lauantai 5. lokakuuta 2013

M. Agejev - Kokaiiniromaani (ja tämän projektin järkevyydestä)

Nyt on aika nostaa kissa pöydälle. Se kissa, jota suurin osa varmasti tulee ajatelleeksi, kun joku hullu kertoo aikovansa lukea kaikki 1001-listan kirjat läpi. Se nimenomainen kissa, että onko tässä mitään järkeä? Miksi lukea läpi kirjalista, joka sattuu olemaan jonkun muun mielipiteiden perusteella koottu, hyvin subjektiivinen ja vajaavainen lista? Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että miksi kuluttaa aikaansa sellaisiin, joita ei oikeastaan edes tahtoisi lukea?

Tätä kaikkea mietin, kun luin M. Agejevin Kokaiiniromaania. Eräs ystäväni on kertonut, että hän on jättänyt lukuisia kirjoja kesken, kun teoksen henkilöt ovat olleet liian ärsyttäviä. Kokaiiniromaania lukiessani samaistuin voimakkaasti tähän tunteeseen, sillä yksinkertaisesti vihasin sen päähenkilöä, vetelää, ällöttävää, kylmää ja itsekeskeistä Vadimia. Ja tästä päästäänkin siihen tosiasiaan, että mikäli tämä kirja ei olisi kuulunut listalle, en koskaan ensinnäkään olisi ryhtynyt lukemaan sitä ja jos olisinkin, olisin varmasti jättänyt sen kesken. Siitäkin huolimatta, että teos oli vain 189-sivuinen.

Olisin voinut lukea jotakin hauskaa, ihastuttavaa tai lumoavaa kirjaa sen ajan, jonka tuhlasin Kokaiiniromaaniin. Se inho, mitä tunsin kirjaa kohtaan, olisi voinut jäädä kokematta ja vaikkapa korvautua joillakin positiivisilla tai edes neutraaleilla tunteilla. Mutta sitten taas, toisaalta, kyllä elämässä tulee tehtyä kaikkea muutakin turhanpäivästä kuin luettua ärsyttäviä kirjoja. Minä olen hurahtanut listoihin, haasteisiin ja mahdottomilta tuntuvien asioiden saavuttamiseen. Jokaisella listan kirjalla on kuitenkin jokin syy, miksi se on listalle päätynyt ja tämän vuoksi niiden mielestäni huonojenkin kirjojen lukeminen on kiinnostavaa tai vähintäänkni sivistävää. Ja tähän mennessä hankitulla mututuntumalla sanoisin, että kyllä ehdottomasti valtaosa listan kirjoista on varmasti sellaisia, joiden lukeminen on ennemin mukavaa kuin kamalaa. Joten, yhteenvetona, olen edelleen sitä mieltä, että 1001-listan lukeminen on ehdottoman kannattavaa ja hauskaa, niistä ahdistavista lukukokemuksista huolimatta.

Olen valmis antamaan anteeksi Kokaainiromaanille siitäkin syystä, että se on listalla ei niinkään sisältönsä, vaan taustansa takia. M. Agejev on nimittäin salanimi, jonka taustalla olevaa kirjailijaa ei ole voitu täysin varmasti saada selville. Kirjoittajaksi on veikattu Mark Leviniä sekä vähemmän uskottavasti Vladimir Nabokovia (jonka lukemista listalta odotan tämän vertauksen vuoksi pienellä kauhulla).

Kokaiiniromaanin tapahtumat sijoittuvat 1910-luvulle ja sen päähenkilössä on jotakin samaa kuin Camus'n sivullisessa. Hän on tunteeton, itsekeskeinen ja varsin epämiellyttävä tyyppi. Sivullisen lakonisuus ihastutti mutta Kokaiiniromaani aiheutti vain vastenmielisiä tunteita. Etenkin päähenkilön suhtautuminen köyhään, leskeksi jääneeseen äitiinsä, raivostutti ja ällötti. Kuten nimestäkin oli pääteltävissä, loppupuolella päähenkilö vielä koukuttuu kokaiiniin ja loppu on harvinaisen onneton ja kylmä, niin kuin kuvitella saattaa.

