tiistai 17. joulukuuta 2013

Sarah Waters: Tipping the Velvet (ja vähän Adlibriksestä)

"One of the best storytellers alive today..." Indeed.

Sarah Watersin Fingersmith oli ensimmäinen kirja, josta kirjoitin tähän blogiini ja samalla ensimmäinen Watersilta lukemani kirja. Olin lukukokemuksesta valtavan innostunut ja päätinkin lukea kirjailijalta lisää heti sopivan tilanteen koittaessa. Ensitöikseni tarkistin listalla olevat muut Watersit ja huomasin, että Fingersmithin lisäksi listalle oli päätynyt vain Tipping the Velvet. Päätin, että voisin ostaa tämänkin kirjan itselleni, sillä Fingersmithin kohdalla nautin siitä, että kun kirja oli oma, sen sai lukea mukavasti täysin omaa tahtiaan. Ajatus jäi kuitenkin kytemään enkä ryhtynyt tuumasta toimeen heti.

No, se miten päädyin kirjan ostamaan, on kerta kaikkiaan huvittavaa. Adlbiriksella oli keväällä myynnissä hurjan halpoja kirjoja ja klikkasin ostoskoriini Collinsin Nälkäpeli-yhteisniteen halpaan hintaan (en ole muuten lukenut tuota kirjaa vielä, olisikohan se sopivaa lomalukemista?). Hyvin pian kuitenkin ilmeni, että kyseessä oli ollut hinnoitteluvirhe ja että kauppa ei aio toimittaa kirjoja tuolla hinnalla tilanneille. Tästä tapauksesta voi lukea tarkemmin Morren blogista (lue myös myöhemmät bloggaukset siitä, miten asia on edennyt). Adlibris alkoikin hyvin nopealla tahdilla perua jo tehtyjä tilauksia ja vähän myöhemmin lähettää "liian halpoja" kirjoja ostaneille asiakkaille viiden euron alennuskuponkeja hyvitykseksi aiheutuneesta harmista.

Nyt pääsenkin siihen hauskaan tarinaan siitä, miten Tipping the Velvet lopulta päätyi minulle. Minulle nimittäin tuli pian tuon Nälkäpelin tilaamisen jälkeen viesti Adlibrikseltä, jossa kerrottiin että tilaukseni on käsitelty ja lähetetty minulle. Pian sen jälkeen sain kuitenkin toisen viestin, jossa kerrottiin hintavirheestä, pahoiteltiin tapahtunutta ja annettiin koodi, jolla saan viiden euron alennuksen seuraavasta ostoksestani. Olin hämmentynyt ja huvittunut mutta ennen kaikkea utelias siitä, tulenko saamaan kirjapakettiani vai en. Niinpä kuitenkin kävi, että eräänä päivänä postilaatikko kolahti. Sieltä saapui 2,8 euroa maksanut tuhatsivuinen järkäle, Nälkäpeli. Hykertelin, klikkasin itseni Adlibriksen nettikauppaan ja käytin viiden euron alennuskoodini Watersin Tipping the Velvetiin. Lopputuloksena siis kaksi kirjaa, 1500 sivua ja euroja kului tähän kaikkeen 6,4. Näinkin voi käydä.


Otsikko pitäisi vaihtaa selkeästi toisin päin: Adlbiris ja vähän Tipping the Velvetistä. Kirja oli pitkäaikainen projekti, joka välillä kiinnosti minua paljon ja toisinaan kyllästytti niin, että lukemiseen tuli pitkiä taukoja. Taisin aloittaa kirjaa kesällä, ehkä heinäkuussa ja sain sen päätökseen nyt joulukuussa. Silti juonikuviot pysyivät koko ajan kirkkaana mielessäni ja jonkin asteinen kiinnostus säilyi eli ihan kiinnostava lukukokemus tämä oli, vaikkei vetänytkään vertoja Fingersmithille.

Tipping the Velvetin päähenkilö on Nan Astley, tavallinen tyttö tavallisesta perheestä, joka hankkii elantonsa ostereiden myynnillä. Nan käy katsomassa varietee-esityksiä (näin itse suomentaisin music hall -esitykset, onko sille olemassa parempaa suomennosta?) ja kiinnostuu niiden maailmasta ja etenkin eräästä siellä esiintyvästä tytöstä. Nan kriiseilee viehättävän vähän sen asian kanssa, että on ihastunut tyttöön. Se on enemmänkin luonnollista, ei niinkään tuomittavaa, vaikkei hän asiasta avoimesti kerrokaan perheelleen. Nan pääsee mukaan esityksiin, tutustuu ja rakastuu syvemmin tuohon tyttöön, Kitty Butleriin. Esityksissä tytöt pukeutuvat pojiksi ja musiikki, teatteri ja rakkaus sekoittuvat valloittavaksi ja huumaavaksi kokonaisuudeksi.

