Päivä 5: Kirja, joka saa minut iloiseksi

Sempén ja Goscinnyn (juuri se Asterix-Goscinny!) Nikke-kirjoihin tutustuin ensimmäistä kertaa lapsena äänikirjoina. Olen lukenut kaikki kirjastosta löytyneet Nikke-kirjat ja sittemin ostanut pari omaan hyllyyn (no niin, taas muistin yhden kirjasarjan, jota olen lukenut).

Pikku Nikke ja hänen kaverinsa ovat uskomattoman hurmaavia tyyppejä. Kirjoissa ihastuttaa huumori, tarkkanäköisyys ja hyvin etenevä juoni. Sekä myös kuvitus ja se tietynlainen, hyvin läpitunkevan hykerryttävä ranskalaisuus.

Tämä kirja saa huononkin päivän muuttumaan vähän hauskemmaksi. Niin kuin tuo koirakin, jota minulla on kauhea ikävä, kun en ole nähnyt sitä viikkoon.

Päivä 4: Suosikkikirjasarjani lempikirja

Oikeastihan Asterix-kirjoja ei voi asettaa paremmusjärjestykseen. Jokainen tarina on hauska ja oivaltava ja niissä kaikissa on joitakin ikimuistoisia kohtia.

Asterix ja Kleopatra on kuitenkin niin legendaarinen ja niin koominen seikkailu, että voin sanoa sen olevan paras Asterix-kirja. Lempikohtani seikkailussa on tietenkin se, kun Obelix kiipeää Sfinksin päälle katsomaan maisemia, mutta saa sen nenän putoamaan. Muutenkin koko albumi on yhtä huumorin riemuvoittoa ja muinaisen Egyptin loistoa.

Puhumattakaan siitä, että Kleopatralla on sievä nenä, hyvin sievä nenä.

Päivä 3: Suosikkikirjasarjani

Kirjahaasteen kolmas päivä on hyvin haastava. Olen lukenut suhteellisen vähän kirjasarjoja. Nuorena luin Anni Polvan Tiina-sarjaa, joka oli mielestäni aika tylsä sekä Merri Vikin Lotta-sarjaa, josta pidin paljon. Vähän vanhempana oli hairahduksia Babysitters-clubiin ja Sweet Valley highin, jotka kumpikin olivat totta puhuen aika naurettavia. Siitä hämärästä kloonisarjasta, jonka nimeä en muista, pidin kyllä alkuun ihan tosissani. Sitten tietenkin Enid Blytonin Viisikko-, SOS- ja Seikkailu-sarjat. Ja joitakin hämäriä lentoemäntä- ja sairaanhoitajasarjoja. Näitä sarjoja luin ainakin, ehkä joitan muitakin. Ai niin tietenkin Jukka Parkkisen kirjasarjat! Suvi Kinokset olisin voinut mainita myös lempikirjasarjakseni, mikäli tämä olisi tullut mieleeni jo ennen kuin suunnittelin tämän ja huomisen päivän haasteen.

Hiukan vanhempana alkoi sitten se fantasiavaihe, jossa kirjastossa etsiydyin aikuisten puolen fantasiahyllylle ja lainasin vuorotellen kaikki Eddingsin tiiliskivet. Belgarionin taru oli superkoukkuunnuttava (pitäisikin lukea ne uudelleen), mutta Mallorean oli jo vähän plääh. Siihen loppui lyhyt mutta tehokas fantasiavaiheeni.

Mieleeni ei tule muita kirjasarjoja, joita olisin lukenut, mikäli trilogioita, kuten Sormusten herra tai Millenium-trilogia, ei lasketa. Mietin kuumeisesti tätä kysymystä, kun yhtäkkiä mieleeni tuli sarjakuvat. Ja yksi aivan erityinen sarjakuva, jota olen lukenut jo pari vuosikymmentä ja osaan useimmat sen kirjoista ulkoa. Tämä sarjakuva, jonka nyt totean suosikkikirjasarjakseni, on tietenkin Goscinnyn ja Uderzon valloittavan ihana ja hauska Asterix! Huomenna kerron kirjasta, joka on mielestäni koko Asterix-sarjan paras.

Onko muita Asterix-faneja? Kuka on suosikkihahmosi? Entä mikä on lempitarinasi?

