torstai 2. tammikuuta 2014

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Tiedättehän ne internetin henkinen ikä -testit? Ne joissa kysellään musiikkimakua, luonteenpiirteitä, harrastuksia ja muita seikkoja ja lopuksi testi antaa arvion henkisestä iästä. Minä saan näistä testeistä aina vähintään kymmenen vuotta oikeaa ikääni suuremman tuloksen ja useimmiten tulos on jotakin viiden- tai kuudenkympin paikkeilla. Yleinen vitsini onkin, että olen henkisesti kuusikymppinen, mikä ei oikeasti taida edes olla kovin paljon valehdeltu. Monen kuusikymppisen tavoin olen muun muassa sitä mieltä, että paras musiikki on tehty 1960-luvulla. Ja samoin eräs rakkaimmista harrastuksistani on jo ala-asteikäisestä saakka ollut villi ja nuorekas palapelien kokoaminen.

Nykyisin palapelien kokoaminen on luksusta, jota ehdin tekemään vain loma-aikoina. Kun työ on toisella paikkakunnalla, palapeli ei niin vain kulje mukana. Keväällä aloitin "sitten kun gradu on valmis"-palapelin, joka on kahdentuhannen palan melkoisen haastava palapeli, jonka olen saanut lahjaksi siskoltani (kiitos <3). Haastavuus tulee siitä, että kaikki kaksituhatta palaa (tai no, ehkä 1500) ovat enemmän tai vähemmän samansävyisiä sinisiä pienillä vaalean, vihreän ja keltaisen vivahteilla ja viivoilla. Palapelistä tulee kuitenkin niin upea, että haluan saada sen seinälle sen valmistuttua ja kokoankin sitä valmiiksi kehyksiin. Palapeli on lojunut hylättynä kuukausikaupalla, mutta nyt joululomalla ehdin taas sen pariin, vaikka pakko on myöntää, etten tule saamaan sitä valmiiksi vieläkään.

Eräänä päivänä oivalsin, että voinkin yhdistää kaksi rakasta harrastustani ja tehdä luksuksesta vielä luksuksempaa: voin nimittäin kuunnella äänikirjoja tehdessäni palapeliä! Marssin heti kirjastoon ja lainasin pari äänikirjaa ja aloitin palapelin teon kuuntelemalla Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri -äänikirjaa. Ja voi miten hyvin nämä kaksi harrastusta toisiaan tukivatkaan.


Näin vaikean palapelin tekeminen on väsytystaistelua. Näet paikan, johon pitäisi etsiä pala ja se paikka näyttää siltä, että palan pitäisi löytyä helposti. Selailet niitä tuhatta palaa, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaansa, kokeilet montaa, katselet vielä useampaa. Toisinaan sovitat käytännössä kaikkia mahdollisuuksia ja palaa ei silti löydy. Toisinaan taas pelkällä vilkaisulla löydät heti oikean palan ja tunnet itsesi palapelimestariksi, lähes yliluonnollisen taitavaksi palapelin kokoajaksi. Palapeli on suuri ja pelottava meri, joka lainehtii, haastaa, tuskastuttaa, mutta myös antaa hyvin paljon. Palapeli on kuin Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri.

Vanhus ja meri on sellainen klassikko, joka varmasti hyötyy siitä, että sen kuuntelee äänikirjana. Ismo Kallion rauhallinen kerronta (toisinaan liiankin verkkainen minun makuuni) sopi hyvin tarinaan ja kuunnellessa yksityiskohtiin keskittyy helposti paremmin kuin kirjaa nopeasti eteen päin lukiessa. Jos olisin lukenut tämän, en luultavasti olisi juurikaan sitä arvostanut. Vanhus seilaa monta päivää merellä ja väsyttää kalaa. Saa sen lopulta kiinni, mutta sitten hait syövät sen ja lukijaa masentaa kamalasti. Nyt kuitenkin pidin siitä yllättävän paljon ja nautin Hemingwayn tarinankertojan lahjoista.

Parasta teoksessa on vanhuksen suhtautuminen luontoon ja mereen. Hän arvostaa tappamaansa kalaa, ihailee sitä, rakastaakin, mutta on myös hyvin varma päätöksestään, että kala on tapettava. Kunnioitus eläviä luontokappaleita ja merta kohtaan on kuvattu kauniisti ja liikuttavasti. Samoin vanhuksen suhde poikaan, kalastuskumppaniinsa, jonka seuraa ukko moneen kertaan kaipaa, on hieno. Vanhus ja meri on syvän inhimillinen, tunnelmallinen ja yksinkertaisuudessaan viehättävä. Onnellisten loppujen ystävänä olisin suonut vanhukselle sen onnen ja kunnian, että hän olisi saanut tuoda kalan ehjänä satamaan, mutta olisikohan teos ollut niin suurta kirjallisuutta, jos loppu olisi ollut särötön? Joka tapauksessa alan vähitellen lämmetä Hemingwaylle.



Mukava ajatus on myös se, että sitten kun palapelini on valmis ja seinällä, tulen aina muistamaan, että kuuntelin sitä kootessa Hemingwaytä, niin voimakkaasti kiinnitän ajatukseni siihen työhön, jota käteni tekevät ja silmäni näkevät. Ei lainkaan hullumpi ajatus etenkin, kun palapelin kuva sopii niin hyvin Vanhus ja meri -teemaan (Vincent van Gogh:  The Starry Night).


