Kirjallinen katsaus vuoden kolmanteen neljännekseen

My, my, time flies. Kirjamessuhässäkän vuoksi koonti heinä-syyskuulta tulee vasta nyt, kun lokakuuta on jo eletty monta päivää. Kolmatta neljännestä luonnehti Potterit ja dekkarit. 1001-listan kirjojakin luin vain kaksi. Bloggauksiakin tuli vähemmän kuin tavallisesti johtuen lähinnä siitä, että en blogannut erikseen Pottereista vaan tein niistä yhden koontipostauksen. Tuosta 10 kohdan listasta tulikin tämän vuoden luetuin ja suosituin tekstini!

Vuoden kolmena viimeisenä kuukautena aion edelleen kuunnella paljon dekkareita äänikirjoina ja lisäksi toivon jaksavani syventyä listankin kirjoihin. Nyt näyttää kovasti siltä, että tänä vuonna tulee luettua reippaasti enemmän kuin sata kirjaa. Kesäkuun loppuun mennessä olin lukenut 55 kirjaa eli numerointi jatkuu sijalta 56.


Heinäkuu

Heinäkuussa vietin kesälomaa ja aloitin Potter-ahminnan. Nautiskelin myös uudesta Knasusta sekä hienosta Matkaoppaasta keskiajan Suomeen, jonka kuskasin kuvattavaksi Vanhan Vaasan raunioille. Klassikkohaasteeseen lukaisin loppumetreillä Maa on syntinen laulu -teoksen, josta pidin yllättävän paljon.

 
56) Aalto ja Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen
57) Miina Supinen: Liha tottelee kuria
58) Popular hits 1-3
59) Donna Leon: Kuolema oopperassa
60) Laura Ingals Wilder: Pieni talo preerialla
61) Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5
62) Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
63) Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
64) Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
65) Timo K. Mukka, Maa on syntinen laulu

Elokuu
Elokuussa alkoi lopultakin kesäiset ilmat. Luin puistossa ja nautin viimeisistä kauniista kesäilloista Vaasassa.

 

66) Agatha Christie: Sininen juna
67) Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
68) Ballard: Super-Cannes
69) Leena Lehtolainen: Harmin paikka
70) Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen
71) Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo


Syyskuu
Syyskuussa palasin Turkuun. Koko syyskuun lukemisto koostui näemmä Pottereista sekä dekkari-äänikirjoista. Mahtui mukaan yksi hömppä-Simsionkin.

  
72) Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
73) Seppo Jokinen: Vihan sukua
74) Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani
75) Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
76) Simsion: Vauvatesti
77) Leena Lehtolainen: Kuparisydän
78) Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Turun kirjamessut - sunnuntai 4.10.

Se oli siinä, takana aivan huikeat messut, kenties parhaat koskaan. Palaan vielä myöhemmin tarkemmin messuostoksiin, mutta tässä muutama tunnelmapala messusunnuntailta, joka huipentui yhden kirjallisen idolini tapaamiseen.

Jokainen messukävijä sain tänään Alastalon salissa. Pitää siis ehkä lukea se joskus?

Aamu alkoi suloisesti tyttökirjoilla. Sara Kokkonen kertoi uunituoreesta kirjastaan Kapina ja kaipuu, Kultaiset tyttökirjaklassikot ja Lumiomenan Katja haastatteli. Kirja käsittelee suomalaislukijoiden ulkomaisia tyttökirjasuosikkeja. Haastattelua kuunnellessani totesin, että pitääkin aloittaa taas Montgomeryn kirjojen uusintalukukierros, sillä edellisestä on jo aikaa. Sara paljasti, että Gulla on hänelle kaikkein rakkain tyttökirjahahmo. Minulla se on Emilia-runotyttö!