Lukumaraton Vol. 2

Tiskit tiskattu, kahvivarastot täytetty ja silmälihakset verrytelty: kaikki on valmista lukumaratonin aloittamiseen! Aloitan klo 9:00 ja lukuaikaa on siis huomiseen sunnuntaihin klo 9:00 asti. Välissä nukun ainakin pitkät yöunet, sillä en ole hyvä valvomaan, mutta muuten on tarkoitus keskittyä pelkästään lukemiseen. Sopivasti noin 75 % kaikista lihaksistani on niin jumissa toissapäiväisen pumpin myötä, etten ehkä edes pystyisi mihinkään paljon vaativampaan kuin pötköttelyyn ja lukemiseen.

Päivitän tätä postausta sitä mukaa kuin maraton etenee. Tsemppi on tervetullutta! Muutoin koitan pysyä suurimmaksi osaksi pois netistä. Tästä tulee kiva päivä!

klo 8:59
No niin, ihan pian alkaa! Ensimmäisenä James M. Cainin Vahinko kello kaulassa

Klo 10:18
Vahinko kello kaulassa (Postman always rings twice) oli hyvä valinta aloitukseksi. Samaan aikaan kiinnostava, mukaansatempaava mutta myös aika järkyttävä ja ajatuksia herättävä. Hurjan sujuvaa dialogia. Pika-arvio 3/5. Seuraavaksi pinosta taitaa valikoitua luettavaksi silkki.
Sivuja luettuna 160 


Klo 10:52
Alessandro Bariccon Silkki oli omituinen, mutta ihmeen kaunis ja runollinen. Olo onkin vähän kuin olisi lukenut runokirjan ja toisinaan kirjan sivuilla olikin vain hyvin vähän tekstiä, jonka vuoksi tämä oli todella nopealukuinen. Taidan jatkaa eläinkunnan parissa ja siirtyä silkkiperhosentoukista papukaijaan eli seuraavan vuorossa Barnesin Flaubertin papukaija. Toivottavasti on niin hyvä kuin odotan sen olevan. Ai niin ja iso kiitos kaikille kivoille tsemppikommentoijille! <3
Sivuja luettuna 274

Klo 13:50
Flaubertin papukaija oli kyllä varsin viihdyttävä, mutta myös aika raskas. Tämä vaatisi tarkempaa pureskelua. Tähtiä antaisin sellaisen 3 tai vähän yli, hieno kirja. Kaikki se metadata ja intertekstuaalisuus saivat pääni pyörälle. Siihen kun vielä yhdistää janssoninkiusaus-ähkyn, lienee paikallaan lukea jotakin vähän kevyempää välillä ja sulatella tätä kaikkea. Luenkin jonkin aikaa siis Stieg Larssonin kirjaa eteenpäin.
Sivuja luettuna 551

Klo 15:03
Luin 100 sivua Larssonin Tyttö joka leikkii tulella ja nyt on aivot nollautuneet ja ruoka sulanut riittävästi siihen, että aloitan uutta kirjaa. Nyt kun vielä näkee lukea lunnonvalossa, taidan aloittaa Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, jota monet ovat kehuneet ja joka kiinnostaa minua paljon.
Sivuja luettuna 651

Klo 17:03
Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli loistava ja lumoava. Tätä lukiessani unohdin ihan, että olin lukenut muutaman kirjan putkeen jo tätä ennen. Seuraavaksi jatkan ehkä vähän samalla teemalla, nimittäin Wellsin Tohtori Moreaun saarella. Iltakin on sopivasti pimentynyt.
Sivuja luettuna 919

Klo 18:30
Whoaaaa nyt on luettu myös Tohtori Moreaun saari. Tiedättehän sen South Parkin "Simpsons did it" -jakson? Tuo fraasi soi päässäni kun luin kirjaa, sillä tajusin, että se Simpsoneiden Treehouse of horror -jakson tarina, missä Simpsonit menevät saarelle, jossa on pelottavia ihmismäisiä eläimiä, on otettu tästä kirjasta. Kirja oli ihanan karmiva, tohtori Moreaulta oli lähtenyt eläinkokeet pahasti lapasesta. Oikein hykerryttää, kun mietin miten monesta eri näkökulmasta tätä voisi analysoida, aivan mahtavaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja pohdintaa ihmisestä ja ihmisyydestä. Suosittelen!

