sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Messuraportti: Helsingin kirjamessujen perjantai ja lauantai


Niin vain on sitten kirjamessut ohi tältä vuodelta ja kohta on jo marraskuu. Käsittämätöntä. Kerroinkin, miten juhlistin nyt samalla uuden elämäni yksivuotissynttäreitä ja oli kyllä varsin onnistunut juhlaviikonloppu! Kiitos messukeskukselle bloggaripassista.


Perjantaina menin paikalle vähän ennen kahtatoista. Olen kahdesti ennenkin käynyt Helsingin messuilla (kaksi ja kolme vuotta sitten) ja olin taas messuhallissa ihan yhtä eksynyt. Jotenkin en osaa lainkaan hahmottaa sitä tilaa. Turun messut ovat paljon helpommin hallittavissa oleva tilaisuus. Ihmisiä oli paljon ja heti aulassa alkoi vähän ahdistaa. Onneksi kuitenkin löysin nopeasti tieni kirjojen luokse ja syke alkoi laskea. Suuntasin tiedetorin suuntaan Kruununhaka-lavalle, jossa Risto Isomäki kertoi kirjastaan Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. En ole lukenut vielä kirjaa, laitoin sen saman tien kirjastosta varaukseen. Eipä tullut mikään iloinen fiilis tuosta haastattelusta. Mielenkiintoista oli mm. keskustelun sivuama vaateteollisuus ja se miten suomalaisilla yrityksillä voi hyvin olla tärkeitä avaimia siihen, miten me selviäisimme tästä kriisistä. Isomäkeä olen fanittanut pitkään, hän on myös hyvä puhuja. Olisin kuunnellut häntä paljon pidempäänkin!

Risto Isomäki, haastattelija Leo Stranius
Isomäen jälkeen ehdin tehdä vähän ostoksia ja tankata energiaa (ihan hirveän bagelin) ja sen jälkeen tapasin maailman ihanimman Enemmän kirjoja -blogin Tiian. Internet-maailma on hassu, tuntuu kuin olisin tavannut ystävän, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kuin näimme livenä. Seurasimme yhdessä pari Kruununhaka-lavan ohjelmaa. 

Ensin keskusteltiin Tiedenaisista (Maria Lähteenmäki, Johanna Ylipulli ja Riitta Korhonen). Tuokin kirja kuulosti todella mielenkiintoiselta. Haastattelua kuunnellessani tuli taas mieleeni, miten ihanaa olisi olla tutkija, mutta miten kamalaa olisi olla jatkuvassa apurahan hakurumbassa. Mieleeni jäi erityisesti se, kun Ylipulli kertoi miten suunnittelumaailma on miehinen: autoilu on naisille vaarallisempaa, kun kolaritestinuket ovat miehisiä ja vaikkapa hengityssuojaimet on suunniteltu miehille sopiviksi.


Tuon jälkeen tasa-arvokeskustelu jatkui teemalla Eriarvoistuva maailma - tasa-arvoistava koulu? Keskustelussa oli mukana panelistit Minja Koskela, Tuomas Tervamäki ja Sonja Kosunen. Ihailen etenkin Koskelan taitoa puhua! Hän totesi, että suomalainen peruskoulu on historiallisen upea demokratiateko, mutta sitä ei pitäisi pitää itsestäänselvänä. Eriarvoistuminen ei näy Suomessa samalla tavalla kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, mutta vastaavat rakenteet ovat olemassa, vaikka ovatkin paremmin piilossa. Se onko perheillä varaa laittaa lapsensa harrastuksiin, voi vaikuttaa paljonkin näiden tulevaisuuteen. Jatkoimme tästä Tiian kanssa mielenkiintoista keskustelua ja messujen kiertelyä, kunnes minun oli aika lähteä hotellilleni päikkäreille ja vaahtokylpyyn (!!!) ennen illan Bloodred Hourglassin ja Insomniumin keikkaa. Aika etuoikeutettu olo.


Tässä varsin hämärässä kuvassa perjantain ostokset: Ei enää Eddyn aioin ostaa jo Turun messuilta, mutta se loppui kesken! Nyt ostin sen ja kaupanpäällisiksi sain kassin. Hetken hohtava valo on puuttunut aiemmin Itkonen-kokoelmastani, enkä ole siitä muuten koskaan lukenutkaan! Bukowskin Siinä sivussa oli aikamoinen löytö myös sen myyjän mukaan. Luotettava taho on suositellut minulle, että tämä on Bukowskin paras ja kun tuo kirja oli jotenkin niin hieno, niin pakkohan minun oli se ostaa.