Tyttökirjojen maailmasta siirryinkin sulavasti lastenkirjojen maailmaan. Kaksi hurmaavaa herrasmiestä Timo Parvela ja Mauri Kunnas kertoivat kirjoitustyöstä ja uusista kirjoistaan. Haastattelussa kävi ilmi, että näiden lastenkirjojen suosio ja menestyminen ulkomailla on Suomen mittakaavassa todella suurta. En yhtään ihmettele, sillä sekä Parvelan että Kunnaksen teoksissa on jotakin aivan ainutlaatuista ja huumori on juuri sitä parasta laatua, joka uppoaa kaikenikäisiin. Lisäksi kävi ilmi, että Parvela työskentelee talonsa yläkerrassa, Kunnas alakerrassa.

Välillä piti haukata purtavaa ruokamessujen puolella. Sielläkin riitti vilinää. Kuvassa myös rouva Haukio!

Iltapäivällä Tieto-lavalla oli vuorossa kovasti odottamani Ilari Aallon ja Elina Helkalan haastattelu teoksesta Matkaopas keskiajan Suomeen. Olen blogannut kirjasta täällä. Oli hienoa kuulla, että kirjasta on otettu jo neljäs painos eli monet lukijat ovat löytäneet upean tietokirjan pariin!

Katja Ketulla oli kiire lentokentälle, mutta hän ehti kertomaan eläväisesti uudesta Yöperhonen-romaanistaan. Houkutti kovasti ostaa se itselleni, mutta budjetti oli jo ylitetty. Joka tapauksessa aion lukea kirjan niin pian kuin mahdollista, uskon että se on upea.

Päivä ja koko mahtava kirjamessuviikonloppu huipentui yhden suuren kirjallisen idolini Enni Mustosen (Kirsti Mannisen) haastatteluun ja tapaamiseen. Fanitan suuresti Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa ja uusimman osan Emännöitsijän ahmin heti, kun se ilmestyi. Oli ihana kuulla, että sarjaan on tulossa vielä ainakin kolme osaa ja seuraavan osan taustatyöt ovat pitkällä!

Muutenkin kirjailijan tuotanto on lähellä sydäntäni. Oikeasti, jos tapaa henkilön, joka on ollut kirjoittamassa kaikkien aikojen suosikkiani, ikuisesti sydäntäni lähellä olevaa Hovimäkeä, niin eihän siinä voi fanityttö muuta tehdä kuin mennä vähän sekaisin. Koska äitini on myös suuri fani, ostin hänelle Emännöitsijän joululahjaksi ja pyysin siihen nimmarin. Samalla pääsin yhteiskuvaan idolini kanssa! Mahtava kirjailijatar, mahtava viikonloppu, loputon määrä kirjoja, tapahtumia, kohtaamisia. Kaikenkaikkiaan loistava viikonloppu, jonka voimilla jaksaa taas syksyn pimeät kuukaudet. Kiitos Turun kirjamessut, ensi vuonna taas!

Turun kirjamessut - lauantai 3.10.

Toinen messupäivä on takana ja kieltämättä alkaa hiukan jo olla kisaväsymystä ilmassa. Onneksi huomenna on luvassa paljon mielenkiintoista ohjelmaa niin voi lepuutella jalkojaan.

Tänään oltiin paikalla heti aamulla ja istahdimme sopivasti penkkiin, kun Reijo Mäen haastattelu alkoi. Mäen uusin Vares-dekkari Tulivuori sijoittuu Teneriffalle ja se kuulosti varsin mielenkiintoiselta. Lukulistalle, ehdottomasti!

Mäen jälkeen teimme kierroksen ruokapuolella ja sitten siirryimme kuuntelemaan Kari Hotakaista. Sitä ennen Agricola-lavalla oli erittäin mielenkiintoisen oloinen dekkari-keskustelu, josta ehdin kuulla lopun. Ja näin suuren idolini Maria Kallion, eikun siis Leena Lehtolaisen! Hotakaisen uutuus Henkireikä tarttui messuilta myös mukaan ja sain siihen signeerauksen. Fanityttökohtaus iski jälleen, totta kai.

Mielenkiintoista oli kuulla myös Riikka Pulkkisen lempikirjoista, vaikka olinkin järkyttynyt, että yksi niistä oli kovin tylsänä ja turhana pitämäni Sebaldin Austerlizt. Sen sijaan Ali Smithin Satunnainen kuulosti niin hyvältä, että se on ehdottomasti luettava.