Nyt pääni ja silmäni ovat aivan ehdottomasti sitä mieltä, että minun pitää käydä vähän ulkona tuulettumassa ja kävelemässä. Sieltä palattuani taidan aloittaa Populäärimusiikin. Kiitokset taas kaikille kommenttoboksissa tsempanneille!
Sivuja luettuna 1051

Klo 19:18
Voihan nenä! Ulkoa palattuani olikin sellainen olo, että tahdoin lukea Gogolin Nenän, joka oli ihan mahtavasti kuvitettu versio. Olihan tämä nyt aivan hulvaton. Tosin en voinut välttää sitä tunnetta, että jos Gogol nyt tietäisi, miten hänen novellistaan koitetaan saada irti syvempiä merkityksiä ja yhteiskuntakritiikkiä, hänellä olisi varsin hauskaa. Minusta ihan tuntuu siltä, että tyyppi on vain pienissä vodkapäissään keksinyt kirjoittaa tarinan, jossa virkamiehen naamasta pudonnut Nenä seikkailee pitkin kaupunkia ja esittää olevansa valtioneuvos. Tai sitten en vain tässä lukumaratonin vaiheessa kykenee enää analysoivaan lukemiseen, jos nyt joskus sellaiseen olen yleensä kyennyt. Seuraavaksi kuppi kahvia (vasta päivän toinen, ettei tartte yhtään siellä ruveta...terkkuja vaan) ja Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
Sivuja luettuna (hieno määrä) 1111

Klo 22:46
Illan mittaan on lukutahti hidastunut, mutta ihmekö tuo. Lukaisin tässä välillä Paloniemen Veera & minä -sarjakuva-albumin ja olihan siellä muutamia ihania, koiranomistajana samaistuttavia juttuja. Mukavaa piristystä maratonille. Muuten ilta on kulunut Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -kirjan parissa ja teos osoittautuikin oikeaksi helmeksi. Nyt taidan painua peiton alle lukemaan taas Stieg Larssonia siihen saakka, että uni voittaa. Ja unissa luultavasti tulee seikkailemaan täytettyjä papukaijoja, leikeltyjä eläimiä, käveleviä neniä ja murhia eli innolla odottelen mitä tuleman pitää. En varmaan laita kelloa herättämään, mutta jos herään ennen yhdeksää niin jatkan vielä aamulla maratoonaamista.

Hurjasti on ollut tänään liikennettä blogissa ja tämä projekti onkin sujunut paljon mukavammin, kun teitä tsemppareita on ollut niin sankoin joukoin, kiitos siitä! Tähän yöhön vielä varsin osuva lainaus Niemen kirjasta, kohdasta jossa päähenkilön isä opettaa elämän tärkeitä asioita pojalleen:

"Mielisairaalat olivat pullollaan ihmisiä, jotka olivat lukeneet liikaa. Joskus hekin olivat olleet kuin kuka tahansa meistä, ruumiiltaan vahvoja, avoimia, tyytyväisiä ja tasapainoisia. Sitten he olivat ryhtyneet lukemaan. Useimmiten sattumalta. Vilustuminen oli kaatanut pariksi päiväksi vuoteeseen. Kauniit kirjankannet olivat herättäneet mielenkiinnon. Ja yhtäkkiä paha tapa oli saanut alkunsa. Ensimmäinen kirja johti seuraavaan. Ja sitä seuraavaan, ja sitä seuraavaan, ne kaikki olivat lenkkejä ketjussa, joka johti suoraan mielisairauden ikuiseen yöhön."

Sivuja luettuna: 1442

Klo 9:01
Huhheijaa, se oli siinä! Vuorokausi takana tiivistä lukemista, joka keskeytyi vaan lyhyellä lenkillä ja keskipitkillä yöunilla. Luin vielä illalla ja aamullakin Stie Larssonin Tyttöä joka leikkii tulella siten, että lopulliseksi luettujen sivuen määräksi voidaan todeta:

1606 sivua

Määrä on valtavasti enemmän kuin olisin ikinä uskonut kykeneväni lukemaan yhden vuorokauden aikana. Mukaan mahtui yksi sarjakuva-albumi (64 sivua) ja kuvitettu Gogolin Nenä (60 sivua), kaksi kirjaa Keskisuomalaisen listalta ja peräti viisi kirjaa 1001 kirjaa -listalta (myös Nenä kuului näihin) sekä bonuksena Larssonin hirvittävän koukuttavasta kirjasta yli 250 sivua. Kaiken kaikkiaan luin maratonin aikana siis 8,5 kirjaa. Eikä oikeastaan tuntunut missään vaiheessa taaskaan raskaalta, lähinnä olo oli vain hieman tunkkainen kun istuin sisällä lähes koko päivän. Sen verran olen koukussa tuohon Larssoniin, että en ole saanut vielä lukemisesta tarpeekseni, vaan taidan lukaista sen tänään loppuun. Kiitos kaikille kannustuksesta, hauskaa oli! Täytyy järjestää maraton Vol. 3 mahdollisimman pian.

