tiistai 17. syyskuuta 2013

Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie (100 kirjaa -listalta)


Minun on hieman häpeillen tunnustettava tietämättömyyteni suomalaiskirjailijoiden maailmasta. Puhdistuksen olen lukenut, koko joukon suomalaisdekkareita ja tietenkin lähes kaiken mitä Jukka Parkkinen sekä Tuomas Kyrö ovat kirjoittaneet, mutta muuten suomalaiskirjailijat ovat minulle vain nimiä nimien joukossa. Sellainen nimi oli myös Kari Hotakainen, kunnes viime viikolla satuin lukemaan kahvitauolla Helsingin sanomien kuukausiliitettä.

Artikkelissa Hotakainen kertoi uusimmasta kirjastaan Luonnon laki, joka on syntynyt niistä tunteista ja ajatuksista, joita hän koki jouduttuaan auto-onnettomuuteen ja selvittyään siitä. Laitoin kirjan oitis varaukseen ja päätin, että ennen sen lukemista lienee perusteltua lukea tunnetuin Hotakaisen teos, vuoden 2002 Finlandia-palkinnon voittanut Juoksuhaudantie. Se kuuluu myös Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalle.

Juoksuhaudantietä voisi parhaiten kuvailla adjektiivilla suomalainen. Se tavoitti jotakin niin autenttista ja iskevää suomalaisesta sielunmaisemasta, että heikompia hirvittäisi. Juoksuhaudantien päähenkilö on suomalainen mies, Matti Virtanen, joka tulee kerran lyöneeksi vaimoaan. Tämän hairahduksen seurauksena vaimo ja tytär lähtevät ja jättävät Matin yksin kerrostaloasuntoonsa. Matti, kotirintamamies, päättää hankkia omakotitalon ja talon myötä saada perheensä takaisin. Matti käyttää tavoitteensa saavuttamiseen melkoisen arveluttavia keinoja ja pakkomielle kehittyy teoksen edetessä aina vain voimakkaammaksi. Kerronta on niin koomista, että se on jo traagista.

Erityisen kiehtovan Juoksuhaudantiestä tekee sen kerronta, jossa minäkertoja vaihtuu luvusta toiseen. Toisinaan Hotakainen kuvaa samoja tapahtumia eri näkökulmista ja toisinaan näkökulmat täydentävät toisiaan. Viimeisessä luvussa lukija on jo niin hyvin tutustunut kaikkiin kirjan hahmoihin, että lukujen alussa kertojaa ei enää mainita, vaan lukija tunnistaa kertojan äänestä, kuka tarinaa  kertoo. Hienovaraisen taitavaa ja realismin tuntua lisäävää. Hotakainen taitaakin olla nero!

Voin kuvitella, että moniin Juoksuhaudantie ei iskenyt yhtä hyviin kuin minuun. Sen realismi oli välillä todella konkreettista ja se toi esiin juuri niitä piirteitä, joita suomalaisuudessa usein inhotaan. Itse kuitenkin rakastuin sen taitavaan, sydäntäriipivään huumoriin ja mielenkiintoisesti rakenneltuun kerrontaan. Voi kunpa ihmiset lukisivat Luonnon lain nopeasti, jotta se saapuisi pian luettavakseni kirjastoon.


Kirjailija: Kari Hotakainen
Kirja: Juoksuhaudantie
Julkaisuvuosi: 2002
Sivuja: 333
Mistä hankin: Vaasan pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa 11. - 13.9.2013
Arvostelu: ★★★



4 kommenttia:

  1. Totta tämä on hyvin suomalainen kirja :)

    VastaaPoista
  2. Kuuntelin tämän aikoinaan äänikirjana, ja tykkäsin tosi paljon. Hauska ja mukaansatempaava, hyvällä tavalla maaninen kirja.

    VastaaPoista
  3. Tämä on mulle aina Hotakaisen paras kirja. Olen sen lukenut useamman kerran ja aina tykkään yhtä paljon.

    VastaaPoista
  4. MInustakin Juoksuhaudantie on Ihmisen osan ohella parasta Hotakaista. Luonnon laki on myös todella hyvä. Juoksuhaudantien pohjalta on tehty myös hyvä elokuva.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!