 Eilen oli kummallisten sattumusten päivä ja tänään oli taas päivä, jolloin tapasin tuttuja. Ja bongasin Matti Vanhasen ja tällaisen kaverin.

Minusta tuntuu, että Turun kirjamessuilla paistaa aina aurinko, niin myös tänään. Hienon messupäivän jälkeen auringonpaisteessa on bloggaajan helppo hymyillä, vaikka aurinko paistoikin silmiin. Huomenna taas, luvassa ainakin Katja Kettu ja Enni Mustonen!

Turun kirjamessut - perjantai 2.10.

Olipa aloitus messuille! Perjantai oli kummallisten sattumusten päivä. Vai mitäpä sanotte vaikkapa siitä, että koitin kovasti keskittyä tärkeään työhaastattelua koskevaan puheluun, kun huomasin Antti Holman palloilevan vieressäni noin kahden metrin päässä, siis siellä hallin ainoassa kolkassa jossa oli edes hiukan hiljaisuutta. Erikoisia kohtaamisia riitti pitkin päivää muitakin. Messuvierailla tuntui olevan tunnelma katossa, sillä turkulaisista ei normaalisti irtoa vastaavaa sosiaalisuutta.
 

Messut olivat jälleen kerran niin runsaat, että onneksi on vielä kaksi päivää jäljellä, ei tarvinnutkaan yrittää kiertää kaikkea kerralla. Noin neljässä tunnissakin toki ehti nähdä valtavasti kaikkea. Ruokamessuilla kuulin ohikulkevan herrasmiehen toteavan, että "nyt ei tarvitse enää koko loppuvuonna syödä juustoa" eli maistiaisia oli tarjolla ilmeisen runsaasti. Itse keskityin lähinnä antikvariaattihallin aarteisiin ja teinkin hienoja löytöjä. Varsinaisista ohjelmanumeroista kuuntelin Sofi Oksasen sekä Ilkka Heilän ja Jarkko Vehniäisen haastettelut.

Sofi Oksanen kertoi Norma-kirjastaan. En ole lukenut teoksesta yhtään juttua tai arvostelua, joten minulla ei ollut mitään ennakkotietoja siitä. Oksanen avasi kirjan hius- ja kohdunvuokrausteemoja ja minäpä menin ja kiinnostuin kirjasta paljon. Agricola-lavan edusta oli pullollaan messuvieraita, Oksanen oli ilmeisen kiinnostava esiintyjä.

Heti Oksasen jälkeen Agricola-lavalla jatkoi kaksi idoliani, sarjakuvapiirtäjät Ilkka Heilä (B. Virtanen) ja Jarkko Vehniäinen (Kamala luonto). Heti haastattelun jälkeen pääsin vapauttamaan sisäisen fanityttöni (mikä siinä onkin, ettei osaa olla coolisti?) ja hain nimmarin Vehniäiseltä ostamaani kirjaan. Totta kai minun piti heti kertoa, että hänen mäyräkoira-strippinsä on suuri suosikkini. Vehniäinen totesi, että mäyräkoira tulee esiintymään hänen sarjakuvissaan tulevaisuudessakin ja sekös vasta onkin hyvä uutinen! Arvaatte varmaan myös, mitä eläintä toivoin, kun piirtäjä kysyi eläintoivetta signeeraukseen... Alla kuva tuosta kyseisestä mäyräkoirastripistä (kirjoitin Parasta elämässä -albumista täällä), Vehniäisestä piirtämässä ja lopputuloksesta Eskon kanssa ja ilman Eskoa!

Kamalan luonnon Vain eläimiä -albumin ja kalenterin lisäksi shoppailin neljä kirjaa divariosastolta. Antikvariaatti Omituiset Opukset on ennenkin ollut mieleeni ja taas tein sieltä löytöjä. Irving-kokoelmastani on puuttunut oleellisena osana Kaikki isäni hotellit. Eipä puutu enää! Lisäksi parilla hassulla eurolla ostin uuden lempikirjailijani Kjell Westön Leijat Helsingin yllä -pokkarin, jota en ole vielä lukenut.