Kirjailija: Ernest Hemingway
Kuunneltu kirja: Vanhus ja meri (suom. Tauno Tainio)
Alkuperäinen kirja: The Old Man and the Sea
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1952
Kesto: 3 tuntia 46 minuttia
Mistä hankittu: Turun Nummen kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Kotona palapeliä kootessa vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä
Arvostelu: 

16 kommenttia:

  1. Auts tuota palapelin kuvaa, varsin haastavalta näyttää.
    Tiedä sitten miten hyvin itse pystyisin kombottamaan palapeliä ja äänikirjaa, tasapaino voisi olla aika vaikea saavuttaa ettei tule liikaa keskityttyä jompaankumpaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastetta tosiaan riittää. Putkiaivoni riittävät juuri ja juuri tähän, sillä palapelin kokoaminen on loppujen lopuksi aika mekaanista.

      Poista
  2. Älyttömän hieno ajatus yhdistää palapelin kokoaminen ja äänikirja ja sinulla kun vielä nuo kaksi sopivat niin hyvin yhteen. Itse juuri laitoin takaisin laatikkoon 1000 palan palapelin, jonka ostin joululahjaksi tyttärelleni. Palapeli oli pyöreä ja siinä oli erilaisia ruskeansävyisiä marsuja. Ota siinä nyt selvää, kenen turkkikarvat on milloinkin kyseessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hauskalta palapeliltä! :) En ole noin isoa pyöreää palapeliä tehnytkään koskaan, mielenkiintoista.

      Poista
  3. Tässä tulee hyvin esiin yksi äänikirjojen parhaista puolista: niiden kuuntelun voi yhdistää mitä moninaisimpiin aktiviteetteihin! =) Omia suosikkejani ovat: autolla ajo, joogaaminen, ruuanlaitto, lenkkeily ja siivoaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio keksintö tosiaan! Omat putkiaivoni eivät salli äänikirjojen kuuntelua vaikkapa lenkkeillessä, en osaa keskittyä tarpeeksi, kun havainnoin liikaa ympäristöä.

      Poista
  4. Sanotaan, että miehet pystyvät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, että...Puhun kylläkin itsestäni. Mieluummin otan sen kirjan käteen ja näen tapahtumat. Mutta taas opin uutta, noinkin voi tehdä, minulta ei onnistuisi. Virkistävä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran putkiaivo minäkin, että äänikirjat eivät sovi arkeeni kovin moneen asiaan.

      Poista
  5. Kylläpä sopii hyvin yhteen tuo palapeli ja kirja :) Vanhus ja meri pitäisi minunkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti, paikkansa klassikkona ansainnut teos.

      Poista
  6. Viime vuoden parhaisiin juttuihin kuului äänikirjojen kuuntelu marjapensaita tyhjentäessä, tämä on sama homma, ymmärrän ilosi :) Ja hei, kiitos muistutuksesta, palapeli voisikin olla juuri sellainen puhde, jota näihin läpipimeisiin päiviin kaipaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tuosta tuli mieleeni, että minä kuuntelin lapsena kasvimaalla ollessa äänikirjoja ja työ ei edes tuntunut työltä. Äänikirjat ja palapelit ovat ihania!

      Poista
  7. Oh täytyy itsekkin joskus kokeilla äänikirjoja ja palapelia yhdessä, en ole oikeastaan koskaan äänikirjoja kuunnellutkaan. Vaikka voi kyllä olla ettei näillä aivoilla kauheasti kahta asiaa yhtä aikaa tehdä, jo yhteen asiaan keskittyminen on välillä liikaa mutta aina kannattaa kokeilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan kannattaa kokeilla, täällä toinen putkiaivo :D

      Poista
  8. Voihan vanhus ja meri! Onpa upea palapeli!

    Van Gogh oli lukiossa ehdoton lempitaiteilijani ja tuo kyseinen maalaus yksi suurimmista lemppareistani! (Tai onhan se varmaan nykyäänkin, mutta en ajattele nykyisin enää niin paljon taidetta.) Ja nuo palapelin värit sointuvat hyvin yhteen äänikirjan kotelon värien kanssa. Siinä Vanhus ja meri -teoksessa, joka joskus oli itselläni lainassa oli tuo samanlainen kansi kuin lainaamasi äänikirjan kotelossa.

    Siis itselläni on ollut kyseinen teos tosiaan joskus lainassa ja aloitinkin sitä vähän, mutta en päässyt juuri alkua pidemmälle, vaikka ei se missään nimessä huonolta vaikuttanut, ja kovin viettoman ja pienen näköinen kirja kaiken lisäksi. Oli vain ehkä liikaa luettavaa sillä hetkellä tai aika ei ollut sopiva. Mutta toivon, että elämääni tulee vielä joskus Vanhuksen ja meren aika ja ylipäätänsä Hemingwayn aika, sillä en ole häneltä lukenut toistaiseksi mitään muutakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotoveri, minullakin on joskus ollut tuo kirja samalla kansikuvalla lainassa, mutta luin siitä muistaakseni 15 ensimmäistä sivua. Äänikirja taas imaisi heti mukaan tarinaansa. Tämä oli kyllä yllättävän hieno ja lukemisen arvoinen. Ja tosiaan, Van Gogh on upea.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!