torstai 30. huhtikuuta 2015

Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu


Täpärällehän tämä meni, mutta ehdinpä blogata Särkynyt huhtikuu -kirjasta vielä huhtikuussa. Kirjavalinta perustui puhtaasti sen nimeen, sillä koin sen sattuneesta syystä kovin ajankohtaiseksi kirjastossa siihen törmätessäni. Ennakko-odotukseni eivät (taaskaan) olleet kovin korkealla, mutta (taaskin) sain onnekseni yllättyä positiivisesti. Särkynyt huhtikuu oli hurjan kaunis, oikea pieni helmi.

Särkynyt huhtikuu kertoo tarinan, joka ei ole kirjallisuudessa kaikkein tavallisin. Gjorg on 26-vuotias albaani, jonka elämän suunnan määrää aiempien sukupolvien taakka, verikoston perinne. Kanun-laki määrää, että hänen on kostettava veljensä surma. Mikään muu vaihtoehto ei tule kyseeseen, vaikka on selvää, että koston kierre tulee jatkumaan. Kirjan tarina alkaa surmalla ja pyörii tuon surman seurausten ympärillä. Gjorgin tuskaa ja tasapainoilua oman elämän ja pitkäaikaisen perinteen välillä on karmaisevaa lukea. Kanun antaa Gjorgille armon aikaa kuukauden. Aselepo loppuu huhtikuun 17. päivä ja tämän jälkeen Gjorgin kohtalo on vastapuolen käsissä ja käytännössä sinetöity. Kadare on käsittämättömän tarkkanäköinen, jopa raaka, mutta samalla myös runollinen.

Runollisuutta teokseen tuo rakkaus, joka limittyy tarinaan yllättävällä tavalla. Saman huhtikuun aikana kirjailja Bessian Vorps on matkalla vuoristossa vaimonsa kanssa. Vaimo Diana on herkkä ja kauhuissaan verikoston perinteestä, kun taas hänen miehensä Bessian kokee perinteen kunnioitettavana asiana. Gorg kohtaa sattumalta Vorpsin pariskunnan. Hetkisen kestävällä ja sattumanvaraisella kohtaamisella on kauaskantoiset seuraukset. Diana jää miettimään surukatseista kauhean kohtalon omaavaa nuorukaista ja Gorg taas ei saa mielestään ihanaa ja kaunista olentoa.

Verikosto ja mieleen kummittelevaan jäävä salamarakkaus on erikoinen yhdistelmä, mutta siitä huolimatta Kadare käsittellee kumpaakin teemaa samalla pohdiskelevalla ja sielua jäytävällä intensiteetillä. Kirja menee luihin ja ytimiin ja jättää mieleen pysyvän jäljen. Se että Kadare on albanialainen ja se, että verikoston perinne oikeastikin elää Albaniassa vahvana ((Ylen mielenkiintoinen juttu) tekee kirjasta hienon lukukokemuksen lisäksi myös yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän. Kadare ei saarnaa ja kyseenalaistaminenkin tapahtuu vain Dianan herkkien ja pohdiskelevien silmien takana. Teeman käsittelyyn sopii hienovaraisuus ja se että asioita käsitellään ensisijaisesti tunteiden kautta eikä liian analyyttisesti.

Kadaren tyyli kirjoittaa miellytti mnua siinä määrin, että aion lukea jatkossakin hänen tuotantoaan. Ainoastaan minua mietityttää se, miten paljon Kadaren teksti on kärsinyt siitä, että suomennos on käännetty ranskannoksesta eikä suoraan albaniankielisestä alkuteoksesta.

Kirjailija: Ismail Kadare
Luettu kirja: Särkynyt huhtikuu (ranskasta suomentanut Annikki Suni)
Alkuperäinen kirja: Prilli i thyer (1978)
Sivumäärä: 225
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

7 kommenttia:

  1. Tämä on jäänyt mieleen vaikuttavana lukukokemuksena. Voin suositella Kadarelta myös teosta Kolme surulaulua Kosovolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aikeissa kirjoittaa ihan samaa. :)

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, pitääpä ehdottomasti lukea.

      Poista
  2. Minullekin tämän kirjan aihe oli yllätys, oikeastaan karmaiseva yllätys. Mutta kirja on hyvä, kuten kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheinta on se, että verikosto on totta edelleen joissakin kulttuureissa.

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, laitan listalleni. Tuli mieleen Kissani Jugoslavia ja Punainen morsian, Albania ja sen alueen historia & perinteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissani Jugoslavia pitää ehdottomasti lukea, siitä olen kuullut paljon hyvää.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!