Antikvariaatti Makedonian pöydästä löysin pari aarretta, jotka kuuluvat sarjaan lapsuuden suuret kirjasuosikit. Kirjahyllyssä olevat Lindgrenit saavat seuraa Marikki-kirjasta. Nuorten toivekirjaston kirjat ovat tuttuja lapsuudestani, sillä niitä "siniselkäisiä" tuli ahkerasti kannettua kotiin kirjastosta. Kerttu Juvan Kurki-vartio kunnostautuu oli muistaakseni hauska ja innosti moniin leikkeihin. Odotan innolla sen uusintalukemista!

Kun tänään tuli tyhjennettyä lompakko messuille, voisi seuraavina päivinä keskittyä ohjelmaan. Huomisaamu starttaa vauhdikkaasti kahden suosikkikirjailijani Reijo Mäen sekä Kari Hotakaisen haastatteluilla. Jee! On tämä vaan vuoden paras viikonloppu, yhtä kirjajuhlaa!

Poimintoja Turun kirjamessujen ohjelmasta

Hurraa! Huomenna se alkaa, vuoden paras viikonloppu. Turun kirjamessuja vietetään (meinasin kirjoittaa juhlitaan) perjantaista sunnuntaihin 2. - 4.10. ja itse olen paikalla jokaisena päivänä. Samalla lipulla pääsee myös Ruokamessuille ja tuo yhdistelmähän on täysin lyömätön.

Messujen teemoina ovat tänä vuonna Ruotsi, Saamenmaa ja Kustavi. Messuohjelmaan voi tutustua täällä. Sivustolla on kätevä painike, jolla kiinnostavan ohjelman saa lisättyä omaan listaan. Omat listani näyttävät tältä:

Perjantain ohjelmasta minua aivan erityisesti kiinnostaa Ilkka Heilän ja Jarkko Vehniäisen haastattelut. Sarjakuvateemaa sivutaan myös mielenkiintoisen kuuloisessa pojat ja lukeminen -keskustelussa, jossa on mukana Aku Ankan päätoimittaja. Myös Sofi Oksasen haastattelu kiinnostaa ja voisin kuvitella että en ole ainut.

 

Lauantaina aion aivan ehdottomasti kuunnella kahden suosikkini Reijo Mäen sekä Kari Hotakaisen haastattelut. Paljon kiinnostaa myös Millenium-trilogian jatko-osan kirjoittajan David Lagercrantzin haastattelu. Kirja pitää ehdottomasti lukea ja todeta itse, miten toinen kirjailija on saanut kirjaansa Stieg Larssonin hengen. Listalle poimin myös muutaman idolini, Riikka Pulkkisen ja Sinikka ja Tiina Nopolan.

 Sunnuntai onkin kiinnostavaa ohjelmaa toisensa perään. Eniten odotan Enni Mustosen sekä Ilari Aallon ja Elina Helkalan haastatteluja. Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on lumonnut minut ja Matkaopas keskiajan Suomeen oli niin hieno, että kuulisin mielelläni lisää kirjan synnystä. Tyttökirjakeskustelua odotan myös paljon, enkä vähiten sen takia, että sekä haastateltava että haastattelija ovat kirjabloggaajakollegojani.

Sunnuntaina jokaiselle kävijälle on luvassa myös Volter Kilven Alastalon salissa. Kirjaa luetaan koko messujen ajan non-stoppina B-hallin B-kahvilassa. Tärkeintä antia minulle on antikvariaattitiskien aarteiden läpikäyminen ja toivonkin tekeväni löytöjä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tulee messuilla harhailtua fiiliksen mukaan. Kello kädessä en aio juosta ohjelmasta toiseen, siksipä on kiva olla paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja, jos jotakin menee ohi.

Palaan heti huomenna messupäivän jälkeen kertomaan tunnelmat. En malta odottaa! Kuka muu tulee messuille?

