tiistai 19. toukokuuta 2015

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Tervehdys korvatulehduspotilaalta. Viime päivät olen viettänyt sängyn pohjalla kuumeisena ja puolikuurona. Edellisestä korvatulehduksestani on varmaan lähemmmäs 20 vuotta, enkä muistanutkaan miten viiltävää voi korvakipu olla. Tai sitten aikuisena kipukynnys on alempi. Elän nyt hiljaisessa, suhisevassa ja kaikuvassa maailmassa ja kovasti odotan sitä, koska tämä loppuu.

Onneksi tänään alkaa vuoden paras viihdeshow, Eurovision laulukilpailu ja tänään voi sohvan pohjalta hihkua Pertti Kurikan nimipäiviä. Toivon että Eurooppa ottaa bändin vastaan hyvin. Tänä vuonna biisikattaus on jotenkin tavanomaista latteampi, viime vuoden balladi- ja lempeä duetto-menestys on kirvoittanut lukuisia (huonoja) kopioita. Suomella on hyvät mahdollisuudet erottuvuutensa ja suuren mediahuomionsa perusteella, mutta en silti osaa veikata, miten poikien käy. Finaaliin mennään tänään, niin kuitenkin uskoisin.

Koko kisan voittajaksi en arvaa ketään ennakkosuosikeista (vaikka Ruotsin biisi on kieltämättä hyvä) vaan jotakin satunnaista balladia/duettoa joka onnistuu livenä kasvamaan ennakkovideotaan paljon hienommaksi ja jostakin syystä sytyttää Euroopan. Myös Israel saattaa pärjätä kivasti, sillä tällaiset perinteiset euroviisu-dance-biisitkin ovat tänä vuonna vähissä (valitettavasti!). Mustaksi hevoseksi voisin veikata myös Sloveniaa (laulajalla on erottuva ääni, tosin kuulokkeet päässä laulaminen taitaa olla liiankin erottuvaa). Lisäksi Australia tulee varmasti saamaan runsaasti ääniä, tosin vain siksi, että onhan se nyt eksoottista äänestää Australiaa euroviisuissa. Venäjä taas on ongelmallinen poliittisen tilanteen vuoksi. Saapa nähdä!

Jussi Valtonen, tuo ihmis- ja mäyräkoiraluonnon mestarillinen kuvaaja.
Korkeakulttuurista toiseen, euroviisuista takaisin kirjojen maailmaan. Luin joululomalla Jussi Valtosen Finlandia-voittajan He eivät tiedä mitä tekevät, johon ihastuin kovin. Valtosen kieli, tekstin keveys ja luettavuus mutta toisaalta painava asia upposivat minuun lukijana paremmin kuin mikään pitkään aikaan, jonka vuoksi tartuin innoissani Valtosen vuonna 2007 julkaistuun romaaniin Siipien kantamat, kun sen satuin kirjastossa huomaamaan.

Siipien kantamat voisi nopeasti ajateltuna olla aika luotaantyöntävä ja monesti nähty tarina, opettaja rakastuu oppilaaseensa. Juhani on keski-ikäinen, eronnut ja kahdestaan koiransa kanssa asuva äidinkielen opettaja. Marianne on nuori, ihana ja fiksu lukiolainen. Juhani ja Marianne ovat monella tavalla samanlaisia, he ovat kiinnostuneita samoista asioista, ovat samalla aaltopituudella ja rakastavat toisiaan. Taustalla on tarinalle tyypillisiä ainesosia, syyllisyyttä, yhteiskunnan aiheuttamaa painetta ja suuria moraalisia kysymyksiä.

Siipien kantamat on kuitenkin paljon enemmän kuin osiensa summa. Hyvin pian lukijalle selviää, että kyse on paljon suuremmasta. Kirja kertoo kuolemasta niin terävästi ja koskettavasti, että siihen pystyy vain harva. Ihmissuhteiden vaikeuden kuvaaminen vaikuttaa olevan Valtosen ominta alaa. Oli hänen hahmonsa nuori tai vanha, kerronta avaa henkilöä aidolla ja raikkaalla tavalla.

Kiinnostavana kuriositeettina lainaus kirjan sivulta 73. Valtonen on käyttänyt myöhemmän romaaninsa nimeksi päätynyttä lausetta aiemminkin:

"Marianne veti minut keittiöön ja kaatoi molemmille Glenlivetit. Jäin katselemaan baarikaappia, kun Marianne laittoi pullon pois. Valikoima oli vaikuttava.
 -Isä saa näitä lahjaksi. Se ei juo.
Katsoimme toisiamme silmiin, kun maisotimme viskiä. Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."'

Toinen kiinnostava lainaus (s. 104), joka vie Valtoselle viimeisetkin pisteet kotiin. Upea syväluotaavaa kuvaus ei ulotu ainoastaan ihmisluontoon vaan se yltää myös mäyräkoiriin:

"Kotimatkalla vastaan tulee kaksi mäyräkoiraa. Ne heiluttavat häntää, yrittävät teputtaa eteenpäin kovempaa kuin makkaramaisilta vartaloiltaan pääsevät, nuuskuttavat ristiin rastiin maha hangessa ja aivastelevat kevyttä puuterilunta. Koirat vetävät eri suuntiin ja hirttävät talutushihnoihin emäntäänsä, joka yrittää ohjata niitä toiselle puolelle katua. Mäyräkoirat löytävät jäisestä ojasta jotakin eivätkä suostu millään lähtemään.
- Irti, nainen hihkuu koirille. - Nyt heti irti Juuso."