Kuitenkin minun on nyt pakko myöntää, että Kokaiiniromaanin kerronnassa oli jotakin kaunistakin. Sen kieli oli kuvailevaa ja yksityiskohtaista, kuten on nähtävissä tässä lainauksessa sivulta 109:

"Talon kulman takaa kohosi tuulen mukana pölyä ja tomua, ja kun pyörre oli mennyt ohi syöksähdettyään parvekkeelle pienenä myrskynä, taitettuaan pöytäliinan kaksinkerroin ja pakotettuaan meidät sulkemaan irvistäen silmämme, hampaissa ritisi ja tuntui kuin niiden välissä olisi ollut sokeria, ja ylhäältä, kuin talon katolta, leijaili banaaninvärisenä perhosena syksyinen lehti, putosi hiljaa alaspäin tyyntyneessä ilmassa, ja lopulta, kieppuen heten aivan pöydän yllä se lennähti punaiseen lasiin, missä se näytti sulkakynältä telineessään."

Muuten minulla ei juuri ole muuta positiivista sanottavaa Kokaiiniromaanista kuin että se oli lyhyt ja onpa nyt ainakin luettu.


Kirjailija: M. Agejev
Kirja: Kokaiiniromaani (suom. Anton Nikkilä)
Alkuperäinen kirja: Roman s kokainom
Julkaisuvuosi: 1934
Sivuja: 189
Mistä hankin: Vaasan pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: 2. - 5.10.2013
Arvostelu: 

6 kommenttia:

  1. Tämä projekti on ihailtava! Itse jätän todella herkästi kirjan kesken, milloin milläkin verukkeella. Ja näin lukijana juuri tällaiset pettymykset ovat kiinnostavia, sillä harvemmin pääsee lukemaan muiden mietteitä kirjoista, jotka on ollut "pakko" lukea loppuun. Se tuo taas yhdenlaisen ulottuvuuden lisää kirja-arvioihin. Monesti "pakkolukemisen" jälkeen todetaan, että lopussa ymmärsi, miksi kirja on saavuttanut statuksensa, mutta musta oli virkistävää lukea, että niin ei aina käy.
    Tsemppiä urakkaan, toivottavasti seuraava opus onkin ihanan imuisa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tämänkin kaltaiset kirja-arviot ovat kiinnostavia. Usein minulle on tosiaan käynyt niin, että vastenmielinen kirja paranee loppua kohden, mutta välillä käy näemmä näinkin. Kiitos tsempeistä!:)

      Poista
  2. Listoissa vain on jotain koukuttavaa :) Kokaiiniromaanista en ole tainnut koskaan kuulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kyllä pahimman luokan listahullu, ihan noin niin kuin arkielämässäkin. Tämän 1001-listan paras puoli on kyllä se, että tulee tutustuneeksi kirjoihin, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

      Poista
  3. Olen yrittänyt lukea paljon lyhyempien listojen mukaan ja laatinut niitä pääasiassa itse. Sittenkin on toisinaan tullut stoppi vastaan ja lukeminen on joko lopahtanut tai sitten siirtynyt jonnekin toisaalle. Jos lukee sata kirjaa vuodessa, niin tuhat kirjaa rupeaa kyllä jonain vuonna tuntumaan vähän turhan mittavalta urakalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tuhannen kirjan listassa minua kiehtoo juuri se, että se tuntuu täysin mahdottomalta ja jopa absurdilta tavoitteelta. Tähän mennessä on sujunut todella helposti ja kymmenesosa on jo luettuna, mutta luulen että projekti vaikeutuu koko ajan, kun listalta on valinnut tietenkin lähinnä niitä kirjoja, jotka kiinnostavat eniten.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!