Lauantaina oli messuväsymystä ilmassa ja jalat painoivat jo valmiiksi. Messuille menin vasta puolen päivän jälkeen - ja järkytyin tungoksesta ja melkein pakenin. Onneksi kuitenkin jäin, sillä päivän aikana tein paljon hyviä löytöjä ja tapasin Sivutiellä-blogin Sirrin sekä Hennan. 
Ohjelmia en jaksanut seurata ja messuhallissa oli niin täyttä, että oli välillä etsittävä rauhallisempi soppi, jossa sai hetken hengähtää. En voi kuitenkaan olla olematta iloinen siitä väenpaljoudesta, sillä sehän tarkoittaa sitä, että kirjallisuus kiinnostaa! Juuri luin tiedotteesta, että kirjamyynti kasvoi neljänneksellä viime vuodesta, hurraa! Eikä nyt vedetä tästä mitään johtopäätöksiä siitä, että viime vuonna minä en päässyt mukaan... Kolme tuntia oli minulle ihan riittävästi myös lauantaina, enempää löytöjä en olisi ehkä jaksanut kantaa sieltä poiskaan.


Kuvissa lauauntain ostokset. Rosebudin myyntipiste oli viedä minut turmioon... Löysin ihanan kokoelman erikseen irrotettavia Alice in Wonderland -kuvia, jotka on kai tarkoitettu värityskuviksi, mutta minä ajattelin laittaa niitä tauluiksi. Olen monesti kertonut, miten paljon rakastan tuota John Tennielin kuvitusta, se on kuin osa identiteettiäni. Ostin myös ihania kirjamerkkejä ja pari muistikirjaa (Minulla on paha, todella paha muistikirjariippuvuusongelma. Tarvitsen kai lisää muistikirjoja, että muistan jatkossa ettei minun enää pitäisi ostaa niitä). Ulla Donnerin Sontaa-sarjakuvan luin jo ja tykkäsin tosi paljon. Olin jonottanut sitä kirjastosta jo pitkään, mutta messuilla totesin, etten jaksakaan enää.

Böll,  Doctororow ja Kellokosken prinsessa olivat kympillä kolme -divaripöydän löytöjä. Böll ja Doctorow ovat 1001-listan kirjoja, Kellokosken prinsessa on ollut lukulistalla pitkään. Kent-kirja maksoi vain neljä euroa. Pakkohan minun oli se ostaa, kun olen haaveillut siitä omaan hyllyyn. Suomen rahvaan historia on ollut myös ostolistalla, nyt sain sen kympillä, joten en voinut vastustaa, vaikka sen kantelu ympäri Helsinkiä kävikin työstä.




Messujen plussat ja miinukset:

+ Mahtavat valikoimat sekä uusien että antikvariaattikirjojen myyntipisteissä. Ja jopa tosi edullisia kirjoja.
+ Nyt tuntui, että kirjat liikkuivat myös muualla kuin siellä 2 euron kirjojen osastolla. Mahtavaa!
+ Kiinnostava ohjelma, sieltä olisi löytynyt seurattavaa ihan valtavasti
+ Liukumäki oli superhauska idea!
+ Ruuhka, kirjat kiinnostaa!

- Lavat voisi olla merkittynä isoilla kylteillä katon rajaan. Helpottaisi kummasti suunnistamista.
- Ruuhka, alkoi ahdistaa
- Bagel oli aivan kamala, pahoitin mieleni
- Puhelinoperaattorimyyjät. Ei kiitos! Olen menossa katsomaan hullun kiilto silmissä lisää kirjoja! Minulla ei ole teille aikaa!

Nyt tuntuu, ettei koskaan enää, mutta veikkaanpa että ensi vuonna haluan taas myös Helsingin messuille. Kirjamessut ovat samaan aikaan sekä maailman ihanin että maailman kamalin paikka. Kyllä se taitaa enemmän kallistua ihanan puolelle, nyt kun ihailen ostoksiani. Olitko sinä messuilla, teitkö löytöjä?

1 kommentti:

  1. Minä kyllä rakastan Helsingin messuja - tungoskaan ei siellä haittaa. Pitäisi joskus käydä Turunkin messuilla, kokemassa niiden tunnelma.

    Kirjoja ostin tänä vuonna omalla mittarillani aika paljon: 4 uutuuskirjaa, 4 divarilöytöä ja yhden lahjakirjan. Kaikkiin olen kyllä hyvin tyytyväinen!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!