BookBeat-kirjoja vuodelta 2018

Kuvat: BookBeat

Tämä on ollut todellinen e- ja äänikirjojen vuosi. Aikaa tavallisille kirjoille oli alkuvuodesta ja kesällä todella vähän talokiireiden vuoksi. Äänikirjoja  kului maalaushommissa ja e-kirjoja öisin valvoessa kortisonin tai kipujen takia. Minulla on käytössä BookBeat, josta en edelleenkään raaski luopua, niin paljon siitä on minulle iloa. Ja ihan mukavasti olen saanut rahoille vastinetta!

Olen tänä vuonna kuunnellut mm. lähes kaikki Game of Thronesit sekä Napoli-sarjan. Niistä olen jotakin kirjottanut, mutta valtava määrä kirjoja on jäänyt kokonaan blogin ulkopuolelle. Siksipä kirjoitan nyt parilla lauseella näistä kirjoista, jotka olen joko lukenut tai kuunnellut BookBeatista tänä vuonna.

Riitta Kylänpää: Pentti Linkola - ihminen ja legenda (Siltala 2017)

Tämän viime vuoden tieto-Finlandian aloitin jo vuoden 2017 puolella ja luin loppuun vuoden ensimmäisinä päivinä. Upea kirja valtavan kiehtovasta miehestä. Yllätyin siitä, miten Linkola on omistautunut tutkimukselle ja miten tarkkaan hän on havainnoinut kaikkea. Ihastuttavana yksityiskohtana mieleeni jäi, miten hän antoi arvosanoja kaikelle, myös äitinsä kirjeelle. Tämä pitäisi jokaisen suomalaisen lukea!

Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (Bazar 2016)

Tämän luin alkuvuodesta, kun kaipasin jotakin kevyttä. Sitä se tosiaan olikin, mutta ei kuitenkaan liian heppoista. Kirja roikkuu edelleen BookBeatin suosituimpien kirjojen listalla. Miellyttävää kieltä ja ihan kiva tarina, ajoi siis asiansa viihdyttäjänä.

Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017)

Jostakin syystä Everstinnasta ei jäänyt paljon mieleen. Kieli oli vahvaa ja kirjan erikoisuus. Tarina on kadonnut mielestäni, mutta muistan pitäneeni tästä.

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia (Otava 2018)

Tämänkin luin viihdetarpeeseen ja se ajoi asiansa. Härkösellä on sana hallussa.

Kalle Lähde: Happotesti (Otava 2016)

Omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kertomus alkoholismista järkytti. En ymmärrä, miten tätä kirjaa on kuvattu myös hauskaksi! Todella taitavasti kirjoitettu, mutta rankka lukukokemus.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi (WSOY 2018)

Kuuntelin Kaikki anteeksi, kun käsittelin uudenuutukaisia saunanlauteitamme parafiiniöljyllä maaliskuussa. Siksi saunoessa kirjan tarina tulee välillä edelleen mieleen. Kirja oli vahva, hurja, kammottava ja pelottava kertomus perheväkivallasta. Aihe oli raskas, mutta kuuntelukokemus palkitseva, kyseessä on harvinaisen vahva esikoisromaani.

Juha Hurme: Niemi

Viime vuoden Finlandia-voittajaa luin pitkään. En pitänyt, ärsytti. Pidin tietopuolesta, en Hurmeen omista välihuomautuksista. Enkä ihan ymmärtänyt miksi tämä oli kaunokirjallisuutta ja miksi tässä ei ollut lähdeviittauksia. Sain kuitenkin tällä käsiteltyä hankalan Helmet-haasteen kohdan runosta, eli ei mennyt hukkaan tämänkään lukeminen.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)

Tämä paljon kehuttu romaani oli pettymys. Se oli minulle ihan liian ahdistava, kummallinen ja sekava.

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (Tammi 2018)

Rakastan Leena Lehtolaista ja kuuntelin tämän heti, kun se ilmestyi BookBeatiin. Maalaushommiin lyhyet tarinat sopivat mainiosti.