Kymmenen syytä, miksi Harry Potter -sarja on niin loistava

Nyt kun sain luettua viimeisenkin sivun Kuoleman varjeluksista, on aika perata koko Harry Potter -sarja täällä blogissa. Olen nuorena lukenut pari ensimmäistä sarjan kirjaa niistä sen kummemmin innostumatta, mutta nyt ahmin koko sarjan putkeen parin kuukauden aikana. Olen oikeastaan aika häkeltynyt, enkä enää suostu kuuntelemaan yhtäkään kommenttia sarjan lapsellisuudesta tai turhanpäiväisyydestä, vaan aion patistaa kaikkia lukemaan sarjan itse. Ohessa lyhyesti tiivistettynä kymmenen syytä, miksi Potterit olivat parasta ikinä.

1. Huumori

Huumori kantaa vahvana läpi koko sarjan. Se on toisinaan hienovaraisempaa, toisinaan suorempaa mutta jatkuvasti piristävää, keventävää ja hyväntuulista.

2. Juonen yllätyksellisyys

Miten usein romaania lukiessa voi aidosti todeta, että vau, mikä yllättävä juonenkäänne! Aika harvoin. Pottereita lukiessa tätä taas käy ihan koko ajan.

3. Yksityiskohtaisuus

Taikamaailman ja Tylypahkan loputtomat yksityiskohdat ja tarkat kuvailut tekevät sarjan lukemisesta uskomattoman viihdyttävää. 

4. Hahmot

Itse Harry jäi minulle jotenkin olivertwistmäiseksi hahmoksi, hiukan latteaksi tyypiksi, jolla itsellään ei ole kovin vahvaa luonnetta, mutta jolle sattuu tapahtumaan paljon asioita. Sen sijaan Rowling esittelee kirjoissaan valtavan määrän muita vahvoja, hauskoja, aitoja ja ikimuistoisia hahmoja. Hahmojen väliset suhteet kasvavat kirjassa hienosti ja lukija kiintyy moniin hahmoihin väistämättä.

Liekehtivä pikari oli juuri sopivan paksuinen tyyny Eskon päikkäreille.

5. Tarinan kasvaminen lukijan mukana

Sarjan pari ensimmäistä osaa ovat selkeästi jännittäviä lastenkirjoja, mutta loppua kohden sarja tunnetusti synkistyy huomattavasti. Viimeinen osa aiheutti minulle pari painajaisuntakin, pakko myöntää. Minusta on todella hienoa, miten Rowling on kasvattanut tarinaansa samaa vauhtia, kun hänen alkuperäiset lukijansa ovat kasvaneet kohti aikuisuutta. Tarina ei kasva pelkästään synkkyysasteeltaan, vaan Rowling tuo viimeisissä osissa tarinaan mukaan myös seurustelusuhteita ja vaikkapa viittauksia alkoholiin, jotka eivät millään olisi sopineetkaan sarjan alkupuolelle.

6. Poliittiset ja uskonnolliset viittaukset

Aikuinen lukija ei voi olla vertaamatta kirjasarjan mielenkiintoisia juonikuvioita oikeisiin poliittisiin ja uskonnollisiin ilmiöihin. Se luo lukemiseen omaa herkullista, joskin vähän hämmentävää, tunnelmaansa.

Viimeisessä osassa kärjistyvä puhdistusliike, jossa pyritään eroon jästisyntyisistä oli ahdistavaa luettavaa juuri sen takia, että sitä tuli väkisinkin verrattua oikean maailman historiallisiin tapahtumiin. Samoin en malttanut olla vertaamatta viimeisen osan tapahtumia myös kristinuskoon ja sen oppeihin. Hieno yhteiskunnallinen teema kirjassa oli myös kotitontut ja Hermionen kotitonttujen vapautusliikepyrkimykset. Erityisen liikuttava oli tarina pahasti kermakaljaholisoituneesta syrjäytyneestä Winky-tontusta.

7. Runsaus

Sarja on kaikinpuolin runsas. Siinä on runsaasti juonenkäänteitä, yksityiskohtia, hahmoja, tapahtumia, tunteita, osia ja sivuja. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta oikeasti, kun on kyse Pottereista, mitä enemmän, sen parempi.

