tiistai 3. joulukuuta 2013

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen (2000-luvun suomalaiset suosikit -listalta)

Syötävässä rekvisiitassa on se huono puoli, että se tuppaa katoamaan jonnekin, ennen kuin kuvat on otettu.

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen äänestettiin Hesarin 2000-luvun suomalaiset suosikit -äänestyksessä sijalle 27. Tämä kirja on kiinnostanut minua aina jossakin määrin, mutta Hyvät ja huonot uutiset saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tuon miehen kirjojen on pakko olla hauskoja. Tunnetuin Nousiaisen kirja lienee hänen vuonna 2007 ilmestynyt esikoisromaaninsa Vadelmavenepakolainen, josta varmasti useimmat suomalaiset ovat kuulleet puhuttavan, niin suuresta huomiosta se on nauttinut. Eikä todellakaan turhaan! Olipa muuten hassua, että en koskaan ollut pysähtynyt miettimään kirjan nimeä sen enempää ja siksipä tajusin vasta kirjaa lukiessani, että vadelmaveneet ovat tosiaan karkkeja, niitä ruotsalaisia, vadelman makuisia pikkuveneitä. Maistuivat muuten hyvin ruotsalaisilta, kuten asiaan kuuluikin.

Mikko Virtanen on suomen kansalaiseksi syntynyt ruotsalainen, oman määritelmänsä mukaan kansalaisuustransu. Hän on lapsesta saakka kokenut Ruotsin, ruotsalaisuuden ja siihen liittyvät asiat omikseen ja vieroksunut suomalaisuutta ja suomalaisia. Nousiainen nostaa esiin valtavan ja hulvattoman joukon ruotsalaisia hahmoja, asioita ja asenteita. Huvittavinta oli kuitenkin havainnot suomalaisista ja suomalaisesta elämänasenteesta, jotka osuivat ja upposivat. Virtanen alkaa toteuttaa haavettaan muuttua ruotsalaiseksi ja keinot ovat, kuten arvata saattaa, varsin arveluttavat ja hillittömät.

Virtanen kammoksuu suomalaisten synkkyyttä, kehnoa huumorintajua ja yleistä huonoa elämänasennetta. Vadelmavenepakolaisen nerokkuus piileekin siinä, että kirjan huumori on niin nautittavan suomalaista, toisinaan pikimustaa ja hyvin lakonista. Lukija tulee itsekin jääneeksi kiinni siitä, miten kummallista ja synkeää porukkaa suomalaiset ovatkaan. Vadelmavenepakolainen oli sekä kirjallisesti että viihteellisesti napakymppi. Eräänäkin aamuna ehdin lukea kirjasta kohdan, jossa Virtanen katsoo vuoden 2006 Euroviisuja. Asetelma oli mahtava, lukija tietää mitä tulee tapahtumaan ja voi jo etukäteen hirvitellä, miten Virtanen tulee tilanteen ottamaan. Jouduin kuitenkin lähtemään töihin, ja päivän aikana mietin monta kertaa, miten Virtanen tulee suhtautumaan Lordin voittamiseen. Se kertoo ehkä jotakin siitä, miten mukaansatempaava ja hauska kirja Vadelmavenepakolainen oli. Nyt olen hyvin iloinen siitä, että minulla on vielä pari Nousiaisen kirja odottamassa lukemista.


Kirjailija: Miika Nousiainen
Luettu kirja: Vadelmavenepakolainen

Alkuperäinen julkaisuvuosi:
2007
Sivumäärä: 269
Mistä hankittu: Seinäjoen kirjamessuilta marraskuussa 2013
Missä ja milloin luettu: 26. - 28.11.2013
Arvostelu:

13 kommenttia:

  1. Vadelmavenepakokainen on loistava! Rupesi aivan ääneen naurattamaan taas tuo Virtasen kansalaisuustransun identiteetti. Hervottoman hauska teos ja mainio postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia kunnon naurut aiheuttavia hyvänmielen kirjoja (aika jännä että tämä tosiaan oli sellainen, vaikka oli toisinaan synkkääkin synkempi) saisi olla enemmänkin!

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin hillittömästi, ja hihittelin itsekseni lukiessani. Tosin minusta kirjan aivan yliveto idea ei ihan jaksa kantaa läpi kokonainsen romaanin, mutta sitä katson toki läpi sormien :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kohdalla ei tosiaan kannata olla turhan kriittinen vaan nauttia vain menosta ja nauruista :)

      Poista
  3. Hieno kuva ja kiinnostava arvio. Itse olen tämän lukemista monesti harkinnut, mutta toistaiseksi se on jäänyt siihen harkintaan. Mutta katsotaan, tämän postauksen perusteella kiinnostus jälleen heräsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Tämä oli nopealukuinenkin, että vaikka et pitäisi, ei siihen kovin montaa tuntia tuhraudu :)

      Poista
  4. Minä olen varmaankin tosikko. Kaikki kehuvat kirjaa hauskaksi, mutta minua se lähinnä tympii. Huumori ei oikein uppoa. Kirja on ollut minulla jo jonkin aikaa kesken, mutta aion lukea sen loppuun. Valitettavasti kirja on ollut minulle aikamoinen pettymys. Olen samaa mieltä kuin Kirsi, että idea ei oikein jaksa kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! No toisaalta, kaikesta ei voi tykätä. Minullakin on monta sellaista kirjaa, että ei vaan ole yhtään uponnut, vaikka monet ovat kehuneet.

      Poista
    2. Niin ja minä olen kyllä pahimman luokan tosikko ;) Jostakin syystä tämänkaltainen huumori kyllä uppoaa.

      Poista
  5. Nousiainen persoonana vaikuttaa humoristiselta ja hauskalta, mutta ei tämä kirja oikein minuun uponnut. Välissä nauratti, mutta silti loppumaku oli jotenkin väljähtänyt.

    Vadelmavenepakolaisesta muuten tulee mieleeni Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, niissä on jotain samaa tunnelmaa (ja lisäksi sukunimikaimat päähenkilöinä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niissä on tosiaan paljonkin samaa tunnelmaa ja pidin aivan valtavasti kummastakin. Minuun uppoaa ilmeisen hyvin juuri tämänkaltainen synkkä huumori.

      Poista
  6. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!