sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin


Vuoden viimeisinä päivinä lukemani kirja osottautui myös yhdeksi vuoden parhaista kirjoista. Voi, mikä nautinto tämä Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin olikaan! Se oli täydellinen seikkailu kotisohvalla, upea matka historiallisten, omapäisten ja urheiden naisten maailmaan.

Kirjan kertoja on kirjailija MK, joka kertoo ajattelevansa öisin naisia. Ei kuitenkaan ketä tahansa naisia vaan sellaisia historian hahmoja, jotka ovat tehneet jotakin ajalleen ja sukupuolelleen epäsovinnaista, matkustaneet maailman tutkimattomiin kolkkiin, tehneet uraa aikana, jolloin sen ei pitänyt olla mahdollista naiselle ja yleisesti eläneet niin kuin heiltä ei ole odotettu (miehet eivät ole odottaneet). Tällaisia naisia ovat muiden muassa Karen Blixen sekä lukuisat taiteilijat ja tutkimusmatkailijat. Kirjailija lähtee heidän jäljilleen ja kirjoittaa siitä kirjan ja me lukijat pääsemme mukaan näille matkoille.

Kankimäki kuvaa yönaisten elämää tavattoman innostavasti. Hän yhdistää historiaa ja omia kokemuksiaan siten, että naiset heräävät eloon. Etenkin matkakuvaus Karen Blixenin jalanjäljillä Afrikassa on tavattoman herkullista luettavaa. Kankimäen kirjoitustyyli on humoristinen ja tarkkanäköinen ja se saa minut innostumaan yönaisista itsekin niin paljon, että kirjan luettuani jatkoin heidän googlaamistaan.

Ensin herään ajatukseen, että oho, onko tällaisia naisia oikeasti elänyt. Näin hurjia ja vaarallisia tutkimusmatkoja tehneitä, itsensä elättäneitä itsenäisiä naisia aikana, jolloin sen ei olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista. Mutta sitten tajuan, että heitähän on ollut paljon, heistä ei vain juuri puhuta. Historia on unohtanut heidät tai tietoisesti hiljennyt heistä syystä tai toisesta. Surullista on se, että monet näistä naisista ovat päätyneet myös itse vähättelemään tekojaan. Kun kotiinpaluu on koittanut, on pitänyt hiukan lytätä itseään, muistuttaa yhteiskuntaa, että tämä oli tällaista puuhailua, nyt voin taas keskittyä "oikeisiin asioihin". Normista poikkeaminen kun on vaikeaa nykypäivänä niin voi vain kuvitella, millaista se on ollut satoja vuosia sitten.

Kirja oli silkkaa matkustamisen ylistämistä. Tänä vuonna matkustamisen ilmastovaikutuksista on puhuttu paljon, jonka vuoksi koko ajan vähän odotin kritiikkiä lentämisen suhteen. Kirjailija nimittäin lentää yönaisiaan tapaamaan, melkoisia päästöjä aiheuttavaa luksusta, joka yönaisille ei ollut tietenkään mahdollista. Tällainen kritiikki puuttui kokonaan, enkä oikeastaan edes tiedä, olisiko se sopinut tähän. Silti pidän hiukan eettisesti kyseenalaisena ohjeita siitä, että aina kun pää on jumissa ja ahdistaa ja aina jos siltä tuntuu, pitäisi vain matkustaa. Matkustaminen toki avartaa, mutta lopulta se on todella itsekästä puuhaa.

Vaikka maailma onkin nykyään niin auki meille kaikille (etuoikeutetuille länsimaalaisille), on tällaisten matkakertomusten merkitys mielestäni edelleen suuri. Kaikkea ei ole pakko kokea itse vaan nojatuolimatkailu hyvin kirjoitetun kertomuksen parissa on myös antoisaa ja jättää tilaa mielikuvitukselle.

Minä taidan ajatella tätä kirjaa ja sen naisia vielä useana yönä. Erittäin lämmin suositus siis ja suuri kiitos joulupukille, joka keksi tuoda tämän kirjan minulle!

Helmet-haasteesta puuttuu vielä pari kohtaa. Olisin oikein mielelläni tämän kirjan matkusteleva päähenkilö tai rohkea yönainen, yli siis kohta 48.

Kirjailija: Mia Kankimäki
Luettu kirja: Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018)
Sivumäärä: 447
Mistä hankittu: Joululahja

1 kommentti:

  1. Minä olen oikeastaan ihan täysin sivuuttanut tämän kirjan enkä ole vaivautunut millään tavoin ottamaan selvää teoksen aiheesta. Nyt tekstisi luettuani kiinnostukseni heräsi, joten todennäköisesti tulen lukemaan tämän jossain vaiheessa. Aihe kuulostaa mitä mainioimmalta!

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että matkakertomuksilla on edelleen merkityksensä eikä kaikkea tarvitse kokea itse. Nojatuolimatkailukin avartaa eikä sillä matkalla edes rähjäänny niin kuin oikeasti fyysisesti matkustaessa. :)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!