8. Severus Kalkaros

Lue sarja, niin ymmärrät.

9. Kieli ja sanasto

Luin sarjan suomeksi, joten valtavan suuri kumarrus kielellisistä ansioista menee suomentaja Jaana Kapari-Jatalle. Kieli on kaunista, sujuvaa ja sopivan helppoa olematta kuitenkaan liian yksinkertaista. Siis juuri sellaista, jonka lukeminen tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisille.

Lisäksi kirjan runsas sanasto on aivan omaa luokkaansa. Monet kirjassa esitellyistä sanoista jatkavat elämäänsä arkisessakin kielenkäytössä. Esimerkiksi geokätköilypiirit ovat pysyvästi omaksuneet jästi-sanan (eng. muggle) tarkoittamaan kätköilyyn perehtymättömiä henkilöitä. Aika moni Pottereitakin lukematon henkilö taitaa tietää myös, mitä ankeuttajat ovat.

10. Rakkaus

Koska loppujen lopuksi rakkaus on kaikkein tärkeintä. Rowling tiivistää sen ajatuksen kirjasarjassaan uskomattoman kauniisti ja niin liikuttavasti, että kirjan loppupuoli tulikin luettua liikuttuneen kyynelverhon läpi, vaikka mitään en tietenkään tunnusta.

Yksi miinuskin on annettava.

Se tyhjiö, joka nyt jäi jäljelle. Mitä ihmettä minä nyt luen?
Ja lisäksi se, että miten ihmeessä saan tämän pois soimasta päässäni?

Kirjailija: J. K. Rowling
Luettu kirja: Harry Potter osat 1 - 7 (1997-2007)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Tammi
Mistä hankittu: Syntymäpäivälahja isosiskoilta
Sivumäärä:335+365+456+768+1050+698+828 = 4500 sivua
Arvostelu: ★★★★★

Graeme Simsion: Vauvatesti

Kuva: Elisa Kirja

Syyskuun lukemistoni on koostunut Pottereista, dekkareista ja hömpästä. Olen siis kaivannut helppoa ja mukavaa luettavaa, joka viihdyttää, mutta ei vaadi suurta aivotyöskentelyä. Tällaiseen tarpeeseen luin möys Graeme Simsionin (maailman vaikein nimi!) Vauvatestin, joka on jatko-osa keväällä lukemaani mainioon Vaimotestiin.

Vaimotestissä sosiaalisesti rajoittunut Don Tillman sai itselleen vaimon. Toisessa osassa Don on uuden haasteen edessä, sillä vaimo Rosie kertoo olevansa raskaana. Tietenkin Don suhtautuu asiaan aivan omalla tavallaan, analyyttisesti, tieteellisesti ja älyllisesti. Ei ole mikään yllätys, että tämä johtaa väärinymmärryksiin ja konflikteihin Rosien kanssa.

Vaimotesti oli hauska, raikas, oivaltava ja söpö. Sen vuoksi odotinkin, että Vauvatesti jatkaisi samaa linjaa ja olinkin aika pettynyt, kun kirja oli lähinnä surullinen. Donin kyvyttömyys normaaliin kommunikointiin on aika masentavaa luettavaa. Kirjan henkilöillä tuntuu kaikilla menevän enemmän tai vähemmän huonosti ja vaikka lopputulos on luonnollisesti onnellinen, ei kirja ole mitään hauskaa luettavaa. Ehkäpä on niin, että Donin sinänsä loistava hahmo ja kirjan hauska idea ei kanna yhtä kirjaa pidemmälle. En tiedä aikooko Simsion jatkaa Donin elämästä kirjoittamista, mutta toivon tosiaan että mahdollinen jatko-osa olisi taas vähän hauskempi ja onnelisempi.

Kirjailija: Graeme Simsion
Luettu kirja: Vauvatesti (The Rosie Effect, 2014)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Inka Parpola
Mistä hankittu: Elisa Kirja
Sivumäärä: 311
Arvostelu: ★★