Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä

Tänään on kulunut täsmälleen sata vuotta hienon ranskalaisen kirjalijan Marguerite Duras'n syntymästä. Minä ja Esko onnittelemme häntä näin pikaisen kirjapostauksen muodossa.

LOL!

En voinut vastustaa kiusausta, antakaa anteeksi. Syksyllä aloitin tähän suureen ranskalaiseen tutustumista Rakastajalla ja kevättalvella jatkoin Lol V. Steinin parissa. Kuvasin Rakastajaa sanoilla täyteläinen, viipyilevä, kuivahko ja hyvin kypsynyt. Sellainen oli tämäkin kirja, oli totisesti. Koko kirja on niin runollinen, merkityksellinen ja kaunis, että sen lukeminen on aika hengästyttävää. Kaikki tuntuu merkitykselliseltä ja sellaiselta, että tämä pitää painaa korvan taakse ja muistaa loppuelämä.

Kuten Rakastajassakin myös Lol V. Steinin elämässä nuoren naisen maailma järkkyy. Lola Valerie Stein menettää tanssiaisissa komean rakastajansa ja jotakin särkyy. Lol jatkaa elämäänsä näennäisesti, mutta ei ole enää koskaan entisensä. Hän palaa kotikaupunkiinsa, jossa kohtaa jälleen nuoruutensa, sen tapahtumat ja sen ihmiset.

Duras on taitava, rohkea ja hengästyttävä. Sisällöllisesti hänen kirjansa eivät vetoa minuun juurikaan, mutta se henkevyys, merkityksellisyys ja kauneus, joka niistä kumpuaa, saa minut ihailemaan hänen työtään. Hieno nainen ja hienoa kirjallisuutta.

Tällä pikapostauksella puran postaamatta olevia kirjoja ja kirjoitusjumiani. Osallistun samalla Vive la France -lukuhaasteeseen.

Kirjalija: Marguerite Duras
Kirja: Lol V. Steinin elämä
Alkuperäinen kirja: Le Ravissement de Lol V. Stein
Julkaisuvuosi: 1964
Arvostelu: ★★★

Marguerite Duras: Rakastaja

"Äiti sanoo: tuosta tytöstä tulee sellainen ettei se ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Oma elämäni lienee alkanut paljastua minulle. Osaan luullakseni jo myöntää itselleni että tunnen tarkemmin määrittelemätöntä halua kuolla. Sanasta 'kuolema' tulee erottamaton osa elämääni. Tunnen luullakseni myös epämääräistä halua olla yksin, huomaan etten ole saanut olla yksin sen jälkeen kun jätin lapsuuteni, Metsästäjän perheen. Aion kirjoittaa kirjoja. Kirjoittaminen häämöttää nykyhetken tuolla puolen, suuressa autiomaassa jonka hahmossa näen elämäni ulottuvuudet." s. 108.

Marguerite Duras'n Rakastaja on täyteläinen, viipyilevä, kuivahko ja hyvin kypsynyt. Sen kerronta on kiehtovaa assosiaatioiden, muistojen ja päiväkirjamaisten havaintojen soljuvaa sarjaa. Rakastaja on omaelämäkerrallinen tarina nuoren tytön ensirakkaudesta ja ensimmäisestä eroottisesta kokemuksesta.

Romaanissa nuoren tytön ääni on voimakas, mutta sivuäänenä sykkii myös tulevaisuuden, aikuisen naisen ääni ja teoksessa kuvaillaankin tulevia tapahtumia jo tapahtuneiden tai parhaillaan tapahtuvien asioiden lisäksi. Marguerite Duras on ollut jo 70-vuotias, kun romaani on julkaistu. Siihen nähden on ällistyttävää, miten hyvin kirjasta huokuu nuoruus. Rakastajaa lukiessani koin, että Duras on tuntenut, että nämä asiat on kirjoitettava ylös, ne pitää päästää muistoista paperille. Ja miten kauniisti hän sen on tehnytkään. Romaanissa syy-seuraussuhteet ponnahtavat toisinaan pintaan kirkkaina ja kuulaina ja tämä piirre muotoilee Rakastajasta eräänlaisen kauniin tilinpäätöksen.

Erityisen hienon lukukokemuksen Rakastajasta teki se, että en uskonut pitäväni siitä. Sen vuoksi jaksoin olla ehkä tavallistakin hämmentyneempi kauniista, runollisista mutta tavallaan myös yksinkertaisista kerrontaratkaisuista ja kielestä. Rakastaja on pieni helmi ja tähänkin teokseen tutustuin ainoastaan 1001-listan ansiosta.

Tällä kirjalla osallistun myös Annamin Vive la France! -haasteeseen.


Kirjailija: Marguerite Duras
Luettu kirja: Rakastaja
Alkuperäinen kirja: L'Amant
Suomentaja: Jukka Mannerkorpi
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1984
Sivumäärä: 121
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Marraskuussa 2013
Arvostelu: ★★★