Yrjö Kokon luomat hahmot Illusia-keiju ja Pessi-Peikko ovat minulle tuttuja jo lapsuudestani. Mummulassa käydessämme enomme luki meille vanhasta Kultaisesta lukukirjasta tarinoita. Useimmiten halusimme kuulla aina ne samat tarinat. Autio ja Päiviö oli jostakin syystä suursuosiossa. Samoin taianomainen uusi vuosi -tarina oli suosittu. Pessi ja Illusia -tarinanpätkää ei sen sijaan luettu kovinkaan usein, mutta muistan sen olleen mukana kirjassa (kuten myös pari nykyihmisen silmin katsottuna melkoisen rasistista tai arveluttavaa tarinaa).
Pessi ja Illusia ovat saaneet alkunsa jatkosodan aikana rintamalla, jossa Kokko on alkanut kirjoittaa lapsilleen joulusatua. Lapset ovat joutuneet viettämään joulun ilman isää ja joululehden on ollut tarkoitus piristää heitä. Tarina kuitenkin kasvoi aiettua isommaksi ja se onkin edelleen merkittävä osa suomalaista kirjallisuuden historiaa.
Kirja on kaunis kuvaus luonnosta, luonnon kiertokulusta, elämästä, kuolemasta, ystävyydestä ja toivosta. Kirjaa kuvittavat Kokon itse ottamat luontokuvat, jotka lisäävät entisestään kirjan herkkyyttä ja koskettavuutta. Päivänsäde ja menninkäinen -meininki tuo kirjaan kontrastia ja korostaa erilaisuuden sietämistä, rakkauden rajattomuutta ja muita kauniita ja pehmeitä arvoja.
Sodan läheisyys ja vaikuttavuus kirjaan näkyy taustalla selkeästi. Kirjan loppupuoli oli kuin suoraan Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksesta, tiedättehän, siitä hetkestä kun yhtäkkiä onkin hiljaista, ollaan selvitty ja sitten soi Sibeliuksen Finlandia-hymni.
"He seisoivat majansa käytävän suulla. Nytkän ei vielä voinut huomata mitään erikoista muutosta talvisessa luonnossa. Päivä tosin oli tullut paljon pitemmäksi, mutta ilta oli jo niin pitkällä, että hämärsi kuin keskitalven päivänä. Mutta sittenkin oli jotakin erikoista. Oli kuin koko luonto olisi seisonut hievahtamatta ja kuunnellut. Oli niin hiljaista, että hiljaisuus soi korvissa, ja tuntui kuin ilma olisi ollut ohuempaa kuin milloinkaan. Kaukaa saattoi tässä hiljaisuudessa kuulla käpylinnun nokasta putoavan kävyn synnytätmän äänen." s. 191
Pessi ja Illusia on kaunis, pieni ja tunnelmallinen satu, joka on onneksi jatkanut elämäänsä aina meidän päiviimme saakka ja siirtynyt sukupolvelta toiselle. Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen ja kirjabingossa ruksin kohdan "lastenkirja".
Kirja: Pessi ja Illusia
Julkaisuvuosi: 1944
Sivumäärä: 220
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu:★★★
