Pakkasin Kellopelisydämen reppuuni ja kannoin sen metsään. Metsässä ihailimme tummansinistä lähdelampea, sen riitteistä pintaa, jota täplittivät kultaiset koivunlehdet. Kellopelisydän tikitti, se oli omassa luontaisessa ympäristössään, hiljenevän lokakuisen luonnon keskellä, pehmeässä hämärässä.
Vehka Kurjenmiekan Kellopelisydän (Aula & Co, 2023) on ollut tämän syksyn tapaus kirjagramissa, osittain tietysti siksi, että kirjailija on itse aktiivinen kirjagrammaaja. Vehka on ystäväni, joten tämä teksti ei ole puolueeton. Mutta miksi minun edes tulisi pyrkiä puolueettomuuteen? Eikö meidän juuri kuuluisikin olla toistemme puolella tässä maailmassa, jossa vastakkainasettelua on kaikkialla? Voin kuitenkin käsi sydämellä sanoa, että Kellopelisydän on juuri niin ihana ja taitava kuin kaikki ovat sanoneet. Sen teksti on hiottua ja kypsää, se soi lempeänsynkissä sävelissä, koin sen synesteettisesti tumman tihkusateisissa sävyissä.
Pitkään kaivelin sisältäni sanoja, selitystä tuttuuden tunteelle ja nostalgialle, jota koin lukiessani. Lopulta oivalsin, että Kellopelisydän muistutti minua Astrid Lindgrenin tummista mutta turvallisista fantasiamaailmoista. Miosta, Ronjasta, Leijonamielestä. Minun juureni nousevat samasta mullasta, samanlaisesta maalaiskirjaston nuortenkirjahyllystä kuin Vehkankin, Kellopelisydän on tulvillaan kaikkea hyvin tuttua, mutta myös valtavasti kaikkea Vehkan ihan ikiomaa. Ja tuo ikioma muuttuu yhteiseksi, kun me lukijat saamme tutustua Karunkaan ja sen hahmoihin. Huomasin myös haaveilevani jo siitä, että saan jakaa Kellopelisydämen tarinan lapseni kanssa!
Monet lukijat ovat löytäneet kirjan sivuilta itselleen lempihahmon. Minä taas en ole team Helios tai team Marras, olen team tihkusateen kastelema tiiliseinä, kostean sammalen peittämä siirtolohkare. Kellopelisydämessä parasta on sen tunnelma, yhtä lailla parasta on se, kuinka Vehka käyttää kieltä vaivattomasti ja omaäänisesti. Myönnän: jännitti, koska romaaneissa kielen kauneus, runollisuus ja korulauseet eivät useinkaan toimi minulle. Jännitys oli kuitenkin turhaa, Kellopelisydämen kieli on sekä kaunista ja oivaltavaa että hyvällä tavalla konstailematonta. Tämän tasoisia kielenkäyttäjä tulee vastaan harvoin, sanokaa minun sanoneen!
Vielä pitää mainita erikseen se, että kirja on valtavan viimeistelty ja siitä kiitos myös kustannustoimittaja Jenni Poutiaiselle. Upea kansi on Anna Makkosen, ihanan kartan on laatinut Kellerica Maps.
Luettu kirja: Kellopelisydän, Aula & Co 2023
Sivumäärä: 333
Mistä hankittu: Oma ostos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!