maanantai 2. joulukuuta 2013

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about the boy (listan ulkopuolelta)

Luettuja sivuja: 441
Lukemiseen käytettyjä tunteja: 4,5
Lukemiseen käytettyjä Vaasa-Turku junamatkoja: 1
Huonosti peiteltyjä hihityskohtauksia: 6
Huonosti peiteltyjä nyyhkytyskohtauksia: 0,5
Kummastuneita katseita kanssamatkustajilta: Luultavasti useita, en ehtinyt murehtimaan.


Luettujen, mutta bloggaamatta jääneiden kirjojen pino vain jatkaa kasvamistaan. Tiedän hyvin, ettei jokaisesta luetusta kirjasta ole pakko kirjoittaa, mutta kun minä niin tahtoisin. Olen potenut pari päivää jonkinlaista kirjoitusjumia, joka saattaa johtua siitä, että marraskuussa kirjoitin blogiin joka päivä. Päätinkin, että aloitan tämän jumin purkamisen ja luettujen mutta bloggaamattomien kirjojen pinon madalluksen helpoimmasta päästä, viime perjantaina lukemastani Helen Fieldingin Birdget Jones Mad about the boy -kirjasta.

Bridget Jones on parasta, mitä hömpähtävässä viihdekirjallisuudessa on ikinä tapahtunut. Hän on äärimmäisen sympaattinen, söpö, liioitelusta huolimatta aidon oloinen ja ennenkaikkea samaistuttava hahmo. Bridget Jones -kirjoissa on yhtymäkohtia ja viittauksia Jane Austenin tuotantoon, joka luo hauskan mielikuvan siitä, miten ajat muuttuvat, mutta teemat pysyvät samankaltaisina. Teemalla tarkoitan siis oikeastaan herra Darcya. Tiesin jo etukäteen, että Mad about the boy sijoittuu ajallisesti myöhempiin aikoihin kuin kaksi ensimmäistä Bridget Jones -kirjaa. Ja että Bridgetillä on lapsia ja että Mark Darcy on kuollut. Kamalaa.

Olin etukäteen päättänyt, etten voi koskaan antaa Fieldingille anteeksi sitä, että hän oli tapattanut Darcyn. Ihan täysin en lopulta leppynytkään, mutta anteeksi taisin kuitenkin antaa. Oli nimittäin itsestään selvää, että Bridget ei olisi Bridget ilman miesseikkailuja ja miesseikkailuihin ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia, jos Darcy olisi ollut hengissä. Erokaan ei olisi ollut mahdollinen, sillä se ei olisi ollut uskottavaa eikä se olisi ollut yhtään kuolemaa parempi vaihtoehto lukijan kannalta. Lisäksi Fileding kuvaa Bridgetin ikävää, tuskaa ja epätoivoa leskenä, kahden pienen lapsen yksinhuoltajana niin riipaisevan koskettavasti, että jos ihmisellä on taito kirjoittaa näin, on se yhden hahmon tapattamisen arvoista.

Mad about the boyssa oli pohjattoman surun lisäksi uskomatonta hulvattomuutta. Bridget laajensi miesseikkailunsa (valitettavasti) myös nettimaailmaan ja ryhtyi twiittailukuningattareksi. Päiväkirjamerkintöjen perinteisten painon, kaloreiden ja alkoholiannosten määrän lisäksi Bridget aina mainitseekin myös Twitter-seuraajien määrän, joka on suoraan verrannollinen siihen, miten paljon hän lähettää humalaisia höperöitä twiittejä. En yleensä arvosta nykyajan tuomista romaaneihin, mutta tähän nettimaailma sopi hyvin. Tosin mietin väkisinkin, että vähentääkö tällaisten keinojen käyttö kirjan arvoa tulevaisuudessa, kun Twitter saattaa jo olla vieras ilmiö.

Mad about the boy oli aivan uskomattoman viihdyttävä eli juuri sitä, mitä siltä varmasti odotetaankin. Yllätyin positiivisesti syvälle iskevästä surun kuvauksesta, joka osoitti Fieldingin kirjoittajan kykyjä. Ei tämä loppujen lopuksi ollutkaan siis ihan pelkkä hömppä. Bridget Jones liittyy jostakin syystä jouluuni, ehkäpä siksi, että ensimmäinen Bridget Jones -elokuva tulee usein joulun aikoihin televisiosta (Darcyn poropaita, sininen keitto ja loppukohtaus, oh). Tässäpä olisikin oiva joululahjavinkki, ainakin omaan joulunviettooni tämänkaltainen viihdyttävä, koskettava ja bridgetmäinen teos olisi sopinut vallan mainiosti.

(Nyt iski valtava halu katsoa Bridget-elokuvat. Taidan käyttää korvikkeena illalla neloselta tulevaa New in Town -leffaa, jossa on pari olennaista elementtiä, nimittäin Renée Zellweger ja lunta)


Kirjailija: Helen Fielding
Luettu kirja: Bridget Jones - Mad about the boy

Suomentaja: Annika Eräpuro
Alkuperäinen julkaisuvuosi:
2013
Sivumäärä: 441
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Missä ja milloin luettu: 29.11.2013
Arvostelu:


4 kommenttia:

  1. Tämä Bridget oli ihan yhtä ihana ja hauska kuin edelliset, tykkäsin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin! Ja kävin lukemassa sinun arviosi ja tykkäsin siitäkin, ihan hulvaton! :D

      Poista
  2. Voi voi voi, minäkin tykkäsin! Ja ihanasti aloitettu bloggaus, vautsi, Bridgetin hengessä. Muutenkin olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi tästä kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ajattelin olleeni kovinkin nokkela, kunnes kävin lukemassa Irenen bloggauksen, joka oli kokonaan kirjoitettu Bridgetin hengessä :) Innoittava ja ihana kirja tosiaan!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!