 |
| "Anni Kantto on 37-vuotias, hyvin fiksu, hyvin lihava ja hyvin terve. Hänellä on vain yksi ongelma: muu maailma" |
Muistan muutama vuosi sitten lukeneeni netistä Imagen jutun läskisodasta. Siitä, miten lihavia pidetään sairaina, taakkana yhteiskunnalle ja miten lihavia syrjitään. Ja etenkin siitä, miten tutkimukset osoittavat, että lihavuus ei ole suoraan syy juuri mihinkään sairauteen. Kukaan ei vain usko sitä, sillä niin syvälle on juurrutettu ihmisten ajatusmaailma läskin vaaroista ja lihavuuden kamaluudesta. Tämä artikkeli pyöri jatkuvasti mielessäni lukiessani Pekka Hiltusen Isoa. Eikä ihme, huomaan nyt. Kyseisen artikkelin on kirjoittanut kukapa muukaan kuin itse Pekka Hiltunen.
Ison päähenkilö on neljääkymppiä kovasti lähestyvä korkeasti koulutettu Anni. Anni on hiljattain eronnut lyhyestä parisuhteesta ja saanut potkut töistään. Hän on palannut lyhyen Helsinki-jakson jälkeen häntä koipien välissä takaisin Tampereen Armonkalliolle, takaisin tuttuun yksiöön, hössöttävän vuokraemännän Huivirouvan omistamaan asuntoon. Anni on iso nainen, hän painaa 138 kiloa. Hän on myös hyvin fiksu ja hyvin terve. Paino kuitenkin määrittelee Annin muun maailman silmissä. Tämän Anni haluaa muuttaa, kertoa maailmalle, mitä mieltä hän on ja miten tutkimukset todistavat, että ihminen voi olla samaan aikaan sekä hyvin iso että hyvin terve. Lähtökohdat ovat siis erittäin samanlaiset kuin Läskisota-artikkelissa.
Hiltunen osuu edelleen kovin ajankohtaiseen aiheeseen. Lehdet ja muu media pullistelevat lihavuusjuttuja ja ylipainoisia on enemmän kuin koskaan. Kirja sisältää suoria viittauksia oikeisiin tutkimuksiin, joista olen kuullut aiemminkin. Iso herättelee lukijansa ajattelemaan ja pohtimaan omaa suhtautumista lihavuuteen ja lihaviin ihmisin. Hiltunen on haastatellut kirjaansa varten oikeita ylipainoisia naisia ja se näkyy kirjassa aitoina tunteina, kuten Annin häpeänä ja ahdistuksena isosta koostaan, mutta toisinaan myös voiman tunteena.
Anni oli aidon tuntuinen hahmo niin hyvässä kuin pahassakin. Häpeäkseni tunnustan, että hän alkoi ärsyttää minua kovasti jossakin vaiheessa. Etenkin taistelu painonhallintaryhmän vetäjän lihavuusleikkauspuheita vastaan oli mielestäni liioittelua ja välillä mietin, että eikö hän vain voisi antaa asioiden olla. Lihavat eivät kuitenkaan ole ainoa syrjintää kohtaava ihmisryhmä tässä maailmassa. Pakko kuitenkin myöntää, että mikäli Anni ei olisi ollut näin hyökkäävä, ei vastaisku lihavuutta vastaan julistetulle sodalle olisi ollut tarpeeksi ponnekas ja romaani olisi menettänyt ison osan tehoaan.
ISO ei ollut mikään kielellinen mestariteos, mutta se herätti ajatuksia, liikutti ja huvittikin. Kaunista oli etenkin kertomus Annin ja Huivirouva Kertun ystävyydestä. Ihmissuhteesta, jossa Anni on kerrankin jotakin muuta kuin vain kilonsa, oma fiksu, pätevä ja pystyvä itsensä. Suosittelen Isoa sekä kaikille oman elämänsä anneille että kaikille lihavuuteen ennakkoluuloisesti asennoituville.
"Me yritämme hallita elämän kaaoottisuutta kehoamme koskevilla mittauksilla, koska mikään muu ei ole meille joka päivä läheisempää ja samalla kauhistuttavasti tuntemattomampaa kuin oma kehomme" s. 143
Kirjailija: Pekka Hiltunen
Kirja: ISO
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 413
Mistä hankin: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: Lokakuu 2013
Arvostelu: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!