perjantai 6. marraskuuta 2015

Truman Capote: Kylmäverisesti


Aloitin Capoten Kylmäverisesti jo kauan sitten Vaasassa. Kuvassa kirjan taustalla onkin Vaasan vankila. Jotenkin kirjan lukeminen kuitenkin venyi, enkä ehtinyt lukea sitä loppuun. Lainasinkin teoksen sitten syksyllä uudestaan Turussa ja lopulta sain kuukausia kestäneen lukuprosessin loppuun.

Kirja oli oikeastaan todella mielenkiintoinen ja siksi onkin erikoista, että sen lukemiseen meni niin kauan. Teos oli kuitenkin erittäin raskas monellakin tavalla. Kylmäverisesti on varsin kuuluisa teos, jossa Capote avaa faktan ja fiktion keinoin vuonna 1959 Kansasin Holcombissa tapahtunutta murhenäytelmää. Tuolloin maanviljelijä Herbert Clutter, hänen vaimonsa ja kaksi teini-ikäistä lasta murhattiin raa'asti. Murhaajat Richard (Dick) Hickock ja Perry Smith jäivät pian teostaan kiinni ja lopulta heidät hirtettiin rangaistuksena.

Wikipedian mukaan Capote on lukenut joukkomurhasta uutisen New York Times -lehdestä ja kiinnostunut sen myötä tapauksesta. Kiinnostus johti niin pitkälle, että hän lähti Holcombiin tutustumaan tapaukseen tarkemmin. Capote haastatteli asianomaisia ja myös murhaajia. Hän keräsi valtavan aineiston, jonka työsti kirjaksi. Kiinnostavaa on myös se, että Capotella oli haastatteluissa mukanaan lapsuudenystävä, muuan Harper Lee, jonka tehtävänä oli ilmeisesti herättää luottamusta paikallisissa.

On siis selvää, että Kylmäverisesti on aivan poikkeuksellinen teos. Se paneutuu tarpeettomien ja näennäisen motiivittomien murhien anatomiaan käsittämättömällä intsensiteetillä. Capote käsittelee sekä uhrien että murhaajien elämää monesta eri näkökulmasta ja teosta onkin aikanaan kritisoitu siitä, että se antaa myös murhaajille inhimillisiä piirteitä ja jollakin tavalla selittää, miksi he päätyivät hirveisiin tekoihinsa.

Kuten jo mainitsin kirja oli erittäin mielenkiintoinen mutta myös todella raskas. Siitä loisti läpi se valtava aineiston määrä, joka teoksessa on pohjalla. Tositapahtumiin perustuvat romaanit ovat ehdottomasti sydäntäni lähellä, mutta iljettävän raakojen murhien pitkällinen riepottelu alkoi lopulta jo tuntua pahalta. Ehkäpä siksi Kylmäverisesti ei ollutkaan sellainen hyytävän hieno lukukokemus, jollaiseksi sen alkuun ajattelin muodostuvan. Suosittelen kuitenkin kirjaa, mikäli tositapahtumiin perustuva rikoskirjallisuus kiinnostaa. Ja onhan Kylmäverisesti myös yhdenlainen tärkeä osa kirjallisuuden historiaa.

Kirjailija: Truman Capote
Luettu kirja: Kylmäverisesti (suom. Tauno Tainio)
Alkuperäinen kirja: In cold blood (1966)
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 348
Arvostelu: ★★★

4 kommenttia:

  1. Tuo aikalaiskritiikki on aika mielenkiintoista, koska hyvin usein murhaajia halutaan pitää lähes epäinhimillisinä hirviöinä, mutta kaikkien kohdalla näin ei ole. Jotkut ovat voineet elää täysin "normaalia" elämää ja jokainen heistä on myös ollut viaton vauva. True crime -genressä kiehtoo itseäni juuri se, että missä vaiheessa niitä säröjä alkoi tulla ja millaiset vaikutukset niillä oli. Esim. Dickin ja Perryn kohdalla on spekuloitu, että Perry olisi henkisesti yksinkertaisemmalla tasolla ja olisi joutunut Dickin manipuloinnin uhriksi.

    Joka tapauksessa, tuo on kyllä totta, että oikeista rikoksista lukeminen käy pidemmän päälle raskaaksi. Saati sitten, että joutuisi työskentelemään vaikkapa rikostutkijan roolissa niiden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se on sitten helpompi kuvitella, että murhaajat ovat tunteettomia ja hirviömäisiä otuksia, kaukana ihmisyydestä. Erikoista mutta tavallaan myös ymmärrettävää. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista lukea Capoten tulkinaa murhaajista.

      Poista
  2. Olen halunnut lukea tämän kirjan siitä lähtien kun katsoin televisiosta kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joka teki minuun vahvan vaikutuksen. Varsinkin elokuvan loppu oli ajatuksia herättävä. Kirjoitin leffasta jutun blogiini http://paivakavelylla.blogspot.fi/2010/02/kylmaverisesti.html.

    Koska leffan näkemisestä on vuosia, muistan aina vain ajoittain, että Truman Capoten Kylmäverisesti on kirja, jonka haluan lukea. Kiitos kun muistutit kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi pitääkin katsoa tuo elokuva. Tämä menikin näin vuoroin vieraissa -tyyliin, minä sain elokuvavinkin ja sinä muistutuksen kirjasta, kiitos!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!