Tässä kohdassa kirjaa koin pisimmän kyllästymisvaiheen, kun tarina ei tuntunut kulkevan mihinkään. Mutta olisihan minun pitänyt oivaltaa, että kun kyseessä on Watersin kirja, aallonpohjaa seuraa aina hyökyaalto ja tapahtumat saavat yllätyskäänteitä. En halua paljastaa liikaa, mutta Nan päätyy esimerkiksi kaduille kuljeskelemaan mieheksi pukeutuneena ja varakkaan hieman vanhemman rouvan viihdykkeeksi.

Pidän valtavasti Watersin tavasta kirjoittaa. Naisten välisistä suhteista ja seksuaalisten suuntautumisten pohtimisesta ja korostamisesta en juurikaan välitä kirjallisuudessa, mutta kaipa ne tuovat tarpeellisen lisän tähänkin teokseen. Watersin maailma on lumoavan dickensmäinen, ihanan tunnelmallinen ja vanhanaikainen. Waters on kiehtova kirjailija sillä hänen kirjansa voisivat olla peräisin aivan toiselta vuosisadalta, jos lukuun ei oteta hänen moderneja seksuaalisuuden teemojaan. Tipping the Velvet olikin vanhanaikaisen moderni, hienostuneen kieroutunut ja aistikkaan mauton. En ihan tiedä mitä mieltä olen tästä kaikesta, mutta mielenkiintoinen tämä lukumatka ainakin oli. Nyt kun olen lukenut kummatkin listan Watersit, mitä suosittelisit minulle seuraavaksi?


Kirjailija: Sarah Waters
Luettu kirja: Tipping the Velvet
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 480
Mistä hankittu: Adlibris.com
Missä ja milloin luettu: Heinä - joulukuussa 2013
Arvostelu: 



8 kommenttia:

  1. Itsekin pitäisi lukea nuo kaksi Watersin kirjaa jotka listalle kuuluvat mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan yhden Watersin kirjan, Yövartion olen lukenut (kirja sopisi myös tuohon Ihminen sodassa- lukuhaasteeseen) ja itse pidin siitä suuresti! Vaikken kauheasti sotakirjallisuudesta välitäkkään (ja sodan kuvaus kirjassa oli osittain kerrottu hyvin raa'asti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai en tiennytkään että Yövartiossa käsitellään sotaa. Mielenkiintoista, minä kun yleensä pidän sotakirjoista, niin kiinnostaa vielä enemmän :)

      Poista
  2. Pidän myös kovasti Waltersista. Suosikkeja on juuri tämä Tipping the Velvet (onkohan sitä edes suomennettu) ja Yövartio. Sen sijaan The LittleStranger oli vähän pettymys, kun rima Watersin suhteen oli jo ehtinyt nousta aika korkealle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yövartio seuraavana lukulistalleni siis!

      Poista
  3. Watersista on tullut kyllä yksi suosikeistani! Luin keväällä Yövartion, tykkäsin varovaisesti, kesällä Vieraan kartanossa, ihastus syveni, ja tällä hetkellä menossa Silmänkääntäjä, joka tuntuu jo melkein rakkaudelta, paras minusta tähän mennessä menossa. Muita ei ole taidettu suomentaakaan, kuten tätä Tipping the Velvetiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi pitääkin lukea myös tuo Vieraan kartanossa, hypistelin sitä kerran kirjakaupassa. Tosiaan aika vähän Watersia on suomennettu. Se ei toisaalta haittaa minua, sillä uskon että nämä ovat parhaimmillaan alkukielellä luettuna, vaikka luenkin englanniksi aika paljon hitaammin kuin suomeksi.

      Poista
  4. Olen itsekin lukenut vasta Silmänkääntäjän listalta, ja muistan, et se oli hyvä.

    Itse omat kokemukset Adlibriksestä on hieman erilaisia. Tilasin kirjoja, joita ei koskaan tullut, mutta kyllä ne laskun lähtetti ja karhunkin. Tilasinpa sitten uudelleen kirjoja (annetaan nyt vielä toinen mahdollisuus, koska aiemmin ei ole ollut mitään vikaa kyseisen kirjakaupan kanssa.) ja nyt ne lähetti mulle sit sellaisen kirjan, jonka olin aiemmin jo tilannut. Nyt pääsen sitten palauttamaan. Saa nähdä miten se onnistuu kyseisessä firmassa.

    Ja itse aion ainakin joululomani viettää juurikin Nälkäpelin 3 osan kanssa. Että on sopivaa joululoma-lukemista kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla kävi hyvä tuuri Adlibriksen mokailun kanssa, useimmiten mokailusta ei seuraa mitään positiivista asiakkaalle, että kiva että kerran näinkin päin. Ehkäpä lisään Nälkäpelin myös joululomapinooni, tosin siinä pinossa taitaa olla jo pari tuhatta sivua lukemista muutenkin :D

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!