En pystynyt vastustamaan kiusausta, kun bongasin kirjastosta tämän pikkuruisen miki-kirjan. Anna-Leena Härkönen kuuluu inhokkikirjailijoideni joukkoon Häräntappoaseen vuoksi. Lisäksi olin nähnyt tästä Ei kiitos -kirjasta tehdyn leffan trailerin ja ajatus kirjan suhteen oli että ei kiitos. Halusin kuitenkin kokeilla tällaisen minikirjan lukemista ja muistin, että Ei kiitos on suomalaisten 2000-luvun suosikit -listalla loppupäässä, joten halusin antaa kirjalle mahdollisuuden. Minulla onkin melkoinen putki päällä nyt noiden 2000-luvun parhaiden suomalaisten kirjojen suhteen. Olen tänä vuonna lukenut jo yhdeksän kirjaa tuolta listalta.
Kirja oli ihan juuri niin tympeä kuin uskoinkin sen olevan. Ei sitten yhtään minun juttuni. Kommunikointiin kykenemättömiä ihmisiä, omituisia motiiveja ja itsekkäitä, raivostuttavia ihmisiä. Päähenkilö Heli, nelikymppinen saksanopettaja, on tyytymätön mieheensä Mattiin ja siihen, että mies pelaa mieluummin tietokonepelejä kuin huomioi vaimoaan ja toteuttaa aviollisia velvollisuuksiaan. Tämä johtaa siihen, että Heli päätyy puuhailemaan moraalittomia erään aikuisopiskelijansa kanssa. Kaikki ovat onnettomia, solmussa ja raivostuttavan saamattomia. Eniten otti päähän se, että Matti oli aivan selvästi masentunut, mutta Heliltä ei herunut hänelle yhtään ymmärrystä.
Kenties Härkösen tyyliin kuuluukin luoda mahdollisimman ärsyttäviä hahmoja, mutta tämän tyylinen kirjallisuus ei kuulu lemppareihini. Miki-kirjan lukeminen sen sijaan oli ihan hauska kokemus. Luen usein iltaisin sängyssä ja pientä ja kevyttä kirjaa oli mukava pitää kädessä pötkötellessä. Se että sivua joutui kääntämään usein, häiritsi oikeastaan yllättävänkin vähän. Ohuiden sivujen kääntäminen talven kuivattamilla sormilla oli toisinaan turhauttavan vaikeaa. Aion kuitenkin ehdottomasti lukea lisää miki-kirjoja, jos sattuu jossain vastaan tulemaan. Härkösen taidan kyllä suosiolla jättää muille lukijoille.
Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Kirja: Ei kiitos
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 555
Arvostelu: ★
Harmi, ettei Härkönen tunnu kolahtavan sinuun :/ Luin itsekin Ei kiitoksen hiljattain ja pidin!
VastaaPoistaKiva kuitenkin, että Miki tuli testattua ja tykättyä! Minulla vielä testaamatta, aika vaihtelevia mielipiteitä olen tästä kuullut...
Eipä näistä minikirjoista miksikään maailmanvalloittajiksi liene, mutta ihan hauska lukukokemus tämä oli :)
PoistaMulla taas niin päin, että Häräntappoase on ainoa Härkösen kirja, josta olen pitänyt. Sen innostamana luin joskus muutaman muunkin, mutta nykyisin jätän suosiolla väliin.
VastaaPoistaEhkä jos lukisin Häräntappoaseen uudelleen, voisin tykätäkin. Tai ainakin arvostaa, eikös Härkönen ollut vasta lukiolainen sen kirjoittaessaan!
PoistaJännää, en ole varmaan ikinä tätä ennen kuullut poikkipuolista sanaa Härkösestä. Hän tuntuu olevan niin monen suosikki. En ole ehkä ollut oikeissa paikoissa :D Itse kyllä pidän Härkösestä, Häräntappoase on yksi ikisuosikeistani. Tätä Ei kiitosta en kyllä ole lukenut, mutta se on listallani!
VastaaPoistaHehe, mä oon vastarannan kiiski ;) Omassa tuttavapiirissäni on kyllä pari muutakin, jotka ei ole Härkösestä tykänneet, joten en ole ainut.
PoistaKiitos suorasta mielipiteestä! Luin Ei kiitoksen varmaan sen ilmestymisvuonna ja pidin siitä, kuten yleensäkin Härkösen kirjoista.
VastaaPoistaMiki-formaattiin en ole vielä päässyt kirjakaupassa hypistelyä enempää tutustumaan.
Heh, kiitos Jonna, täältä pesee! En ollut tullut edes ajatelleeksi, että kirjastossakin voi olla Miki-kirjoja, enkä olisi osannut etsiä varta vasten. Kiva kun tämä sattui osumaan silmääni.
PoistaHei Maria, kiitos kovasti mielenkiintoisesta haasteesta, tartun haasteeseen heti kun vaan ehdin :)
VastaaPoista