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY 2018)

Tämä on ollut tänä vuonna valtavan suosittu kirja blogien ja Instagramin perusteella. Minä sekä pidin että en pitänyt. Eleanor oli rasittava tyyppi, mutta toisaalta aika ihastuttava kaikessa omituisuudessaan. Pidin myös siitä, että tämä ei ollut niin ennalta-arvattava kuin olisin ollut valmis vannomaan. Jokin kuitenkin ärsytti läpi koko kuuntelukokemuksen.

Tuisku, Aro, Vanha-Majamaa: Antti Tapani (WSOY 2018)

En oikeastaan edes tiedä, miksi aloin kuunnella tätä. En ole mikään Antti Tuisku -fani. Antin näkemykset siitä, miksi hän ei halua puhua tietyistä asioista julkisuudessa, olivat mielenkiintoista kuultavaa. Kirjan rakenne toimi kuitenkin erittäin huonosti. Etenkin äänikirjana kysymys-vastaus -rakenne oli todella raskas.

Noora Vallinkoski: Perno Mega City (Atena 2018)

Perno Mega City puuttuu kuvista, mutta se oli yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Turun Pernoon syvimpään lama-aikaan sijoittuva lapsen näkökulmasta kerrottu kertomus oli koskettava, aito ja hurja. Oikeastaan haluaisin lukea sen uudelleen. Tämä kirja ansaitsisi enemmän positiivista huomioita!

Marko Annala: Värityskirja (Like 2017)

Luin Värityskirjan heti kun se julkaistiin ja nyt halusin kuunnella sen äänikirjana. Rakastin sitä ehkä vielä enemmän nyt toisella lukukerralla. Lenkeillä Värityskirjan ja Mokoman levyjen vuorottelu toimi mainiosti, kuuntelin levyjä sitä mukaa, kun kirjassa kerrottiin niiden synnystä. Tämä on upea kirja.

Rantanen, Karhunen: Kaverin puolesta kyselen (Kosmos 2018)

Olen syksyn mittaan kuunnellut (ahminut) kaikki Kaverin puolesta kyselen -podcastin jaksot. Jos et ole jo kuunnellut, niin laitapa kuunteluun! Kirjan luin syksyllä sairaalassa, kun valvoin yöllä. Tarinat olivat ennestään tuttuja, mutta edelleen ah, niin viihdyttäviä.

Erkka Mykkänen: Something not good (WSOY 2018)

Tämä kirja oli mennyt minulta ihan ohi, mutta törmäsin siihen sattumalta BookBeatissa. Tarina oli varsin viihdyttävä ja sen päähenkilö, nuori mies nimeltä Veikko, oikeastaan aika ihastuttava antisankari. Nuoren kaupunkilaisen aikuisuus ei ole helppoa.

Antti Holma: Kauheimmat joululaulut (Otava 2017)

Tunnustan, luin tämän vain, että sain kuitattua Helmet-haasteen runokohdan, se kun oli vielä täyttämättä ennen joulua. Tämä oli juuri sitä mitä ajattelinkin, ei siitä sen enempää.

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (WSOY 2018)

Tämäkin menee Helmet-haasteen loppuuntaputteluun. Ensimmäinen maailmansota oli kuittaamatta ja Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina saa luvan sopia siihen. Kirja kerrottiin nuorten tyttöjen näkökulmasta.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (WSOY 2015)

Myös tällä kuittasin yhden Helmet-haasteen kohdan, siskoni Elinan vuoksi. Pidin kirjasta, vaikka sen tarina olikin järkyttävä. Nuori mies ampuu ihmisiä talon katolta ja kirjassa käydään läpi, miten miehen perhe, äiti ja sisko sen kokevat. Ympäristöasioita, ihmisyyttä, vihaa, rakkautta. Hieno kirja.

C.J. Tudor: Liitu-ukko (WSOY 2018)

Osa tästä kirjasta sijoittuu 1980-luvulle, jonka vuoksi myös tämän luin Helmet-haasteen kuittaamiseen. Ihan ok trilleri, ei kyllä mikään lempparini. Viihdytti vuoden viimeisien päivien lenkkeilyillä.