torstai 26. marraskuuta 2015

Leena Lehtolainen: Kuparisydän, Luminainen & Kuolemanspiraali

Äänikirjaseikkailuni Maria Kallion seurassa jatkuvat. Kolmas, neljäs ja viides osa on julkaistu vuosina 1995, 1996 ja 1997 ja kirjojen tapahtumat sijoittuvat samoihin aikoihin. Dekkarit ovat samalla siis ihastuttava aikamatka 20 vuoden takaiseen Suomeen, aikaan jolloin itse oli juuri aloittanut koulutaipaleeni. Kovin samankaltaiselta kuulostaa 90-luvun puolivälin maailma kuin nykyinenkin. Lama vaivaa ja kaikessa säästetään.

Olen lukenut ja etenkin kuunnellut tänä vuonna valtavan määrän dekkareita. Maria Kalliot ovat kuitenkin dekkareista ykkösiä sen vuoksi, että olen äärettömän kiinnostunut päähenkilön elämästä. Kallio on suunnilleen ikäiseni nainen eikä sille vain voi mitään, että samaistun aika paljon paremmin häneen kuin vaikkapa Sakari Koskiseen, Jussi Varekseen tai Kari Takamäkeen. Dekkareissa kuvaillaan paljon Kallion elämää ja tuntemuksia, joka tekee kirjoista kevyempiä. Siksi aionkin kohta taas aloittaa seuraavan osan, kunhan saan pari keskeneräistä äänikirjaa ensin alta pois. Äänikirjat ovat jälleen pelastaneet yhden synkän syksyn. Kolme hurraahuutoa äänikirjoille!



Kuparisydän (1995) on tähänastisista Kallio-dekkareista suosikkini. Siinä Kallio muuttaa kesäksi kotikuntaansa Arpikylään toimiakseen nimismiehen sijaisena. Olen itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja Marian ongelmallinen suhde lapsuuden kotipaikkaan kuulostaa erittäin tutulta. Lisäksi ihailin Lehtolaisen kykyä kuvata vanhan kaivoskaupungin tunnelmaa. Arpikylä sijaitsee Pohjois-Karjalassa, alueella on aiemmin ollut vilkasta kaivostoimintaa, mutta kun malmivarat ovat ehtyneet, on kaupunki hiljentynyt. Kaivokseen avataan kuitenkin kaivosmuseo, jonka toivotaan tuovan uutta eloa ja turisteja. Sivumennen sanoen olen käynyt Outokummussa ja kummasti Arpikylästä tuli muistoja mieleen...

Avajaisjuhlien jälkeen tornin juuresta löytyy ruumis ja Kallio on taas selvittämässä murhaa, jonka epäiltyjen joukossa on hänen tuttaviaan mukaan lukien nuoruudenihastus Johnny. Tarina on vetävä, jännittävä ja upeasti rakennettu. Rakastan Lehtolaisen tapaa kuljettaa teemaa läpi kirjan. Kupari, kylmyys ja malmin kovuus ovat tarinassa atkuvasti läsnä.

Lukija: Erja Manto
Kesto: 8 h 19 min
Kustantaja: Tammi
Arvostelu: ★★★★


Luminainen (1996) taas oli tähänastisista vähiten mieluisa Kallio-dekkari. Koin tarinan vähän liian ahdistavana, enkä vähiten sen vuoksi että juuri dekkaria kuunnellessani uutisoitiin laajasti Nuuksion metsään kadonneesta tshekkinaisesta. Luminaisessa nimittäin tapaninpäivänä löydetään kyseisestä metsästä hengiltä paleltunut nainen. Nainen on Elina Rosberg, joka pitää naisten terapiaryhmää Nuuksiossa Rosbergan kartanossa.

Luminaisessa on paljon pohdintaa naisen asemasta muun muassa voimakkaan uskonnollisuuden sekä erään stripparina toimivan hahmon kautta. Dekkari oli jälleen hieno juonellisesti ja sisällöllisesti mutta teemojensa vuoksi turhan raskas.

Lukija: Erja Manto
Kesto: 11 h
Kustantaja: Tammi
Arvostelu: ★★★



Kuolemanspiraalissa (1997) hallitsevana elementtinä on jää. Nuori lupaava taitoluistelijatyttö löydetään kuoliaaksi pahoinpideltynä. Käy ilmi, että tappovälineenä on ollut tytön omat luistimet. Kuparisydämessä kuparimalmi oli läsnä monella tavalla ja vastaavasti Kuolemanspiraalissa luistelu ja jää on sovitettu tarinaan hienosti konkreettisesti ja kielikuvin.

Raaka oli tämäkin tarina, mutta teoksessa oli paljon pehmeämpikin puoli, sillä Kallio odottaa kirjassa lasta. Odotusaika on tietenkin kalliomaisesti melkoisen rempseää ja sisältää muun muassa pohdintaa siitä, miten hän tulee soveltumaan äidiksi voimakkaan temperamenttinsa vuoksi. Lisäksi jännitettä aiheuttaa mahdolliset tulevat uudet nimityskuviot ja kilpailuasetelma Pertti Strömin kanssa. Kirjan lopussa Kallio synnyttää lapsensa ja odotankin kovasti, mitä tulevat osat tuovat tullessaan. Tuskinpa Maria kovin kauaa jaksaa äitiyslomalla istuskella. Toteanpa taas, että onneksi olen vasta alussa tällä Maria Kallio -taipaleellani!

Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 12 h 28 min
Kustantaja: Tammi
Arvostelu: ★★★

1 kommentti:

  1. Järjestyksessä lukeminen on varmasti hyvä ratkaisu, itsehän aloitin nämä näppärästi Kuparisydämellä joka miljööltään onkin ihan erilainen kuin kaikki muut Kallio-kirjat...mainio toki mutta oma suosikkini taitaa olla tuo Kuolemanspiraali.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!