maanantai 23. syyskuuta 2013

Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani & Jean Rhys - Siintää Saragassomeri


Mikäli et ole lukenut Bronten Kotiopettajattaren romaania, en suosittele  lukemaan tätä tekstiä. En ollut ihan varma, olinko lukenut Kotiopettajattaren romaania joskus nuorempana, mutta kirjan luettuani päättelin, että jos olisin, olisin varmasti muistanut juonesta edes jotakin etukäteen. Oli mukavaa lukea kirja tietämättä juonta etukäteen, jolloin sain yllättyä kunnolla ja sen vuoksi en haluakaan pilata yllätyksellisyyttä keneltäkään.

Kotiopettajattaren romaani on täydellisesti klassikkoasemansa ansainnut teos, jossa on kaikkea sitä, mitä hyvässä kirjassa pitääkin olla: yllätyksellisyyttä, jännitystä, romantiikkaa, mystiikkaa ja upeasti kehitelty juoni. Odotukseni olivat erittäin korkealla, sillä olen lukenut Humisevan harjun, jonka synkeää goottitunnelmaa ja pahaenteisyyttä rakastin (ja mielessäni niputan kaikki Brontën sisarukset samaan tunnelmaan ja genreen). Kirjaa lukiessani mietin välillä, että taisin sittenkin joutua vähän pettymään, sillä Kotiopettajattaren romaani ei ollutkaan tunnelmaltaan aivan yhtä voimakas kuin Humiseva harju. Kunnes sitten yllätyin kunnolla. Tämä yllätyksellisyys liittyi tietenkin siihen hetkeen, kun paljastui, että Sir Rochesterin talon ullakolla liikkuva kummallinen, kummitusmainen ja pelottava hahmo olikin hänen mielisairas vaimonsa, joka siis estää Jane Eyren ja Rochesterin naima-aikeet.

Kotiopettajattaren romaanin juonikehittely oli siis todellakin huikea ja kaikessa dramaattisuudessa kuitenkin uskottava. Erityisen ihastuttavan kirjasta tekee sen naseva feminismi ja ajalleen epätyypillinen rohkeus, joka ilmenee esimerkiksi seuraavassa lainauksessa:

"Naisten oletetaan yleensä olevan hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaa ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehet niistä käsivät ja etuoikeutetummassa asemassa olevat ovat ahdasmielisiä sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesti katsotaan heidän sukupuolelleen tarpeelliseksi." s. 133

Suosittelenkin Kotiopettajatten romaania ihan jokaiselle. Se on juuri sellainen kirja, joka vanhasta iästään huolimatta koskettaa aina uusia sukupolvia ja sen toisinaan huvittavasta sisällöstä huolimatta tekee vaikutuksen lukijaansa. Syvän vaikutuksen teos on tehnyt myös brittiläis-dominicalaiseen kirjalijaan Jean Rhysiin, jonka teos Siintää Sargassomeri on myös 1001-listalla. Teos on hyvin erikoinen, enkä oikein tiedä, miten koko juttuun pitäisi suhtautua. Siintää Sargassomeri nimittäin kertoo Rochestersin mielipuolen vaimon tarinan ja keskittyy aikaan ennen Kotiopettajattaren romaania.

Minä olin (tietenkin!) Kotiopettajattaren romaania lukiessani koko ajan Rochesterin ja Janen puolella, hullu vaimo oli yksiselitteisesti onnen esteenä oleva mielipuoli, johon Rochester oli tullut olosuhteiden pakosta, vähän jopa huijattuna, sotketuksi ja sidotuksi. Siksipä en oikein Rhysin asetelmasta, siis siitä, mikä hulluuteen johti, ja kuka loppujen lopuksi olikaan oikeassa, välittänytkään. Eli toisin sanoen suhtautumiseni Siintää Sargassomereen oli sangen lapsellinen, sillä en millään halunnut ryhtyä analysoimaan teosta vaan pyrin lukemaan sen edelleen puolueellisesti. Ehkäpä ei ollut hyvä ratkaisu lukea näitä kahta peräkkäin juuri tämän vuoksi.

