioiden kuvauksista. Silloin kun se tehdään hyvin, se on huumaavaa. Harhakodon matkassa pääsin näkemään jotakin, joka lienee totuus monissa kodeissa. Toivottavasti taikasorsat kuljettaisivat toivon ja rakkauden viestejä myös niiden ikkunoiden taakse.

Kirjailija: Reetta Vuokko-Syrjänen

Kirja: Harhakoto

Kustantaja: Hertta Kustannus 2025