lauantai 13. elokuuta 2016

Kirja & mysteerigeokätkö: Musta kansio (Tapani Maskula)


Olen ennenkin kertonut olevani innokas geokätköilijä, mm. Poznanskin Vii5i-teoksen yhteydessä. Nyt nämä kaksi rakasta harrastustani geokätköily ja lukeminen kohtasivat ensimmäistä kertaa näin täydellisesti. Luin nimittäin kirjan, jotta voin käydä etsimässä geokätkön, nimittäin tämän mysteerikätkön.

Turun Kolerahautausmaa on minulle jo ennestään tuttu paikka siellä aiemmin olleen, nyt jo arkistoidun kätkön ansiosta. Tämän jutun ensimmäinen kuva on peräisin tuolta kätköilyretkeltä muutaman vuoden takaa. Paikka on vilkasliikenteisen tien varrella, jäänyt puristuksiin teollisuusalueen ja tien ja toisella puolella asuinalueen väliin. Moni ei ole tainnut edes huomata tuota pientä aidattua aluetta. Hautausmaat ovat kiehtovia paikkoja ja aivan erityistä kiehtovuutta tämä kyseinen hautausmaa sai nyt luettuani Maskulan kirjan.

Maskulahan on meille turkulaisille hyvin tuttu elokuvakriitikkona, jonka maku ei aina taida mennä ihan yksiin tavallisen tallaajan kanssa. Häneltä on julkaistu myös useampi kirja. Tätä kätkön aiheena olevaa Mustaa kansiota luonnehditaan takakannessa "dokumenttijännäriksi" ja sellainen se taisi ollakin. Kirja pohjautuu Valtiollisen poliisin Turun paikallisosaston Mustaan kansioon, pitkään salaisena olleeseen kokoelmaan vuosien 1938-1943 aikana kerättyjä kuulustelupöytäkirjoja, lehtileikkeitä ja muistiinpanoja, jotka kertovat tuon ajan hämäristä tapahtumista. Maskula on käynyt materiaalin läpi ja kirjoittanut sen sensuroimattomana romaanin muotoon. Minua lukijana kuitenkin jatkuvasti häiritsi se, etten voinut olla varma, mikä tapahtumista oli oikeasti totta ja mikä kirjailijan keksintöä. Mikään kirjallinen ilotulitus teos ei myöskään ollut, mutta sisältö olikin tärkein.

Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että Turun(kin) historia on ollut vähintäänkin värikästä ja monenlaista on sattunut historian kulussa. Musta kansio esitteli kuitenkin sellaisen vakoojien vyyhdin, murhakierteen ja yliluonnollisia tapahtumia, että väkisinkin toinen kulmakarvani lähti epäilevään nousuun kirjaa lukiessani. Haluaisin niin nähdä alkuperäiset paperit! Joka tapauksessa kirja oli viihdyttävää lukemista jo pelkästään sen vuoksi, että se sijoittui tuttuihin paikkoihin. Ja osa kirjan henkilöistä oli tuttuja, muun muassa itse Auervaara haettiin Kakolasta mukaan vakoojasoppaan. Epäilykseni heräsi kyllä siinä vaiheessa, kun koitin googlata erinäisiä kirjan asioita ja tapahtumia, mutta en saanut osumia. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa kolerahautausmaa on jännittävä paikka, olivat kirjan tapahtumat sitten totta vai ei.

Nyt kun koordinaatit ovat selvillä, pitäisi vielä käydä purkilla. Ja mistäs se purkki sitten löytyy? Sen voit selvittää vain lukemalla kirjan!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun, henkiseen ja fyysiseen kotikaupunkiini. Siksipä Helmet-haasteessa vedän yli kohdan "Minun maisemani"

Kirjailija: Tapani Maskula
Kirja: Musta kansio, Turbator, 2012
Sivumäärä: 265
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★

perjantai 12. elokuuta 2016

Jane Austen: Emma


Klassikkopostauksen yhteydessä jo paljastinkin, että kun Sota ja rauha ajoi karille, ajattelin korvata klassikon Austenin Emmalla. Vaan enpä ehtinyt lukemaan sitäkään ajoissa loppuun. Klassikkohaasteen mentyä ohi nautiskelin Emman loppuun kiireettä elokuun alkupäivinä. Teos oli vuoden 2016 täydellisin kesäkirja.

Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi lempikirjoistani ja sen vuoksi Austenia onkin aina ilo lukea. Onkin aika erikoista että minulla on vielä niin monta tämän kirjallisuuden kuningattaren teosta lukematta. Mutta hyvä niin, tietenkin! Emma oli melkoisesti tylsempi kuin Y&E, mutta silti todella viihdyttävä. Huumori ja romantiikka yhdistettynä ei taida voida mennä kovin pahasti vikaan.

Emman juoni taitaa olla maailman rakkausromaaneista niitä kuuluisimpia. Emma sotkeutuu muiden rakkauselämiin, leikkii amoria ja samaan aikaan itse on varma siitä, ettei koskaan mene naimisiin. Emma alkoi totta puhuen ärsyttää minua aika lailla itsetärkeydessään. Emma on olevinaan hyvä ystävä, joka toivoo vain parasta läheisilleen, mutta joka sotkeutuu aivan liikaa asioihin, jotka eivät kuulu hänelle ja aiheuttaa siinä sivussa paljon vahinkoa.

