tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kuulumisia ja kirjoja

Taisin juuri pitää elämäni pisimmän blogitauon, kaksi viikkoa hujahti ihan vahingossa. Maaliskuussa on tapahtunut enemmän kuin monena aiempana kuukautena yhteensä. Aloitin unelmatyössäni maaliskuun alussa ja maaliskuun alussa sairastuin myös flunssaan. Flunssa kesti pari viikkoa ja luulin sen jo olevan ohi, kunnes sairastuin superflunssaan. Tarinan opetus: kannattaa levätä, jos on flunssassa. Superflunssa viiden päivän korkeine kuumeineen ja pahoinen nielutulehduksineen olisi ehkä jäänyt sairastamatta, jos olisin malttanut toipua rauhassa. Nyt alkaa näyttää kuitenkin valoisammalta, taudista on jäljellä enää hiukan korvatulehdusta ja työ innostaa minua enemmän kuin melkein mikään koskaan. Maaliskuusta jäi jäljelle siis melkoisesti kaikkea ja myös aika monta luettua kirjaa, vaikka bloggaus onkin jäänyt. Siksipä tässä nyt pikaisesti muutama sana muutamasta maaliskuun aikana lukemastani kirjasta. Jokainen ansaitsisi tulla esitellyksi paremmin, mutta laiska bloggaaja ei nyt vaan jaksa.

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli



Seitsemännen portaan enkeli on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalta. Olen vähän hämmästellyt, mikä kirja oikein on, mutta luettuani sen en enää hämmästele. Teos oli hurmaava, koskettava, surullinen ja riemastuttava sukellus 1900-luvun alkupuolen Irlantiin. Omaelämäkerrallinen kirja on häkellyttävä sillä se on samaan aikaan sekä pohjattoman surullinen että hillittömän hauska.

Flann O'Brien: Kolmas konstaapeli



Kolmas konstaapeli oli kenties oudoin kirja, jonka olen ikinä lukenut. Tavallaan pidin siitä hirveästi, mutta toisaalta en ymmärtänyt yhtään mitään. Kirjassa oli kummallisia tapahtumia, vinksahtanutta filosofiaa ja hirveästi tapahtumia. Se oli kuin sekava uni parhaimmillaan ja pahimmillaan. Erikoinen lukukokemus kaikenkaikkiaan.

Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa



En oikein tiennyt, mitä odottaa kirjalta, josta tehty leffa kuuluu inhokkieni joukkoon. Olen ennenkin kertonut, että huumehörhöilykirjallisuus ei ole mieleeni. Kävi ilmi, että leffa noudattaa kirjaa todella hyvin, samanlaista sekavaa hörhöilyä oli kumpainenkin. Kaipa tämä oli erittäin merkittävä ja uraauurtava, mutta minä en pitänyt yhtään.

George & Weedon Grossmith: Ei kenenkään päiväkirja 



On mahtavaa, että listalta löytyy tällaisia pieniä helmiä. Ei kenenkään päiväkirja oli hauska kuvaus 1800-luvun lopun brittiläisestä esikaupunkielämästä. Charles Pooter on "ei kukaan", tavallinen mies joka päiväkirjassaan havainnoi elämän kulkua. Harmaita hiuksia aiheuttaa muun muassa poika Lupin sekä seurapiireihin pääsyn vaikeus. Kirjasta tuli aika paljon mieleen vanha kunnon Hyachint Bucket. Kiva pieni tarina, joka on kestänyt ihmeen hyvin aikaa.

Horace McCoy: Ammutaanhan hevosiakin



Toisen pienen helmen lukaisin tänään aamulla junassa. Teos on ilmeisesti kuuluisa elokuvana, minä en ainakaan muista sitä näheeni. Kirjan asetelma on herkullinen, mies ja nainen tapaavat toisensa ja päättävät osallistua maratontansseihin. Maratontanssit ovat minulle tuttu ilmiö Gilmoren tytöistä, tässä tapahtuma tosin oli kaikkea muuta kuin hauska ja harmiton. Maratontanssit loivat tarinalle painajaismaisen ja omalaatuisen taustan. Kirja oli pieni, lyhyt, mutta ikimuistoinen.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Robert Louis Stevenson: Kidnappaus kannella


Blogissani toistuvat vuodesta toiseen samat valitukset. Nyt taas niistä yksi: seikkailukirjat ovat, ristiriitaista kyllä, uskomattoman tylsiä. Kesäkuussa 2013 kirjoitin Robert Louis Stevensonin Aarresaaresta näin:

Olisin luultavasti pitänyt Aarresaarta vähän tylsänä, jos olisin lukenut sen nuorempana. Huomioitavaa on se, että olen nyt vanhempana edelleen se ihminen, joka haukottelee toimintaleffoissa... Nyt kuitenkin osasin arvostaa Aarresaaren hienoa juonen kehittelyä, jännitteitä ja kohokohtia sekä mukavan humoristista kieltä. Enkä ahdistunut tappeluista, lukuisista ruumiista ja juopottelevista merirosvoista, kuten myös varmaan olisin lapsena tehnyt. Enpä olisi silloin tajunnut sitäkään, että Stevenson selkeästi viittaa alkoholin vaaroihin ja hiukkasen valistaa lukijoitaan hurjan seikkailutarinan varjolla.

No joo. Nyt luin alunperin vuonna 1910 julkaistun Kidnappaus kannella -romaanin (alkuperäinen teos Kidnapped on suomennettu myös nimillä Ryöstölapsi, Ihmisryöstö ja David Balfourin seikkailut). Aarresaaren kohdalla ilmeisesti pidin paremmin mielessä teoksen klassikkoaseman ja keskityin siihen enkä tylsyyteen. Nyt kävi toisin. 17-vuotias David Balfour on hiljattain jäänyt orvoksi. Hän lähtee setänsä taloon, jossa hänelle selviää, että hän onkin suvun virallinen perijä. Setä ei tästä oikein pidä ja seurauksena Balfour siepataan laivaan. Kaikkien kunnon seikkailukirjojen mukaisesti alkaa jännittävä ja monivaiheinen seikkailu, joka sai minut kyllästymään. Kirja ei ollut pitkä, mutta siltä se totisesti tuntui.

Kirjan parasta antia taisikin olla tuo uskomaton kansi. Heh. Ja se, että sain listattua Helmet-lukuhaasteeseen kohdan 32 (kirjassa on myrsky). Teos näyttää muuten löytyvän myös Elisa Kirjan ilmaisista klassikoista nimellä Ryöstölapsi, mikäli ette ole yhtä toimintaseikkailurajoittuneita kuin minä.

Eilen mollasin Tournierin, tänään Stevensonin. Seikkailuni klassikkokirjojen maailmassa jatkuvat ja jännityksellä odotan, kenet mollaan seuraavaksi.

Kirjailija: Robert Louis Stevenson
Luettu kirja: Kidnappaus kannella (suom. Päivi Saarinen)
Alkuperäinen kirja: Kidnapped (1910)
Kustantaja: Recallmed Oy
Sivumäärä: 208
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Michel Tournier: Keijujen kuningas

En ole suuri klassisen musiikin tuntija, mutta koulun musiikintunnilla lähtemättömän vaikutuksen teki Schubertin Erlköning-lied. Suomeksi balladi on Keijujen kuningas, alkuperäinen runo lienee Goethen tunnetuimpia töitä. Mahtipontinen ja pelottavan mystinen kappale mielessäni aloin lukea tammikuussa menehtyneen ranskalaiskirjailija Michel Tournierin Keijujen kuningas -teosta. Toivoin kohtaavani kirjan sivuilla samaa taianomaisuutta ja mystisyyttä, mutta sainkin aimo annoksen ällöttävyyksiä. Keijujen kuninkaassa oli valtavasti kaikkea. Osa siitä oli hienoa, oivaltavaa ja hienon symbolista, valitettavasti kuitenkin suurin osa oli sekavaa, kummallista ja välillä melkoisen oksettavaa.

Päähenkilö Abel Tiffauges on suurikokoinen ja kömpelö mies. Teos alkaa Abel Tiffaugesin vasenkätisillä muistelmilla, joissa hän kertoo minämuodossa lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Myöhemmin kerronta siirtyy kolmanteen persoonaan. Tiffauges toimii muun muassa kyyhkysenhoitajana ja päätyy toisen maailmansodan melskeissä Saksaan. Sinänsä Tiffauges on erittäin kiehtova hahmo, mutta ikävä kyllä hänen vastenmielisin puolensa on niin luotaantyötävä, että hän pääsi romaanihenkilöinhokkilistalleni aika korkealle. Tuo vastenmielisyys on Tiffaugesin erittäin epäilyttävä taipumus pitää lapsista ja eläimistä liikaa ja väärällä tavalla. Lapsiin- ja eläimiinsekaantuminen ei todentotta kuulu lempiaiheisiini kirjallisuudessa. Tiffauges ei ehkä ole pedofiili, ennemmin hän on lapsen tasolle jäänyt henkisesti vajaa aikuinen, mutta se ei tee lukemisesta yhtään helpompaa.

