Helsingin kirjamessujen lauantai

Kuun alussa messuilin Turussa kolme päivää ja olin siitä sen verran rasittunut, että ajattelin jo jättää Helsingin tänä vuonna väliin. Sitten sähköpostiin kilahti kuitenkin kutsu WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan bloggariaamiaiselle lauantaipäivän aloitukseksi. Paikalla kirjailijat Marianna Kurtto, Heikki Valkama, Roope Sarvilinna, Joonas Konstig, Tuomas Kyrö ja A. W. Yrjänä! En jäänyt harkitsemaan vaan ostin junaliput (Turusta perjantaina Tampereelle siskon luokse ja Tampereelta eilen aamulla Pasilaan, Turun juna kun olisi ollut liian myöhään paikalla, sen kokeilin viime vuonna).

Heikki Valkama (Pallokala)

Marianna Kurtto (Tristania)

Roope Sarvilinna (Osuma)

Vaikka kuvittelin olevani ajoissa paikalla (viittä minuuttia ennen tapahtuman alkua) oli Yrjänän kirjan (Joonaanmäen valaat) arvostelukappalepino jo kadonnut. Olin yllättynyt, kun kuvittelin että arvostelukappaleita olisi ollut varattu kaikille ilmoittautuneille mutta ei näemmä. Onneksi kuitenkin ihana Arja antoi oman kappaleensa minulle, kun siinä varsin epätoivoisesti avauduin tästä hirveästä draamasta, joka  minua kosketti. En yhtään ihmettele, että kirjapino oli huvennut nopeasti, kirja on niin älyttömän kaunis.

Joonas Konstig (Vuosi herrasmiehenä)

A. W. Yrjänä (Joonaanmäen valaat)

Tuomas Kyrö (Mielensäpahoittajan Suomi)

Kaikki kirjailijahaastattelut herättivät mielenkiintoni. Muita en ole ehtinyt vielä lukemaan kuin Mielensäpahoittajan Suomen (se oli ihana!), mutta aion lukea ne kaikki. Sainpa muuten (ainakin lähestulkoon) elämäni ensimmäistä kertaa arvostelukappaleita. Ihanaa mutta nousee myös kysymys, minne nuo kaikki kirjat mahtuvat? Aamiainen oli muutenkin mukava, oli hauskaa taas nähdä, miten paljon meitä bloggaajia onkaan! Kiitos siis kustantajille tapahtuman järjestämisestä. Vieruskavereilleni Suketukselle ja Hennalle siinä kovasti uhosin, että tänäänhän en osta yhtäkään kirjaa. No, kaikkihan varmaan arvaavat miten siinä kävi...

Tapahtuma huipentui siihen, että pääsin Yrjänän kanssa juttelemaan. Kerroin, että hääkutsuissamme oli lainaus Puuvertauksesta. Ja koitin sopertaa, miten paljon yhtyeen musiikki on aina  merkinnyt minulle, johon Yrjänä totesi, että "ai sinä oot niitä", hehe. Pääsin kaverikuvaan (olen pahoillani, en tunnistanut sinua, joka otit kuvan, mutta suuri kiitos!) ja vielä ehdin kysymään Yrjänän lempparia scifi-kirjaa. Kysymys oli kuulemma mahdoton, mutta Ursula Le Guinin Pimeyden vasen käsi voisi olla sellainen.

Töissä keskustelu A. W. Yrjänästä, siitä että olen lähdössä Turusta Tampereen kautta Helsinkiin "ihan vain häntä tapaamaan" ja etenkin siitä, miten järkytyin kun työkaverini eivät tienneet kuka Yrjänä on, nousi melkoinen spektaakkeli perjantai-iltapäivän kahvitauolla. Siellä kovasti myös vaaditiin yhteiskuvaa nähtäväksi joten siksi(kin) on aika mukavaa kun tämä kuva on nyt olemassa.

Tapahtuman ja elämäni tähänastisista kenties suurimman fanityttöhetken jälkeen lähdin kiertelemään messuhallia. Taas hämmästyin sitä, miten valtava alue on, mutta tänä vuonna se oli jo jotenkin hallittavissani, viime vuonna tuntui etten nähnyt puoliakaan. En ollut ehtinyt perehtyä ohjelmaan etukäteen juuri lainkaan. Junassa asensin messuappin, joka osoittautukin hyväksi ideaksi etenkin sen kartan vuoksi, ilman sitä suunnistaminen olisi ollut vaikeaa. Helsingin messuilla kummallista ja ihanaa on se, että joka puolella tapahtuu koko ajan ja kiinnostavaan ohjelmaan törmää  myös vahingossa. Alla muutama kuva näistä sattumalta kohdalle osuneista mielenkiintoisista ohjelmista ja tyypeistä.

Juti!

Tätä haastattelua kuunnellessani laitoin samalla O:n varaukseen kirjastosta.

Vexi Salmi on yksi suurista idoleistani ja Linkola on myös kiehtova hahmo.

Huomasin Matti Röngän ja kun käänsin päätäni oikealle...

..näin Antti Tuurin.