Jussi Valtonen on totta tosiaan kirjailija minun makuuni!

Kirjailija: Jussi Valtonen
Luettu kirja: Siipien kantamat (2007)
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 193
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

12 kommenttia:

  1. Tämä oli mielestäni paras kolmesta Valtosen kirjasta, jotka olen lukenut :)

    VastaaPoista
  2. Voi, pikaista paranemista sinne! Minäkin aion jännätä Euroviisuja tänään, toivottavasti pojat pärjää maailmalla. :) Siipien kantamat oli täysosuma minulle, rakastuin siihen. Pidin F-voittajastakin, mutta vielä enemmän pidin tästä. Kulunut asetelma, tosiaan, mutta voi miten Valtonen oli sitä käsitellyt. Mahtava teos, johon äitinikin rakastui. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla He eivät tiedä mitä tekevät on edelleen ykkönen, mutta tosi lähelle pääsi tämäkin teos.

      Poista
  3. Osanottoni, korvatulehdus on inhottava psykofyysinen kiputila. Minulla on se aina riesana kun tulee pienikin flunssa. Minulle laitettiin putket korviin aikuisena! Sain lapsiltani tartuntoja ja alkoi semmoinen kierre, johon ei muuten saatu loppua. Putkia laitetaan yleensä vain lapsille. Sitten luin ohjeista että pitää vaihtaa päivähoitopaikkaa..
    En ole uskaltanut seurata Suomen viisukarsintoja. Jotenkin tekee pahaa, kun noita bändin jäseniä riepotellaan. Ajattelin, että onko heillä kuitenkin vähemmän eväitä kohdata tuo julkisuusrumba - että onko siitä heille sittenkin enemmän haittaa kuin iloa. Toivottavavasti olen väärässä.
    Kiitos taas Eskon päivityskuvasta + tekstistä. Oikein osuva. Esko on syötävän ihana. Sen onneksi olen näin kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho hui kamala! Enpä ole kuullut että aikuisenakin voidaan vielä tehdä putkituksia. Vähän pelottavaa kun kuulo on edelleen pois toisesta korvasta lähes kokonaan... Ja toivottavasti tästä nyt ei taas laukea joku kierre, kun niin pitkään olen saanut olla tervekorvainen, lapsena tuli sairastettua hurjan monta korvatulehdusta.

      Minä olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen, että Suomi ei päässyt jatkoon. Uskon että oli tosiaan ihan hyvä Pertti Kurikan pojille, ihan tarpeeksi saivat julkisuutta ja huomiota noinkin. Ja Esko kiittää, tuijottaa nappisilmillään tuossa vieressä :)

      Poista
  4. Toivottavasti illalla käy hyvin ja pojat pääsevät jatkoon! Minun suosikkejani on yksi noista balladeista, joka kuitenkin mielestäni erottuu joukosta, ja se on Viron kappale. Pidän myös hieman yllättäen Iso-Britannian kappaleesta, se on jotenkin hauska. Paranemisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein ymmärrä Viron hehkutusta. Tai siis biisi on ihan kiva, mutta en ymmärrä miten sitä miestä niin kehutaan, minun mielestäni se on jotenkin tosi limainen :D Uskon kyllä että Viro pärjää kivasti ja Ruotsi myös. Tuota Iso-Britanniaa odotan itsekin, video oli kiva ja biisi tarttuva. Itse kannustan Israelia :)

      Poista
  5. Leena, onhan niistä pojista jo tehty elokuvakin. Olen olettanut, että heillä on hyvä tukiryhmä, joka auttaa kohtaamaan julkisuuden. Minusta on hyvä, että pojat uskaltavat olla esillä ja ihmisillä on mahdollisuus saada erilainen kuva kehitysvammaisista.
    En itse tykkää punkista, en ole koskaan tykännyt. Silti harmi, että pojat putosivat jatkosta.

    En ole uskaltanut lukea enempää Valtosta,vaikka He eivät tiedä mitä tekevät oli niin älyttömän hyvä. Jotenkin olen ajatellut, että eivät ne muut voi olla yhtä hyviä. Nyt taidan kuitenkin laittaa tämän lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiedän kyllä leffan ja olen nähnyt sen. Euroviisut ja se jatkuva häly sen ympärillä on kuitenkin megatapahtuma verrattuna dokkarin tekoon, jossa kamera seuraa poikien arkea. Olen helpottunut että pääsivät siitä. Hyvä kuitenkin että pääsivät noin pitkälle. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvää huomiota, mutta alkoi säälittää se väsymys joka mielestäni heistä näkyi.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Minä taas tykkään punkista, olen aina tykännyt ja uskon että Pertti Kurikka tippui jatkosta sen takia, että ammattilaisraadit eivät tykkää punkista, eivät ymmärrä hyvän päälle ;) Joka tapauksessa oli loistavaa että pojat pääsivät sinne ja mediahuomio oli valtavaa, vaikkeivät tänään enää esiinnykään.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!