Päivä 2: Kirja, jonka olen lukenut yli 3 kertaa

Virallisen Lukukuukauden toinen päivä! Tänään on luvassa maratoonaamista, joten tämä teksti saa toimia pienenä alkulämmittelynä. Jos muuten huomasitte taustakuvan vaihtuneen ja ihmettelette nyt, mitä se esittää, voin valaista asiaa. Se on luonnon oma taideteos, nimittäin muutama tuhat vuotta sitten kerrostunutta kauhajokelaista sedimenttiä.

Olen lukenut Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi -yhteisniteen (Jenkkivuosi, Dear Sanna, Love Sam) ainakin kuusi kertaa, ehkä enemmänkin. Se on nuoruusaikani rakkain kirja, jota olen lukenut niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

Tapa, jolla olen kirjaan tutustunut ja saanut sen hyllyyni on vähintäänkin huvittava. Sain nimittäin kirjan joskus pyhäkoulun ahkeruuspalkintona. Ei tämä kyllä mitään pyhäkoulukamaa mielestäni ole. Onhan siinä toki pohdintoja uskonnostakin, oman itsensä etsimistä. Tätä kirjoittaessa minuun iskee valtava halu lukea kirja uudestaan pitkästä aikaa. Kirjat, jotka ovat joskus olleet rakkaita, tuottavat toisinaan pettymyksen, kun niiitä lukee uudelleen vanhempana, mutta uskon että Sannan jenkkivuosi olisi minulle edelleen ihan yhtä ihana lukukokemus. Ja minusta tuntuu siltä, että tulen palaamaan kirjaan uudelleen vielä jonkin toisen kirjahaasteen päivän kohdalla... Veikatkaahan, mitä päivää tarkoitan!

Hulluuden rajamailla...eli lukumaraton vol. 2 starttaa huomenna!

Hullu kirjanainen sekosi kirjastossa. Ja harmittelen kovasti, ettei minulla ole tänä viikonloppuna käytössäni kameraa, jolla saisi kelvollisia kuvia.

Jo vain ja oh my! Tänä synkkänä marraskuisena viikonloppuna aion toteuttaa sen, josta olen haaveillut elokuusta asti, nimittäin pyhitän pyhäinpäivän lukumaraton vol. 2:lle. Lukumaratonit valtasivat kirjablogit viime kesällä, kun järjestettiin pari yhteislukutempausta. En päässyt mukaan noihin yhteislukuihin, joten pidin omani elokuussa, kun minulla oli lomaa ja se oli rakkautta ensi lukaisulla. Edellisen maratonini kulusta voi lukea täältä. Silloin luin 1154 sivua ja nyt tavoitteenani on yltää vähintään samaan, mutta niin, etten ota stressiä asiasta. Viimeksi huomasin olevani todella ärsyttävä suorittajapersoona myös  kaunokirjallisuuden lukemisessa...

Kuvassa on sitä porukkaa, joiden kansien väliin ajattelin maratonini aikana tunkeutua. Saatoin unohtaa jonkun pois kuvasta ja saa nähdä mitä kaikkea täältä kämpästä vielä löytyy, kunhan siivoan, köh. Kuten viimeksikin, potentiaalinen kirjakasa on taas monta kertaa suurempi kuin mitä mitenkään ehdin lukemaan. Näin siksi, että enhän voi mitenkään etukäteen tietää, millainen fiilis on lukuprosessin aikana. Junamatkoillekin otan mukaan aina kaksi tai kolme kirjaa, ei ihme että rinkka painaa.

1) Milla Paloniemen Veera & minä edustaa sitä osastoa, jota voi lukea, kun aivosolut ovat jo nukkumassa. Koiran omistajana uskon kokevani samaistumisen hetkiä. (Viime maratonilla yksi pieni, kuusikiloinen, häiritsevä tekijä oli kääpiömäyräkoira, nyt ei ole sellaisiakaan häiriötekijöitä. Tosin koiran ulkoilutus toi hyviä ja tarpeeseen tulleita taukoja).

