lauantai 23. toukokuuta 2015

W. G. Sebald: Saturnuksen renkaat



On vähän yli kaksi vuotta siitä, kun tutustuin ensimmäistä kertaa Sebaldiin. Valitettavasti tämä toinen kertakaan ei ollut kovin miellyttävä ja taidan odottaa useamman vuoden ennen kuin luen kaksi listalla vielä olevaa Sebaldin kirjaa (The Emigrants ja Vertigo. Mutta kuka tietää, ehkä ne ovatkin enemmän makuuni?).

Tuolloin toukokuussa 2013 totesin Austerlitzista näin:

"Mää vaan en tajunnu. Ja kun ei tajua, ei myöskään pysty syväanalyysiin tai edes pinta-analyysiin. Toivonkin, että joku fiksu tulisi nyt kertomaan minulle, mistä tässä oikein oli kyse. Toisaalta elämää isompi plussa ja arvostelun toinen tähti on annettava siitä, että tämä teos sisälsi kuvia! Siis ihan oikea kaunokirjallinen ja vakavastiotettava teos, joka oli kuvitettu! "

Ja ihan samat sanat voisin kirjoittaa näistä Saturnuksen renkaistakin. Teos on minämuotoista kerrontaa (jossakin vaiheessa paljastuu, että kertoja on mies nimeltä Sebald). Tyyppi vaeltelee pitkiä matkoja ja vaelluksensa lomassa poikkeaa jatkuvasti (siis oikeasti ihan jatkuvasti, noin 300 sivua) sivupoluille kertomaan Euroopan historiasta omalla kummallisen innottomalla ja kuivalla kertojanäänellään.

Mikään ei oikein tunnu liittyvän yhteen ja se miten kertoja assosioi, tuntuu epäaidolta. En pitänyt jaarittelevasta ja sivupoluille eksyvästä kertojasta. Minua ei oikeasti yhtään kiinnostanut, mitä sanottavaa hänellä oli. Mietin jopa pariin otteeseen, että kuka kertoja oikein luulee olevansa, millä oikeudella hän näitä asioita kertoo ja miksi jonkun pitäisi tästä kaikesti kiinnostua, saati sitten innostua. Taistelua oli siis koko 345 sivua. 

Yleensä kun kirja lähestyy loppuaan, on lukijalla jonkinlaista mielenkiintoa siitä, miten kirja tulee loppumaan, onko teoksesssa vielä odotettavissa loppuhuipennus. Saturnuksen renkaiden viimeiset 30 sivua kertovat silkinviljelystä. Se siitä. Viime kerralla kuvat olivat uutuudenviehätystä ja lisäsivät arvosteluun yhden tähden. Nytpä otan senkin pois. Edelleen kaipaan jotakin viisaampaa kertomaan, että mitä häh? Jos haluan lukea Joseph Conradista tai vaikkapa sitten siitä silkinviljelystä, luen mieluummin faktaa kuin tällaista omituista faktan sekaista taiteellisuuteen pyrkivää fiktiota.

Kirjalija: W. G. Sebald
Luettu kirja: Saturnuksen renkaat (suom. Oili Suominen)
Alkuperäinen kirja: Die Ringe des Saturn (1995)
Sivumäärä: 345
Mistä hankittu: Turun kirjastosta
Arvostelu: 

1 kommentti:

  1. Hyvä tulkinta, olen luultavasti aika samaa mieltä. Lukemisestani on aikaa, mutta jotain kuivakiskoisen tosikkomaista ja hienostelevaa tästä jäi mieleen. Sivistynyt tyyppi tietää olevansa sivistynyt ja sitä korostaa koko ajan. Vähän sama kuin hyvännäköinen joka tietää sen, ja se näkyy siitä. Teho laskee väistämättä. Lisäksi huumorintajuton mikä on kaikkein pahinta.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!