Varsinaisesti seurasin Suomen yleiskartta -kirjan keskustelua, joka harmi kyllä kärsi paljon siitä, että viereisellä lavalla oli samaan aikaan Jenni Haukio, joka oli melkoinen vetonaula. Kartat ovat kiinnostaneet minua aina ja olen niiden kanssa tekemisissä paljon työnikin puolesta, myös vanhojen karttojen. Myös tämän kirjan laitoin varaukseen kirjastosta, harkitsin sen ostamista, mutta hinta oli melkoinen, kuten karttoja sisältävillä kirjoilla ymmärrettävistä syistä on aina.

Karttojen maailmasta suuntasin KirjaKallio-lavalle, jossa oli alkamassa paneelikeskustelu itsensä rakastamisesta. Sitä ennen lavalla oli Koko Hubara, joka vaikuttaa olevan melkoisen suosittu ja sai suuret aplodit. Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen, tosin meni rasittavan poliittiseksi välillä. Ihastelin myös lukiolaisten sujuvuutta haastattelijoina, itse en olisi pystynyt samaan. Laadukasta keskustelua tuntui olevan lavalla jatkuvasti ja yleisöäkin pilvin pimein.

Iltapäivän pyhitin tarjousten ja antikvariaattiherkkujen ratsaamiseen. Ohi mennen näin myös, että jossakin kaukana ihmismeren takana oli Kjell Westö. Myöhemmin myös signeerausjono oli niin pitkä, ettei tarvitse miettiä, kuka on tämän hetken ykköskirjailija Suomessa.

Saanen huomauttaa, että vaikka messusaalis kasvoi taas suuremmaksi kuin oli tarkoitus, niin jätin silti hirveän monta kiinnostavaa juttua ostamatta! Mm. tämän Mauri Kunnas -muistikirjan olisin halunnut. Messuilla kirjoja markkinoidaan monella tavalla, myös vessassa törmäsin mainokseen. En ole vielä googlannut, mitä tämän mainoksen takaa löytyisi.

Viimeiseksi suuntasin kuuntelemaan mielestäni päivän mielenkiintoisinta haastattelua. Hannu Linkola on kirjoittanut kirjan Kentistä ja Juha Itkonen haastatteli häntä siitä. Tässä keskusteluhetkessä oli niin monta asiaa, joita rakastan, että olo oli aika pöllämystynyt sen jälkeen. Eniten nautin siitä tunteesta, että en tosiaan ole ainut joka kokee näin, että musiikki voi olla niin tärkeää ja limittyä omaan elämään voimakkaasti. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla myös siitä, että Linkola on taustaltaan maantieteilijä ja Itkosen mukaan tämä näkyy myös kirjassa. Keskustelussa sivuttiin musiikin paikkasidonnaisuutta, jota itsekin olen miettinyt paljon. Upea haastattelu ja uskon, että tämä on kirja, joka on kuin minulle tehty. Kotimatkalla junassa kuuntelin Kentiä. Sitä paitsi, viittasin äsken Yrjänän tapaamiseen kenties suurimpana fanityttöhetkenäni. Kenties siksi, että Itkoselta nimmarin pyytäminen pari vuotta sitten on aika kova kilpailija...

Vihoviimeisenä ennen junalle rientämistä ehdin bongaamaan vielä yhden idolini Arno Kotron. Saavuin KirjaKallio-lavalle hetkenä, jolloin Kotro sai raikuvat aplodit, syy jäi minulle ikävä kyllä pimentoon.

Ehdin nähdä ja kuulla päivän aikana valtavasti. Se että aikaa oli rajatusti, vaikutti niin että ohjelmia seurasin lähinnä sattumalta ja sillisalaattimaisesti. Jotenkin tällainen keskittymätön hengailu kuitenkin sopi minulle nyt erityisen hyvin. Messupäivä oli ihana, vaikkakin taas hyvin rankka. Kotimatkalla Kentiä kuunnellessani analysoin, miksi kirjamessuista tulee minulle niin hyvä olo. Totesin että taika piilee siinä, että koen olevani omien joukossa. Muutkin tuntevat, kokevat tarvetta itsensä ilmaisemiseen ja ovat herkkiä, ihan julkisesti. Yhteenkuuluvuudesta tulee hyvä olo. Lisäksi kirjamessuista nousee aina into lukea lisää ja myös kirjoittaa lisää. Kiireinen elämä jatkuu edelleen (tänään maalasin talon katkaisurimoja työpäivän verran) mutta aikaa kirjallisuudelle ja myös blogille saa luvan löytyä aikaa, se on niin tärkeä osa elämääni.

Kiitos Helsingin kirjamessut, oli ihana päivä! Luulenpa, että ensi vuonna palaan ja mahdollisesti pidemmän kaavan mukaan. Päivä oli liian lyhyt lähinnä sen vuoksi, etten ehtinyt olla sosiaalinen ja istahtaa Booknäsin osaston kirjabloggajien sohvallekaan, kun piti mennä pää kolmantena jalkana. Viimeisenä vielä messujen kirjamessusaalis, alimpana pinossa arvostelukappaleet ja niiden päällä itse ostamani kirjat. Cobain-kirja maksoi peräti viisi euroa, muut korkeintaan kolme euroa. Voihan houkutukset, ei pysty  heikko kirjanystävä vastustamaan. Lisäksi ostin Yöpöydän kirjat -blogin Niinalta tuon hienon rintamerkin. Sen kanssa kelpaa edustaa seuraavissa kirjatapahtumissa, niitä odotellessa.