2) Gogolin Nenä, jossa on Aleksander Lindebergin vinkeän mahtava kuvitus on houkutellut minua siitä asti, kun bongasin sen kirjastosta. Päätin säästää sen lukumaratonille vaiheeseen, jossa tunnen tarvitsevani kuvakirjaa. Itse tarina ei liene helpoimmasta päästä, ainakaan jos siitä tahtoo ymmärtää jotakin. (1001 kirjaa -listalla)

3) James M. Cainin Vahinko kello kaulassa on kirja, josta olen kuullut paljon hyvää. Aivan järkyttävät kannet kylläkin tässä versiossa. 160 sivua. (1001 kirjaa -listalla)

4) John Buchanin 39 askelta lienee samaa sarjaa edellisen kanssa. Luen näistä luultavasti vain jommankumman. 194 sivua. (1001 kirjaa -listalla)

5) Alessandro Bariccon Silkki on lyhyt ja öööö, en tiedä mitään muuta. 114 sivua. (1001 kirjaa -listalla)

6) Wellsin Tohtori Moreaun saari on myös lyhyt, mutta myös todella kiinnostava kauhufantasiaklassikko. 132 sivua. (1001 kirjaa -listalla)

7) Halloween-teemaan sopisi myös Anne Ricen Veren vangit. 414 sivua. (1001 kirjaa -listalla)

8) Julian Barnesin Flaubertin papukaija kiinnostaa valtavasti, joten päätynee lukulistalle. 278 sivua (1001 kirjaa -listalla)

9) Coetzeen Hidas mies tuskin pääsee vielä luettavaksi. Minulla on ongelmia Coetzeen kanssa, joten tämä ei ehkä ole paras valinta maratonille, mutta eipä sitä koskaan tiedä... (1001 kirjaa -listalla)

10, 11 ja 12) Hytti nro 6, Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Ennen päivänlaskua ei voi ovat kaikki erittäin kiinnostavia suomalaisia kirjoja, jotka kaikki ovat myös Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalla. Tosin mietin, haluanko säästää nämä erikseen luettaviksi ja pureskeltaviksi.

13) Stieg Larssonin Tyttö joka leikkii tulella on porukassa mukana mustana hevosena. Kirja on kesken ja erittäin jännittävä, joten voi olla että tulen lukemaan tämän loppuun, tai ainakin eteenpäin, maratonin aikana.

Tällaisen porukan parissa siis tulen viettämään kokonaisen vuorokauden. Aloitan luku-urakkani huomenna aamupäivällä. Myös Krista viettää huomenna maratonpäivää ja saa nähdä innostuuko joku muukin vielä maratoonaamaan. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkani etenemistä!

Löytyykö listalta lemppareitasi tai inhokkejasi? Kiinnostaako jokin teos erityisesti?

Päivä 1: Paras kirja, jonka luin viime vuonna

No niin, nyt on marraskuu ja Virallisen Lukukuukauteni ensimmäinen päivä! Kolmenkymmenen päivän kirjahaaste alkaa heti haastavalla päivällä. Minun tulisi nyt kertoa, mikä oli paras kirja, jonka luin viime vuonna. Päätin ottaa kirjaimellisesti tämän otsikon eli kertoa vuonna 2012 lukemastani parhaasta kirjasta.

Aloitin blogini marraskuussa 2012 tilanteessa, jossa gradun tekeminen tökki, ahdisti ja masensi ja kaipasin jotakin uutta elämääni. Olin jo jonkin aikaa lukenut 1001-listalta kirjoja ja kirjoitellut niistä ylös tunteitani muistikirjaan, mutta kaipasin jotakin enemmän. Siitä syntyi tämä blogi. Palasin selailemaan ensimmäistä postaustani, jossa on lista niistä kirjoista, jotka olin lukenut tuohon päivään mennessä listalta. Kirjoja oli luettuna 50, nyt luettuja on 107. Luin viime vuonna hyvin vähän verrattuna tähän vuoteen (iso paha gradupeikko) mutta heti listaa katsottuani tajusin, että viime vuonna luin Turku-Lahti linja-automatkoilla muutaman erittäin hyvän kirjan.

Ja sitten yhden, joka oli enemmän kuin hyvä, elämää suurempi. Tämä viime vuoden paras kirja oli Murakamin Kafka rannalla. Kirja, josta en voi sanoa mitään analysoivaa, ettei sen taika katoa ja jota aina suosittelen kaikille, mutta kun minun pitäisi perustella, miksi se kannattaisi lukea, en osaa sanoa mitään. Kafka rannalla oli voimakas lukukokemus. Se toi minulle paljon onnea ja voimaa. Paras kirja vuonna 2012 ja ihan ehdottomasti top 5:n joukossa koko elämäni aikana luetuista kirjoista.

Lue tämä, hyvä ihminen.








Kirjailija: Haruki Murakami
Luettu kirja: Kafka rannalla, suom. Juhani Lindholm
Alkuperäinen kirja: Umibe no Kafuka
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2002
Mistä hankittu: Lahden pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kesä 2012, lähinnä Turku-Lahti -linja-automatkoilla
Arvostelu: ★★★★★★★★★★★★★★★★★★★★★+n