Antoinette Costway on valkoinen, Jamaikalla syntynyt nainen, jonka kehitys ja kasvu on tapahtunut konfliktien runtelemassa maaperässä. Orjuuden poistuminen, rasismi ja muut poliittiset kriisit heikentävät Antoinetten lähtökohtia ja epäonnekseen hänet järjestetään naimisiin rahaa tarvitsevan sir Rochesterin kanssa. Kulttuurien yhteentörmäyksen ja identiteettikriisin siemenet on kylvetty ja lopputuloksena on täydellinen katastrofi, joka pääsee kasvamaan huippuunsa Rochesterin talon ullakolla. Antoinette Costway onkin Bertha Mason, mielipuoli ja vaarallinen ullakon nainen.

Olen toki tietoinen siitä, miten kirjallisuuden tutkijat ovat todenneet ullakon hullun edustaneen Jane Eyren pimeää puolta ja tässä valossa Rhysin romaani voitaisiin jälleen tulkita uudessa valossa. Muutenkin kumpikin teos yhdessä ja erikseen kirvoittaisi varmasti uskomattoman määrän erilaisia hienoja analyysejä ja tulkintoja. Minä kuitenkin nautin Kotiopettajattaren romaanin lukemisesta ilman tulkintaa, ihan niinkuin olisin lukenut sen varhaisteinin silmin ja sydämin. Uskonkin että Siintää Sargassomeri on myös ansainnut paikkansa listalla, minä vain en ollut kaikista kiitollisin lukija. Yleisesti ottaen minusta on myös hieman arveluttavaa toisen kirjailijan hahmojen käyttö oman mielikuvituksen tuotteisiin. Tämähän oli tavallaan fan fictionia, voiko sellainen olla kovinkaan arvostettavaa? Seuraavaksi joku voisi kirjoittaa vaihtoehtoisen tarinan Kotiopettajattaren romaanista siltä näkökannalta, mitä nykyajan lääketiede ja jokunen tarkkaan harkittu psyykelääke saisivatkaan aikaan!


Kirjailija: Charlotte Brontë
Kirja: Kotiopettajattaren romaani
Alkuperäinen kirja: Jane Eyre
Julkaisuvuosi: 1847
Sivuja: 541
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa syyskuussa
Arvostelu: ★★★


Kirjailija: Jean Rhys
Kirja: Siintää Sargassomeri
Alkuperäinen kirja: Wide Sargasso Sea
Julkaisuvuosi: 1966
Sivuja: 192
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa 20. - 21. syyskuuta
Arvostelu: ★★

 

10 kommenttia:

  1. Kiva että luit molemmat kerralla, itse Rhysin kirjan vasta myöhemmin, mutta vertasin teoksia keskenään lukemalla Jane Eyreä. Minusta Rhysin teos oli oikeinkin hyvä, mikä on poikkeus näissä "toisissa näkökulmissa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan tyystin sattumaa, että jostakin luin tästä Rhysin teoksesta juuri kun olin aloittelemassa Kotiopettajatarta. Ihan mielenkiintoinen tällainen lähestymistapa tähän kirjapariin kyllä, mutta omalla kohdallani olisi ehkä tosiaan kannattanut pitää vähän taukoa välissä.

      Poista
  2. Onnea ensimmäisen sadan kirjan rajapyykistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yllättävän vähän tähän on kulunut aikaa, saa nähdä missä kohden alkaa hidastua. Varsinkiin sitten kun on "helpot" kerätty kuleksimasta ja jäljellä on vain tylsiä kirjoja.

      Poista
  3. Kotiopettajattaren romaani on ihana. Pitäisi lukea se uudestaan taas, vaikka viime kerrasta ei ole kuin pari vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tulen itsekin lukemaan tämän jokusen vuoden päästä uudelleen, niin hieno se oli!

      Poista
  4. AUCH. Fan fictionia? Tällaiset kommentit satuttavat vannoutunutta Rhys-fania. :D Ryhdympä siis kiivaaseen puolustukseen.

    Tavallaanhan Rhysin romaanin voi nähdä sellaisena. Minä käyttäisin kuitenkin ennemmin termiä adaptaatio: sovellus. Kyseessä on siis teoksen soveltaminen - joko eri kontekstissa, eri näkökulmista tai eri mediumissa. Adaptaatio on aina tulkinta pohjatekstistä, mutta myös itsenäinen taideteos. Siinä on siis sekä uutta että vanhaa, eikä sitä tarvitse välttämättä edes tulkita pohjatekstiä apuna käyttäen (juuri siksi, koska kyseessä on itsenäinen taideteos).