Pedofiilisien taipumuksien lisäksi kirjassa on kaikkea muutakin ällöttävää. Silti en kuitenkaan osannut vihata kirjaa ihan sydämeni pohjasta. Sen kerronta oli polveilevaa, rönsyilevää ja kiehtovaakin. Ja löytyi siitä toivomaani mystisyyttäkin ja monipuolista symboliikkaa. Kirja käsitteli lopulta enimmäkseen sotaa. Sodasta ei kerrottu juurikaan suoraan, mutta se oli taustalla läsnä jatkuvasti. Kirjassa oli siis paljon asiaa ja oikeastaan käsitykseni kirjasta jäi aika sekavaksi. Ymmärrän toisaalta kirjan ansiot, mutta ällöttävyys sai minut varpailleni - ei siis minun kirjani ollenkaan.

Kirjailija: Miche Tournier
Luettu kirja: Keijujen kuningas (suom. Annikki Suni)
Alkuperäinen kirja: Le Roi des aulnes (1970)
Sivumäärä: 384
Kustantaja: Otava
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 3: ilmoittaudu mukaan!


Ei ole varmaan kovin yllättävää, että klassikkokirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni. Blogini ydinidea perustuu klassikoiden lukemiseen ja siksipä tervehdin ilahtuneena tätä kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka sai alkunsa Ompun blogissa ja sai jatkoa Tuijatan blogissa. On aika julistaa haasteen kolmas kierros alkaneeksi!

Maaliskuun sumussa ja loskassa heinäkuun loppu tuntuu niin kovin kaukaiselta, mutta kokemuksesta tiedän, että aika hujahtaa hetkessä. Siksi alkaakin olla hyvä aika seuraavan klassikon valitsemiseen. Vinkkejä löytyy runsaasti aiempien haasteen osien postauksista sekä vaikkapa tästä blogista. Itse lupaan ja vannon tässä julkisesti, että heinäkuun viimeisenä päivänä tästä blogista löytyy bloggaus Leo Tolstoin Sodasta ja rauhasta. Se on todellinen klassikko, jonka lukeminen vähän pelottaa, mutta joka myös kiinnostaa.

Tämän jatkuvan, puolen vuoden sykleissä etenevän klassikkohaasteen ohjeet ovat tässä:

1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2016. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä, useasti.

Ilmoittautumisaikaa on siis aina heinäkuun viimeiseen päivään asti. Kirjan vaihtaminen on myös sallittua. Itse olen aikonut lukea Sodan ja rauhan jo kahteen aiempaankin haasteeseen... Jos sinulla ei ole blogia, voit silti osallistua haasteeseen kertomalla lukukokemuksestasi koontipostauksen kommenttikentässä. Tässä vielä lista niistä blogeista, jotka ovat jo ilmoittaneet olevansa mukana:

  1. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä. http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/ - Leo Tolstoi: Sota ja rauha
  2. Bibliofiilin päiväunia. https://bibliofiilinpaivaunia.wordpress.com/ - Bram Stoker: Dracula
  3. Dysphoria. Http://adelheid79.blogspot.fi/  Lewis Carroll: Liisa Ihmemaassa
  4. Les! Lue! http://les-lue.com - Herbjørg Wassmo: Dinan kirja
  5. Kartanon kruunaamaton lukija http://mainoskatko.blogspot.co.uk/ - Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä (voi vaihtua)
  6. Oksan hyllyltä http://oksanhyllylta.blogspot.fi/ - Leo Tolstoi: Anna Karenina
  7. Kaikkea kirjasta http://kaikkeakirjasta.blogspot.fi/ - Maria Jotuni: Arkielämää
  8. Tarukirja http://tarukirja.blogspot.fi/ - Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  9. Orfeuksen kääntöpiiri http://elegiakirjat.blogspot.fi/ - Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset
  10. Sylvia Plath: The Bell Jar (Lasikellon alla) - http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi
  11. Täysien sivujen nautinto http://taysiensivujennautinto.blogspot.fi/ - Margaret Atwood: Orjattaresi
  12. Yöpöydän kirjat http://kirjakissa.blogspot.fi/ - George Orwell: Vuonna 1984
  13. Kirjamatkat http://kirjamatkat.wordpress.com - Daniel Defoe: Robinson Crusoe
  14. Hyönteisdokumentti http://hdcanis.blogspot.fi - Bram Stoker: Dracula