Kymmenen syytä, miksi Harry Potter -sarja on niin loistava

Nyt kun sain luettua viimeisenkin sivun Kuoleman varjeluksista, on aika perata koko Harry Potter -sarja täällä blogissa. Olen nuorena lukenut pari ensimmäistä sarjan kirjaa niistä sen kummemmin innostumatta, mutta nyt ahmin koko sarjan putkeen parin kuukauden aikana. Olen oikeastaan aika häkeltynyt, enkä enää suostu kuuntelemaan yhtäkään kommenttia sarjan lapsellisuudesta tai turhanpäiväisyydestä, vaan aion patistaa kaikkia lukemaan sarjan itse. Ohessa lyhyesti tiivistettynä kymmenen syytä, miksi Potterit olivat parasta ikinä.

1. Huumori

Huumori kantaa vahvana läpi koko sarjan. Se on toisinaan hienovaraisempaa, toisinaan suorempaa mutta jatkuvasti piristävää, keventävää ja hyväntuulista.

2. Juonen yllätyksellisyys

Miten usein romaania lukiessa voi aidosti todeta, että vau, mikä yllättävä juonenkäänne! Aika harvoin. Pottereita lukiessa tätä taas käy ihan koko ajan.

3. Yksityiskohtaisuus

Taikamaailman ja Tylypahkan loputtomat yksityiskohdat ja tarkat kuvailut tekevät sarjan lukemisesta uskomattoman viihdyttävää. 

4. Hahmot

Itse Harry jäi minulle jotenkin olivertwistmäiseksi hahmoksi, hiukan latteaksi tyypiksi, jolla itsellään ei ole kovin vahvaa luonnetta, mutta jolle sattuu tapahtumaan paljon asioita. Sen sijaan Rowling esittelee kirjoissaan valtavan määrän muita vahvoja, hauskoja, aitoja ja ikimuistoisia hahmoja. Hahmojen väliset suhteet kasvavat kirjassa hienosti ja lukija kiintyy moniin hahmoihin väistämättä.

Liekehtivä pikari oli juuri sopivan paksuinen tyyny Eskon päikkäreille.

5. Tarinan kasvaminen lukijan mukana

Sarjan pari ensimmäistä osaa ovat selkeästi jännittäviä lastenkirjoja, mutta loppua kohden sarja tunnetusti synkistyy huomattavasti. Viimeinen osa aiheutti minulle pari painajaisuntakin, pakko myöntää. Minusta on todella hienoa, miten Rowling on kasvattanut tarinaansa samaa vauhtia, kun hänen alkuperäiset lukijansa ovat kasvaneet kohti aikuisuutta. Tarina ei kasva pelkästään synkkyysasteeltaan, vaan Rowling tuo viimeisissä osissa tarinaan mukaan myös seurustelusuhteita ja vaikkapa viittauksia alkoholiin, jotka eivät millään olisi sopineetkaan sarjan alkupuolelle.

6. Poliittiset ja uskonnolliset viittaukset

Aikuinen lukija ei voi olla vertaamatta kirjasarjan mielenkiintoisia juonikuvioita oikeisiin poliittisiin ja uskonnollisiin ilmiöihin. Se luo lukemiseen omaa herkullista, joskin vähän hämmentävää, tunnelmaansa.

Viimeisessä osassa kärjistyvä puhdistusliike, jossa pyritään eroon jästisyntyisistä oli ahdistavaa luettavaa juuri sen takia, että sitä tuli väkisinkin verrattua oikean maailman historiallisiin tapahtumiin. Samoin en malttanut olla vertaamatta viimeisen osan tapahtumia myös kristinuskoon ja sen oppeihin. Hieno yhteiskunnallinen teema kirjassa oli myös kotitontut ja Hermionen kotitonttujen vapautusliikepyrkimykset. Erityisen liikuttava oli tarina pahasti kermakaljaholisoituneesta syrjäytyneestä Winky-tontusta.

7. Runsaus

Sarja on kaikinpuolin runsas. Siinä on runsaasti juonenkäänteitä, yksityiskohtia, hahmoja, tapahtumia, tunteita, osia ja sivuja. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta oikeasti, kun on kyse Pottereista, mitä enemmän, sen parempi.

8. Severus Kalkaros

Lue sarja, niin ymmärrät.