    Vaikka Rhys lainaakin Jane Eyren henkilöhahmoja, on kirjailijalla varmasti ollut jokin muu syy kuin kopiointi tai fanittaminen kirjoittamiseen. Siintää Sargassomeressä Rhys nostaa esiin teemoja, jotka ovat näkymättömiä Jane Eyressä, kuten orjuuden ja postkolonialistisen näkökulman. En usko, että Rhysin on ollut tarkoitus tehdä jotain "paremmin" kuin Brontën, hän on vain halunnut korostaa erilaisia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, minä niin näin sieluni silmin koko joukon Rhys-faneja repimässä hiuksiaan ja pyörittelemässä silmiään, kun päästin näppiksen kautta ilmoille tuon fan fiction -termin :D Ehkä hieman tarkoituksellista provosointia, köh.

      Pakko myöntää, että kyllä Rhysin tarkoitusperät tulivat hyvin selville ja tämä oli tavallaan hieno adaptaatio, mutta olen lukijana poliittisille teemoille haukotteleva romantiikka-tampio. Siispä siis en arvostanut Rhysiä sille tasolle, jonka hän varmaankin ansaitsisi.

      Poista
  5. Olipa kiva löytää tämä sinun hieman vanhempi postaus!

    Luin itsekin loppukesästä/alkusyksystä Kotiopettajattaren romaanin (kylläkin jo kolmanteen kertaan) ja tulin siihen tulokseen, että se taitaa olla lempikirjani Montgomeryn Annan nuoruuvuosien jälkeen. Loistava kirja! Myös minun huomioni kiinnittyi tällä vimeisimmällä lukukerralla teoksen aikansa kontekstissa radikaaliin naiskuvaan.

    Olen jo pitkään haaveillut Jo siintää Sargassomeri -teoksen lukemisesta, mutten harmikseni ole vieläkään saanut aikaan. Teos kiinnostaa kovasti ja luulisin, että tykkäisin.

    Se tuntuu olevan hyvin makuasia, miten suhtautuu teoksiin, jotka pohjautuvat tavalla tai toisella muiden kirjailijoiden aiemmin kirjoittamiin teoksiin ja niiden hahmoihin. Itsellä on ollut tässä jonkin aikaa lukemisen alla sellainen Budge Wilsonin Before Green Gables -kirja, joka kertoo L. M. Montgomeryn Anna-kirjoista tutun Annan tarinan ajalta ennen Montgomeryn kirjoittamaa tarinaa. Montgomery aloittaa siis kirjasarjansa siitä kohtaa, kun Anna on 11-vuotias, mutta tässä tarinassa kerrotaan hänen tarinansa syntymästä saakka 11-vuotiaaksi. Itse olin ihan innosta soikeana, kun löysin tämän kirjan eikä intoa ole hälventänyt se, että taiteellisissa ansioissaan, tyylissään ja mukaansatempaavuudessaan teos jää mennen tullen kakkoseksi Montgomerylle. Kun innoissaan selitin tästä teoksesta Anna-kirjoista pitävälle kälylleni, oli hän aivan täysin järkyttynyt siitä, että joku on tehnyt Anna-kirjoille moisen pyhäinhäväistyksen ja katsonut oikeudekseen lisätä tarinaan jotain, joka ei ole lähtöisin Montgomeryn kynästä. Minusta on vain äärimmäisen mielenkiintoista lukea sitä kirjaa.

    VastaaPoista
  6. Kiva kun satuit huomaamaan tämän vähän vanhemmankin tekstin :)

    Silmäni muuttuivat lautasen kokoiseksi kun aloin lukea tuota viimeistä kappalettasi ja tajusin mihin se johtaisi: olen ihan samaa mieltä kälysi kanssa, tuohan on suorastaan pyhäinhäväistys, ihanan Annan elämään ei saa mennä kukaan muu puuttumaan kuin Montgomery :D Jännää miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat tällaisiin teoksiin, tavallaan ymmärrän oikein hyvin sen, että miksi monet pitävät niiden lukemisesta, mutta ehkä olen niin konservatiivinen, että tuntuu vain jotenkin ihan liian väärältä lukea tällaisia tekstejä ;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!