No, kuten arvata saattaa, loppu hyvin kaikki hyvin. Tarina saa onnellisen lopun, mutta kirja ei ole kuitenkaan liian höttöinen ollakseen imelä, vaan juuri sopiva. Ei siis uusi suosikkiaustenini, mutta valtavan mukava lukukokemus kuitenkin, Emman ajoittaisesta ärsyttävyydestä huolimatta. Ja tämäkin kirja täytti jo 200 vuotta, aika uskomatonta.

Kirjassa lähetettiin useampikin kirje, eli taas saan vedettyä kohdan yli Helmet-listalta.

Kirjailija: Jane Austen
Kirja: Emma (suom. Aune Brotherus)
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1815
Sivumäärä: 461
Mistä hankittu: Kirjaston poistokirja
Arvostelu: ★★★★

torstai 11. elokuuta 2016

Sōseki Natsume: Kokoro


Hei taas! Ajan juoksua ihmettelen jälleen, miten voi olla mahdollista, että elokuukin on jo pian puolessa välissä? Tänään tuli lähipiiristä surullisia uutisia ja se vetää mielen matalaksi. Ilma on ollut syksyinen, mutta nyt kun istun junassa kohti Turkua, alkoi aurinko paistaa. Elokuu on yleensä yksi lempikuukausistani, mutta tässä elokuussa on ollut poikkeuksellista surumielisyyttä. No, se kuuluu joskus elämään.

Olen taas jaksanut lukea enemmän. Ja nyt luin niin hienon kirjan, että haluan kertoa siitä heti teille. Monet tunnistavat varmasti monien japanilaiskirjailijoiden teoksissa olevan taianomaisen, surumielisen ja hienovaraisen tunnelman. Minä olen monesti ollut täysin myyty Murakamin ja Ishiguron mestariteosten äärellä. En ole jotenkin tajunnut edes ajatella, että jotakin vastaavaa löytyisi maailmasta lisääkin. (Tosin nyt tunnen itseni jotenkin kapeakatseiseksi, kun vertasin japanilaiskirjailijaa toisiin japanilaiskirjailijoihin).  Soseki Natsumen Kokoro lähti mukaani kirjastosta ihan sattumalta. Muistin, että se on listalla, mutta mitään muuta en siitä tiennyt. Ajattelin että luetaan nyt pois, mikälie.

Olin kuitenkin alusta asti lumoutunut! Tiedättehän sen tunteen, kun löytää sattumalta kirjan, joka sopii täydellisesti juuri siihen hetkeen, tunteeseen ja mielialaan? Kokoron tarina oli oikeastaan aika yksinkertainen: Nuori poika tutustuu vanhempaan mieheen ja alkaa viettää tämän kanssa aikaa. Poika huomaa, että miehellä on jokin salaisuus. Kaukana maaseudulla pojan isä on vakavasti sairas.

Minämuotoisen kertojan, pojan, kiinnostus miestä kohtaan tuntuu oudon pakkomielteiseltä. Poika kutsuu miestä senseiksi (suomennos "maisteri" on mielestäni vähän epäonnistunut, tosin sana "sensei" on tainnut tulla tutuksi vasta lähiaikoina populaarikulttuurin myötä), ihailee tätä ja haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa miehen kanssa. Kuitenkin mies on varautunut, joskus tylykin. Lukija väistämättä vertailee tilannetta sensein kanssa siihen, että pojan oma isä on kaukana kotona ja poika tietää, että isän terveydentila ei ole hyvä.

Kertoja vaihtuu teoksen puolivälissä, kun poika on kotonaan sairaan isänsä luona ja hän saa lopulta kaipaamansa kirjeen senseiltä. Kirje on pitkä vuodatus sensein taustoista ja salaisuudesta ja se kattaa kirjan jälkipuolen. Loppu kertoo pojalle ja lukijalle sen,  mitä senseille tapahtui, mutta isän kohtalo jätetään kylmästi avoimeksi. Samaan aikaan Kokorossa kuvataan myös aikuistumisprosessia, pojan mietteitä siitä, mitä valmistumisen jälkeen tulisi tehdä ja miten elämää tulisi elää.

Kokoro oli alusta loppuun hienovarainen ja kuitenkin tunnelmaltaan sähköisen latautunut. Vain todellinen mestari kykenee kirjoittamaan näin yksinkertaista, mutta täynnä tunnetta olevaa kieltä. Olin täysin mykistynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin vasta kirjan luettuani, että se on jo yli sata vuotta vanha. Luin kirjan siinä uskossa, että se olisi kirjoitettu aikaisintaan 1950-luvulla. Hämmästyttävää. Jälkeen päin ajateltuna monet yksityiskohdat taisivat viitata vanhempaan aikaan, mutta nykyaikaisuus (vai ikiaikaisuus?) tuntui niin voimakkaasti läpi, etten kiinnittänyt niihin huomiota.

Toivoisin että useampi löytäisi näitä unohtuneita helmiä. Jälleen kerran huudan kolme hurraahuutoa listalleni. Millaisia kirjaelämyksiä se minulle toisinaan tuottaakaan! Jos haluat lukea jotakin kaunista mutta yksinkertaista, lue Kokoro.

Osallistun kirjalla Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen
Helmet-lukuhaasteessa kuittaan kohdan aasialainen kirjailija.

Kirjailija: Sōseki Natsume
Luettu kirja: Kokoro (suom. Kai Nieminen, 1985)
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1914
Sivumäärä: 228
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★