Syntymäpäiväpohdintoja - vanhenemisesta ja listaprojektin etenemisestä

Täytän tänään 27 vuotta, huh! Ajattelin että tänään olisi hyvä päivä suorittaa vähän katselmusta 1001-projektin etenemisestä. Ensin tahdon kuitenkin esitellä kirjalliset synttärilahjani. Läheiseni tuntevat kyllä minut ja makuni niin hyvin, että oikein liikuttaa.

Sain siskoltani Astrid Lingrenin Melukylän lapset -kirjan. Tuo kirja on vaikuttanut paljon siihen, millaisia leikkejä leikimme lapsina ja millainen minusta on tullut. Toinen lahjakirja samaiselta siskolta oli Kani nimeltä jumala, josta olen kuullut paljon hyvää ja jonka lukemista odotan myös innolla. Toiselta siskoltani sain Kurjat-musikaalikäynnin (oli mieletöntä!) lisäksi huippusuloisen magneettikirjanmerkin: Chill out with a good book. Lisäksi sain pari hurjan söpöä muumikorttia. Kyllä vanhenemisessa on puolensakin!

Sitten siihen analyyttisempaan vaiheeseen ja pohdintaan siitä, onko mitään enää pelastettavissa, kun olen jo näin kamalan vanha. Olen nyt lukenut 1001-listaltani 132 kirjaa (kolmesta on vielä bloggaukset tekemättä). Tämä tarkoittaa siis sitä, että nyt 27-vuotiaana minulla on listalta lukematta vielä 869 kirjaa. Jos teoretisoidaan, että eläisin 90-vuotiaaksi, se tarkoittaisi sitä, että kun täytän 30, listalta pitäisi olla luettuna 333 kirjaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että minulla olisi kolme vuotta aikaa lukea 201 kirjaa, joka taas tarkoittaisi 67 kirjaa vuodessa.

Tosin nyt kun tässä ryhdytään tarkempiin tutkimuksiin, käy ilmi, että summittaisen arvion mukaan olen ikävuosina 0 - 20 lukenut listalta 20 teosta. Tämä tarkoittaa sitä, että olen seitsemän viimeisen vuoden kuluessa lukenut listalta 112 kirjaa. Blogihistoriani tarkastelu taas kertoo, että kun aloitin blogini marraskuussa 2012, olin lukenut listalta 50 kirjaa. Tästä voimme päätellä, että lukutahtini on aivan viime vuosina ollut poikkeuksellisen nopea verrattuna aiempiin vuosiin. Näin ollen voimme päätellä, että lukemiseni ei ole ollut lainkaan suoraviivaista.

Olen siis heittänyt elämästäni hukkaan mainioita lukuvuosia, kun tarkastellaan listaprojektin etenemistä. Tähän voi kuvitella silmäniskuhymiön, jos huumori ei muuten oikein auennut. Olen kuullut projektistani kauhisteluja ja toteamuksia, että eihän se ole mitenkään mahdollista, mutta tässä aiemmin kirjoittamani mukaan, onhan se hyvinkin mahdollista. Listalta on jo tähän mennessä löytynyt uskomattomia helmiä ja odotan innolla, mitä se vielä tuo tullessaan. Vanheneminenkaan ei tunnu niin kamalalta, kun sen saa tehdä kirjojen parissa ja pitää mielessä sen, että mitä vanhempi olen, sitä enemmän olen myös ehtinyt lukemaan. Sitä paitsi odotan innolla eläkepäivien tuomaa runsasta lukuaikaa. Etenkin kun tajusin, että listalla on vaikkapa Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, joka jo yksinään lienee melkoinen urakka. Onhan se kiva, että elämässä on tavoitteita vai mitä?

Kuva: http://wallpaperose.com/minions-happy-birthday.html