116. The Reader – Bernhard Schlink

Tällä kertaa kuva kirjasta on aivan onnetonta tasoa. Tätä pikselimössöä ei edes söpö koira voisi pelastaa (tai no voisi oikeasti). Sijaitsen nyt eri puolella Suomea kuin kamera ja koira ja kuva on otettu kännykän heikkotasoisella kameralla tilapäiskämppäni lattialla.

Sain nimittäin (oman alan!) töitä Vaasasta, kun kotini taas on Turussa. Ensimmäisiä mieleeni tulleita asioita, kun sain kuulla saaneeni tuon kovasti haluamani työn, oli että jee! Nyt on aikaa lukea, kun tulee matkustettua paljon junalla! Yhdeksän tuntia viikossa aikaa pelkästään lukemiselle, mitäpä muutakaan junassa voisi tehdä, suoranaista arjen luksusta. Ja ehkä hieman myös positiivista ajattelua.

Keskiviikkoaamuna matkalla Vaasaan luin junassa sekä Bernard Schlinkin Lukijan että Breat Easton Ellisin Alta Nollan. Koskakohan viimeksi olen lukenut kaksi kirjaa, vaikkakin lyhyttä, päivässä? Mahtavaa, tätä menoa kirjahyllyni tiileskivetkin tulevat luetuiksi alta aika yksikön.

Lukija oli minulle entuudestaan tuttu elokuvana (josta en muista juuri mitään, tästäkään, alan toistaa itseäni). Kirjassa nuori poika tutustuu vanhempaan naiseen ja aloittaa suhteen tämän kanssa. Suhde on fyysiesti tiivis, mutta henkisesti vaikea. Kirjan alkupuoli kertoo tästä suhteesta ja sen vaikeuksista ja esittää pojan melko lapsellisessa valossa. Loppupuoli taas on enemmän psykologinen, ja kuvailee naisen natsikytköksiä selvittävää oikeudenkäyntiä, jota poika seuraa mukana opiskelijana. Kaiken taustalla on naisen erikoinen salaisuus, joka lopulta tulee määrittämään hänen elämänsä suunnan ja johon poikakin kytkeytyy.

Lukija oli mielestäni hieman liian itsestäänselvä ja yllätyksetön. Se ei tuonut mitään uutta näkökulmaa asioihin ja niissä kohdissa, kun lukijan olisi pitänyt yllättyä, korkeintaan toinen kulmakarvani nousi vähäsen. Pohdin kyllä sitäkin, että ehkä kuitenkin alitajuntaisesti muistin elokuvan tapahtumat, vaikken kyennytkään saavuttamaan selkeää mielikuvaa siitä, jonka vuoksi juoni tuntui niin yllätyksettömältä.

Siitäkin huolimatta Lukija oli mukava lukukokemus. Sen kieli oli miellyttävällä tavalla arkista, ei liian maalailevaa tai haaveilevaa, muttei myöskään liian lakonista. Tarinan kaari kulki hienosti ja loppu antoi selitystä alulle, vaikken lopultakaan täysin ymmärtänyt naisen motiiveja ja käytöstä.


Kirjailija: Bernahrd Schlink
Luettu kirja: Lukija (suom. Oili Suominen)
Alkuperäinen kirja: Der Vorleser
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995
Sivuja: 224
Mistä hankin: Kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Turku-Vaasa junassa 2.4.2013
Arvostelu: ★★★