9. Kieli ja sanasto

Luin sarjan suomeksi, joten valtavan suuri kumarrus kielellisistä ansioista menee suomentaja Jaana Kapari-Jatalle. Kieli on kaunista, sujuvaa ja sopivan helppoa olematta kuitenkaan liian yksinkertaista. Siis juuri sellaista, jonka lukeminen tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisille.

Lisäksi kirjan runsas sanasto on aivan omaa luokkaansa. Monet kirjassa esitellyistä sanoista jatkavat elämäänsä arkisessakin kielenkäytössä. Esimerkiksi geokätköilypiirit ovat pysyvästi omaksuneet jästi-sanan (eng. muggle) tarkoittamaan kätköilyyn perehtymättömiä henkilöitä. Aika moni Pottereitakin lukematon henkilö taitaa tietää myös, mitä ankeuttajat ovat.

10. Rakkaus

Koska loppujen lopuksi rakkaus on kaikkein tärkeintä. Rowling tiivistää sen ajatuksen kirjasarjassaan uskomattoman kauniisti ja niin liikuttavasti, että kirjan loppupuoli tulikin luettua liikuttuneen kyynelverhon läpi, vaikka mitään en tietenkään tunnusta.

Yksi miinuskin on annettava.

Se tyhjiö, joka nyt jäi jäljelle. Mitä ihmettä minä nyt luen?
Ja lisäksi se, että miten ihmeessä saan tämän pois soimasta päässäni?

Kirjailija: J. K. Rowling
Luettu kirja: Harry Potter osat 1 - 7 (1997-2007)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Tammi
Mistä hankittu: Syntymäpäivälahja isosiskoilta
Sivumäärä:335+365+456+768+1050+698+828 = 4500 sivua
Arvostelu: ★★★★★

Graeme Simsion: Vauvatesti

Kuva: Elisa Kirja

Syyskuun lukemistoni on koostunut Pottereista, dekkareista ja hömpästä. Olen siis kaivannut helppoa ja mukavaa luettavaa, joka viihdyttää, mutta ei vaadi suurta aivotyöskentelyä. Tällaiseen tarpeeseen luin möys Graeme Simsionin (maailman vaikein nimi!) Vauvatestin, joka on jatko-osa keväällä lukemaani mainioon Vaimotestiin.

Vaimotestissä sosiaalisesti rajoittunut Don Tillman sai itselleen vaimon. Toisessa osassa Don on uuden haasteen edessä, sillä vaimo Rosie kertoo olevansa raskaana. Tietenkin Don suhtautuu asiaan aivan omalla tavallaan, analyyttisesti, tieteellisesti ja älyllisesti. Ei ole mikään yllätys, että tämä johtaa väärinymmärryksiin ja konflikteihin Rosien kanssa.

Vaimotesti oli hauska, raikas, oivaltava ja söpö. Sen vuoksi odotinkin, että Vauvatesti jatkaisi samaa linjaa ja olinkin aika pettynyt, kun kirja oli lähinnä surullinen. Donin kyvyttömyys normaaliin kommunikointiin on aika masentavaa luettavaa. Kirjan henkilöillä tuntuu kaikilla menevän enemmän tai vähemmän huonosti ja vaikka lopputulos on luonnollisesti onnellinen, ei kirja ole mitään hauskaa luettavaa. Ehkäpä on niin, että Donin sinänsä loistava hahmo ja kirjan hauska idea ei kanna yhtä kirjaa pidemmälle. En tiedä aikooko Simsion jatkaa Donin elämästä kirjoittamista, mutta toivon tosiaan että mahdollinen jatko-osa olisi taas vähän hauskempi ja onnelisempi.

Kirjailija: Graeme Simsion
Luettu kirja: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Inka Parpola
Mistä hankittu: Elisa Kirja
Sivumäärä: 311
Arvostelu: ★★

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani & Seppo Jokinen: Vihan sukua

Äänikirjainnostus jatkuu! Dekkarit toimivat loistavasti äänikirjoina, niin kuin olen ennenkin monesti todennut. Olen kuunnellut äänikirjana aiemmin yhden teoksen sekä Jokiselta että Lehtolaiselta ja nyt tuntuikin siltä kuin olisin palannut vanhojen ystävien seuraan.

Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareihin tutustumisen aloitin kakkososasta Harmin paikka ja nyt kuuntelin ensimmäisen osan, Ensimmäinen murhani. Tämä esikoinen oli jos mahdollista vielä kakkososaakin kiehtovampi. Maria Kallio on kova, uskottava ja kaikinpuolin mieletön roolihahmo. Ensimmäisessä dekkarissa hän tekee viransijaisuutta poliisilaitoksella ja saa ratkaistavakseen ensimmäisen murhatapauksen. Itäsuomalaisen osakunnan yliopistokuoro on ollut harjoittelemassa mökilä ja kun aamu valkenee, yksi kuoron miehistä löytyy kuolleena rannalta. Lisämakua murhatapaukseen tuo se, että osa kuorolaisista on Marialle ennestään puolituttuja.

Lehtolainen on niin taitava hahmonluoja ja tarinankertoja, että odotan innolla mitä seuraavat Maria Kallio -dekkarit tuovat tullessaan. Onneksi minulla onkin kolme seuraavaa osaa odottamassa äänikirjoina!

Kirja: Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani (1993)
Kustantaja: Tammen äänikirjat
Lukija: Erja Manto
Mistä hankittu: Turun kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

Seppo Jokiselta olen aiemmin kuunnellut Koskinen ja raadonsyöjä -dekkarin, joka on julkaistu jo vuonna 1997, kun taas Vihan sukua on vuodelta 2013. Paljon on siis ehtinyt tapahtua, kun välissä on ilmestynyt viitisentoista Koskis-dekkaria, mutta kunnon dekkarisarjan tapaan eivät nuo väliin jääneet kirjat häirinneet lainkaan.

Vihan sukua sijoittuu minulle hyvin tuttuun paikkaan, Tampereen rautatieaseman läheisyyteen. Eräänä tavallisena arkiaamuna tapahtuu junaonnettomuus. Pian selviää, että onnettomuuden aiheuttaa pommi, joka on räjähtänyt junaradan viereisessä talossa juuri sillä hetkellä, kun juna on ohittanut talon. Juoni muotoutuu yllättävän monitahoiseksi ja jännittäväksi ja samoin kuin Leena Lehtolaisen kohdalla, myös Seppo Jokisen kirjoittajantaitoja täytyy ihmetellä. Loistavaa! Myös Koskisen seikkailuja on saatavilla laajasti äänikirjoina joten voin ja aion jatkossakin lenkkeillä, siivota ja kokata kuuntelemalla hienoja suomalaisia dekkareita.

Kirja: Seppo Jokinen, Vihan sukua (2013)
Kustantaja: CrimeTime
Lukija: Ola Tuominen
Mistä hankittu: Elisa Kirja
Arvostelu: ★★★★

Lippuarvonnan voittajat

Ennen aikarajaa lippuarvontaan osallistui 10 henkilöä, yksi osallistuminen tuli valitettavasti kello 21:00 jälkeen, jonka vuoksi sitä ei huomioitu arvonnassa. Random.org on nyt pyörähtänyt ja poiminut satunnaisluvut 3, 6, 8, 9 ja 10 eli vastaavasti kirjamessujen kahden lipun paketin itselleen voittivat:

Linda / Samakuu
Lumikukka
Vintagentti
Tiina
Anonyymi (miilem [at] hotmail [piste] [com])

Onnittelut voittajille! Laitan teille kohta sähköpostia. Ja suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, oli hauskaa lukea mietteitänne messuista. Suosittelen messuvierailua lämpimästi, vaikka arpaonni nyt ei olisikaan osunut kohdalle. Messuilla tavataan!

Voita liput Turun Kirjamessuille!

Varma syksyn merkki on Turun Kirjamessut, jotka tänä vuonna järjestetään 2. - 4.10.2015 eli jo kolmen viikon päästä. Minulla on ilo ja kunnia arpoa lukijoilleni lippuja syksyn ykköstapahtumaan, kiitos Turun kirjamessujen! Samaan aikaan kirjamessujen kanssa järjestetään ruokamessut ja runsaat maistiaiset yhdistettynä kirjamessujen herkkuihin olen moneen otteeseen todennut aivan lyömättömäksi yhdistelmäksi.

Arvon viisi lippupakettia ja yhdessä paketissa on kaksi pääsylippua Turun kirja- ja ruokamessuille. Yksi lippu on arvoltaan 16 euroa ja se oikeuttaa kertakäyntiin messuilla eli kahdella lipulla voit käydä messuilla yksin kahtena päivänä tai kaverin kanssa yhtenä messupäivänä.

