torstai 12. joulukuuta 2013

Marguerite Duras: Rakastaja

"Äiti sanoo: tuosta tytöstä tulee sellainen ettei se ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Oma elämäni lienee alkanut paljastua minulle. Osaan luullakseni jo myöntää itselleni että tunnen tarkemmin määrittelemätöntä halua kuolla. Sanasta 'kuolema' tulee erottamaton osa elämääni. Tunnen luullakseni myös epämääräistä halua olla yksin, huomaan etten ole saanut olla yksin sen jälkeen kun jätin lapsuuteni, Metsästäjän perheen. Aion kirjoittaa kirjoja. Kirjoittaminen häämöttää nykyhetken tuolla puolen, suuressa autiomaassa jonka hahmossa näen elämäni ulottuvuudet." s. 108.

Marguerite Duras'n Rakastaja on täyteläinen, viipyilevä, kuivahko ja hyvin kypsynyt. Sen kerronta on kiehtovaa assosiaatioiden, muistojen ja päiväkirjamaisten havaintojen soljuvaa sarjaa. Rakastaja on omaelämäkerrallinen tarina nuoren tytön ensirakkaudesta ja ensimmäisestä eroottisesta kokemuksesta.

Romaanissa nuoren tytön ääni on voimakas, mutta sivuäänenä sykkii myös tulevaisuuden, aikuisen naisen ääni ja teoksessa kuvaillaankin tulevia tapahtumia jo tapahtuneiden tai parhaillaan tapahtuvien asioiden lisäksi. Marguerite Duras on ollut jo 70-vuotias, kun romaani on julkaistu. Siihen nähden on ällistyttävää, miten hyvin kirjasta huokuu nuoruus. Rakastajaa lukiessani koin, että Duras on tuntenut, että nämä asiat on kirjoitettava ylös, ne pitää päästää muistoista paperille. Ja miten kauniisti hän sen on tehnytkään. Romaanissa syy-seuraussuhteet ponnahtavat toisinaan pintaan kirkkaina ja kuulaina ja tämä piirre muotoilee Rakastajasta eräänlaisen kauniin tilinpäätöksen.

Erityisen hienon lukukokemuksen Rakastajasta teki se, että en uskonut pitäväni siitä. Sen vuoksi jaksoin olla ehkä tavallistakin hämmentyneempi kauniista, runollisista mutta tavallaan myös yksinkertaisista kerrontaratkaisuista ja kielestä. Rakastaja on pieni helmi ja tähänkin teokseen tutustuin ainoastaan 1001-listan ansiosta.

Tällä kirjalla osallistun myös Annamin Vive la France! -haasteeseen.


Kirjailija: Marguerite Duras
Luettu kirja: Rakastaja
Alkuperäinen kirja: L'Amant
Suomentaja: Jukka Mannerkorpi
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1984

Sivumäärä: 121
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Marraskuussa 2013
Arvostelu:

 

8 kommenttia:

  1. Muistan ajatelleeni juuri samoin, eli en uskonut pitäväni tästä, mutta helmi tästä tuli. Palautit kirjan hienosti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella antoisaa, kun ennakko-odotukset osoittautuvatkin vääriksi, ainakin kun käy näin päin, että kirja onkin parempi kuin mitä uskoisi.

      Poista
  2. Tämän haluaisin lukea pian! Luin tänä vuonna ensimmäisen Durasini (Puoli yksitoista kesäiltana), ja ihastuin kirjaan kovasti. Duras oli kyllä upea kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi lue ihmeessä, tämän sitä paitsi lukee hyvin nopeasti. Minäkin aion vielä joskus lukea lisää Duras'lta.

      Poista
  3. "Täyteläinen, viipyilevä, kuivahko ja hyvin kypsynyt" Miten voikin nuo adjektiivit kuvata niin hyvin tätä kirjaa. Ja sehän on todella kuin hyvän viinin maistelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein maukas kirja kaikenkaikkiaan :)

      Poista
  4. Lämmittää, että joku lukee suosikkikirjojani. Luin Duras'n Rakastajan ollessani seitsemäntoista, ja teos on siitä lähtien kulkenut mukanani erottamattomasti. Kieli, ja ne pienet ratkaisut (kuten syntaksin sekoittaminen) tekevät teoksesta samanaikaisesti sekä vähäeleisen että vieraan. Ja kuitenkin Rakastajassa on sitä mainitsemaasi runsautta - eletyn elämän tuntua, menetystä, katkeruutta ja kaihoa.

    Kiitos postauksestasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Noora! :) Oi miten hieno ikä lukea Rakastaja ensimmäistä kertaa, nuorena kirjan kokee luultavasti vielä voimakkaammin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!