Arvontaan voit osallistua kommenttiboksissa näin:

- Henkistä plussaa saat kertomalla parhaan muistosi Turun kirjamessuilta ja/tai mitä erityisesti odotat messuilta tänä vuonna. Tämä ei ole pakollista eikä lisää voittomahdollisuuksia, mutta ilahduttaa bloggaajaa.

- Liitä kommenttiisi nimimerkki ja sähköpostiosoite tai muu tapa, jolla saan sinut kiinni, jos voitto osuu kohdallesi.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13.9.2015 klo 21:00 asti. Arvon voittajat (5 kpl) maanantaina 14.9. aamulla (menetelmänä random.org) ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti sekä täällä blogissa. Messuliput (2 kpl / voittaja) lähetän 2. luokan kirjeenä eli muistathan olla kuulolla, mikäli osallistut arvontaan, että saan voittajien osoitetiedot ja liput löytävät ajoissa uusiin koteihinsa.

Messuilla tavataan! Arpaonnea kaikille tasapuolisesti ja aurinkoista viikonloppua!

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Kesä meni ja syksy alkoi. Palasin kotiin Turkuun ja opettelen taas tällaista elämää, että juna ei kuljeta minua jokaiseksi arkiviikoksi 300 km:n päähän. 2,5 vuotta elin reissuelämää, joten melkoinen elämänmuutos onkin kyseessä. Syksyssä riittää haasteita, mutta vielä voi kerätä energiaa kuluneesta kesästä ja vaikkapa kesän aikana luetuista kirjoista. Tämän postauksen kuvat ovat Vaasasta elokuun viimeiseltä viikolta.

Aikamatkustajan vaimo oli niin hieno lukukokemus, että olen vähän pyörällä päästäni. Olen halunnut lukea kirjan ihan ehdottomasti siitä asti, kun näin tämän Lumiomenan Katjan UPEAN copycat-kannen. Minulla ei ollut sen kummempia ennakkokäsityksiä tai -luuloja kirjasta, mutta sen nimi ja kansi saivat minut kiinnostuneiksi. Kirjaa on myös yleisesti kehuttu ympäri blogistaniaa ja koin, että tämä kirja on ehdottomasti luettava.

Kirjan tarina on perinteinen rakkaustarina melkoisella twistillä. Clare ja Henry ovat rakastavaiset, jotka joutuvat olemaan kuitenkin paljon erossa, sillä Henryllä on virhe geeneissä. Hän tempautuu usein ajassa taaksepäin, toisinaan myös eteenpäin. Tämän vuoksi Clare ja Henry tapaavat ensimmäistä kertaa siten, että Henry on aikuinen mies, kun Clare on vasta 6-vuotias pikkutyttö. Kirja eteneekin kronologisesti Claren näkökulmasta siten, että Clare vanhenee kun taas Henry on milloin minkäkin ikäinen, tempoillessaan ympäri ajassa. Tämä taas sai aikaan sen, että kirjan alku oli sekavan ja kaaoottisen oloinen. Alkuun en ollutkaan lainkaan vakuuttunut, mutta vauhtiin päästyään kirja näytti lumonsa.

Kirjan idea on nerokas ja jotenkin lohdullinen. Mitä oikeastaan onkaan aika ja onko sillä väliä, ovatko rakkaat ihmiset samassa ajassa kanssamme, jos tiedämme heidän meitä rakastaneen. Kun tarina pääsee vauhtiin, on sen seuraaminen jännittävää ja aikamatkailu saa aikaan hienoja tunnelmia ja jännitteitä. Kuitenkin jokin tarinassa tökki, kenties siinä oli jotakin liikaa. Kirja tuntui hieman venytetyltä ja oli esikoisteokselle tyypilliseen tapaan turhan täyteenahdettu. Vioistaan huolimatta kirja oli kuitenkin niin ainutlaatuinen ja monella tavalla kaunis että lukukokemus oli eittämättä tämän vuoden parhaita.

Kirjailija: Audrey Niffenegger
Luettu kirja: Aikamatkustajan vaimo (suom. Paula Korhonen)
Alkuperäinen kirja: The Time Traveler's wife (2003)
Sivumäärä: 652
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Arvostelu: ★★★★